Piiiitkästä aikaa

Enpä ole oikein kerinnyt kirjoittelemaan, eikä sen puoleen mitään jännää kerrottavakaan ole. Ehkä tämä on aika kiinnostava :D Meiän tykönä (eli Teron ja minun) asui ystäväni Anna ja hänen jätkäkaverinsa Juti kuukaudenverran, syynä se että Anna osti koiran ja uusi kämppä remontissa. Meillä oli oikein rattoisaa aikaa, tosin tämä Annan koira Remu veti kämpän ihan tuusan nuuskaks heti kun silmä vältti :D

Pakko myöntää suloinen koira, mutta täys vittu. Ei kuuntele, sitä ei kiinnosta ja se vaan repii sohvia ja verhoja, syö kaikki mahdolliset johdot, paskoo lattialle kierien siinä sen jälkeen ja kaikkea muuta mukavaa. En jaksa enää edes luetella näitä :D
Toisinaan se oli suloinen ja kuuntelevainen, mutta useimmiten yllämainnittu vittu. Remunkin takia selkäni on aivan paskana ja joudun syömään kahta eri lääkettä hirveään selkäkipuun, tämäkin johtui siitä, että koira päätti juosta rappuset alas, flexi tökkäs ja minä liu'uin rappuset alas (seisaaltaan, en kaatunut) ja selkä meni ihme mutkille ja sitten armoton jomotus. Pakko myöntää, että mua nauratti että vitutti, se sattui niin helkkaristi ja näytin ihan joltain vanhukselta :DD
Jopa lääkärin vastaanotolla, kun Teron kanssa venasin vuoroani, joku mummoi sanoi ystävilleen näin "Tuo tyttö on ihan varmaan paksuna". Hyvä etten revennyt sellasiin nauru kohtauksiin :D

Mutta joo, Anilla ollaan korvia teipattu ahkerasti kahden viikon ajan, mutta edelleen lerputtavat suuntaan jos toiseen seuraavana päivänä. Huomiseen asti pidän. Sitten otan pois koska suuntaamme Sunnuntaina kohti Vantaata ja Lemmikkimessuja :)

Muuten meillä on sujunu oikein mallikkaasti, Anilla tosin alkoivat juoksut viimeviikolla 21.10 :) Neiti vähän ihmettelee omaa pimperoaan, että miksi se valuttaa :DD Mutta siivoaa kyllä itseään aikas hyvin.

Paluu takaisin

Ikävä kyllä joudumme palauttamaan Joren vanhaan kotiinsa. Syyt ovat mitä ovat. Ensinnäkin Jore haukkuu ja vikisee koko ajan, naapurit ovat lähetelleet valituskirjeitä. Toinen että se hyökii Anin päälle, Ani ei voi tulla lähelleni jos Jore on siinä.
Muuten vanhus on mitä ihanin. Tippa tulee linssiin kun tätä kirjoitan, se on nytkin kuin osa perhettä. Mutta vaihtoehtoja ei ole, täytyy ajatella myös Ania.

Ehkä Jore sitten jää kyseiselle naiselle loppu elämäkseen tai joutuu etsimään uuden kodin, jossa ei ole lapsia, on omakoti/rivitalo, eikä uros koiraa, narttu sopii. Paljon on asioita joita vanhuksessa ei voi enää muuttaa. Se ei kyllä osaa edes peruskäskyjä, jopa EI tuotti sille ongelmia. Mutta tänne käsky onnistui ja koira pysyi komiasti vapaana, vaikka meille sanottiin että se karkailee. Jore vai? Se pysyi ihan kinttujemme kupeessa, Ani toisin paineli kauempana :)

Mutta parempi Jorelle, emme sitä voi pitää jos se ei sopeudu kerrostalo elämään. Emme viitsisi nyt heti häätöjä ottaa. Mutta harmittaa niin pirusti! Olisin niin tahtonut että Jore saa meiltä loppu elämänsä kodin ja jossa sillä on hyvä olla. Mutta en pystynyt sitä sille tarjoamaan ja poru meinaa päästä :'(

Laitan myöhemmin pari kuvaa Joresta tänne :)
Toivotaan että uusi hyvä koti löytyy rakkaalleemme<3

Pinseri herra Jore

Tänään tuossa 16 maissa lähdemme hakemaan meille toista pinskua :) Se on leikattu 8-vuotias uros, se annetaan pois. Joten Tero sitten näpsäkkänä poikana ehdotti että otetaan Anin seuraks. Idea oli hyvä, mutta ensin piti miettiä.
Äidinkään mielestä idea ei ollut paha, joten eikun soittelemaan.

Siinä sitten kävi niin että monet olivat soitelleet, mutta meille se tulee :D Nainen sanoi että parempi jos talossa olisi narttu kuin uros, syystäkin. Jore ei kuulemma tykkää yhtään muista uroksista.
Sovimme myös että Jore on ensin 2viikon koe ajalla, jos se sopeudukkaan meille. Väkisinkään on ihan turha pitää. Naisen mielestä idea oli hyvä, mutta hän koko sydämmestään toivoo että Jore viihtyy. Niin mekin :)

Se on ruskea väriltään ja aivan kuin Ani :D Korvat repsottavat täsmälleen samallalailla. Heh heh :) Pistelen huomenna tai illalla lisää kun Jore kotiutuu meille :)