keskiviikko 30. tammikuuta 2013

Sunnuntai vierailua

Sunnuntaina (toki päivitys tulee myöhässä) käytiin Porissa vierailemassa isän tykönä ja ketkäs muutkaan kuin tytöt mukana. Auto matka sujui kohtuu rauhallisesti, Netta hieman ravasi ikkunalta ikkunalle ja vinkui. Se on rauhaton matkustaja, vaikka toisinaan se istuskelee ja kattelee maisemia. Ani tuttuun tyyliin nautiskeli maisemista, tai sen mitä se nyt sivulaseista ulos näki. Farmarin takalasi kurainen, joten sieltä ei pahemmin ulos näkynyt.
Jos palataan tähän levottomaan matkustajaan nimeltä Netta, niin sitä on turha kieltää kun se ravailee, se lopettaa sen hetkeksi, mutta auta armias kun käännät katseen takaisin tiehen se sama ruljanssi alkaa. Todella raivostuttavaa! Ja sen vielä tekee sen, että taustapeilistä näät koko ajan sen juoksevan ikkunalta ikkunalle. Pitkillä matkoilla se sitten käy istumaan tai makaamaan.
Enkä kyllä osaa sanoa mistä tämä johtuu, onko sillä matka pahoinvointia vai onko se muuten vain levoton matkustaja? Silloin aikanaan kun  meillä oli tavallinen henkilöauto ja koirat matkustivat takapenkillä, sama homma toistui sielläkin. Kun jotkut sanovat, että Netta haluaisi istua ihmisen lähettyvillä. Nooh eipä pädennyt tämä asia levi matkalla. Koko matkan se istui joko takapenkillä vieressä tai etupenkin jalkotilassa, niin se vinkui ja yritti lähteä liikkeelle. Mikä mättää? Olen kokeillut palkita sitä hyvästä käytöksestä, siis kun se malttaa istua hiljaa vinkumatta. Mutta ei ole auttanut, eikä tätä asiaa voi oikein yksin kokeilla :D Kuka ajaisi autoa?
Kun olemme auton kanssa pysähdyksissä, Netta ei ravaile vaan istuu nätisti paikoillaan ja odottaa. Tässä kohtaa aivan samanlainen kuin meidän Ani, kärsivällinen ja rauhallinen. Mutta kun auto lähtee liikkeelle, ravaaminen alkaa.

Kuitenkin palataan pääasiaan, elikkä menimme iskälle, mutta hän oli lähtenyt isoveljelleni, joten otimme sitten saman suunnan. Isoveljeni Markus ja hänen naisystävänsä Sini ovat muuttaneet hieman syrjemmälle, syystä että Sinillä on kaksi omaa hevosta ja ne asuvat nyt omassa pihassa. Ajattelin mennä moikkaamaan tyttöjen kanssa Siniä tallille, mutta hän olikin lähdössä Amigon ja Coran (ne pikkuiset kääpiöpinserit) kanssa lenkille ja pyysi mua seuraksi. Suostuin tietenkin!
Kävelimme ja juttelimme kaikista asioista. Amigo ja Cora leikkivät keskenään, kun taas tytöt tallustelivat aivan vierelläni. Hieman nuuskuttelivat, mutta kävelivät hyvin rauhallisesti. Harvinaista herkkua kun ollaan uudessa paikassa!
Kun pääsimme takaisin pihaan, niin meidän oli sitten aika poistua iskälle. Teron oli tarkoitus vaihtaa hantin puolen kahvan vaijeri uuteen, kun se oli mennyt poikki. Ja osa oli vihdoin ja viimein tullut saksasta tänne suomen kamaraan! Kyllä sitäkin oltiin sitten odotettu!
Siinä kohtaa kun lähdimme, niin Netta oli hyvin rauhallinen, istui nätisti vinkumatta aloillaan aivan Anin vieressä. Kuinka rauhallista olikaan ajaa, ei tarvinnut kuunnella sitä rasittavaa hiljaista vinkunaa, joka oikeasti ottaa päähän!
Iskällä sitten vaan rötväsimme tyttöjen kanssa sohvalla ja katteltiin telkkaria, kun Tero vaihtoi autotallissa sitä vaijeria iskän kanssa. Oli kyllä hienoa käydä iskällä ja poistua täältä Harjavallan liiankin tutuista maisemista ja viettää mukava sunnuntai rakkaiden ihmisten ja eläinten parissa :)



lauantai 26. tammikuuta 2013

Match Show Luvia

Tänään lähdin Sannin ja Kimblen mukaan Luvian Match Show:hun, en ottanut omia koiria mukaan, katsotaan josko sitten seuraaviin sitten ottaisi :) Kuvailin paljon koiria, mutta valitettavasti jotkut kuvat epäonnistuivat, mutta liitän tänne hyvän kuvakokoelman ja niitä on paljon!
Tuli myös juteltua satunnaisille ihmisille, kuten mulla yleensäkin on tapana. On mukava tavata ihmisiä, jotka eivät heti katso kieroon, kun vähän koettaa pientä keskustelun tynkää viritellä. Varsinkin afgaanin omistajan kanssa tuli juteltua hyvä tovi, oikein mukava nainen. Kiva tietää, että tälläisiä ihmisiäkin on vielä maanpäällä!


Ikävästi maneesissa oli kylmä, joten hetkellisen seisonnan seurauksena olin aivan jäässä. Harvemmin maneesit mitään lämmitettyjä on, vaikka niitäkin kyllä on, mutta tämä oli tämmöinen perus maneesi. Omaksi lämmikkeeksi tinssasin paikallani, se auttoi vaikkakaan ei tarpeeksi. Monet koiratkin tärisivät, joten ihmiset pitivät niitä liikkeessä ja monellä oli vielä jonkunmoinen talvimantteli päällä. Ja pienet koirat menivät sopivasti sylissä :) Ei ehkä ihan paras mahdollinen paikka, mutta huomattavasti parempi kuin seisoa ulkona, jossa vielä kaiken kukkuraksi alkoi sataa lunta!


Mätsäreissä on se hyvä puoli, että näkee paljon erilaisia koiria. Toki näyttelyissäkin, mutta siellä tulee yleensä seisottua oman kehän laitamilla, joten näkee enimmäkseen sen läheisyydessä pyörivät rodut. Mutta mätsäreissä näkee useita rotuja sen enempää sielläkään kiertelemättä, yleensä vaan seurailen ja ihailen muiden elukoita.

Jos palataan hieman Kimblen suoritukseen, niin olen sivusta katsojana todella ylpeä! Poika käyttäytyi oikein mallikkaasti ja saikin yleisön joukosta jonkun verran kehuja. Ei mitään turhia hötkyilyjä suuntaan eikä toiseen, vaan nätisti Sannin rinnalla tallusteli eteenpäin ja pääsi hienosti punaisten (ns. parempien) jatkoon. Sitten vain odoteltiin pentukehän päättymistä, jotta tapahtuisi tämä loppu arvostelu. Voitteko uskoa, että lähes puolitoista tuntia meni pelkästään pienten pentujen arvosteluun? Huh, se tuntui ikuisuudelta! Vaikka siihen ei niinkään huomiota kiinnittänyt, kun seura oli todella rattoisaa ja hauskaa :)
Mutta lopulta kun Sanni ja Kimble meni punaisten kehään, jännitin siellä laitamilla. Sijoitusta odotettiin ja se myös saatiin. Kimble kurvasi hienosti punaisten kakkoseksi! Wau! Tässä parit parhaimmat otokset Kimblestä ja Sannista.



Suomenajokoira
Englanninspringerspanieli

Leonberginkoira
Rottweiler (pentu)
Italianvinttikoira


Kääpiösnautseri
Venäjän vinttikoira
Eurasier








Havanna
Australianpaimenkoira
Samojedinkoira




Welsh corgi
Englanninbuldoggi
Whippet


Tanskandoggi
Suomenlapinkoira
Lyhytkarvainen Collie






Afgaaninvinttikoira (pentu)

Staffordshirenbullterrieri
Afgaaninvinttikoira


Saksanpaimenkoira

Aika kuvapainoitteinen päivitys ja noi kuvat nyt on tuolla miten sattuu, blogi ei antanut laittaa niite sillee hienosti vierekkäin, kuten Kimblen kuvat sait, muut vaan loikki pitkin ja poikin! Ärsyttävää! 

maanantai 21. tammikuuta 2013

Kummalla puolella koiraa talutetaan?

Päätin tehdä tälläisen miete-ajatus päivityksen, koska olen itse saanut kuulla tästä jo parisen kertaa. Ajatus on kytenyt mielessäni jo useamman viikon ja nyt paremmin parin päivän ajan, mutta en yö töiden jälkeen ole viitsinyt tänne raapustella sekavaa päivitystä, joten nyt kun on kunnon yö unet otettu, niin eiköhän se ajatuskin ole (suhteellisen) selkeä :)

Elikkä aloitetaan viime kertaisesta valitus kerrasta, jonka sain tyttöjä lenkittäessä.

"Olin kävelemässä tyttöjen kanssa keskustaa kohti, tarkoituksena oli että Tero ottaa meidät kyytiin sillalla, koska piti hakea auto huollosta. Kävelimme reippaaseen tahtiin vasenta puolta tietä, pari koirakkoa tuli vastaan heti lenkin alussa, hekin vasenta puolta kulkien (meistä katsottuna oikealla), joten ohitus tapahtui rauhallisissa tunnelmissa. Kun pääsin risteysalueen tuntumaan, meitä vastaan tuli vanhempi rouva pienen koiransa kanssa, kulkien kummalla puolella sattuu, mutta nähtyään meidän tulevan, vaihtoi oikeaan reunaan, joten kävelimme toisimme vastaan. Törmäyskurssi tulossa! Hidastin aavistuksen tahtiani ja itsepintaisesti ajattelin, että rouva väistää. Tytöt alkoivat vähän tuhahdella remmin päässä, vastaten pienen koiran räyhäämiseen. Rouva koukkasi hieman sivuun, mutta ohitimme toisemme todella lähekkäin. Sitten aivan kohdallani rouva sanoi.
- Ihan tiedoksesi koiria kuuluu kuljettaa tien oikeaa reunaa.
Siihen sen enempää miettimättä vastasin: - Kuljetan sillä puolella mihin on mut opetettu.
- Olen soittanut poliiseille tästä ja he sanoivat että oikeassa reunassa kuljetaan.
Siihen vastasin: - Selvä, kuljen silti vasenta puolta.
- Soitan poliiseille nyt heti uudestaan ja valitan tästä.
Siihen vastasin: - Selvä ihan sama.
Ja lähdin jatkamaan matkaa tyytyväisenä kulkien edelleen tien vasenta reunaa, rouvan mutistessa takanani jotain kulkemis säännöistä."

Olen tässä nyt sitten pähkäillyt, että pitääkö asia tosiaan paikkaansa, kuuluuko kulkea koiran kanssa oikeassa reunassa? Ei siihen mitään, kyllä tytöt osaavat kulkea kummalla puolella tahansa, mutta vasen on niille niin sanotusti "helpompi". Olen sillä puolella kuitenkin kulkenut tyttöjen kanssa koko niiden elämän ajan!
Pari foorumiakin kävin lukemassa ja siellä sanottiin vasenta puolta vastaan, että puolesta. Moni sanoi että suomessa vallitsee oikean puoleinen liikenne (juu tiedetään!) ja se pätee kuulemma myös kävelijöissä.
Silti on aika hassua, että suurinosa koirakoista kävelee loppupeleissä vasenta reunaa pitkin, olen sitäkin tässä jo hyvän tovin seuraillut. Satunnaiset vanhukset pikku koiriensa kanssa ovat kävelleet oikeaa reunaa myöten, mutta niistäkin suurin osa kuitenkin vasenta reunaa käyttäen. Mikä on todellinen kävellytys puoli?

Koirakouluissa kuitenkin opetetaan vasen puoli. Miksi siellä opetettaisiin väärä puoli, koska siellähän on tarkoitus kuitenkin oppia koiran kanssa pelisäännöt? Olen tästäkin jutellut parille ihmiselle, jotka ovat käyneet sekä Porin, että Harjavallan koirakouluissa. Siellä ollaan sanottu että koiran kanssa kuljetaan vasenta reunaa käyttäen. Hmm, jännä juttu!


Tälläisen asian luin liikketurvasta, jossa on kerrottu kävelijöiden paikat liikenteessä:


Pyörätie ja jalkakäytävä on yhdistetty. Jalankulkija kulkee yhdistetyn väylän vasemmassa tai oikeassa reunassa. Näin pyöräilijä pääsee ohittamaan hänet keskeltä hyvin. 


Mielenkiintoista, liikennesäännöissä sanotaan että voi käyttää kumpaa tahansa, joten en ole tehnyt mitään virhettä! Täällä kun on pelkästään näitä yhdistettyjä, joten hyvillä mielin voin jatkaa kävelyäni tien vasemmassa reunassa :)

Tiedän senkin, että olisin voinut kiltisti väistää kyseistä rouvaa, mutta aina ei oma luonto anna periksi. Hän kuitenkin hyppi puolelta toiselle, kunnes huomasi meidät ja jäi oikeaan reunaan. Miksi ei voinut jatkaa matkaansa vasemmalla ja palata jälkeemme takaisin oikeaan reunaan?
Ainoastaan missä tarkoituksella kuljetan koiria oikeassa reunassa on silta, jos kuljettaisin vasemmalla puolella tytöt kävelisivät autotien puolella, mitä itse pidän aika vaarallisena. Siinä kun tunnetusti mennään ylinopeutta, joten vaaratilanne voi syntyä silmänräpäyksessä.
Toki jos menemme Sannin ja pinseripoikien kanssa lenkille, jompi kumpi yleensä kuljettaa oikeassa reunassa, tapa vaan tuli käytäntöön, toki huomioimme muut liikenteen käyttäjät paremmin, koska valtaamme koko tien. Yleensä kuitenkin kävelemme sellaisissa paikoissa, jossa harvemmin muita tien käyttäjiä on. Jos kuljemme peräkanaa, niin aina menee hihnat tai fleksit sekaisin, tytöt joko hidastavat, jos pojat kävelevät takana, tai jos pojat edelle niin tytöt kiihdyttävät. Niin ja helpompi keskustella ystävän kanssa kun mennään vastakkaisilla puolilla..

Olikohan siinä sitten kaikki? Eipä ainakaan mieleeni enään juolahda kyseiseen asiaan mitään lisättävää, jos keskutelun aihetta löytyy, niin kommenttia vaan rohkeasti tulemaan :)

perjantai 18. tammikuuta 2013

Pakkas päivän kuvasatoa!

Tänään on kyllä ollut huimat pakkaset -20°C, tai siltä se tuntuu noiden pikkupakkasten jälkeen. Ulos kun menee niin oon heti jäässä, tytöistä puhumattakaan, jotka alkaa välittömästi nostella jalkojaan. Tossuja en ole löytänyt, siis sopivan kokoisia, että pääsisi "kunnon" lenkille :/ Ei viitti pitkälle lähteä, kun metrin välein saa tyttöjen tassuja lämmitellä käsien välissä, muuten ne hyppelee kolmella jalalla, tai "heittelee" jalkoja miten sattuu, kun kaikki on vuoronperään jäässä. Hohhoijaa, talvi on ihanaa aikaa!

Onneksi olen kunnon talvitakit saanut nyt hommattua tytöille, Hurtan uudessa mallistossa on ollut näitä lämpimantteleita, uudella mallilla ja tässä niistä kuvia. Huomatkaa Jallu-kisun kuvaan änkeäminen :D


Harmillisesti ei ollut kahta saman väristä samalla koolla, joten otin eriväriset ja päätin siltä seisomalta, että musta-pinkki on Netan ja koko musta on Anin. Takit ovat 45cm, koko on Netalle juuri sopivan kokoinen, mutta Anille hieman iso. En uskaltanut ostaa 40cm Anille, koska ei tiedä onko se sittenkin lyhyt. Mutta kyllä tuo menee, taitaa se peräti sentin pari tulla hännän päälle, mutta ei se meidän Anin menoa ole näyttänyt haittaavan :)
Jos kuitenkin vertaa vanhaan mallistoon, niin 45cm on Anille hyvän kokoinen ja Netalle taas hieman pieni. Kun taas viimekertaisen malliston mantteli oli 40cm Anille hyvän kokoinen ja Netalle pieni. Koot hieman vaihtuneet, joten parempi vaan kun muistaisin ottaa tytöt mukaan takki ostoksille!

Tänään käytiin Teron kanssa aamusti kaupoilla, ostamassa tytöille lisää ruokaa. Vaihdettiin nyt Jahti&Vahdin Energiasta, siihen Jahti&Vahdin Kana-riisiin, tuntuu kelpaavan tytöille paremmin, lieneekö sitten maukkaampaa, pääasia että syövät! Sitten eksyttiin (vahingossa) Musti ja Mirriin ja sieltä tarttui mukaan uudet puolikuristavat pannat ja lelu. Kyllä lelu sai taas kyytiä kun annettiin se tytöille. Sitä riepoteltiin ja reviittiin ja vähän heiteltiin :D Kuitenkin tässä kuvat uusista pannoista. Ketju osaa ei näy, hieman havaittavissa ainakin Netan kuvassa. Ovat aavistuksen leveämpiä pantoja, mitä tytöillä on ennen ollut.


Tänään on tullut sitten muutenkin kuvattua tyttöjä tuolla pakkassäässä, joten tähän loppuun vielä parisen hassua kuvaa siitä sadosta.



keskiviikko 16. tammikuuta 2013

Päivitystä....

 .... joka tulee TODELLA myöhässä! Oikein hävettää. Ei ole ollut kovinkaan suurta motivaatiota päivittää blogia, mikä on todella harmillista, kun haluaisin pitää tämän säännöllisten kirjoittelun blogina. Mutta se on vähän jäänyt. Hohhoijaa, pitää ottaa itseä niskasta kiinni!

Kuitenkin, tämä päivitys jää aika kuvapainoitteiseksi, kun en oikein tiedä mistä raapustelisin. Toki voisin tässä lähiaikoina tehdä aika miettimis aiheisen päivityksen, ajatellen tuon Netan pennutusta.

Tytöt ovat olleet harvinaisen leikkisiä nyt monta viikkoa, harvemmin ne peuhaavat lelujen kanssa, mutta nyt käydään lelulaatikolla monta kertaa päivässä ja sitten pemotetaan leluja niin että pumpulit lentelee! Kiva niitä sitten siivota :D
Ei siinä mitään, todella kiva katsoa, että ne ovat pirteitä ja leikkisiä. Netta varsinkin on aktiivinen ja hienosti ottaa käskyjä vastaan (poikkeuksena on kun ollaan Sannilla käyty moikkaamassa pinseripoikia, on korvat sattumoisin kääntyneet off-asentoon) 

Mitäs vielä kertoisi? Joulu tuli ja meni, tällä kertaa tytöt jäivät ilman lahjoja, mutta saivat kyllä ennen joulua uudet talvitakit, pitääpä ottaa niistä kuva ja päivittää tänne. Uudenvuoden tytöt viettivät Jallu-kisun kanssa äidin luona. Itse olin koko yön töissä ja Tero piti pienet bileet, niin eläinten hyvinvointia ajatellen vein ne äidille hoitoon. Parempi niille!

Jallu-kisu esittäytyy toisen kerran
 Tyttöjä taitaa hieman naurattaa :D



 Ei tässä muuta kuin oikein hyvää uuttavuotta 2013! (myöhässä)
Ja (toivottavasti) pikaisiin päivityksiin!