Jouluaatto

Lähdimme viettämään jouluaattoa isäni mökille Kankaanpäähän. Lunta siellä oli ainakin 15cm, enemmän kuin täällä kotona Harjavallassa. Jossa on vieläkin aivan musta maa :/
Koirilla oli hauskaa, saivat juosta vapaana koko ajan, ilman kahleita. Jopa ylienerginen Netta väsähti parin päivän juoksuista. Ulos koirat pääsivät aina kun joku meni ulos tupakalle tai wc:hen (ulkovessa) :D

Jouluaatto meni mukavasti mökillä. Oli rauhallista ja hiljaista. Aivan erillaista kuin kotona, jossa on enemmän "elämää". Liikennetta, naapurit seinän takana jne..
Jouluaatto oli koirillekkin pieni loma kaupungin hälinästä ja vilskeestä.


Kuuset notkuivat lumesta :D Kaunista, eikö vain?


Saunassa kävimme joka ilta. Jopa koirat yrittivät änkeä itsensä mukaamme saunaan ottamaan löylyjä. Talvisella kylmällä säällä, oli mukavaa mennä kuumaan saunaan.


Vasemmalla oleva hökkeli sisältää ulko wc:n, sekä vanhan navetan :) Tuota tietä pitkin koirat kävivät juoksemassa, ei siinä kulje yhtäkään autoa yksityinen tiemme :D


Tässä tämä tie (josta puhuin ylempänä) jossa koirat juoksentelivat innoissaan.


Lumihangessa oli koirien mukava juosta ja peuhata.


Tässä Anin tyylinäyte hauskuudesta :D


Ani ja Netta näyttävät hauskuuden salat :D

Netan uusi puku

Tässä Netan uusi puku. Tein sen ihan itse vanhasta fleece takista :) Neiti viihtyy puvussa oikein hyvin ja pukeminen sujuu mallikkaasti.

Uusi kaveri, Viivi

Kaverini Jenna kävi meillä kylässä koiransa kanssa. Tämä suloinen neiti on vasta 11vk vanha, sekä omaa kauniin nimen - Viivi. Viivi on rodultaan Bolognese.

Tutustuminen oli aika varovainen, emme voineet päästää näitä kahta "jättiläistä" sellaisen ehkä 15cm korkuisen koiran päälle :D Omat neitomme olivat niin innoissaan uudesta ystävästään, että olisivat takuu varmasti juosseet tämän yli moneen kertaan jos oli ollut mahdollisuus.
Muuten tapaaminen sujui hyvin, koirat saivat hieman touhuta ja haistella toisiaan, mutta varuillamme olimme. Ehkä sitten uudestaan kun Viivi kasvaa :) Vaikka eihän siitä tule isoa, mutta kuitenkin :D




Jopa lelukäärme vaikutti isommalta kuin Viivi :D

Uudet koiratuttavuudet..

...Netalle muttei Anille :D Ani on tuntenut nämä kaksi kääpiöpinseriä koko pienen ikänsä mitä on asunut luonani. Netta tosin näki nämä veijarit sunnuntaina ensimmäistä kertaa ja hyvin synkkasi.

Kämppä ei ollut kovin hienossa kunnossa puolen tunnin kuluttua kun neljä pinseriä (kaksi pinseriä ja kaksi kääkkää) ravasi ympäriinsä, lelut ympäriinsä, matot jossain muualla kun lattioilla, peitot, tyynyt kaikki lattialla :D Mutta kyllä niitä senkin edestä sai nauraa.

Mutta sitten kun ne vihdoin ja viimein suostuivat poseeramaan sais tälläisen kuvan napattua:



Aikas hyvä vaikka itse sanonkin. Väritkin menevät hyvin, ruskea, black&tan, ruskea ja black&tan, Pikku-Ani ja Pikku-Netta :D

Joululomalla on aikaa napsia kuvia, kun Cora ja Amigo menevät äidilleni hoitoon, aiomme satavarmasti mennä juoksemaan viiden koiran voimin (Ani, Netta, Amigo, Cora ja Remu) Mitähän siitäkin tulee :D Kuvia pitänee muistaa silloin napsia..

Koiramiittinki Porissa 20.12.2008

Elikkä lauantaina 20.12 meillä oli Porissa koiramiittinki, kaikkien Petsie:läisten kanssa ketkä asuvat Satakunnan alueella. Sieltä moni lupautui tulemaan, mutta useimmat sitten joutuivat sairaana makaaman kotona. Ja useammatkaan eivät edes saapuneet paikalle (?). Mutta kuitenkin porukkaa oli mukavasti :)
Tutuistuin itse todella mahtaviin ihmisiin, sekä Ani ja Netta saivat uusia ystäviä kaiken kokoisista ja näköisistä koirista, jopa myös ihmisistä.

Sinä päivänä ilma suosi meitä siinä mielessä ettei satanut sitä vettä, mutta hemputin kylmä oli. Mulla oli ainakin varpaat ja sormet jäässä. Ani tärisi aivan kauttaaltaan :D Eihän se pampula siinä loppuvaiheessa edes enää kävellyt. Netta ravasi senkin edestä muiden mukana :D

Odotamme todellakin innolla seuraavaa koira miittiä, toivottavasti vain porukkaa tulisi enemmän paikalle :)


Venäjänvinttikoira Sofi
Hollanninpaimenkoira Nana
Saksanpaimenkoira (vaaleampi ja näkyy vain vähän selkää) Danny
Novascotinnoutaja Vippe
Saksanpaimenkoira (tummempi) Saku


Venäjänvinttikoira Sofi
Hollanninpaimenkoira Nana
Saksanpaimenkoira (vaaleampi) Danny
Saksanpaimenkoira Saku (tummempi)


Anin peppua haistelee Saksanpaimenkoira Danny :)


Tästä kuvasta löytyy samat koirat :)

Koirapuistossa

Eilen kävimme ensimmistä kertaa koirapuistossa Netta mukanamme. Olemme siellä käyneet monesti Anin kanssa, mutta ensimmäistä kertaa Netta oli mukanamme.

Puistossa oli kolme koiraa. Netta haukkui portin luona Anin kanssa kilpaa, mutta heti kun portti aukesi hiljenivät kummatkin. Kumma juttu :D Ani oli heti tutustumassa uusiin tuttavuuksiin, Netta kävi pika pikaa tervehtimässä kunnes jatkoi tutkiskelua, musta pörröinen koira mukanaan. Jossain vaiheessa Netta paineli ihan hullunlailla pörrö koira perässään :D Ihme loikkia ja pyrähdyksiä Netta teki.
Ani leikki toisessa päässä sellaisen chow chow kanssa :D Ani sellainen lyhyt karvainen lauheliini, kun taas chow chow kauhea pörrö kasa, hyvä pari :D

Tänään olisi tarkoitus lähteä Poriin isälle. Joten poikkeamme jälleen koirapuistossa :D

Netta ja kynsienleikkuu

Tänään leikkasin Anin kynsiä, mikä sujuu kuin rasvattu. Ajattelin siinä aikani kuluksi napsia Netankin kynsistä vähän pois. Mutta se kun ei olekkaan niin helppoa. Tässä näin kun olemme sen kynsiä leikanneet, olemme saaneet vääntää ja tapella. Huoh.

Mutta tänään kun leikkasin sen kynsiä, se onnistui kun rasvattu. Aluksi se hieman näykki sormiani, mutta loppujen lopuksi sain suhkot rauhassa leikata kynnet, hieman nykimistä oli havaittavissa :) Huh, nyt ne ovat hyvän lyhyet, eivätkä revi ihoa ihan riekaleiksi.

En olisi tätäkään päivänä ikinä uskonut, että olisin saanut leikata Netan kynnet ihan rauhassam ilman kunnon puremista, vonkumista ja hyppimistä!
Katotaan sitten miten seuraavalla kerralla käy, tapellaanko vai mennäänkö nätisti..

Bestikset ja sisarukset

Olen todella tyytyväinen Aniin ja Nettaan, neitokaiset tulevat paremmin kuin hyvin keskenään toimeen. Ne pitävät toisilleen seuraa, jopa Ani toisinaan puolustaa pikkusiskoaan :) Se on todella hellyyttävän näköistä.
Tänään kun kävimme moikkaamassa veljeäni Markusta, jolta löytyvät nämä kaksi kääkkää; Amigo ja Cora. Amigo oli heti Netan kimpussa eikä hyväksynyt toista yhtään, Ani meni puolustamaan toista. Netta siinä sitten taapersi Anin perässä kuin hai laivaa seuraten.
Markus jopa väitti Nettaa pelkuriksi! Tyttö raukka pelästyi kahta yli vilkasta kääkkää jotka heti hyppivät päälle. Khyl Netta hampaitaan vilautti mutta ei tehnyt mitään. Cora, ihme ja kumma, hyväksyi Netan ja antoi tälle jopa pusuja<3 Cora on näistä kahdesta se jota saa väistää, mutta samaväri yhdistää :D

Netta on ihana koira, ainoana ongelmana pidän sitä yksinoloa ja varsinkin sitä mekkalaa. Tosin se kestää minuutin pari kunnes hiljenee. Ja kun autossa matkustamme se vinkuu korvan juuressa jatkuvasti, ainakin jos olemme hiljaa. Heti kun puhumme neiti menee makaaman takapenkille Anin viereen..? 0.o Olen tätä asiaa ihmetellyt jokusen aikaa, hiljaa, Netta vinkuu, puhumme, Netta rauhoittuu.
En sitten tiedä, pelkääkö Netta etttä hyppäämme autosta ulos jos olemme hiljaa :D Nääh tuskin, se kaipaa hirveästi huomiota.

Kotiutuminen on onnistunut, sisälle harvemmin tekee hätiään, ehkä pari pisu kasaa löytyy kun tulemme kotiin. Anikin on saattanut hoitaa hommansa. On rauhoittunut hirveästi ensimmäisistä päivistä, rakastaa leluja ja jokainen lelu saakin aina pienen retuutuksen päivän aikana. Syövät Anin kanssa useimmiten samasta ruokakiposta, vaikka kummallakin on omansa :D eivät murise toisillee lainkaa. Hyvä tytöt!

Anilla ei tätä vaivaa ole, mutta Netalla on eli korvat halkeilevat. Se on jotain niin kamalaa, ihan kuin pieniä palasia olisi irronnut. Yök! Mutta ahkerasti rasvailen korvia ja hyvällä mallilla ollaan :) Huh.

Jos haluat kysyä Netasta jotain vastaan ilomielin :)

Ainiin, multa on kysytty pariinkiin otteeseen vienko Nettaa tai Ania näyttelyihin. Pakko myöntää etten tähän osaa vastata. Ehkä vien ehkä en. Mahdollista on kyllä, koska olisi kiva kuulla asian tuntevien ihmisten mielipiteet tytöistäni :)
Agility on pääasiasena tavoitteenamme :D

Ani ja Netta

Elikkä nyt tämä uusi pinsku Netta entinen Brii on kotiutunut meille. Pientä koti ikävää Netta kyllä vielä potee, vinkumista on toisinaan, mutta useimmiten se touhuaa Anin kanssa :) Neidot tulevat todella hyvin toimeen keskenään, mikä on todella mahtava juttu. Pitävät toisillekkin seuraa pitkinä päivinä, kun minä ja Tero olemme koulussa.

Joka päivä opetamme Nettaa hieman tavoille, elikkä istumista ja tassujen koskettelua näin aluksi. Neitokainen kun ei pidä kynsien leikkuusta sitten yhtään, joten harjoittelemme näin aluksi koskemalla tassuja. Se on alkanut sujumaan todella hyvin, eikä Nettakaan yritä enää näykkiä. Istuminen alkaa sujumaan, tai siis jos tarkkoja ollaan Netta osaa istua mutta ensin se pakittaa parisataa metriä taaksepäin :DD Joten harjoittelemme lähinnä siinä edessä istumista, eikä pakittamista ja istumista :P Siinäkin ollaan edistytty ihan hyvin. Ja se hounaaminen, kun annat makupalaa hyökii neito ihan järkyttävästi. Joten pidämme kättä nyrkissä ja vasta kun Netta rauhoittuu eikä edes yritä ottaa makupalaa kädestä se saa sen.
Meillä on vielä paljon opeteltavaa, jopa hihnassa kävelemistä harjoittelemme. Netta kiskoo ihan pirusti, mutta on rauhoittunut ihan kohtalaisesti :)

Netan kuvia löydät täältä :)

Pinseri pentu taloon

Sunnuntaina sitten meille on tulossa toinen pinsku taloon. Se on jo 5kuukauden ikäinen musta tytteli, YesPinYes kennelistä. Se on kodinvaihtaja :/
Ani saa nyt kaverin, koska joutuu olemaan muutenkin jonkun verran yksin. Äippäkin sanoi ettei ole pahasta vaikka toinen pinseri tuleekin, koska pinseri on muutenkin aika pieni rotu :) Tai sanotaanko hienommin, juuri hyvän kokoinen.

Tyttelin nimi on Britney, mutta kutsutaan Briiksi, ehkäpä vaihdan nimen. Se on suuri EHKÄ. Brii on toisaalta kutsuttaessa aikas hankala, mutta ehkäpä siihenkin tottuu.

Olen todella innoissani, mutta sitä virhettä en tule tekemään että Anin jättäisin huomioimatta. Muuten tulee tappeluita tytteleiden välille, sitä emme halua, koska Anista ja Briistä tulee sisarukset :D

Lunta tulvillaa....

Yöllä oli satanut lunta taas oikein kunnolla, eli enemmän kuin eilen. Hyvä hyvä, Ani ainakin oli ihan innoissaan ja peuhasi valkeassa maassa minkä jaksoi.
Lenkilläkään Ani ei kerennyt hätöjään tekemään, kun tärkeämpää oli saada kulkea nokka maassa ja kierellä ja kaarrella ympäriinsä. Heh..

Kohta puoliin pitäisiä lähteä kävelemään Annalle päin, mennään vähän ulos juoksemaan koirien kanssa. Eli Remu ja Ani pääsevät taas vihdoin keskenänsä juoksemaan ympäriinsä, pitänee muistaa ottaa kamera mukaan. Ja etenkin lisätä niitä kuvia tänne, se kun on jäänyt hieman vähemmälle :/

Ensi lumi

Tänään tänne käpykyläänkin satoi lunta! Viimeinkin, lunta ollaan odoteltukkin jo jonkun aikaa. Eilen lunta oli maassa ehkä sentin verran, tänään jo vähän enemmän :)
Ani oli ihan ihmeissään, pienin pieni lipaisu ja sitten pään pudistelu. Nenä kävi tuhatta ja sataa ja taas lipaisu. Ani ei oikein tiennyt mitä pitäisi tehdä :D Lumen nitinäkin ihmetytti tytteliä, ja se katseli korvat höröllä maahan.
Innoissaan Ani kuitenkin oli, pientä riehumista oli nähtävissä :D Ulkona paineltiin tuhatta ja sataa, ja syötiin lunta.

Vaikka Anilta löytyykin kaapista talvitakkeja, en niitä pahemmin ole käyttänyt, vasta sitten kun on oikein kylmä. En rupea joka päivä änkemään takkia päälle kun on vähän vilpoista.
Sadetakkia olen kyllä käyttänyt, pari keltaa talvimanttelia. Mutta en pahemmin..

Toivomme että lunta sataisi vähä vielä lisää, parikyt senttiä niin sitten olleen oikein onnellisia :D

Kunniapalkinto

Sain Anin blogista kunniapalkinnon, ihanalta ystävältä Nealta<3 Hänen mielestään blogimme kuuluu viiden parhaimman joukkoon, josta olen toodella yllättynyt, mutta KIITOKSIA aivan suunnattomasti :)



Tässä palkinto jonka saimme :)

Kiitoksia vielä Nealle hirveästi ja anteeksi en voinut kirjoittaa blogiisi koska kone valitti jostain palvelu häiriöstä :/

Vantaan Lemmikkimessut 2008

Tänään lähdimme Vantaalle sen takia että siellä olivat Lemmikkimessut :) Lähdimme aamulla jo 7 aikaan ajamaan, olimme perillä suunnilleen puoli yksitoista. Ei paha, aika hyvään aikaan kuitenkin. Pysähtelimme matkalla aika usein koirien takia, jotta ne eivät kangistuisi istuessaan autossa.

Ani oli aivan innoissaan, se hyöri ja pyöri ympäriinsä. Jokapuolella oli sen mielestä nähtävää ja haisteltavaa, mutta itse kun olin aikas väsynyt rupesi pännimään se jatkuva kiskominen suuntaan jos toiseen.
Ani jopa löysi itselleen uudet hyvät ystävät :) Neljä vinttikoiraa siinä kahvion lähellä ovat löytäneet paikkansa Anin suuren suuresta sydämmestä. Niiden kanssa se siinä yritti hieman riehua, mutta siinö vilinässä oli pakko rajoittaa menoa. Vinttikset olisivat lähteneet mukaamme ulos :D Mutta eipä käynyt tällä kertaa.

Näin myös jonkun verran Petsiestä tuttuja koiria. Mutta en ujona ihmisenä viitsinyt mennä moikkaamaan :D

Oli oikein kokemuksen arvoinen paikka, olisin ostanut Anille vaikka mitä, mutta ikävä kyllä rahaa pitää säästää vähän muuhun nyt tällä hetkellä :)

Teippikorva neiti Ani

Olen nyt toodella ahkeraan teippaillut tyttömme korvia, vain sen takia että ne asettusivat oikein, eivätkä lerputtaisi niinkuin sattuisivat. Koirakin näyttää järkevämmältä teipatuilla korvilla, kuin lerpattavilla korvilla.

Teippi on liimapinnaltaan voimakas ja toisinaan kun teippiä irrottaa Ani vähän vinkasee. Mutta muuten antaa laittaa ja ottaa teipit oikein nätisti. Mallioppilas.

Korvat eivät kyllä vieläkään ole asettuneet hyvin, pysyvät ehkä päivän oikein, mutta nukutun yön jälkeen sojottavat taas niin päin helvettiä. Pakko sanoa että sojottavat korvat ovat aikas järkyt :DD


Tältä korvat näyttävät kun teipit ovat paikallaan :)


Tältä korvat näyttävät, ainakin vielä/useimmiten ajasta >:(
Hörökorva, Lerppukorva, minkä nimen Ani milloinkin saa :D


Tältä korvat näyttävät kun teipit on otettu pois, täydelliset korvat<3 Näin voisivat jäädä, mutta ei kun ei..

(Jos tiedät hyviä korvan asettumis vinkkejä kerro ihmeessä!!) KIITOS!

Piiiitkästä aikaa

Enpä ole oikein kerinnyt kirjoittelemaan, eikä sen puoleen mitään jännää kerrottavakaan ole. Ehkä tämä on aika kiinnostava :D Meiän tykönä (eli Teron ja minun) asui ystäväni Anna ja hänen jätkäkaverinsa Juti kuukaudenverran, syynä se että Anna osti koiran ja uusi kämppä remontissa. Meillä oli oikein rattoisaa aikaa, tosin tämä Annan koira Remu veti kämpän ihan tuusan nuuskaks heti kun silmä vältti :D

Pakko myöntää suloinen koira, mutta täys vittu. Ei kuuntele, sitä ei kiinnosta ja se vaan repii sohvia ja verhoja, syö kaikki mahdolliset johdot, paskoo lattialle kierien siinä sen jälkeen ja kaikkea muuta mukavaa. En jaksa enää edes luetella näitä :D
Toisinaan se oli suloinen ja kuuntelevainen, mutta useimmiten yllämainnittu vittu. Remunkin takia selkäni on aivan paskana ja joudun syömään kahta eri lääkettä hirveään selkäkipuun, tämäkin johtui siitä, että koira päätti juosta rappuset alas, flexi tökkäs ja minä liu'uin rappuset alas (seisaaltaan, en kaatunut) ja selkä meni ihme mutkille ja sitten armoton jomotus. Pakko myöntää, että mua nauratti että vitutti, se sattui niin helkkaristi ja näytin ihan joltain vanhukselta :DD
Jopa lääkärin vastaanotolla, kun Teron kanssa venasin vuoroani, joku mummoi sanoi ystävilleen näin "Tuo tyttö on ihan varmaan paksuna". Hyvä etten revennyt sellasiin nauru kohtauksiin :D

Mutta joo, Anilla ollaan korvia teipattu ahkerasti kahden viikon ajan, mutta edelleen lerputtavat suuntaan jos toiseen seuraavana päivänä. Huomiseen asti pidän. Sitten otan pois koska suuntaamme Sunnuntaina kohti Vantaata ja Lemmikkimessuja :)

Muuten meillä on sujunu oikein mallikkaasti, Anilla tosin alkoivat juoksut viimeviikolla 21.10 :) Neiti vähän ihmettelee omaa pimperoaan, että miksi se valuttaa :DD Mutta siivoaa kyllä itseään aikas hyvin.

Paluu takaisin

Ikävä kyllä joudumme palauttamaan Joren vanhaan kotiinsa. Syyt ovat mitä ovat. Ensinnäkin Jore haukkuu ja vikisee koko ajan, naapurit ovat lähetelleet valituskirjeitä. Toinen että se hyökii Anin päälle, Ani ei voi tulla lähelleni jos Jore on siinä.
Muuten vanhus on mitä ihanin. Tippa tulee linssiin kun tätä kirjoitan, se on nytkin kuin osa perhettä. Mutta vaihtoehtoja ei ole, täytyy ajatella myös Ania.

Ehkä Jore sitten jää kyseiselle naiselle loppu elämäkseen tai joutuu etsimään uuden kodin, jossa ei ole lapsia, on omakoti/rivitalo, eikä uros koiraa, narttu sopii. Paljon on asioita joita vanhuksessa ei voi enää muuttaa. Se ei kyllä osaa edes peruskäskyjä, jopa EI tuotti sille ongelmia. Mutta tänne käsky onnistui ja koira pysyi komiasti vapaana, vaikka meille sanottiin että se karkailee. Jore vai? Se pysyi ihan kinttujemme kupeessa, Ani toisin paineli kauempana :)

Mutta parempi Jorelle, emme sitä voi pitää jos se ei sopeudu kerrostalo elämään. Emme viitsisi nyt heti häätöjä ottaa. Mutta harmittaa niin pirusti! Olisin niin tahtonut että Jore saa meiltä loppu elämänsä kodin ja jossa sillä on hyvä olla. Mutta en pystynyt sitä sille tarjoamaan ja poru meinaa päästä :'(

Laitan myöhemmin pari kuvaa Joresta tänne :)
Toivotaan että uusi hyvä koti löytyy rakkaalleemme<3

Pinseri herra Jore

Tänään tuossa 16 maissa lähdemme hakemaan meille toista pinskua :) Se on leikattu 8-vuotias uros, se annetaan pois. Joten Tero sitten näpsäkkänä poikana ehdotti että otetaan Anin seuraks. Idea oli hyvä, mutta ensin piti miettiä.
Äidinkään mielestä idea ei ollut paha, joten eikun soittelemaan.

Siinä sitten kävi niin että monet olivat soitelleet, mutta meille se tulee :D Nainen sanoi että parempi jos talossa olisi narttu kuin uros, syystäkin. Jore ei kuulemma tykkää yhtään muista uroksista.
Sovimme myös että Jore on ensin 2viikon koe ajalla, jos se sopeudukkaan meille. Väkisinkään on ihan turha pitää. Naisen mielestä idea oli hyvä, mutta hän koko sydämmestään toivoo että Jore viihtyy. Niin mekin :)

Se on ruskea väriltään ja aivan kuin Ani :D Korvat repsottavat täsmälleen samallalailla. Heh heh :) Pistelen huomenna tai illalla lisää kun Jore kotiutuu meille :)

Vipinää montuilla

Tänään olimme jälleen montuilla juoksuttamassa koiria, mutta kolmen sijasta koiria olikin neljä :D Ani, Mimmi, Cora ja Amigo. Voitte uskoa sitä vauhtia, mitä pienet edellä sitä isot perässä, eli tässä tarkoitetaan Mimmiä, joka oli porukan suurin :) Mutta eipä tanskandoggi pieni rotukaan ole, verrattuna noihin kääpiöpinsereihin :DD Mutta hyvin sujui, Mimmi vaan ei aina ymmärtänyt kokoaan ja pienet jyrättiin komeasti!

Ani ainakin oli aivan innoissaan, siellä juostiin ja painittiin millon kenenkin kanssa. Valinnan varaa kun oli, sekä väri ja koko vaihtoehtoja :D
Puolitoista tuntia koirat karasivat mäkiä ylös, alas sekä pieniä spurtteja silloin tällöin. Kaivettiin kuoppia, sekä noudettiin keppiä.
Hyvää teki koirille päästä purkaamaan viikolla kerättyä energiaa. Nukkuvat ainakin hyvin, tai oikeastaan nukkuvatkin jo :)

Ilma oli kauniin syksyinen, pieni tuulenvire hieman viilensi ilmaa, mutta ei häiritsevästi. Onneksi ei tullut vettä, vaikka koko päiväksi oli luvattu sadetta. Kiitämme ilmaa :D

Serkkuni Pyry pelästyi Mimmiä, syy siihen oli Mimmin kuolainen pusu. Voi kun söpöä<3 Mimmi vaan yritti olla ystävällinen uudelle tulokkaalle. Mutta Pyry pelästyi ja päästi pari kyyneltä. Mimmi oli ihmeissään, eihän sentään noin pelottava ole. Vaan maailman suloisin tanskis<33

Elämää

En ole oikeastaan kerinnyt kauheasti kirjoittamaan, koska mitään järkevää ja mainitsemisen arvoista ei ole tapahtunut. Paitsi että me oltiin eilen Annan ja Teron kanssa metsässä kävelemässä, mukanamme oli Ani ja labbis Piitu. Ne tulivat oikein hyvin toimeen keskenään, paitsi Piitua ei oikeastaan kiinnostanut Ani lainkaan :D Meiän neitimme kun yritti kovasti leikkiä Piitun kanssa, mutta toinen vaan oli kiinnostunut metsän antimista.

Mutta muuten sitä tylsää elämää, tylsää :D Siis hyvää elämää, missä nyt vaan ei ole tapahtunut mitään jännää tai kiinnostavaa. Käymme ihan tuttuun tapaan lenkeillä, sekä teippaamme Anin korvia, ne kun tuntuvat vaan repsottavan suuntaan jos toiseen!

Mutta yritän kirjoittaa mahdollisimman pian :)

Mökillä

Pitkästä aikaa menimme mökille rentoutumaan. Ani oli aivan innoissaan, siellä se karasi pitkin poikin pihaa Coran kanssa. Amigo nukkui tyytyväisenä sisällä peittojen alla, kylmän arka poika :D

Lauantai aamulla kun päästettiin koirat ulos aamulenkille, oli maa aivan kostea ja ilma oli ihan jäätävä. Ani sitten näppärä neitina ponkaisi vaihdilla ojaan ja siitä sitten suoraan perunapellolle karaamaan! Voitte uskoa että neiti oli aivan mutainen, mutta tyytyväinen itseensä :P
Ei uskoisi Anista, tyttö on muutenkin niin hienohelma ettei sateellakaan mieluusti ulos tule, saati jos on kuraista. Kaipa se tuumi, että nyt kun ei olla kaupungilla voi vähän asuvalintaa muokata mökkimäisemmäksi :D Ja siinä se onnistui täysin!

Lauantai yöllä kun mökin lämmössä vietimme iltaa leffoja katsellen, meni sähköt. Oli täysin pimeetä, eteensä ei nähny, kanssa olijoista ei mitään tietoo ja koirat ravasivat ties missä! En tiedä kävelikö joku koirista seinään päi, kun vaan kopsaus kuului :D

Koko viikonlopun koirat pitivät piha vahtia, jos tien vieressä käveli ihminen. Alkoi sellanen haukku ja ulvonta, et voi luoja! Jopa meiän arkajalka Ani osoitti vartiokoiran elkeitä mökillä :D Niskavillat pystyssä se räksytti aidan vieressä, voi sitä :)

Todellakin teki mökki reissu terää, koiratkin saivat nauttia vapaudesta. Vaikkakin ilmat olivat hieman viileitä, se ei koirien menoa haitannut. Lämmin siinä juostessa tuli.. :D

Teipatut korvat

Olen meittinyt pitkän aikaa, että alanko teippaamaan Anin korvia, jotta ne asettuisivat oikein. Harkitsin ja pähkäilin. Kyselin jopa Petsiestä yhdeltä Dorikselta hyviä teippaus tapoja. Ja todella hyviä neuvoja sainkin :)
Teippaamaan en olisi edes ruvennut, mutta Anin korvissa, tai taitos kohdissa oli mustelmat. Joten ajattelin että parempi teipata oikeaan asentoon.
Siinä sitten perjantaina apteekkiin hakemaan Bepanthenia ja teippiä.

Ani ei pahemmin reagoinut teippeihin korvissa, tosin ensimmäisella kerralla se rapsutti ja puristeli päätään, mutta loppujen lopuksi ei se edes huomannut niitä. Ja todella kiltisti antoi laittaa ja ottaa pois. Koiran naaman ilmekkin muuttui kun korvat asettuivat normaaliin asentoon :) Nyt ainakin sitten joka viikonloppu teipit korviin ja viikoilla vain hieromme.
Paras tapa teippaamiseen on mielestäni se uimakypärä-malli, eli korvien päihin teipit ja sitten sidotaan päät leuan alle kiinni. Ani näytti hieman hönöltä kun ei korvat enää rehottaneet sivuilla, vaan olivat tiukasti pään myötäiset :DD

Mustelmatkin sieltä korvista ovat jo hieman haalistuneet. Mutta ihmettelin suuresti sitä, että noin nopeasti korvat asettuivat oikeaan asentoon ja sekin teippien ansiosta! Olen tyytyväinen Anin korviin olivat ne millain hyvänsä, mutta parempi näin :)

Markkinoilla

Tänään aamusti lähdimme hyvissä ajoin markkinoille kiertelemään, meinaan yleensä kymmenen jälkeen kaikki parkkipaikat ja kojujen välit ovat ihan täynnä. Saimme kuitenkin todella hyvän paikan, ihan siitä nappi tuntumasta, lyhyt matka :) Yhdeksän jälkeen siellä ei oikeastaan ollut pahemmin porukkaa, joten Ani sai rauhassa totutella siihen ihmisvilinään ja hälinään. Ensimmäisen vartin ajan se yritti hyökiä jokaisen ihmisen päälle, mutta napakka kielto ja sitten pikku hilja se rupesi kävelemään nätisti. Hajut ja kaikki vähän hämmensivät Ania, mutta nappisuoritus, olen tyytyväinen. Lapset rakastuivat Anin ihanaan persoonaan, sekä hieman vanhemmat ihmiset ihastelivat Anin kaunista muotoa.
Saimme uusi koira tuttavuuksia. Nämä nyt ainakin näimme ja vaihdomme muutaman sanan.
*11vk Tanskandoggi
*Vanha Pitkäkarvainen Mäyräkoira
*Nuori Piktäkarvainen Mäyräkoira
*2vuotias Kääpiöpinseri
*Leonberginkoira
*Ihan vauva Valkoinenpaimenkoira

Siellä sitten oikein kiinniti huomiota siihen, että heti kun on koira. Kaikki tulevat juttelemaan ja ihastelemaan Ania :D Varsinkin lapset ja vanhukset.
Tuli sieltä ostettua Anille pehmolelu, se niin rakasti sitä :) Autossa se heitteli sitä ja kotona jatkettiin.

Huomenna ajattelimme mennä uudestaan vähän kiertelemään, jos vaikka sitten löytyisi itsellekkin jotain kivaa :)

Uusi ystävä ja muuta mukavaa

Tämä päivä on ollut Anille melkoinen. Kaikkea hauskaa on kerinny tapahtumaan, vaikka aikaa on ollut hyvin vähän. Esim, Petsiessä olemme tutustuneet yhteen Harjavaltalaiseen naiseen, Hannaan, jolla on kaksi koiraa, Mimmi (tanskandoggi) ja Minni (dalmantialainen). Hannalla on ollut tässä näin Pinseri, joka menehtyi, syvimmät osan ottomme. Vähän niinkuin sitä kautta aloimme sitten juttelemaan kaikesta mukavasta :) Hänellä oli Pinsereille tarkoitettuja vaatteita, mitkä nyt lähinnä olivat ne perus sade-ja talvitakki. Sekä sellainen tavallinen paita, sekä monen moisia pantoja. Hän kysyi sitten että haluaisinki ostaa ne. Ja totta kai halusin, hyvä kuntoisia ja edullisesti :) Kiitämme Hannaa!

Sovimme sitten ensimmäisen tapaamisen Hiittenharjun metsässä koirien kanssa, mutta Hanna otti ainoastaan Mimmin mukaan, koska Minni on vähän tulisempi pakkaus, ja hieman varautunut uusia koiria kohtaan. Joten ehkäpä saamme Minnin vielä seuraamme, joskus jos oikein hyvä tuuri käy :) Toivomme parasta.
No siinä sitten juttelimme ja koirat vähän 'riehuivat', tai se nyt lähinnä tarkoittaa tässä kohtaa sitä, että Mimmi jahtasi Ania :DD Ani raukka juoksi hädissään ympäri autoa ja Mimmi rynni perässä. Eihän se söpö mussukka pahaa tarkoittanut, mutta hän on niin iso verrattuna tuohon meidän sinttiimme, ettei ihan aina ymmärrä omaa kokoaan :D Ehkäpä sitten kun hänkin vähän kasvaa.

Mutta siinä tosiaan vierähti tunti jos toinen, juttua riitti. Ani juoksenteli vapaana, mutta Mimmi joutui kiinni. Se vähän seikkaili kauempana, eikä oikein tahtonut kuunnella, ymmärtää sen ihan uusi ja vieras paikka. Mutta siinä se sitten keräsi kaikkien huomion, ihanalla persoonallaan :)

Tulemme näkemään vielä uudestaan, koirat siinä sitten pikkuhiljaa alkavat tottumaan toisiinsa, uskoisin näin aikanakin :) Mutta seuraavaa kertaa odotellen :)


Tanskandoggi Mimmi, ihana koira ja maailman kiltein :)

PS. Jos haluat nähdä lisää kuvia Mimmistä, käy tuossa osoitteessa :)

Voi helkkari Ani

Tänään kun tulin koulusta, odotti kotona kiva tervetuliaislahja. Kaksi kakka kasaa! Voi h*lvetti ku kiehuin, mutta hiljaa kuitenkin noukin kikkareet maasta.

En tiedä mitä tehdä tuon kakkaamisen kanssa. Onko se pelkää mielenosoitusta? Vai onko sillä oikeasti hätä? Mutta aamulla 6 aikaa vien sen ensimmäiselle lenkille, joka lähinnä tarkoittaa pissaamista ja kakkaamista. Sitten Tero vie Anin 7 aikoihin pitemmälle lenkille.
Ja kun tulemme koulusta se pääse heti ulos. Ja vedämme suhkot pitkän lenkin, koska se on ollut lähes 7 tuntia yksin.

Ääh en todellakaan tiedä mitä tehdä, pitää näyttävästi pistää lehdet takaisin lattialle. Vaikka silloin kun jätimme Anin 6 tunniksi yksin kotiin viikonloppuna, ei se ollut tehnyt yhtikäs mitään, mutta nyt kun koulut alkoivat, niin heti kasoja vaan lattialle!

Mustissa ja Mirrissä

Tänään koulun jälkeen lähdimme Teron, Jennan ja Peppen voimin käymään Porin Mustissä ja Mirrissä. Tarkoituksena oli käydä katsomassa koirien Sadepukujen hintoja ja sitten Anille sitä Royal Canin Junnu ruokaa. Olin saanut Dogiwogista sellaisen 8€ allennus kupongin, joten käytin sitä hyväkseni ostaessani 15kg säkin junnu ruokaa Anille. Mutta sain sitten vähän lisäalennusta, kiitos Anin :) Kaikki ihastuivat siihen, se sai mukaansa sellaisen namipussin ILMAISEKSI! Jippii!
Nameja saatiin joka taholta, voitte uskoa sitä Anin tyytyvisyyttä. Paras paikka!

Kotona sitten Ani ihasteli isoa ruokasäkkiään ja näri siitä paloja :D Pieniä silppuja löytyi sieltä täältä. Mutta nappulat eivät onneksi valahtaneet ulos. Teippailimme niitä rakosia ja veimme säkin turvaan Anin neulahampailta :D
Nyt alkaa olemaan sellainen ikä että hampaat vauhtivat, joten kaikkea mahdollista testataan hampailla.

Mutta seuraavaksi matka Mustiin ja Mirriin on tarkoitus tehdä heti kun olemme ostamassa Anille talvipukua. Tai jos sitä ennen ei hyvää sadetakkia löydy, vai siirtäisikö sitä sittenkin vuodella, talvi kuitenkin tekee tuloaan jo lujaa vauhtia. Pitää nyt katsoa mitä säät tuovat mukanaan :D Ja koska saan rahaa tarpeeksi. Isä kyllä lupautui sponssaamaan Anin talvitakkia.

Mutta joo ostaisin Mustista ja Mirristä kaikkea mahdollista jos vain olisi rahaa, ehkä niitä 'ei niin tarpeellista' tarttuisi myös ostoskoriin :) Mutta seuraavaan kertaan!

Rokotukset kunnossa

Noniin tänään oli Anin toisen rokotuksen aika. Ja hyvin sujui, Ani tykkäsi olla eläinlääkärin hellittävänä. Oli se kiva saada rapsutuksia ja kehuja ihan sylin täydeltä.
Jopa saimme pari ystävää, kummatkin uroksia. Toinen oli 13vk Alaskanmalamuutti ja toinen 4kk ikäinen Suomenpystykorva. Ja kivaa oli, parit painit siinä väänneettin vastaanoton lattialla. Voitte uskoa sitä koirien riemua :)

Ensimmäisen piston aikana Ani vinkahti mutta häntä kuitenkin heilui korkealla. Toisella pistoksella se vain katseli ja heilutti häntäänsä. Mutta kehut olivat mitä mahtavimmat :)

Testi lenkki uusilla valjailla

Viimeinkin sain Anille kauan toivomani Hurtta-valjaat :)Anikin ihan selvästi tykästyi niihin.
"Niiden kanssa oli parempi kävellä ja tuntuivat muutenkin hyviltä päällä", Ani totesi lenkin päätteeksi.
Värin valinta ei ollut vaikeaa, alusta asti halusin punaisen, tyttöjen väri :D Terolle se oli ihan sama ovatko ne siniset, ruskeat, mustat vai punaiset. Mutta kyllä se punainen oli paras valinta. Eikä hintakaan ollut paha: 18,70€. En edes tiedä mistä olen saanut päähäni että ne maksaisivat vähän yli 25€. Ehkä olen vain lukenut väärin jostain lehdestä. Paha tapa tosiaan.

No kuitenkin teimme sitten valjaiden kanssa pienen testi lenkin, ihan vain katsoimme miten Ani suhtautuu. Mutta hyvin se meni, Ani ei oikeastaan tainnut edes huomata että panta vaihtui valjaisiin. Tai ehkä siinä mielessä, ettei kurkkua kurista jos tuttu tulee vastaan, kuten tänään. Anin lenkki tuttava mäyräkoira Onni :) Siinä nurmikolla ne sitten vähän peuhasivat, mutta Onni päätti sitten kesken leikin jatkaa omaa lenkkiään. Joten eikun nokka kohti kotia.

Nyt lenkin jälkeen Ani hakeutui nukkumaan :) Koko päivä on tapahtunut kaikkea ja huomenna on sitten rokotteen vuoro jälleen :)

Hihnassa kävely

Ani on todella hyvin oppinut hihnassa kävelyn taidon. Se kävelee vetämättä vasemmalla puolella, eikä nokka maassa kävely ole Anin tapaista.
Mutta ohitusta olemme harjoitelleet ahkerasti, Ani kun tahtoisi mennä tervehtimään jokaista vastaan tulevaa. Mikä nyt ikävä kyllä ei ole sallittua, vain heitä tervehditään mihin annan luvan.

Ani protestoi käskyäni aina, vaikka kiellän sitä hyökimästä muiden päälle, se on jo menossa ja jos se ei pääse. Alkaa se tavallinen vikinä :D Mutta parin sekan kuluttua, kävellään taas kuin normaalit koirat.
Olemme miettineet erillaisi ohitustekniikoita. Joku tässä taannoin neuvoi näin:
"Ota herkkupala käteesi ja kun vastaantuleva on melkein kohdallasi, näytä herkkua koiralle. Ja katso että koira on kiinnostuneempi herkusta kuin vastaantulevasta. Ja sitten kun olette ohittamassa, sano vihje sana -OHI-. Muista myös antaa herkku koiralle."
En ole vielä kokeillut, ehkä pitäisi :)

Mökillä

Olimme jälleen mökillä oikein porukalla, mikä nyt lähinnä tarkoittaa Teroa, Ania, Amigoa ja Coraa. Niin ja tietenkin isää ja Marjaa.
Teron kanssa olimme viikonloppua suunnitelleet jo edellisellä viikonloppuna, 'rankan' kouluviikon jälkeen olisi hienoa päästä rauhallisempaan paikkaan viettämään laatu aikaa luonnonkeskelle. Ja mikäs sen parempi kuin mökkimme Kankaanpäässä. Ja mikä vielä parempaa, koiratkin rakastavat sitä paikkaa, tai niin ainakin luulen.
Siellä ne taas koko viikonlopun pinkoivat niin, että kotona ne vain nukkuvat, tai ainakin tuo meiän Ani. Amigon ja Coran jätimme matkastamme jo Porissa, joten niiden väsymyksestä on todella paha sanoa. Mutta Markus on aina sanonut että koko sunnuntain ne vain nukkuvat. On se mökillä olo sitten rankkaa :)

Todellakin siellä olo rentoutti, sai jättää omat asiansa kauas Harjavaltaan ja katsella iloisena temmeltäviä koiria. Aah, olisin voinut jäädä sinne vaikka koko viikoksi, mutta koulu odottaa täällä kotopuolessa.
Aina kun Anille on kavereita, sulkee se korvansa kaikelta muulta, tai kyllä se tottelee, mutta käskyjen toteuttaminen kestää aina vähän aikaa :D Yritämme työstää tätä kuuroutta, varsinkin silloin kun Anilla on kavereita.

Ani rakastaa seikkaluja, varsinkin kun niitä saa toteuttaa meiän kanssa, mutta myös yksin seikkailu on ihan jees. Mökillä se paineli yksin omia reitejään metsänsiimeksissä ja kallioiden kupeella. Kaikki kävyt ja männyn oksat saivat kytiä siinä matkalla :D Oli sitä hauska seurata kun kävyt vain lentelivät ja oksat naksuivat, mutta matka taittui kuitenkin joutuisasti. Ei kyllä uskoisi, ei ikinä.
Mökin vieressä on tie johon pää se helposti livahtamalla suulin takaa, mutta Ani ei poistu pihasta. Mikä on todella upea juttu!

Tänään kun olimme lähdössä, oli todellinen ihme että koirat nousivat autoon vapaa ehtoisesti. Yleensä niitä saa metsästää jonkun aikaa, mutta nyt ei.
Ehkä se ukonilma teki paljon. Salamat halkoivat tummaa taivasta ja jyrinä jytisytti koko mökkiä. No ei vaiskaa, mutta kyllä jytisi :)

Viikonloppu oli oikein antoisa ja pieni kaupunki paussi teki todellakin terää.






"Mitä siellä on? Hä? Kerro Amigo!"

Yksin kotona

Vähän kuin Yksin kotona leffa, tämä on varmaankin sitten koiraversio. Siitä kun koira 'jätetään' yksin kotiin ja pahat ihmiset tulevat ryöväämään kämppäämme ja Ani pistää haisemaan :D
Okei ehkei, kuvittelin koirastani vähän liikaa. Sinne meiän oli pakko se jättää aamulla kun lähdimme Teron kanssa kouluun. Tai mää nyt lähden aina aikasemmin kun käyn Porissa koulua.
Jouduin heräämään reilusti ennen kuutta, vein Anin lenkille, mutta ei meiän koiraamme kiinnostanut kävellä noin aikaisin. Nukkumaan se olisi halunnut jäädä. Mutta pakko mikä pakko :)

No kuitenkin lähdimme sitten kumpikin kouluun.
Kun tulimme koulusta arvatkaapa mitä löytyi? Ei mitään! Lelut kyllä olivat kyllä sekaisin ja pitkin kämppää, mutta ei yhtäkään pökäle tai pisukasaa, tosin pisut ovat päivän aikana kuivuneet, jos niitä oli :D
Olin toodella tyytyväinen Aniin, se sai isot kehut ja sitten äkkiä ulos tekemään hädät.

Huomenna uusiksi ja katsotaan miten sitten sujuu :)

Bling Bling

Bling Bling, tänään ostin Anille uuden pannan. Vanha nahkapanta rupesi käymään jo pieneks, siitä huomaa tyttömme kasvaa kovaa vauhtia isooksi neidiksi. No kuitenkin lähdimnme Teron kanssa Vapikseen kattomaan sopivaa pantaa Anille. Okei ei ehkä sitä kalleinta tavaraa, mutta kestävää kuitenkin.
Siinä sitten jonkun aikaa pähkäiltyämme, otammeko uuden nahkapannan, kuristavan vai puolikuristavan? Puolikuristava kuullosti hyvältä, joten sellainen sitten tarttui mukaamme. Kuullostaa ehkä vähän "rajulta" hankkia noin nuorelle puolikuristava, mutta siinä on ainakin reilusti kasvuvaraa. Eikä se edes kurista sitä :)
No kuitenkin sitten kun tesmasimme pantaa Anille ja neiti lähti kävelemään. Heijasti niin kirkkaasti se ketjuosa, ymmärrettävää onhan se ihan uus, mutta Tero vaan totes "Bling Bling Ani".


"Joumaan Chigago"

Rentoa elämää

Heti tultuamme metsästä, koirat hakivat paikkansa ja ottivat toodella rennosti. Jos tarkkoja ollaan kaikki hakivat samaan paikkaan, parvekkeelle suoraan auringon paisteeseen. Ihanan lämmin ja ystävät ymärillä, koiran elämää, aah.
Cora hakeutui ihan Anin viekkuun ja Amigo jäi vähän sivullamme ison egonsa kanssa. Se on niin kovaa poikaa, ettei ees ystävien viereen voi mennä, mutta yöllä se hakeutuu kyllä meidän viereemme :D
Mutta siellä ne makoilevat tyytyväisenä, eikä mihinkään ole kiire. Voi sitä niiden elämää :)


Tässä Anin ja Coran tyylinäyte rennosta elämästä :)

Metsässä

Menimme aamupäivällä koirien kanssa metsään. Ne olivat innoissaan, viimeinkin ilmat sallivat meitä. Siellä ne karasivat minkä jaloistaan pääsivät. Ani kiusasi Amigoa ja Coraa koko ajan. Ei antanut heille hetkenkään rauhaa, pirullinen koira :)
Ne kuitenkin nauttivat sydämmiensä kyllyydestä vapaana juoksemisesta. Ollaan jouduttu olemaan neljän seinän sisällä nyt pari päivää, sateiden takia. Ja nyt viimeinkin pääsimme ulos purkamaan energiaa! Voi sitä niiden iloa ja riemua.

Pelasimme metsässä koirien kanssa piiloa.
Ensiksi heitimme koirille jonnekkin pitkälle kiven/kepin ja kun ne lähtivät hakemaan luikahdimme Teron kanssa piiloon. Koirat tietenkin huomasivat poissa olomme heti ja palasivat kiireen vilkkaan etsimään meitä. Jälleen näkemisen riemu oli suuri, ihan kuin näkisimme piiitkästä aikaa, vaikka pari sekunttia sitten menimme piiloon. Mutta koirat on koiria. Ani oli eniten innoissaan näkemisestämme, hellunen.
Ja sitten ihan muuten vain kiertelimme siellä sun täällä. Aikamme kuluksi ja koirien riemuksi. Parempi nyt olla ulkona kun on nätit ilmat ja nyt kun siellä vielä viitsii olla :)


Vai onko Ani sittenkin rusakko??








Ryhmäkuvaaa :)

Vettä, vettä, vettä, vettä ja vettä

Aamulla kun heräsin lähdin viemään koiria ulos yksitellen, en viitsinyt niitä kaikkia kerralla ottaa. Älkää kysykö miksi, en vaan ottanu :D
No kuitenkin, lenkkimme jokaisen koiran kanssa tyssäsi ulko oven katokseen. Siitä kukaan koirista tullut pidemmälle, ainakaan vapaa ehtoisesti. Vettä tuli kun aisaa (Tulee vieläkin!).
Ani suostui sitten loppujen lopuksi tulemaan kanssani edes vähän matkan päähän. Mutta sekin melkein juostiin, pissattiin ja kakattiin. Ja turbo vauhtia takaisin katokseen. Vesi pisarat vain lensivät tassujen pohjasta ja näytti siltä kuin Ani vaspustaisi :'D
Yleensä Ani kävelee hyvin hiljaa, ettei vain masunpohjaan lennä yhtäkään pisaraa, hieno neiti.

Ärsyttää tälläiset vesikelit. Ei huvita lähteä mihinkään, eivätkä koirat tule mieluusti edes ulos. Vaikka yleensä ne lähtevät ulos heti kuin pyydetään. Nyt se on kuin kuolema niille. Hienoja koiria meillä täällä, ei voi kastua yhtään :D
Niille pitäisi takoa päähän:
"ei tippa tapa ja ämpäriin ei huku
kun on alkuun päästy niin antaa mennä vaan..."

Mutta mitä ne siitä, vesi on kamalaa ja sillä selvä. No en mäkään nyt sadetta rakasta ja se vain masentaa mieltä, mutta hyvä se on välillä että sataa.

Ani makoilee nyt tyytyväisen fleecen alla, eikä pois tule vaikka kuinka pyytää. Siellä on lämmin ja hyvä olla. Sateen jälkeen ykköspaikka, eikä parempaa löydy meiltä, ihan sellainen ilme on tytöllämme :)
Mikäs siinä fleece on lämmin.

Sergei poissa pelistä

Eilen yöllä tuli vähän ongelmia, kissan ja koirien kanssa. Miku halusi tulla välttämättä meille yöks, ymmärrettävää koska pelkää olla yksin. No kuitenkin, Ani rupesi sitten illan edetessä kiusaamaan Sergeitä, Cora nyt makoili vain, mutta sitten oli Amigo, se seurasi Sergeitä kuin mikäkin. Ei hetkenkään rauhaa.
No nukkumaan mentäessä, ei meno ollut koirien keskuudessa muuttunut, kissa raukka juoksi niitä pakomaan mitä honteloilta jaloiltaan pääsi koirat tiukasti kintereillä. Ei olut muuta vaihtoehtoa kuin viedä Sergei takaisin kotiin.

Mutta kissa oli ikionnellinen päästyään takaisin turvalliseen kotiin :) Ja omakin mieli koheni siinä samalla, ei tarvitse pelätä että koirat syövät se yöllä. Mutta toinen ongelma ovat Eijan kaksi muuta kissaa Tyttö ja Pellervo. Toivotaan että yö meni niiden keskuudessa hyvin ja Sergei olisi hengissä.
Tässä kohta puoliin lähemme Teron kanssa ruokkimaan kissat ja tarkistamaan ne ihan muutenkin.

Sergei ja koirat meillä hoidossa

Tänään äitini ja Eija lähtevät laivalle, tai Tero lähti heitä heittämään Turkuun tässä tunti sitten.
Siinä sitten vain kävi niin että lupasimme ottaa Sergein meille hoitoon, koska sitä ei voi jättää muiden kissojen kanssa. Syytä tähän en oikeastaan tiedä, mutta ei se haittaa. Viemme sen huomen aamupäivällä sinne takaisin.
Mutta siinä kävi myös sitten niin että Markus ja Sini toivat Amigon ja Coran hoitoon! No mikäs siinä, koirat luultavasti menevät Mikun kanssa äidille täksi yöksi. Katsotaan nyt miten ne tulevat toimeen.
Ania ei Sergei enää kiinnostanut, mikä on toisaalta ihan hyvä. Eipä mene niiden perässä sitten koskaan muulloinkaan. Se kävi kerran nuuhkaisemassa sitä ja meni pika vauhtia takaisin omaan kopperoon nukkumaan.
Amigo ja Cora pörräsivät kuin ampiaiset Sergein ympärillä, mutta turpiin tuli heti!

Mutta nyt vaan seurataan että miten menee, kirjustan huomenna lisää :)

Kissa komppania

Tässä pariin päivään, ei oikein ole tapahtunut mitään kummempaa. Ilmat eivät ole yhtään sallineet on joko tullut vettä tai ilma on muuten vain ollut niin jäätävä, ettei sitä ihan mielellään lähde mihinkään. Mutta Anin takia teen mitä tahansa, joten kamppeet niskaan ja ulos. Neitimme on vähän ymmällään kelien suhteen, joten pihasta lähteminen tuottaa taas päänvaivaa. Kylla se pihasta vitkastelleen pois tulee ja etemme oikeaa etana vauhtia :)
Mutta niitä perus asioita olemme harjoitelleet, kuten nyt vaikka istumista, maahan menemistä, hampaiden katsomista, korvien ja kynsien leikkuuta. Ja hyvin ne nyt jo alkavat sujua, Ani neitimme oppii koko ajan :)

Tänään sitten kuitenkin menimme äidin ystävätterelle Eijalle kylään. Hänellä on kaiken kaikkiaan kolme kissaa. Valkoinen tyttö kissa nimeltä Tyttö. Punertava kolli kissa Pellervo ja musta parikuinen kolli kissa Sergei. Tyttö ja Pellervo ovat jo vanhempia.
Kuitenkin otimme Anin mukaan, kuten nyt melkein aina. Neitimme näkisi elämänsä ensimmäisen kissan, ajatelkaa. No kuitenkin sitten Eijalla pistimme Anin varmuuden vuoksi kiinni, jos vaikka kissat hermostuisivat. Vanhin kissoista eli Tyttö, meni omiin oloihinsa. Pellervo tuli ensimmäisenä tervehtimään Ania. Ani oli heti menossa leikkimään, mutta kun Anin leikit ovat kovakouraisi jouduimme estämään sitä. Sergei tämä musta pieni ja pippurinen kissa tuli myös Ania tervehtimään ja antoi kuulkaas samantien turpiin :D Oli Ani niin ihmeissään tästä vieraanvaraisuudesta, että haukkui Sergein ihan pystyyn. Sergei vain sähisi ja kävi näpäyttämässä Ania uudestaan nokalle. Ani haukkui Sergein uudestaan pystyyn ja yritti mennä sen tykö, leikkimään tai tappamaan. Kuka tietää?
Anin ensi kosketus kissoihin oli ihan hyvä, omasta mielestäni. Otetaan Sergei vaan pois laskuista :D Kamala kissa, meni heti antamaan turpiin ku tultiin kylään.
Tosi ystävällistä!

Uusia ystäviä

Esittelen Anin kaksi uutta ystävää, jonka olemme tavanneet jo pari päivää sitten. Mutta näemme koirarannalla lähes päivittäin :) Ani on todella tyytyväinen uusiin ystäviinsä ja jos minulta kysytään, ovat heidän omistajansakkin aivan mahtavia, hirveän mukavia ja tulevat aina seuraamme.


Tämä neiti on Roxy. Anin kanssa tutustuminen onnistui aivan loistavasti, vaikka olimmekin yleisellä koirarannalla. Neidit temmelsivät kolmestaan (Ani, Cora ja Roxy). Nykyäänkin näemme nämä koirulit siellä lähes päivittäin :)
Roxy asuu Berliinissä, mutta nyt he ovat omistaja perheensä kanssa suomessa sukulaisvierailulla (he puhuvat suomea). Jackien kämppis.
Roxy on Kääpiöpinseri


Tämä neiti on Jackie. Anin kanssa tutustuminen onnistui suhkot hyvin, tämä neiti on jo vanha joten nuoren hulttion käydessä kimppuun, menee vähemmästäkin hermot. Mutta muuten suhtautuminen Aniin oli todella hyvä :) Tämä koira on Roxyn kämppis, eli hänkin on Berliinistä kotoisin. Suomessa sukulaisvierailulla omistaja perheensä kanssa :)
Jackie on Jackrussellinterrieri.

Rennosti kotona

Tänään nauroin Ania taas oikein olan takaa. Teron ollessa töissä, Ani ottaa elämän niin rennosti. Kyllä se vähän väliä käy leluja riepottamassa, mutta sitten pistetään maate lelujen viereen. Siinä se sitten makoilee siihen asti kunnes Tero tulee ruokatunnille tai pääsee töistä. Ulos se lähtee ihan mielellänsä ja leikkii kyllä kanssani, mutta mieluusti se vain ottaisi rennosti.
Yleensä se menee parvekkeen sohvalle makoilemaan, suoraan auringonpaisteeseen. Siellä se saattaa viettää omaa aikaansa jopa parisen tuntia. Tai sitten se menee lattialle lelujensa viereen, tai tulee viereeni tähän olohuoneen sohvalle.
En ole eläessäni nähnyt koiraa joka ottaa noin rennosti, verrattanu Amigoon joka ei pysy lainkaan paikallaan, Ani on niin leppoisa tyttö. Se on hyvä asia Anissa että se osaa olla paikallaan ja rauhoittua, mutta on kuitenkin aina valmis lähtemään mukaamme. Toki yritän rajoittaa Anin liikkumista niin, että kuitenkin toisinaan ollaan aloillaan ja toisinaan mennään. Vähän niinku fivety fivety :D Okei ei ehkä ihan noinkaan, mutta kuitenkin tohon tyyliin. Ani on vielä niin nuori että nuorta luustoa ei kauheasti viitsisi rasittaa...


Hippolelun kanssa uni tulee parhaiten :)


"Parvekkeen sohvalla kelpaa köllötellä", Ani toteaa tyytyväisenä.

Montuilla

Sunnuntai illalla, kun olimme tulleet sieltä koirarannalta. Lähdimme siinäkin jossain vaiheessa yhdelle montulle, jossa pojat sitten voisivat ajella crosseillaan, sillä aikaa kun minä peuhaan Anin kanssa.
Teemu ja pikkuveljeni Miku periaatteessa olivatkin tulossa ajelemaan, mutta Tero sai siinä sivussa myös ajella, mutta enimmäkseen hän oli mun ja Anin kanssa käppäilemässä montun pohjissa. Äiti ja Harri istuivat koko sen ajan autossa.
Ani kiipeili ja riehui niin että hiekka vaan pöllysi, crossien äänet olivat kamalia, mutta hyvin Ani pisti itsensä aisoihin eikä lähtenyt juoksemaan pois.
Olimme parisen tuntia montuilla, mutta se tuntui kauemmalta. Myönnetään kivaa oli ja Anikin tykkäsi juosta pitkin poikin. Ylä-ja alamäkiä, suoraa ja kiemuraa. Kaikkea löityi laidasta laitaan :)
Yöllä Anillekin tuli uni hyvin, sen kuorsaus piti hereillä puolen yötä. Minkäs sille voi että se nukkuu just mun tyynyllä ja kuulen kaiken parhaiten :DD

Yyterin koirarannalla

Maanantaina olimme taas Yyterin koirarannalla uimassa koirien kanssa. Se oli kolmas kerta putkeen; olemme olleet jo lauantaina ja sunnuntaina, ja nyt eilen. Siellä on vaan niin hienoa, koirat saavat kirmata sydämmensä kyllyydestä rannalla ja vedessä. Vaikka vesi onkin semmoinen elementti mihin ei mieluusti mennä.
Aloitetaan lauantai päivästä...

LAUANTAINA lähdimme siinä kolmen jälkeen Yyterin koirarannalle. Ensin kyllä odottelimme että Markus tuo Amigon ja Coran meille. Pipsa oli ollut koko viikon meiän äitillä, joten sekin tuli vielä mukaan. Joten koiria oli kaiken kaikkiaan neljä mukana ja Ani oli innoissaan. Lisää kavereita ja varsinkin bestikset, Amigo ja Cora :D
Rannalla ei ollut kauheasti porukkaa, saimme hyvän paikan ihan läheltä. Ani oli yksistään vapaana, koska se ei poistu kauas ja on ainoa koira jokka suostuu kuuntelemaan käskyjä :) Mun tyttö osaa, sehän on selvä.
Ani ja Cora peuhasivat keskenään muiden koirien kanssa, Amigoa ei sinnet voinut edes päästää, se on niin ärtsy muita koiria kohtaan. Pipsa vaan makasi pitkin pituuttaan äidin vieressä. Tylsä koira se on, verrattuna noihin kolmeen muuhun.

SUNNUNTAINA lähdimme heti aamutuimaan koirarannalle. Mukanamme oli jälleen ne neljä koiraa ja samalla mukaamme tuli pari ihmistä lisää.
Rannalla oli vähemmän porukkaa kuin lauantaina, joten saimme taas mahatavan paikan. Seuraamme liittyi pian perhe joilla oli kaksi pikkuruista koiraa, Kääpiöpinseri Roxy ja joku terrieri Jackie. Aivan mahtava pari valjakko :D Cora leikki niiden kanssa ihan innoissaan. Ani jäi vähän taaemmaksi, mutta yritti pysyä kuitenkin perässä. Amigo pysyi hihnassa ja äirisi vanhaan tapaansa kaikille.
Ani pinkoili ympäri rantaa onnesta soikeana. Uusia tuttavuuksia saimme pilvin pimein. Ja Ani on siinö samalla saanut rohkeutta tutustua uusiin koiriin.
Lähdimme rannalta joskus iltapäivän aikaan, alkoi ilma vähän viiletä, eikä kukaan enää jaksanut olla :)

MAANANTAINA lähdimme Teron, Teemun ja Emmin kanssa vasta kuuden aikaan koirarannalle. Ani oli tälläkertaa yksin mukana, emme viitsineet poiketa Porin keskustassa, että olisimme noukkineet mukaamme Amigon ja Coran. Ei tänään, katsotaan myöhemmin tällä viikolla.
Rannalla ei ollut melkein ketään, ilma oli hieman viilentynyt, mutta kyllä porukkaa uimassa oli silti. Koiria oli suhkot paljon, verrattuna ihmisiin.
Lähdimme Teron kanssa kävelemään rantaa pitkin toiseen päähän, ihan vain huvin vuoksi. Mutta Ani oli innoissaan. Vastaan tuli niin erinäköisiä ja kokoisia koiria, Ani kävi jokaista vähän nuuhkaisemassa. Mutta heti tuli jos kutsuin.
Kun pääsimme puoleen väliin matkaan, näimme Pinserin :) Se tuli luoksemme ja yritti leikkiä Anin kanssa, mutta Ani vain murisi :P
Jäimme sitten juttelemaan Pinskun omistajien kanssa. Se oli puolitoistavuotias uros Luka, kennelistä Pinjoy. Se oli kauniin ruskea ja todellakin jääräpää. Ani kävi vähän väliä leikkimässä Lukan kanssa, mutta menon mentyä rajuksi poistui Ani paikalta vähin äänin. Ani sai myös kultaisennoutajan pennusta kaverin. Ensimmäistä kertaa Ani antoi selkää toiselle koiralle, yleensä se vain juoksee tykö ja sitten siitä johonkin jalkojen väliin ängetään turvaan.
Siellä oli todella hauskaa. Ja aiomme todellakin mennä vielä uudestaan tänä kesänä, monen monta kertaa. Anikin tykkää paikasta, saa aina leikkikaverin ja näkee muitakin koiria :)

(Anteeksi että on vähän huonosti selitelty, en muista ihan yksityiskohtaisesti jokaista päivää. Niin paljon kerkeää tapahtumaan ja ajatuksen juoksu on niin rajua mulla että huh huh :D)




"Katso kengurun loikkaa, Ani on löytänyt sen!"






Kaunis kuva Anista :)

Kallo

Lauantai aamupäivällä lähdimme Kalloon, se sijaitsee Yyterin lähellä. Kaunis paikka. Pelkkää kalliota, josta avautuu heti kaunis näkymä merelle.
Mukanamme oli Anin lisäksi kolme muuta koiraa, Pipsa ja ne kaksi tunnettua kääppäriä; Cora ja Amigo. Meno Kallossa oli rajua, Ani ja Cora tippuivat veteen, kummallekkaan neidille ei onneksi käynyt kuinkaan, hepuli kohtaus siitä seurasi. Amigo seikkaili kauempana. Pipsa lekotteli vierellämme kuumilla kivillä, kun me yritimme ottaa aurinkoa. Siinä rauhassa saanu olla kun koirat heti juoksivat ylitsemme :D Ihme väkeä.
Kallossa emme olleet kauaa, vaan lähdimme sieltä sitten Yyterin koirarantaan...

Mustissa ja Mirrissä

Heti kun Tero pääsi töistä, suuntasimme Poria kohti. Tarkoituksena oli käydä moikkaamassa koulukavereitani ja siinä sivussa hakemassa Mustista ja Mirristä Anille pari uutta lelua.
Ystäväni Emmi tuli mukaan, hän halusi katsoa heidän koiralleen Brunolle jotain kivaa. Mutta mukaan ei kuitenkaan tarttunut mitään kivaa. Ehkä myöhemmin :)
Kiertelimme kaupassa aika kauan, koska en osannut päättää että mitä ostaisin Anille. Kaikki lelut olivat niin kivoja ja ihania. Mutta mikä olisi juuri se Anin lelu? Valitsin ainakin ihan ensimmäiseksi sellaisen aktivointilelun, niitä on kauheasti kehuttu, eikä se maksanut kuin vaivaiset 4 pliuroo. Se oli pallo johon laitettiin namuja ja koira vierittelee sitä, jotta saisi herkkuja. Anin lemppari lelu, ihan selvästi :D Semmoista kyytiä pallo sai.
Katselimme Teron kanssa rotutarroja ja mattoja. Mutta emme löytäneet Pinseriä. Köyhää. Onko se sitten jotenkin "uusi" rotu ihmisten keskuudessa :DD
Ani oli kauppatätien suosikki koira, se sai herkkuja mielinmäärin. Okei vähän suurentelin, pari namia :)
Ja silloin löysin uuden vinkuiittalelun. Niitä Ani rakastaa koko sydämmestään. Mikäs niissäkin kiehtoo? Hermot niihin menee jos yötä päivää vingutellaan. Ani on elävä esimerkki siitä.
Kaupasta siis tarttui mukaani kaksi lelua, jotka saivat kotona kyytiä :)
Havittelen Mustista ja Mirristä, niitä Hurtta valjaita ihan sikana! Mä haluan Anille sellaset, et koitas neiti vähän kasvaa :D
Mutta valjaita odotellessa... Oli Mustissa ja Mirrissä paljon muutakin mukavaa, jota havittelen ja paljon :D

Rokotettu neiti

Nonniin rokotuksista tultiin, Ani suoriutui hienosti. Oikea mallioppillas, seisoi nätisti aloillaan ja eikä rimpuillut yhtään kun piikki laitettiin. Olen ylpeä koirastani. Verrattuna Amigoon joka ei yhtään pidä eläinlääkäreistä, Ani melkein "rakasti". Melkein.
Voin nyt huokaista syvään, se on ohi. Tai seuraava on neljän viikon päästä, mutta kuitenkin tämä ensimmäinen. Toisaala sisimmässäni pelkäsin, että Ani rimpuilee ja huutaa. Mutta ei, se oli oikein nätisti.

Jouduimme ajamaan Paneliaan eläinlääkäriin, koska Kokemäen oli lomalla ja Panelian oikea oli kesälomalla. Mutta tämä sijainen Hyytiäinen hoiti eläinlääkärin virkaa sillä aikaa. Mutta hänkin asuu Paneliassa.
Anin aika oli kello 16 jälkeen, mutta tulimme puolituntia myöhässä. Syynä siihen oli ettemme löytäneet Hyytiäisen paikkaa. Koska oikea eläinlääkärin toimisto on Panelian keskustassa, mutta tämä on puolitoista kilsaa toiseen suuntaan. Hyytiäisen toimista on hänen omassa kotonaan. Hän on entinen eläinlääkäri ja hänellä on kotonaan oikea paikka, tai miten sen ie sanotaankaan :DD
What ever.... Löysimme kuitenkin paikan päälle ja Ani sai rokotteet. Eikä Hyytiäinen ollut meille vihainen, vaikka olimme puolitoista tuntia myöhässä. Olisimme viimeiset asiakkaat tänään.
Kiitos Hyytiäiselle, Ani sai rokotteet..

Rokotusten aika

Tänään sitten on Anin aika mennä rokotettavaksi. Hui kun itseäni jännittää, olen puhunut Anille että viimeinkin saamme hänelle rokotteet ja voimme vastaan ottaa uusia tuttavuuksia. Ani ei ole moksiskaan, katselee vaan pääkallellaan mun puhuessa.
Mahtaako se silti aavistaa että tänään mennään lääkärille? Ehkä.
Pitää nyt vain ottaa rauhallisesti, eikä tehdä siitä suurempaa numeroa. Ainakaan selitellä koiralle --> "Voi olet joutunut kamalaan paikkaan. Täti nyt piikittää sua ja plaa plaa". Koira kuulee äänensävystä; kuulemma että nyt ollaan toodella kamalassa paikassa.
Huoh, nyt vaan pitää hengittää syvään, rentouttaa aivot ja lihakset. Ne ovat kireät kuin viulunkielet. On toinen kerta kun menen koiran kanssa lääkäriin. Silloin kesäloman alussa kävin Sinin ja Coran kanssa, koska epäilimme Coran olevan raskaana. Amigo oli päässyt pukille. Mutta silloin ei näkynyt mitään, en muista kauanko siitä Amigon pukille pääsystä oli. Ööh sen verran varmaankin että ultrassa pitäisi jo näkyä. Mutta tyhjää oli. Sini ainakin huokaisi syvään, Cora olisi aivan liian nuori saamaan pentuja. Olikohan se silloin 6-8kk vanha? Ei muista :D Aika kuluu niin nopeasti, etten enää perässä pysy.

Siellä sitten pitääkin varata seuraava aika neljän viikon päästä. Tehosteita ja rabiesta varten. Mutta sen jälkeen voi vetää syvään henkeä, meinaan seuraava rokotus onkin sitten vuoden ikäisenä. Siihen onkin sitten aikaa, mutta sekin kuluu nopeasti. Koulut alkavat ja on pakko mennä opiskelemaan, vaikka näin meidän kesken, nyt ei enää innosta. Kai tämä kesäloma pisti pään sekasin, kunhan koulut alkavat se on taas ihan normaalia :D

Maitopurkki lelu

Tein Anille omatekoisen lelun tai pikemminkin se oli pieni virike. Luin siitä netistä sekä Anjalta saadulta 'Pinserin pennun ohjekirja':sta.
Otin tyhjän maitopurkin, virutin sen ja annoin kuivua hetken aikaa. Otin Anin nappuloita ja pistin ne purkkiin. Ani innoistui lelusta oitis, se riepotteli sitä ja repi siitä palasia. Ette ikinä usko miltä olohuone näytti, pienia maitopurkin palasia oli ihan ympäriinsä. Ani hotki nappulansa heti kun sai ne kielen päähän, hetken päästä kuului *rousk rousk*. Ja taas revittiin maitopurkkia.



Ani jätti maitopurkki lelen rauhaan ja siirtyi omaan kopperoon. Tuhina kuului sohville asti vaikka koppero on hiukan kauempana, kuitenkin olohuoneessa.

Rupesin itse korjaamaan Anin sotkuja pois ja heitin revityn purkin roskiin. Muutenkin vähän järjestelin olohuonetta, Anin lelut omaan laatikkoon ja roskat roskiin ja muuta mukavaa. Siitä se sitten lähti, siivosin koko kämpän aikani kuluksi. Ja olo oli mukava, kämppä siisti ja koira tuhisee omassa kopperossa :) Vihdoinkin rauha. Ani ennen niin rauhallinen ja pelokas tyttö, on nykyään villi ja rohkea neiti :D Mikä muutos. Tosin vieraat ihmiset vielä aristavat, mutta muuten ollaan jo isoa tyttöä. Voi voi, tyttömme kasvaa niin nopeaa tahtia ettei itse enää edes perässä pysy, mutta tulemme kuitenkin hitaasti mutta varmasti Anin perässä :)

Kotia kohti

Tänään sitten pakkasimme tavaramme ja jouduimme hyvästelemään vapauden. Koirat nousivat vastahakoisesti autoon, ymmärrettävää vapaus on parempi kuin vankeus. Mutta kyllä ne autoon saatiin. Kiittelimme isääni ja Marjaa, noustiin autoon ja eikun kotia kohti. Ani nukahti heti alkumetreillä, Pipsa voi luultavasti pahoin autossa joten se istui samassa asennossa koko matkan. Amigo ja Cora änkesivät syliini etupenkille, mikä ei ole uutta. Edestä on paremmat näkymät. Cora kylläkin nukahti suhkot pian, Amigo - ikiliikkuja - istui ja katseli ikkunasta ohi viliseviä maisemia.
Autossa oli tukahduttavan kuuma, ilma oli painostava. Pidimme ikkunoita auio, vaikkakin koko auto humisi, ei omia ajatuksiakaan edes kuullut. Harmi, automme kun ei ole sitä uusinta sorttia, ilmastointi puuttuu. Porissa kuitenkin teimme pysähdyksen ja matkasta pois jäivät ensimmäisinä Amigo ja Cora. Heidän koti kun oli täällä. Otimme Anin ja Pipsan vähän jaloittelemaan ja tekemään hätänsä, ennenkuin jatkaisimme matkaamme Harjavaltaan.

Pääsimme kotiin turvallisesti. Oli väsynyt olo, tahdoin vain suihkuun ja ottamaan päikkärit. Ani otti ainakin neuvosta vaarin ja sulloutui omaan kopperoonsa vetämään tirsat. Suihkussa kylläkin kävin, mutta nukkumaan en koskaan mennyt, en vain jaksanut :D Pipsa tuli tähän meille siksi aikaa, kunnes äiti tulisi kotiin. Hän lupasi hoitaa Pipsan tämän viikon.

Nyt katselemme koko perheen voimin elokuvaa neloselta, tai Ani vetää vieläkin tirsoja :D Vähemmästäkin, koko viikonlopun ollaan paineltu pitkin maita ja mäntyjä.

Metsässä

Täällä mökillä olessamme, käymme usein metsässä kävelemässä. Kehittyy Anin koordinaatiokyky ja hyvin on sujunut. Siellä Ani kiipeilee pitkin kallioita ja lujaa vauhtia toiselta puolelta alas. Mutta aina joka ikinen kerta, Amigo saa lenkillä pienen rökityksen. Ani käy kouluttamassa sitä kynsin ja hampain. On se meno kyllä sen näköistä että ei voi muutakun nauraa :D
Joskus kaikki neljä painelevat metsässä niin että hännät vain vilahtavat puiden välissä. Me Teron kanssa yritämme parhaamme mukaan kampea niiden perässä ja etenkin vauhdissa. Ne ovat aivan uskomattoman nopeita, jopa kömpelöhkö Ani pysyi siinä vauhdissa. Herrasmiehenä Amigo sitä odotti joka kerta.

Mutta kyllä siinä vauhdin hurmassa, Ani kerkesi parit poseeraukset antamaan. Neitimme on aivan selvästi syntynyt kameran eteen :)


"Olenko söpö?"


Anin taito näyte kiipeilystä :)


Kuin kaksi marjaa Ani ja Amigo :)

Metsä tuntui olevan koirien suosikki paikka, sinne mentiin satoi tai paistoi. Okei ehkei ihan ,sateella mökki oli se paras paikka, sateen jälkeen taas metsä. Anikin aina piristyi kun tuntiin metsään, siellä taitaa olla se oma viehätys ja kuitenkin niin erillaista kuin asfaltoidut tiet tai nurmi kentät. Siellä on kaiken tyyppisiä maastoja, tasaista ja möykkyistä.
Sinne ne livahtivat monet kerrat keskenänsä, Ani joukon hännillä kuten aina. Mutta aina kun huudettiin juoksivat ne kotiin.