Haikea mieli on

Tänään lähti ensimmäinen pentu uuteen kotiin, todella hyvään sellaiseen, nimittäin Netan kasvattajan Saaran luokse. Mutta siltikin tuli tippa linssiin, kyllä noihin pikkuisiin kerkeää seitsemässä viikossa kiintyä ihan liikaakin. Pääasia on että niiden tulevaisuus on hyvä ja onnellinen, sekä että ne pääsevät rakastaviin koteihin. Kaikki ovat onneksi oman mielenrauhani vuoksi löytäneet hyvät, ellei jopa täydelliset kodit!

Tänään Gittan kanssa tuli hieman enemmän oltua, kuitenkin se lähtisi heti aamupäivästä matkaan, koska Kajaaniin on pitkä matka, ei viitsitty pitkittää kovinkaan paljoa Saaran ja hänen poikansa vierailua.
Heidän mukanaan tuli, kuten jo silloin ensimmäisellä tapaamisella puhuttiin, Carkki, Netan emä. Voi luoja että se oli ihana! Pienempi kuin Netta, mutta todella pirteä neiti ikäisekseen, sitä ikää on kuitenkin jo se 10 vuotta. Mutta ei sitä koskaan uskoisi!

Gitta oli erittäin kiinnostunut Carkista, eikä todellakaan vierastanut uusia ihmisiä. Heti oli tekemässä tuttavuutta, mikä on hyvä juttu! Uudetkaan asiat ja tilanteet se otti pennun innolla vastaan. Ylpeä olen kasvatistani!

Carkki, Netta (pinkkipantainen) ja Gitta :) 3.sukupolvea samassa kuvassa

Nettakin tervehti emäänsä Carkkia todella hienosti, ei mitään turhia rähinöitä eikä räksytyksiä. Häntä heilui ja kovasti haisteli, Carkki kerran komensi, mutta kuten Saara sanoi, se sallitaan vanhalta rouvalta. Eihän kukaan jaksa jos nuorikot käyvät liian tungetteleviksi! Muuten meni todella hyvin! 

Aluksi hieman jännitin - myönnän sen rehellisesti. Että Netta alkaa ihan mahdottoman reviiritietoiseksi, mutta ei, kovin meni Carkin perässä - innoissaan. Mahtaiko se aistia, että sukua ollaan? 

Päivä oli mahtava, vaikka haikea mieli on. Kuten jo olen aikaisemminkin maininnut toivoisin ja haluaisin että Saaran kaltainen kasvattaja/ihminen asuisi meitä lähempänä, mutta toivon tulevaisuudelta pajon. Ehkäpä saadaan aikaiseksi lähteä vuorostamme Kajaaniin Netan ja Gillen voimin, miksei jopa äksypoksu Anikin lähtisi mukaan. Ja jos Jami asuu silloin vielä äitini luona, toki sekin otetaan messiin. 

Netta ja Carkki

Sitten hieman viimeviikon päivitystä - se hieman unohtui! Anteeksi. Tosiaan käytiin torstaina eläinlääkärissä, kaikki oli hyvin. Xenan alakulmurit ei vielä kasvaneet, mutta ei mitään hätää, kylle ne sieltä vielä puhkeavat, ennemmin tai myöhemmin. Olin helpottunut, ettei kenellekään ollut mitään vaivaa, terveinä ja puhtain paperein lähtevät uusiin koteihin viihdyttämään uusia perheitään!

 Carkki, hieno neiti

 Netta ja Carkki, ehkä hieman koko eroa :)

Pentujengin rekisteröinti onnistunut!

Sunnuntaina pistin omakoirasta rekisteröinti tiedot lähtemään ja maanantaina lähti lisä tiedot postitse. Ja voitteko uskoa, jo tiistaina rekisteröinti oli valmis! Nopeeta toimintaa, elikkä nyt voin viralliset nimet ilmoittaa ihan julkisesti. Jokaisen kuvan alla on pennun virallinen - sekä lempinimi. 

 Amortella - Gitta

 Thalestris - Gille

 Cornydox - Jami

Lacontino - Uuno

Desdemoria - Xena

Pennut ovat jo isoja ja ensi viikolla ne lähtevät uusiin koteihin. Kyllä niitä tulee ikävä, nyt jo tulee tippalinssiin kun asiaa ajatteleekin. Toistaiseksi Jami jää vielä meille, sopivaa kotia ei pikku herralle ole löytynyt - tai oikeastaan Jami menee äidin luokse asumaan ja opettelemaan koiran arkea ilman sisaruksia. 

Torstaina mennään pentujengin kanssa Poriin eläinlääkäriin tarkastukselle. Netta lähtee automatkalle mukaan, mutta jää autoon odottelemaan kun me käväisemme tarkistuksella. Toivotaan että asiat ovat kunnossa!

Vielä olisi kyllä hommaa jäljellä ennen luovutusta. Täytyisi ne pentupaketit vääntää, onneksi jo kaikki tarpeellinen on jo ostettu pennuille - tai "tarpeellinen".

• hihna ja panta
• ruokakippo
• lelu
• ruokaa mukaan (mitä on koko pentuajan meillä syönyt)
• pennun hoito-ohje vihkonen

Päähäni en nyt saa tarvitseeko jotain muuta vielä hankkia? 

Maitobaarissa nopea tankkaus

Ylempänä kuvasarja siitä kun käytiin ajelureissulla viime viikonloppuna. Kuvat ovat otettu isoveljeltäni, kun käytiin siellä kylässä. Pikku pennelit näkivät jopa hevosia! Mutta eihän ne niihin huomiota kiinnittäneet, vaan kirmasivat perässämme pitkin pihaa. Lopuksi käytiin vielä iskällä, mutta sieltä ei ole enää kuvia, kun kamerasta loppui akku, tyhmää!
Mutta matkat sujuivat hyvin, aluksi oli pientä kuoro kiljumista, mutta kyllä ne siitä sitten rauhoittuivat - menivät todennäköisesti nukkumaan :)

Pentujengi ulkoilee

Viimeinkin se kunnon kesäkin on saapunut tänne suomen maalle, joten pennutkin ovat päässeet kunnolla ulkoilemaan. Aluksi pidettiin niitä tuossa etupihassa pieniä aikoja, kuten vaikkapa 5 minuuttia, jos sitäkään. Sitten siirryttiin tyttöjen aitaukseen, mutta siellä sai juosta viiden pennun perässä vähän liikaakin. Jokainen lähti erisuuntiin, joten yritäppä pysyä niiden perässä, saat yhden kiinni, niin neljä muuta ovat jo ties missä. Hohhoijaa uteliaat pennut!

Sitten käskin - pyysin Tero tekemään pennuilla oman aitauksen, jossa ne voivat turvallisesti ulkoilla. Ei tarvitse kirmata niiden perässä enää, mutta toki ne pääsevät useasti ulkoilemaan tuohon isoon aitaukseen. Tehdään pieni korjaus, pieni aitaus on siis ison aitauksen sisällä, joten pennut ja Netta voivat ulkoilla saman aikaisesti. Vaikkakaan Netta ei pääse tuohon pieneen aitaukseen, mutta ei sinne hirveästi hinkuakkaan. Käy välillä tutkailemassa pikku aitauksen touhuja, kunnes palaa omaan mielipaikkaansa terassille, josta näkee laajalle alueelle.

Harmillisesti pennut eivät ole ulkoilleet pariin päivään kunnolla, täällä on satanut kaatamalla vettä, sekä ukkostanut kunnolla! Onneksi meidän Netta, eikä kyllä Anikaan reagoi ukkoseen millään lailla, tyynen rauhallisesti jatkavat uniaan, vaikka jytisee kunnolla. Ja meillä jytisee, koska asumme kallion kupeessa.

Tässä kuva pentujen omasta aitauksesta

Pennut onneksi viihtyvät ulkona, tekevät jo hienosti tarpeensa ulos. Ja yleensä kun pennut oleskelevat aitauksessa, laitan sinne Saaran lainaaman kopan, jossa pennut voivat sitten ottaa päiväunia, eikä tarvitse nurmikolla lepäillä. Mutta useimmiten ne kyllä ottavat nokoset nurmikolla, luonnonlapsukaisia aivan selvästi.

Pennutkin syövät jo hyvin kosteutettuja nappuloita, ilman lihaa. Puuroakin tulee annettua siinä mukana aina välillä. Oppivat jopa juomaan vettä ihan itse. Netta käy yhä harvemmin imettämässä lapsiaan, jos se käy, se vikisee kun naskali hampaat raapivat nisiä. Enkä ihmettele yhtään, kyllä ne ovat teräviä. Jos menen laatikolle leikkimään pentujen kanssa, ne ovat heti järimässä puntteja ja kenkiä. Ja sanotaan rehellisesti, jos ne osuvat ihoon se sattuu!

Lelujakin on tullut ostettua jokunen kappale ja pennut leikkivät niillä innoissaan. Vetoleikkejä harrastetaan, sekä painiotteluita. Voi sitä huudon määrää kun ne purevat toisiaan, välillä pitää oikein käydä tarkistamassa onko siellä joku hätänä, toistaiseksi ei mitään. Painiottelut vaan välillä yltyvät vähän turhankin rajuiksi! Mutta sitä se pentujen elämä on. Puhuin asiasta kasvattajan kanssa, joka sanoi tämän olevan täysin normaalia toimintaa. Tämä kasvattaa luonnetta ja sisukkuutta.

Sekä tämän viikon perjantaina pennut tullaan siruttamaan tänne meille. Mielestäni tämä on kätevää, eikä hintakaan ollut paha, suhteellisen halpa 17€/pentu. Mielestäni ihan kohtuullinen hinta, eikä tähän koti käyntiin sisälly mitään muuta kuin tuo sirutus hinta, ei edes matkakorvauksia. Olin rehellisesti sanottuna todella yllättynyt.

Käytiin jopa ensimmäisellä ajoreissulla, tai jos tarkkoja ollaan niin toisella. Ensimmäinen kerta tapahtui silloin kun kävimme päivystävällä eläinlääkärillä silloin ensimmäisellä viikolla. Eihän nuo tienneet silloin maailman menosta yhtikäs mitään, makoilivat tyytyväisinä kopassa. Nyt kun matkustettiin, niin aika äänekkäitä olivat, mutta eivät sentään säntäilleet kopassa. Nettakin matkusti rauhallisesti ja hiljaisesti. Ainaostaan silloin se aloitti  pienen ravailun kun käännyttiin äidille päin. Kyllähän se tiesi mihin pääsee.
Pennut pääsivät siinä kerrostalon pihassa vähän ulkoilemaan. Naapurin tyttökin tuli pentuja moikkaamaan ja sovittiin että tulevat vielä käymään meillä. Opetetaan pennut myös olemaan lapsien kanssa, meillä kun ei ole lähipiirissä enää kovinkaan pieniä. Tai on niitä pari, mutta nekin vauvoja, enkä niitä viitsi pyytää. Lapsella tarkoitan sellaista eskari - ala-aste ikäistä. Joka jo ymmärtää jos sille antaa neuvoja pentujen kanssa.

Tähän loppuun vielä tuhottomasti näitä kuvia parin päivän ajalta, koettakaa kestää! :)