Netta Turun näyttelyissä

Netta kävi Turun näyttelyissä ja palasi kotiin hyvin arvosteluin. Sannille isot kiitokset siitä, että otti Netan mukaan! Neiti oli käyttäytynyt oikein malli kelpoisesti, eikä jännittänyt yhtään. Oli kehässäkin ollut parhaimmillaan, ilman sitä turhaa hössötystä. Ainoastaan pieni takapakki tähän tekstiin tulee siitä, että Netta oli tullut Sannin kevythäkistä väkivaltaisesti ulos. Kuinka noloa! Ehkä se oli meidän hellyydenkipeälle koiralle liikaa, kun joutui yksinään häkkiin. Lupasin tietenkin korvata tämän vahingon :)

Musitaakseni Sanni mainitsi, että Netta oli nartuista taas kookkain, mutta sijoittui silti todella hyvin. Olen ylpeä tytöstä!

Tässä (huonosti) suomennettuna tämä Netan arvostelu (Tuomari: Kitty Sjong): 

EH 2

"Hyvä pää, oikea purenta, haluaisi pään linjoista tasapainoisemmat, silmät hyvässä kohdassa, oikein asettuneet korvat mutta saisi kantaa niitä paremmin.

Hyvä niska ja ylälinja. Hyvä hännänkiinnitys. Riittävät kulmaukset, hyvät luut, oiket jalat mutta ranskalainen edestä päin. Hyväksyttävä liike, oikeanlainen turkki ja väri."

Aika karkea suomennos ja siltä se kyllä näyttääkin :D 

Valitettavasti kuvia ei ole, koska itse en ollut paikan päällä ollenkaan. Eikä Sanni kerinnyt kuvailemaan kun piti omatkin koirat esitellä kehässä. Mutta pääasia onkin, että olen kuullut aivan kaiken miten neiti on käyttäytynyt ja miten sillä on kehässä mennyt. Kuvat ovat vain pieni lisä näihin näyttelypäivityksiin :)

Koirankoppi viimeinkin valmis!

Isä toi sunnuntaina meille tilaamansa koirankopin, jonka valmistus olikin kestänyt vähän turhankin kauan. Asia ei sinänäs haitannut, mutta on hienoa kun se vihdoin saatiin tänne kotiin, jolloin sen kokoaminen kävisi hieman helpommin. Tero lupasi sen koota pikapuoliin ja tänään se vihittiin käyttöön! Tytöt viihtyvät siellä mainiosti, oma-aloitteisesti pujahtavat luukusta sisälle ja tarkkailevat maailman menoa sieltä käsin. Tero rakensi niille jopa terassin :D Harmillisesti pihamme maa on epätasainen, kuten kuvasta näkyy, mutta mää olisi tarkoitus nostaa jossain vaiheessa, joten ei tule ikuisuutta näyttämään tuolta. 

Tänään meillä on ollut vipinää ja vilskettä, Sanni kävi pinseripoikien kanssa ja vähän myöhemmin myös pelkän Kimblen kanssa, koska työkaverini Jenniina oli Justuksen kanssa kyläilemässä. Hih oli hauska katsoa kun kaksi karvaturria (siis sanan kaikissa muodoissa!) peuhasi keskenään niin että karvat vaan hulmusivat. Tytöt piti jättää näistä leikeistä pois, ne olisivat käyneet muuten liian rajuiksi :D

Kimble (musta-valk.) ja Justus (ruskea) :)

Tosi kiva päivä kaikin puolin! Ollaan naurettu ja pidetty hauskaa, peuhattu koirien kanssa, tai sen mitä mä kipeällä selällä pystyin. 

Tänään käytiin myös ostamassa uusi matto, johon Netta sitten ihastui ja onkin siinä sitten koko päivän makoillut. Karvamatot tuntuvat muutenkin olevan meidän tyttöjen suosikkeja. Onko ihme? :)

Tytöt koirankopissa tarkkailemassa maailman menoa :)

Kokemäen mätsäreissä

Tänään käytiin Anin kanssa ensimmäisissä mätsäreissä, tyttö oli ihan super. Seisoi hienosti ja kulki hienosti, mutta siltikään ei sijoituttu, Sannille isot kiitokset tytön esittämisestä. Itse olin taustatukena Kimblen kanssa, ennen kuin Sanni osallistui sillä omaan luokkaansa.
Netta jäi tällä kertaa kotiin Teron kanssa, ensi viikonloppuna sillä on kuitenkin Turussa näyttelyt, johon en lähde mukaan, Netta lähtee Sannin, Yatzin ja Kimblen matkaan.
Kuitenkin palataan tämän päivän mätsäreihin... Siellä oli tosi kylmä! Olis tarvinnut ottaa hanskat mukaan. Varpaat jääty, vaikka kuinka yritti vähän liikkua ja hyppiä. Talvi tekee tuloaan, ikävä kyllä! Porukkaa oli ihan mukavasti paikalla ja tuttujakin tuli nähtyä :) Harmi vaan ettei kameraa tullut mukaan, joten kuvasatoa sieltä ei ole.
Ainoana miinuspuolena huomasin mätsäreissä, että nämä tuomarit suosivat enemmänkin näitä ystävien/tuttujen koiria. En siitä suuttunut vaikkei Ani menestynytkään, mutta kyllä se vähän kyrsii, että vain tutut voivat menestyä, kun taas me tuntemattomat emme. Ääh! En yleistä, mutta tuolla sen ainakin huomasi ihan selvästi.

Tänään olen tyttöjä kuvaillut kotona, syksyisissä tunnelmissa. Ilma on ollut kohtalaisen hyvä, aurinkokin alkoi pilkottaa taivaalta, joten oli pakko vähän räpsiä kuvia. Ei mitään huippulaatua, vähän pika puoliin nämäkin otin, koska oli vieraita tulossa ja tytöt olisivat siitä istumalta hävinneet tielle räksyttämään. Kuitenkin esityskelpoisia kuvia, ettei ihan silmiä tarvitse päästä hävetä :D

Tyttöjen talvivaatteiden varaston täyttöä?

Tossa pari päivää sitten ilmestyi postilaatikkoon Koiramme-lehti, jossa sitten mukana tuli jälleen tämä Musti ja Mirrin pienen pieni lehtinen. Sen kävin nopeasti läpi ja katseeni kiinnittyi erityisesti tähän Hurtan uuteen vaatemallistoon, jossa tällä kertaa esittelyssä oli Frost pusakka. Sen tuotekuvaus sai mut vain enemmän ja enemmän haluamaan tämän takin tytöille. Erityisesti siksi, että se on suunniteltu lyhyt turkkisille koirille, jolla ei ole pohjavillaa ja tytöillähän ei ole.

Väreinä tästä takista on tuo kuvassa oleva vihreä ja sitten on harmaa. Tytöille varmaan ostaisin tuon vihreän, kuvassa se on ainakin kivan värinen, mutta pitäisi vielä nähdä livenä.

Kevyt Frost pusakka on tarkoitettu ulkoiluun kylmällä ja tuulisella säällä. Mukavantuntuinen Soft Shell-materiaali on tuttu ihmisten teknisten ulkoiluvaatteiden lämmönvarastoijana. Sen tehtävä tässä tuotteessa on korvata ne turkin lämmittävät ominaisuudet, joita lyhytturkkisten ja pohjavillattomien rotujen jalostuksessa ei ole huomioitu.

Takki suojaa koiran tärkeimmät lihasryhmät, kaulan sekä herkän vatsan alueen. Takin erityisen hyvä käyttömukavuus piilee sen miellyttävässä materiaalissa, keveissä rakenteissa sekä loppuun asti hiotussa istuvuudessa. Säädettävä kaulus, pääntie ja vyötärö pitävät pusakan paikoillaan rajussakin leikissä. Pusakan takaosan leikkaus suojaa myös suuret reisilihakset.

Tuotteen selkäosassa on kaksisuuntainen vedenpitävä vetoketju sekä aukko valjaiden talutinkiinnitykselle. Näkyvästi sijoitetut 3M-heijastinprintit parantavat koiran turvallisuutta pimeässä ulkoiltaessa.

Tämä voisi olla meille hyvä vaihtoehto, kun ulkona olemme tosi paljon. Eikä ainakaan Anilla pelkkä mantteli toimi, en tiedä kyllä toimiiko tämäkään sen paremmin, mutta aina on hyvä olla varusteita :)

Tämäkin odotus....

... sitten meni ihan puihin, Netta oli jälleen tyhjä. Harmittaa ihan vietävästi. Haluaisin ne pennut ja toisaalta taas en, kun se kaksi pettymystä on jo koettu. Ja jos tekisin kolmannen kerran pennut, kääntyisin varmaankin tällä kertaa johonkin jalostuslistan urokseen. Mutta katsotaan..

Nyt ainakin aletaan säästämään rahaa suklaan väriseen pinseriin :D Ollaan Sannin kanssa keskusteltu paljon ja hän lupasi meille myös ruotsista sellaisen tuoda, samalla kun hakee itselleen. Hih, sitten omistaisinkin kaikki kolme täysin eriväristä pinsua ;)

Mutta katsotaan nyt mihin suuntaan tässä kallistutaan ja mitä tulevaisuudessa tapahtuu...

Netalle varattu ultra-aika

Ja en voi tähän muuta sanoa kuin jännittää nyt jo ihan pirusti! Ja pettymys on sitten niin suuri jos tyttö ei olekkaan tiineenä, etten osaa sitä edes sanoin kuvailla. Olen loppupeleissä hirveän epävarma siitä, onko Netta tiineenä vai ei. Astutus onnistui kuitenkin hyvin ja kaikki meni hyvin, ei mitään sählinkiä ollut tällä kertaa. Mutta silti se pieni epävarmuuden ivallinen ääni kailottaa tuolla aivojen syvimmässä kolkassa, ettei Netta ole tiineenä. Silti kuitenkin uskon että olisi, vatsa hieman pullottaa, tosin hyvin vähän. Vaikka vuorokausia on nyt 32 täynnä ja pitäisi jo hieman näkyä. Mutta tiistaina 9.10 sitten selviää, onko vaiko ei.
Huoh, vielä neljä päivää pitää kituutella tässä epävarmuudessa ja sitten saadaan selvyys. Ja todellakin toivon, koko sydämestäni että siellä olisi niitä pieniä söpöjä palleroita :)

Pojat hoidossa ja tiineys päivitystä.....

.... hieman myöhässä, sunnuntaina piti jo tämä päivitys tänne raapustella :D

Joten aloitetaanpas sitten sillä, että pinseripojat olivat meillä sunnuntaina hoidossa, Jarkko toi ne meille siinä yhden kahden välissä ja voitte vaan uskoa mikä sählinki täällä sisällä oli kun neljä pinseriä karaa ympäriinsä. Aika hätäiseen potkin ne ulos purkamaan sitä isompaa energiaa pois ja sen jälkeen pirautinkin äidille, että lähdettäisiinkö metsään lenkille. Saatuani myöntävän vastauksen, aloin pistämään itseäni pika vauhtia kuntoon. Koirat otin sisälle, pojat pistin hihnoihin ja tytöt saivat vapaana tulla autolle asti. Automatka sujui hyvin, Ani valtasi etupenkin kuningattaren elkein, Netta jäi pitämään pojille seuraa takapenkille.

Menin sitten ylös (äiti siis asuu kerrostalossa) ja otin koirat mukaan. Se oli työn ja tuskan takana kävellä pari hassua metriä parkkipaikoilta rappukäytävälle, koirat kiskoivat joka suuntaan, eikä komentaminen auttanut, kun uusia hajuja ja paikka oli pojille täysin vieras, joten sekin vielä lisäsi innostunutta kiskomista. Päästyäni raapukäytävään, tytöt pinkaisivat ylös ja Noppa oli lähdössä perään, mutta hihna pysäytti matkan lyhyeen. Yatzi ei meinannut uskaltaa kävellä rappukäytävällä, eikä meinannut tulla rappusia ylös. Sain sitä hetken suostutella, ennen kuin se lähti kipuamaan rappusia varovaisesti. Kehuin sitä vuolaasti.
Sisälle kun päästiin pikkuveljeni (ei nyt niin pieni, pidempi kuin minä ja ikää jo huimat 16 vuotta ;D ) oli ihan ihmeissään kun neljä pinsua rynnisti keittiöön tervehtimään äitiä. Ani ja Yatzi menivät heti sekaisin, Miku (pikkuveljeni) luuli, että Yatzi on Ani ja toisin päin. Mutta kuka tahansa, okei ehkä ei kuka tahansa, tunnista niitä. Itse tietenkin osaa jo katsoa, kun on näitä jo vuoden päivät nähnyt :) Ja niillä kaikilla on erilaiset kasvon piirteet, mutta kuitenkin takaisin asiaan. Lähdettiin äitin kanssa aika nopsaan ulos, koirat kävivät vähän suurilla kieroksilla, joten lähdin poikien kanssa edeltä ulos päin. Yatzi ei meinannut tulla rappusia alas, joten siinä vierähti tovi kun sitä suostuttelin ja lopulta se lähti valumaan rappusia alas kehujen saattelemana.
Sovittiin äitin kanssa, että mä talutan poikia ja hän saa tytöt. Nooh myönnetään oli aika rankkaa taluttaa kahta innostunutta pinsua, jotka vetivät todella paljon. Pistin Nopan nopeasti kuriin, eikä se sitten enää kiskonut, joten tehtiin äitin kanssa vaihto. Äiti otti Nopan ja mä otin Anin (eli mulla oli sen jälkeen Yatzi ja Ani talutettavana) ja jatkettiin matkaa. Oli paljon helpompaa taluttaa kun Ani ei kisko lainkaan, joten pystyin keksittymään Yatziin enemmän, pikku hiljaa se alkoi rauhoittua, mutta ei kuitenkaan tarpeeksi.
Kun pääsimme metsään, laitettiin Nopalla ja Yatzille fleksit ja tytöt saivat hihnat. Pojatkin lopettivat kiskomisen kun pääsivät vähän vapaammin kulkemaan. Ja sitten Yatzi haisteli maata vinhaa vauhtia ja käänsi päätään ja osui tikkuun, vinkaisten todella kovaa. Voi kauhistus kun mä pelästyin ja menin heti tarkistamaan oliko silmä puhjennut (heti pahin mahdollinen asia mielessä!). Luojan kiitos silmä kulmaan oli tullut pieni haava, vaikkei sekään nyt hyvä asia ole, mutta huomattavasti parempi kuin puhjennut silmä!
Jatkoimme matkaa ja selvisimmekin lenkistä oikein kivasti, pojat rauhoittuvat mukavasti, eivätkä paluu matkalla enää kiskoneet. Olin ylpeä pinsuista :)
Automatkalla kaikki kävivät pitkälleen, Ani ja Netta etupenkille ja pojat takapenkille. Söpöjä  olivat!

Kotona kaikki neljä valtasivat välittömästi sänkymme, ylhäällä oleva kuva paljastaa kaiken :D En viitsinyt alkaa komentelemaan, koska niin ne olivat rauhallisia, eivätkä turhaan hötkyilleet jaloissa. Sainkin sen aikaa siivota rauhassa ja järjestellä muutenkin kämppää.
Illalla Jarkko tuli sitten noutamaan pojat kotiin, voitte vaan uskoa sitä jälleen näkemisen riemua, jopa meiän tytöt olivat innoissaan. Mistäköhän? Ai tosiaan Jarkosta, Ani ainakin antoi kovin pusuja ja halaili, heh :)

Aikalailla heti poikien poistuttua talosta, otettiin Teron kanssa Netasta tämä sunnuntain tärkeä poseerauskuva, jossa seurataan tätä kasvua. Sunnuntaina tuli huimat 27 vuorokautta täyteen. Ensi viikolle varaan tämän ultra ajan, josta sitten selviää, että onko tiineenä vaiko ei. Jännittää, koska tuntuu ettei tuo maha kasva, vaikka on se pyöreämpi kuin  Anin, mutta katsotaan :)

On se hieman pullukka tuolta alavatsasta

Maanantaina käytiin Teron kanssa porissa vähän shoppailemassa ja ostettiin sitten vessaan uus matto. Ja arvatkaapa kuka koira kävi sinne heti nukkumaan?

Juu tosiaan, meiän Ani! Neiti oli niin tyytyväinen, ettei vessasta poistunut hetkeen. En sitä sitten enempää viitsinyt häiritä, vaan jätin oven raolleen ja sammutin valot. Kyllä se siellä pitkän aikaa viihtyi, ennen kuin laahusti Netan viereen omalla pedille. Taisi olla yksinäistä vessassa :D On se hassu koira, mutta silti hyvin rakas!