Rennosti kotona

Tänään nauroin Ania taas oikein olan takaa. Teron ollessa töissä, Ani ottaa elämän niin rennosti. Kyllä se vähän väliä käy leluja riepottamassa, mutta sitten pistetään maate lelujen viereen. Siinä se sitten makoilee siihen asti kunnes Tero tulee ruokatunnille tai pääsee töistä. Ulos se lähtee ihan mielellänsä ja leikkii kyllä kanssani, mutta mieluusti se vain ottaisi rennosti.
Yleensä se menee parvekkeen sohvalle makoilemaan, suoraan auringonpaisteeseen. Siellä se saattaa viettää omaa aikaansa jopa parisen tuntia. Tai sitten se menee lattialle lelujensa viereen, tai tulee viereeni tähän olohuoneen sohvalle.
En ole eläessäni nähnyt koiraa joka ottaa noin rennosti, verrattanu Amigoon joka ei pysy lainkaan paikallaan, Ani on niin leppoisa tyttö. Se on hyvä asia Anissa että se osaa olla paikallaan ja rauhoittua, mutta on kuitenkin aina valmis lähtemään mukaamme. Toki yritän rajoittaa Anin liikkumista niin, että kuitenkin toisinaan ollaan aloillaan ja toisinaan mennään. Vähän niinku fivety fivety :D Okei ei ehkä ihan noinkaan, mutta kuitenkin tohon tyyliin. Ani on vielä niin nuori että nuorta luustoa ei kauheasti viitsisi rasittaa...


Hippolelun kanssa uni tulee parhaiten :)


"Parvekkeen sohvalla kelpaa köllötellä", Ani toteaa tyytyväisenä.