Vähän kuin Yksin kotona leffa, tämä on varmaankin sitten koiraversio. Siitä kun koira 'jätetään' yksin kotiin ja pahat ihmiset tulevat ryöväämään kämppäämme ja Ani pistää haisemaan :D
Okei ehkei, kuvittelin koirastani vähän liikaa. Sinne meiän oli pakko se jättää aamulla kun lähdimme Teron kanssa kouluun. Tai mää nyt lähden aina aikasemmin kun käyn Porissa koulua.
Jouduin heräämään reilusti ennen kuutta, vein Anin lenkille, mutta ei meiän koiraamme kiinnostanut kävellä noin aikaisin. Nukkumaan se olisi halunnut jäädä. Mutta pakko mikä pakko :)
No kuitenkin lähdimme sitten kumpikin kouluun.
Kun tulimme koulusta arvatkaapa mitä löytyi? Ei mitään! Lelut kyllä olivat kyllä sekaisin ja pitkin kämppää, mutta ei yhtäkään pökäle tai pisukasaa, tosin pisut ovat päivän aikana kuivuneet, jos niitä oli :D
Olin toodella tyytyväinen Aniin, se sai isot kehut ja sitten äkkiä ulos tekemään hädät.
Huomenna uusiksi ja katsotaan miten sitten sujuu :)
Hei!
VastaaPoistaKannattaa olla tarkkana ettei tee takaisintulotilanteesta iloista show'ta. Kun tulee takaisin kannattaa olla huomioimatta koiraa ja puuhastella ihan rauhassa omiaan (istua vaikka koneelle...). Sama tietenkin lähtemisen kanssa. Koira lukee sinua kuin avointa kirjaa, jos olet kauhean huolestunut kun lähde ja huojentunut kun tulet takaisin, yksinolosta saattaa muodostua sille ahdistus - koska viestität itse sitä koiralle. Eli mitä luonnollisemmin pystyt jättämään Anin ja palaamaan sen luokse niin kuin mitään ihmeellistä ei olisi tapahtunut (ei mitään kehuja tai tervehtimisseremonioita), sen helpompaa Anin on tottua yksinoloon.
Muusa kärsi koko pentuiän eroahdistuksesta, jonka voittamiseen meni noin vuosi... Tietenkin voi olla, että Ani ei ole ollenkaan herkkä tällaisille asioille. Eroahdistus on kuitenkin yksi tyypillisimpiä voimakkaasti omistajaan kiintyvän pinserin ongelmia.
Eli kannattaa toimia alusta asti skarpisti, niin ei tarvitse käydä läpi samanlaista eroahdistustaistelua kun meillä oli...
Jee jee, sori jos kommentoin liian kärkkäästi tai jotain sellasta :) Mulle on tullut ilmeisesti eroahdistustraumoja, vaikka Muusan eroahdistus voitettiin ja eletään nyt ihan normaalia elämää. Ugh :(
VastaaPoistaKuuntelemiseen ja luoksetuloon ensimmäinen neuvoni on se, että sun pitää oppia lukemaan tilanteita ja tietämään koska Ani varmimmin tulee luokse. Kutsu silloin. Eli jos se vaikka katsoo sinuun päin aikeissa rynnätä luoksesi, kutsu. Kun vähän tarkkailee, niin aika nopeasti oppii ainakin ne tilanteet, joissa koiraa ei kannata kutsua eli silloin kun se on tosi innoissaan jossain.
VastaaPoistaLuoksetulosta aina supersuuri palkka, eli pidä aina vaikka lihapullia mukana, myös lelu käy, jos Ani sellaisesta innostuu, tai vaikkapa keppiretuutus. Perusperiaate on se, että sun pitää pystyä olemaan aina houkuttelevampi kuin se jokin toinen juttu, jonne koira on just säntäämässä tms.
Eli silloin kun pidät koiraa vapaana, varmista, että se saa ensin purkaa höyryt ja on vastaanottavaisessa tilassa silloin kun kutsut. Sitten pikkuhiljaa kun luoksetulo vahvistuu, voit alkaa vaatimaan jo vaikeammissa tilanteissa.
Jos käy niin, että koira ei tule, kun olet kutsunut, voit kokeilla seuraavia:
- unohda koko juttu (silloin kun koira ei vaan pysty keskittymään)
- lähde juoksemaan karkuun täysiä, juokse koirasta pois päin niin pitkään kunnes koira tavoittaa sinut. Palkkaa luoksetulosta.
- Mene piiloon ja ole hiljaa (Muusa tulee heti kun äänet loppuu ja se ei enään voi seurata missä mä meen) ja palkitse luoksetulosta. Tässä kannattaa jossain vaiheessa ruveta tulemaan itse pois piilosta ennen kun koira löytää ettei siitä tule liian itsevarma "ei hätää, ei kiirettä, löydän omistajan varmasti..." ja tämä lakkaa toimimasta.
- Kutsu niin pitkään että koira tulee, mutta älä palkaa viiden minuutin vitkuttelusta namilla, vaan pelkästään kehuilla. Vapauta "vapaa" tai "saa mennä" (tää on muutenkin hyvä muistaa, että kun opettaa koiran tekemään jotain sen pitää tehdä sitä niin kauan, kunnes vapautat, siksi aluksi sanot vihjesanan heti kun koira nappaa namin kädestäsi, jo ennen kuin se rientää mihinkään. Myöhemmin voi sitten vaatia pidempää odotusta...) ja sitten kutsut uudestaan aika nopeasti ennen kun koira on kerennyt lähteä huitelemaan ja palkitset vasta kun koira tulee oikeasti luoksesi kutsusta, eikä viiden minuutin huhuilun jälkeen sattumalta.
Jos Anista muut koirat on paljon houkuttelvimpia kuin sinä, kannattaa käyttää palkintona niitä koiria. Eli opettaa se siihen, että se pääsee niiden luokse leikkimään heti kun tulee luoksesi. Eli että luoksetulo ei esim. lopeta kivaa leikkiä vaan mahdollistaa sen jne. Muusa esimerkiksi nykyään ollessaan vapaana lenkillä katsoo minua ja odottaa luoksetulokäskyä kun se näkee kulman takana toisen koiran. (Olemme käyttäneet edellä kuvailtua menetelmää...)
Tässä näin aluksi jotain. Luoksetulo ja kontakti on sellaisia asioita, joihin tarvitaan malttia ja pitkäjänteistä työtä. Nuorella pinserillä on päiviä, jolloin se ei vaan yksinkertaisesti pysty keskittymään, ei kannata masentua silloinkaan kun tuntuu siltä, että se on unohtanut kaiken, minkä se jo osasi.
Meidän suurin luoksetulo- ja kontaktihaaste on tällä hetkellä Muusan voimakas riistavietti. Eli työn alla on luoksetulo sellaisessa tilanteessa, jossa koira on lähtenyt jonkun hajun perään "metsästämään". Ei oo helppoo ei, mutta huolimatta siitä edistystä tapahtuu. Kaikki on siis mahdollista :)
Sillon kun Muusa oli nuorempi pitki jokainen pitkä lenkki suunnitella sen mukaan missä sitä sen voi huoletta antaa riehua (koska ei se mitään kuunnellut kun sille päälle sattui). Nykyään voidaan lenkkeillä kaupungissakin vapaana (vaikka jänikset välillä vähän tuokin haasteita), ohittaa toisia koiria, polkupyöriä, muita uloilijoita jne. vapaana kauniisti seuraten. No, on meilläkin sellaisia päiviä, että mistään ei sitten meinaakaan tulla yhtään mitään :)
Sori pitkä kommentti...