Tänään sitten pakkasimme tavaramme ja jouduimme hyvästelemään vapauden. Koirat nousivat vastahakoisesti autoon, ymmärrettävää vapaus on parempi kuin vankeus. Mutta kyllä ne autoon saatiin. Kiittelimme isääni ja Marjaa, noustiin autoon ja eikun kotia kohti. Ani nukahti heti alkumetreillä, Pipsa voi luultavasti pahoin autossa joten se istui samassa asennossa koko matkan. Amigo ja Cora änkesivät syliini etupenkille, mikä ei ole uutta. Edestä on paremmat näkymät. Cora kylläkin nukahti suhkot pian, Amigo - ikiliikkuja - istui ja katseli ikkunasta ohi viliseviä maisemia.
Autossa oli tukahduttavan kuuma, ilma oli painostava. Pidimme ikkunoita auio, vaikkakin koko auto humisi, ei omia ajatuksiakaan edes kuullut. Harmi, automme kun ei ole sitä uusinta sorttia, ilmastointi puuttuu. Porissa kuitenkin teimme pysähdyksen ja matkasta pois jäivät ensimmäisinä Amigo ja Cora. Heidän koti kun oli täällä. Otimme Anin ja Pipsan vähän jaloittelemaan ja tekemään hätänsä, ennenkuin jatkaisimme matkaamme Harjavaltaan.
Pääsimme kotiin turvallisesti. Oli väsynyt olo, tahdoin vain suihkuun ja ottamaan päikkärit. Ani otti ainakin neuvosta vaarin ja sulloutui omaan kopperoonsa vetämään tirsat. Suihkussa kylläkin kävin, mutta nukkumaan en koskaan mennyt, en vain jaksanut :D Pipsa tuli tähän meille siksi aikaa, kunnes äiti tulisi kotiin. Hän lupasi hoitaa Pipsan tämän viikon.
Nyt katselemme koko perheen voimin elokuvaa neloselta, tai Ani vetää vieläkin tirsoja :D Vähemmästäkin, koko viikonlopun ollaan paineltu pitkin maita ja mäntyjä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti