Aamulla kun heräsin lähdin viemään koiria ulos yksitellen, en viitsinyt niitä kaikkia kerralla ottaa. Älkää kysykö miksi, en vaan ottanu :D
No kuitenkin, lenkkimme jokaisen koiran kanssa tyssäsi ulko oven katokseen. Siitä kukaan koirista tullut pidemmälle, ainakaan vapaa ehtoisesti. Vettä tuli kun aisaa (Tulee vieläkin!).
Ani suostui sitten loppujen lopuksi tulemaan kanssani edes vähän matkan päähän. Mutta sekin melkein juostiin, pissattiin ja kakattiin. Ja turbo vauhtia takaisin katokseen. Vesi pisarat vain lensivät tassujen pohjasta ja näytti siltä kuin Ani vaspustaisi :'D
Yleensä Ani kävelee hyvin hiljaa, ettei vain masunpohjaan lennä yhtäkään pisaraa, hieno neiti.
Ärsyttää tälläiset vesikelit. Ei huvita lähteä mihinkään, eivätkä koirat tule mieluusti edes ulos. Vaikka yleensä ne lähtevät ulos heti kuin pyydetään. Nyt se on kuin kuolema niille. Hienoja koiria meillä täällä, ei voi kastua yhtään :D
Niille pitäisi takoa päähän:
"ei tippa tapa ja ämpäriin ei huku
kun on alkuun päästy niin antaa mennä vaan..."
Mutta mitä ne siitä, vesi on kamalaa ja sillä selvä. No en mäkään nyt sadetta rakasta ja se vain masentaa mieltä, mutta hyvä se on välillä että sataa.
Ani makoilee nyt tyytyväisen fleecen alla, eikä pois tule vaikka kuinka pyytää. Siellä on lämmin ja hyvä olla. Sateen jälkeen ykköspaikka, eikä parempaa löydy meiltä, ihan sellainen ilme on tytöllämme :)
Mikäs siinä fleece on lämmin.
Kuulostaa niin pinseriltä :)
VastaaPoistaMusta on tavallaan ihan huojentavaa, että Muusalla ei ole sateella kiire ulos. Ei tarvii itsekään mennä... Täälläkin vettä tulee kuin aisaa. Kun kysyin muusalta, mennäänkö ulos (se tunnistaa kyllä nuo koodisanat ja yleensä pomppaa salamana ovelle heilumaan), Muusa vain kaivautui syvemmälle peiton alle tyytyväisenä ikään kuin osoittaakseen, tiedän, että sielä sataa, en ole tulossa. Mulla on sellainen aavistus, että se kyllä ihan oikeasti tietää esim. ikkunaan ropisevista pisaroista koska sataa. Koska sen ei enää tarvii mennä edes alaovelle toteamaan tilannetta. Parempi jäädä vaan suoraan peiton alle.
Pienempänä Muusa lähti aina innoissaan, mutta sitten alaoven katokseen meno tyssäsi. Draaman taitajan Muusa pisti siitäkin kauhean shown pystyyn ja huusi kuin hyeena, kun sitä kiskottiin katoksesta minimaaliselle lenkille. Siinä sitten naapurit ja kaikki ohkikulkijat katsoi säälivästi eläintä, jota niin kauheasti rääkätään...
Nykyään huutaminen on onneksi loppunut, mutta ei Muusaa pitkälle lenkille kaatosateeseen saa.