Muuten vanhus on mitä ihanin. Tippa tulee linssiin kun tätä kirjoitan, se on nytkin kuin osa perhettä. Mutta vaihtoehtoja ei ole, täytyy ajatella myös Ania.
Ehkä Jore sitten jää kyseiselle naiselle loppu elämäkseen tai joutuu etsimään uuden kodin, jossa ei ole lapsia, on omakoti/rivitalo, eikä uros koiraa, narttu sopii. Paljon on asioita joita vanhuksessa ei voi enää muuttaa. Se ei kyllä osaa edes peruskäskyjä, jopa EI tuotti sille ongelmia. Mutta tänne käsky onnistui ja koira pysyi komiasti vapaana, vaikka meille sanottiin että se karkailee. Jore vai? Se pysyi ihan kinttujemme kupeessa, Ani toisin paineli kauempana :)
Mutta parempi Jorelle, emme sitä voi pitää jos se ei sopeudu kerrostalo elämään. Emme viitsisi nyt heti häätöjä ottaa. Mutta harmittaa niin pirusti! Olisin niin tahtonut että Jore saa meiltä loppu elämänsä kodin ja jossa sillä on hyvä olla. Mutta en pystynyt sitä sille tarjoamaan ja poru meinaa päästä :'(
Laitan myöhemmin pari kuvaa Joresta tänne :)
Toivotaan että uusi hyvä koti löytyy rakkaalleemme<3
.JPG)
UPEA BLOGI! :) Hahaa, löysin teidät petsiestä, mä olen siis Janni & koira mulla on Evita.
VastaaPoistaUpeita tekstejä sulla, ja kuvatkin ylihienoja!
Olisko mahollista päästä teidän linkkilistalle? :>
Hyvää syksynjatkoa!
T. Janni & Evita
Voi, kuinka ikävää :'( Tuntuu varmasti ihan kamalalta. Voimia sinne<3
VastaaPoistaSitten itse mun asiaan, päätin tsekata Anin blogin, ja hei - täähän on tosi siisti ja ihana! Osaat sä kyllä kuvata ja kirjoitella tekstejä.
Ja Ani kruunaa kaiken söpöydellään.
Iloisia loppupäiviä Joren ja Aninkin kanssa! :)
~ Hyvää syksyä toivotellen, Janni & petsien Evita ~
PS. Olis tosi ihanaa, jos viitsisit meidänkin blogiin terveiset rustata ;-)
Ohhoh, olinkin kaksi kertaa kirjottaittanut tänne :-D
VastaaPoistaKiitoksia käynnistäsi ! :>
Ihana tuo sun koirulis, ja kiva oli lukee noita tekstejä. Tuu lukee Alinkin tekstei... Ei siel kyl paljoo oo mut tuu kattoo.
VastaaPoistaEn tiennykkään et teiltä löytyy toinenki pilsneri!?
VastaaPoistaikävää että joudutte luopumaan luopumaan siitä :( Voimia sinne! ja pusuja Anille Divalta! :)
Juoksuista:
VastaaPoistaMuusan ekat juoksut (kuten muutkin) kestivät kolme viikkoa. Muusa ei ekalla kerralla tajunnut vielä mistään mitään ja pidin sitä vaapaana ja kaikkea ihan tärppipäiviin asti (vika viikko). Tokalla kerralla olikin sit ihan eri meininki. Ei puhettakaan normaalista käytöksestä. Muusa oli kuin kissa pistoksissa koko ajan ja sen kanssa lenkit oli ihan helvettiä, kun ei se voinut keskittyä edes hihnassa kävelemiseen, eikä sitä tietenkään voinut päästää vapaaksi. Kolmannet juoksut olikin sitten vähän kevyemmät, ei enää samanlaista poukkoilemista. Sen sijaan Muusa oli hajamielinen ja masentunut.
Muusalla on ollut myös kovat valeraskausoireet jokaisen juoksun jälkeen, viimeisimmät oli ihan hirveet, kun neiti oli kaksi kuukautta ihan maassa ja haluton poistumaan peiton alta. Aion leikata Muusan, koska meillä on sen verran voimakkaat valeraskausoireet ja Muusalla ei tehdä pentuja, koska sillä on sydämmessä lievä sivuääni.
Jos haluat yleistietoa juoksuista niin googlaa: koira kiima ja narttu juoksu. Pitäis löytyä kaikenlaista yhdistelemällä noita neljää sanaa.