maanantai 30. joulukuuta 2013

Uutta banneria

Huh kyllä taas tuli tunnin jos toisenkin koneen edessä istuttua, että sain uutta banneria blogiimme tulevan vuoden vaihteen kunniaksi. Mitäs mieltä ollaan? Olisiko jotain paranneltavaa, parempia banneri ehdotuksia? Mites muuten yleisesti tämän blogin värimaailma, olisiko ehdotuksia vai kelpaako nykyinen? Mielipiteet tervetulleita :)

Itse olen kyllä tähän uuteen banneriin tyytyväinen, hermoja raastavaa hommaa, monta kertaa jouduin muokkamaan että sain siitä nykyisen näköisen. Mutta lopputulos on sen näköinen kuin siitä toivoinkin, ehkä jotain pientä paranneltavaa, mutta katsotaan sitä myöhemmin kun hermot taas ovat raiteillaan. Ehkäpä teen sitten kokonaan uuden, ihan turhaa muokkailen tätä vanhaa, mukavampi kun saa taas uutta kehiin! Mutta nyt mennään tällä ja toivotaan jotain kommenteja :)

sunnuntai 29. joulukuuta 2013

Vuotta 2013 enää jäljellä muutama hassu päivä....

... jonka jälkeen taidetaan aloitella uusilla kujeilla. Vuosi 2013 on sisältänyt paljon iloa, mutta on se tuonut mukanaan myös surua. Itselleni vuoden kohokohta oli Netan pentue, siitä kuitenkin oltiin kauan haaveiltu ja puhuttu paljon Netan kasvattajan Saaran kanssa. Ja viimeinkin tämän vuoden keväällä yli suloiset pallerot syntyivät tähän maailmaan, täsmälleen samana päivänä kuin isoveljeni täyttää vuosia. Kohtalon päivä?


Mutta samainen onnen hetki toi mukanaan myös surua kun pentueesta kolme pentue menehtyi. Tai oikeastaan kaksi, yksi syntyi kuitenkin jo kuolleena. Tästä ei kuitenkaan lannistuttu vaikka koville se hetki otti, itku puhelut tuli soitettua Saaralle, joka neuvoi parhaansa mukaan ja kehotti jatkamaan eteenpäin - tätä se kasvatus voi olla. Ja harmillisesti jouduin itse kokemaan sen karvaan puolen, kun pentuja menehtyy oudoin syin.

 
Onneksi kuitenkin viisi terhakkaa pentua jäivät tähän maailmaan tuomaan iloa perheilleen, meidän lähipiirissä kun nyt pyörii nämä kolme sisarusta niin iloa on sylin täydeltä kun vietetään aikaa yhdessä. Myös maailmalle matkanneet Uuno ja Gitta tuovat myös onnea itselleni, koska tiedän niiden olevan hyvissä käsissä. Ovathan ne itselleni rakkaita, vaikka niiden kanssa tulikin vietettyä vain 7 viikkoa yhdessä. Eihän se nyt mikään päätä huimaava aika ole, mutta kyllä siinäkin ajassa kerkeää kiintymään näihin lapsosiin. Hauskaa oli niiden kanssa touhuta - niitä aikoja muistelen lämmöllä koko elämäni!
 

Netan emäntaidoista olen erittäin tyytyväinen, samalla kuitenkin myös yllättynyt. Se on kyllä sosiaalinen ja erittäin ihmisläheinen koira, joka rakastaa paijailua ja hellittelyä, mutta toisista koirista se ei niinkään välitä - vaikka sosiaalinen onkin. Kyllä se taidan olla minä, ketä sen listan kärjessä on - tähän ei lasketa sitten metsä reissuja, jossa pupujen ja muiden elukoiden hajut vievät voiton.
Se hoiti jälkeläisensä tarmolla ja perusteellisesti, toki ihan aluksi kun ensimmäinen tähän maailmaan putkahti meni Neppari vähän hämilleen, mutta sen jälkeen ei ollut mitään ongelmia. Todella tarkkaavainen se oli vauvoistaan, vierailla ei mitään asiaa pentulaatikon lähelle. Tutut olivat tervetulleita, mutta kun joku vauvaan koski Netta aloitti kyttäämisen. Tiedätte varmaan tunteen kun joku tuijottaa erittäin painokkaasti, sellaista oli Nepparin tuijotus. Kun jälkikasvu oli taas turvallisesti sen läheisyydessä, se kävi heti kaikki viisi pienokaista läpi ja huomasi heti jos joku puuttui.


En olisi koskaan uskonut, että itkisin niin paljon kun ensimmäinen pentu haetaan uuteen kotiin. Saara tuli hakemaan Gitan ensimmäisenä, mukana oli tosiaan vielä Netan emä Carkki, jotta pikkuisella olisi pitkällä matkalla jotain seuraa. Netta touhusi Gittan kanssa sinä aamuna aika terhakkaasti, mahtoiko se kenties aistia mitä tulisi tapahtumaan?


Netan emä Carkki on kyllä niin upea koira, että ei toista ole. Netta on varmasti perinyt siltä upeat emänlahjat ja varmasti koko upean luonteen! Oli ilo nähdä kolme sukupolvea samana hetkenä, Gitta pääsee upean koiran hoiviin, joka opettaa sille tämän elämän salat yhdessä Saaran ja Kiiran kanssa.

Mitäs vielä vuodesta 2013 mainitsisi?

Ehkä joulusta voisi mainita pari asiaa, eihän se kovin kummoinen ollut - lumikin hävisi kokonaan lähes saman tien kun viime postauksessa siitä niin hehkuttelin. Kuinka tyhmää! Täällä satakunnassa kelit olleet todella syksyisiä, pelkkää vettä ja tuulta. Paikat lilluu vedessä - oikein hyvää joulua vaan! Ei edes tuntunut joululta, vaikka sellaista vietettiinkin perheen kesken, sekä serkut olivat täällä meillä - mutta silti! Kyllä se lumikin vaikuttaa paljon hetkiin, varsinkin jouluun! Serkkujen äiti toi mukanaan oman koiransa Melli mopsin, sitä varten jouduin hakemaan Anille kuonokopan, koska se on nykyään niin agressiivinenen muita koiria kohtaan - vaikka se on ollut aina se sosiaalisin ja kiltein - no eipä ole enää! Tiedä mikä siihenkin on iskenyt. Todella rasittavaa kun se ei mukamas voi tulla kenenkään kanssa toimeen, kun oman perheen koirien - Jamia unohtamatta.
Aluksi Ani oli käymässä Mellin päälle, mutta kyllä sitä taisi potuttaa kun huomasi ettei saanutkaan toisen niskasta kiinni kun koppa esti kaiken. Loppua kohden se antoi Mellin olla ja tallustella meidän asunnossa joten koppakin otettiin pois - eikä mittää! Ne istui ja ohitteli toisiaan ilman mitään jännittyneisyyttä, sai kyllä huokaista syvään.
Hauska joulu oli silti vaikka ei koko tapahtuma joululta tuntunutkaan - pelattiin ja pidettiin hauskaa!

Perjantaina mentiin sitten mökille moikkaamaan iskää, Xenaa ja Marjaa, koko meidän poppoon voimin, äiti ja Jamikin lähtivät reissulle mukaan. Ani sai tervehtiä Xenaa kuonokopassa jälleen. Näin varmistetaan ettei kenellekään käy mitään, Xena kuitenkin hieman arka toisten koirien lähellä, johtuu varmaan paljon meidän poppoon vilkkaasta liikkumisesta, mutta mökkeily sujui oikein kivasti! Koirat pistivät oikein hulinaksi ja karasivat niin paljon, että yö meni rauhallisesti. Äiti tosin ei ollut yötä, vaan lähti kotiin Jamin ja Anin kanssa, joten meille jäi mökille vain kolme koiraa - Netta, Gille ja Xena. Aamulla alkoi taas sellainen vilske, että huh huh....

Ei tässä varmaan muuta, jos vaikka odotellaan innolla vuoden vaihdetta ja toivotaan että vuosi 2014 on paljon parempi kuin tämä vuosi - monellakin eri taholla ;)

sunnuntai 8. joulukuuta 2013

Paljon kerrottavaa

Netta
On kyllä paljon kerrottavaa! Harmittaa oikein kun blogi on törttöillyt enkä ole päässyt meidän kuulumisia päivittelemään. Kone vaan herjasi tuossa taannoin ettei sivua pysty näyttämään ku sisälle kirjauduin, muuten kyllä näytti blogini, mutta heti kun kirjauduin niin herjasi välittömästi. Teron padillä olen täällä välillä käynyt kun se päästää sisälle, mutta en ole sillä vaivautunut kirjoittamaan kun kuvien kera teksti on mielestäni mielekkäämpää kuin ilman niitä. Toki tämäkin mielipide kysymys.

Jos vaikka mentäisiin ihan ensimmäiseksi meidän kuulumisiin. Tytöt voivat mainiosti - mitään kovin erikoista ei ole tapahtunut, lähes terveinä ovat pysyneet ja elämän iloisia kaikki! Ani ja Netta ottivat tuossa kuukausi takaperin ihan kunnolla yhteen, Netta jouduttiin viemään lääkäriin kun ei astunut toisella etusella kunnolla. Korva ihan rei'illä ja veressä, hieman lämpökin siinä nousi. Ani selvisi suhteellisen vammoitta, pientä linkkaamista mutta se meni ohi itsestään, toisin kun Netalla jonka jalka ihan turposi tuosta alanivelen kohdalta (en osaa nyt mittään lääkäri termejä) eikä antanut siihen koskea, heti alkoi kauhea vikinä. Neiti sai kipu-ja antibiootti kuurin kahden viikon ajaksi - oikein mallikkaasti otti joka päivä lääkkeet kahteen kertaan. Yleensä saa hieman tahia, on välillä niin jästi - matolääkettäkin sylkee ulos!

Gille
 
Gille on kasvanut oikein nätiksi neidiksi - sekä kyseessä on erittäin fiksu yksilö! Oppii nopeasti asiat, pari hassua toistoa niin yleensä tekee sitten ihan itsekseen kun pyytää - mutta valitettavasti neiti on myös erittäin jääräpäinen, joten jos ei kiinnosta niin ei kiinnosta. Sen kanssa saa välillä vetää erittäin syvään henkeä ja kokeilla sitten uudestaan, josko asia menisi niin kuin minä haluan.
Sisäsiisteys opitkin menneet suhteellisen mallikkaasti perille, aamuvuoron pärjää hienosti ilman lirautuksia, mutta iltavuorojen aikana saattaa yhdet pissit olla lehdillä. Tiedä sitten vaikuttaako tähän se että Tero oli pari viikkoa kotona, joten Gille tottui siihen että iltaisin joku on aina kotona ja päästämässä sitä ulos jos hätä yllättää. Toivottavasti tämä vaihe menee pikaisesti ohi!
Yö pissi hetket - tai oikeastaan pissi pyynnöt ovat loppuneet kokonaan - mikä on suuri helpotus! Oli erittäin ärsyttävää kun pyyteli ulos, vaikka hätää ei aina ollutkaan, kunhan nyt kävi vain tsekkaamassa onko kisulla ruokaa ulkona. Mutta jos et vienyt ulos, se saattoi vinkua vaikka tunnin putkeen erittäin kovalla äänellä. Se jos mikä oli rasittavaa.

Jamin elämä äidin tykönä sujuu oikein hienosti, herra on jo täysin sisäsiisti! Hienosti jaksaa sen kahdeksan tunnin työpäivän ilman vahinkoja. On se vaan komea uros - enkä tarkoita tätä nyt vain siksi että kyseessä on kasvattini, vaan ihan rehellisesti se on komea yksilö - tulee kyllä ihan isäänsä Ticoon jo massiivisen rakenteen puolesta. Moni on Jamia kehunut ja erittäin moni luulee sitä dobermannin pennuksi! Vaikka äiti kuinka sanoo ettei se ole, niin heti seuraavalla kerralla samat ihmiset sanovat "Tuolta se dobberin pentu tulee!". Nooh eiköhän ne parin vuoden päästä viimeistään usko ettei se ole dobberi. Mutta toki ihmiste ketkä eivät hirveästi koiristi mittään tiedä voivat helposti luullaa mustaa pinseriä dobberiksi - koska kokoa on vaikea arvioida esimerkiksi kuvien perusteella. Mutta jos nämä kaksi olisivat vierekkäin niin ehkä sitten jopa EI-koiraihminen huomaa eron.

Gille ja Jami
Sitten toisenlaisiin uutisiin; yksi kasvateistani - Xena - palasi takaisin tänne kotikulmille - harmillisesti omistajan muutosten myötä. Olin erittäin iloinen kun ensin ilmoitettiin mulle, että tytön myynti on harkinnassa. Kerroin heti haluavani myydä tytön itse, jotta tiedän minne se päätyy ja kenelle. Se sopi oikein hyvin Xenan omistajalle. Samaisella viikolla, lauantaina, lähdettiin hakemaan Xenaa meille vantaalta. Äiti lähti matkaseuraksi Jamin kanssa, jotta tytöllä olisi jotain seuraa. Kuitenkin neiti lähtisi vieraiden ihmisten matkaan.
Matka sujui hienosti, neiti oli todella rauhallinen, vaikutti varmaan myös se että tuttuja ei ollut mukana ja ehkäpä se aisti elämässään muutosten tuulten puhaltavan. Xenan oli tarkoitus tulla ensin meille asustamaan, mutta sitten saatiin matkalla tai äiti sai puhuttua Xenan isälle asustamaan loppuelämäkseen. Kuinka hienoa! Ja olin tähän asiaan erittäin tyytyväinen, tiesin neidin pääsevän hyviin kotiin, jossa sitä rakastettaisiin ihan yhtä paljon kuin sen vanha omistaja rakasti sitä ennen tätä muutosta. Joten suoraan vantaalta ajettiin poriin isän luokse, ihan turhaan sitä neitiä ensin asuttamaan meillä ja sitten viedä isälle, liikaa muutoksia, joten näin säästyttiin kaikelta!
Isän luona asiat ovat sujuneet oikein hienosti, ensimmäin yö oli rauhallinen vaikka ennusteltiin vähän levottomuutta - mutta parempi niin että asiat sujuivat rauhallisesti ja sen suurempia häsläyksiä. Pienet pissat oli yöllä päästänyt, mutta sen jälkeen ei mitään. Tyytyväisiä ollaan kaikki - säästyin itse uudelta myynti prosessilta ja voin olla rauhallisin mielin kun tiedän Xenan olevan hyvissä käsissä.
 
Xena
Luntaki ollaan saatu maahan, vihdoin ja viimein - kyllä sitä pelaamista ollaankin jo kestetty ihan tarpeeksi. Ensin lunta, sitten vettä ja sen päälle pakkasta - oikein hienoa! Tiet aina peili jäässä! Mutta viimeinkin lunta, kevyt pieni pakkanen - ihanaa! Enhän mä talvesta erityisemmin välitä, mutta kyllä se tuossa menee kunhan pakkasta ei tule liikaa saatikka lunta.
Joulua kohti mennään hirveellä kyydillä - joten nappasin tänään aamulla tytöistä tonttukuvat, koirat eivät varmaan olleet asiasta yhtä innostuneita kuin minä, mutta sainpas kelpo otokset otettua.
Vasemmalla Ani tonttulakin alla piilosilla, keskellä Gille poseeraa ja oikeassa reunassa Netta erittäin tympääntyneenä touhuihini :)
 



Tänään oltiin vielä päivällä koirien kanssa montuilla, menossa mukana oli äiti Jamin kanssa, iskä ja Marja Xena-tyttelin kanssa ja me Gillen ja Netan kanssa. Hapannaama Ani sai jäädä kotiin, koska sitä ei voi pitää irti kun yrittää heti käydä Xenan päälle - tässä ruvetaan pikku hiljaa tutustuttamaan noita kahta toisiinsa, koska kuitenkin ollaan paljon tekemisissä keskenämme, eikä Ania viitsisi aina jättää pois tapaamisista. Kyllä menoa ja vilskettä oli jälleen kun neljä pinsua karaa suuntaan jos toiseen, Xenakin uskaltautui tällä kertaan vähän leikkiä sisarustensa kanssa! Perjantaina kun tavattiin ensimmäistä kertaa - Ani silloin mukana hihnassa - niin Xena jäi vähän sivummalle, vaikka mieli olisi tehnyt mennä vähän karaamaan joukon jatkoksi!
 
Gille ja Xena
Xena, Jami ja takan Gilleri
Xena, Gille ja Jami
Jami ja Gille
Gille ja Jami
Pikkunen Gille hippo lelunsa kanssa