Tämä päivittely...

... on mulle aika hidasta puuhaa :D Välillä olis kirjoittettavaa, mutta siltikään en saa aikaiseksi tulla kirjoittamaan. Vietän nykyään niin vähän aikaa koneella, että huh huh, ehkä parempi niin, koska toisinaan tai ainakin ennen olin koneella NIIIN paljon. Mutta palataanpa asiaan;

Meidän Netta kävi lonkkakuvauksissa ja sieltä tuli oikein hyvä tulos A/A -lonkat. Että olin onnesta soikea! Jännitti ihan hirmuisesti, neito kun ei meinannut nukahtaa lääkärissä, kaksi nukutuspiikkiä jouduttiin antamaan, mutta siltikin Netta oli tulossa perässämme ulos huoneesta. Sitten se siellä vähän heilui ja kuulin vaan kun hoitaja sanoi, että tulokset voi mennä pilalle kun koira ei rauhotu. Ihan tyypillinen Netta, siitä on niin tullut mun seuraaja, ettei se päästä mua hetkeksikään silmistään. Okei jos metsään mennään, niin sitten mä olen ilmaa :D

Sekä me saatiin vihdoin ja viimein uusi sänky, aah että se on hyvä nukkua, minkä tytöt myös huomasivat, joten heti kun me poistumme sängyltä, sen on vallannut musta ja ruskea möhkäle, kuten viereisestä kuvasta näkyy :D
Sänky on huomattavasti korkeampi kuin vanha sänkymme, joten Ani meinasi aluksi hypätä  sänkyä päin, en tiedä mitä se mahtoi ajatella ja onko se edes mahdollista? Mutta sit se vaan nojasi sänkyä vasten ja otti uuden vauhdin ja ponkaisi korkeuksiin.
Netta nyt menee joka paikkaan suurella ilmavaralla, joten uuden sängyn korkeus ei tuottanut ongelmia, vaan ketterästi kuin gaselli neiti ponkaisi ja kävi samantien MUN tyynyjen päälle makuulle :D
Onneksi ne eivät yöllä enää yritä sängylle, vaan mieluummin valtaavat sohvan. Itse en tykkää yhtään nukkua koirien kanssa, kyllä sitä nyt välillä, mutta mieluusti ei. Ani on sellainen takiainen, että ei pysty yöllä vaihtamaan asentoa kun neiti on heti seläntakana millinpäässä. Ahdistavaa! Yleensä tungen Anin jalkopäähän, jos siis tytöt ovat sängyllä, näin on enemmän tilaa tehdä muutakin kuin kyhnöttää yhdessä asennossa. Netta nyt on nyhvöttää siellä mihin vaan vaan mahtuu :D Useimmiten huonossa paikassa, mutta se on helpompi siirtää kuin Ani, joka hangoittelee vastaan sen minkä pystyy!

Sitten ollaan käyty treffaamassa pinsumiehiä, kuten yleensä :D Siitä on vain kehittynyt tapa, joskus se voi vähän siirtyä, kun työt painavat ikävästi myös noille viikonlopuille, mutta kesällä sitä on sitten helpompi myös illalla nähdä, kun näkeekin jotain. Sunnuntai on yleensä se meidän treffi päivä, mutta kyllä sitä on tullut viikollakin nähtyä, miten vain aikataulut antavat periksi.
Viimeksi kun kävimme kylässä oli meno kyllä sen mukaista, jopa sohvaperuna Ani sai vipinää noihin kintuihinsa ja sitten paineltiin pää viidentenä jalkana. On sitä menoa hauska katsella! :D Eipä siellä muuten mitään erikoista ole sattunut, sitä perus pinserihepuleita ja vähän lusmuilua jokainen omalla tahollaan.

Vähän kuiskuttelua. Yatzi vasemmalla ja Ani oikealla. Mitähän sitä supateltiin?

Tuossa parisen päivää sitten työkaverini Jenniina kävi heidän rotikka pentunsa kanssa meillä kylässä, Ani ja Netta olivat aluksi aitauksessa, koska pieni rotikka Cindy on hyvin arka uusien koirien kanssa. Mutta pikku hiljaa uteliaisuus vei voiton ja Cindy meni moikkaamaan tyttöjäni aidalle. Aluksi otin Anin aitauksesa ulos, koska se on kuitenkin hieman rauhallisempi, vaikkakin välillä hieman, ei nyt arvaamaton, mutta sellainen hiljainen vaanija. Se tapaaminen meni hyvin, Ani leikki pienen Cindyn kanssa ihan innoissaan. Voitteko kuvitelle? Ani joka yleenäs mieluummin karttaa uusia tuttavuuksia pitkän aikaa, ennen kuin edes vähän touhuaa tuttavuuksien kanssa. Sitten päästin Netan aitauksesta ulos. Se nopeasti vain nuuhkaisi Cindya ja sitten jäi lähelleni seisomaan. Pieni Cindy kiinnostui Netasta ihan hirmuisesti, nuuhki sen jalkoja ja yllytti Nettaa leikkiin ja onnistui monen yrityksen jälkeen. Netta rupesi leikkimään ja se meno oli aika rajua, sitten jopa Ani lähti leikkiin mukaan, mutta puutuin siihen sen verran, ettei pienokainen saisi kauheasti köniinsä.

Se tapaaminen sujui hyvin, jäi kaikille osapuolille hyvä mieli, eikä mitään vahinkoja sattunut kenellekkään :)