- Rotu: pinseri
- Syntymäaika: 29.4.2013 Harjavalta
- Sukupuoli: narttu
- Väri: black&tan
- Kasvattaja: Minä itse
Emä: YesPinYes Britney
Isä: Sini-Minin Mafioso
Miksi juuri vihreäpantainen?
Netan jälkeläinen Gille joka pentukopassa tunnettiin aluksi pikkuruisena vihreäpantaisena, jäi meille kotiin asustelemaan. Päätös ei ollut vaikea, Gille tuntui alusta alkaen siltä omalta koiralta, tähän lienee paljon vaikuttaneen se että kyseistä pentua tuli tarkkailtua hyvin aktiivisesti ja pulloruokintaakin harrasteltiin useaan otteeseen Gillen pikkuruisen koon vuoksi. Se tuli rutkasti painon nousussa muiden jäljessä, joten huoli sen menehtymisestä oli kova - syystä että heti alkupäivinä menehtyi kaksi urosta. Gille kuitenkin osoitti elämän halunsa, joten se kävi ahnaasti isompien sisarustensa päälle saadakseen myös osansa Netan nisistä - takanisät olivat Gillen suosikki paikka ja niistä olikin kova tappelu! Vaikka Gille painoaan nosti hienosti, oli se silti aina sisaruksiaan pienempi - kuten on vielä tänäkin päivänä.
Mitä lähemmäksi käytiin luovutuspäivää, sitä varmempi olin Gillen jäämisestä meille. Myönnän kyllä että tuli sitä katseltua kahta muutakin narttua vähän sillä silmällä - mutta aina se kuppi kallistui Gillen suuntaan. Joten mitä turhaan vaihtamaan, päätös oli kuitenkin syntynyt jo heti alkumetreillä. Ja näin ollen muiden sisarusten lähdettyä maailmalle jäi Gille meille viettämään leppoista koiran elämää.Luonne
Gille on luonteeltaan erittäin energinen, sille rauhoittuminen tuntuu välillä olevan täysin vieras käsite. Siinä missä isommat ottavat rennosti, Gille pyörii ja leikkii yksinään.
Gille on äärimmäisen fiksu koira, se oppii asiat nopeasti - kunhan malttaa ensin keskittyä. Se ottaa oma-aloitteisesti kontaktia, eikä sählää opetus vaiheessa turhia. Vaikka pinserin rotumääritelmässä mainitaan, ettei rotu ole erityisen mielyttämisen haluinen - tämä ei taida pädetä Gilleen senkään vertaan. Gillee tekee kaikkensa jotta asiat sujuvat haluamallani tavalla, jos siltä pyydän jotain se tekee sen vitkuttelematta ja odottaa seuraavaa käskyä.
Mitä tosikompi olen kouluttamisessa, sen hanakammin Gille asioita tekee, sen kanssa työskennellessä pitää olla pilke silmäkulmassa ja rutkasti iloisuutta. Jos sille hiemankin ärähtää, tulee se rinnalle istumaan ja tuijottaa silmiin todella anteeksi pyytävästi.
Toisten koirien kanssa Gille tulee toimeen helposti, se on sosiaalinen ja leikkisä, joten olipa kyseessä minkä kokoinen koira tahansa Gille on kaveri. Sitä ei kiinnosta onko kaveri hidas ja kömpelä vaiko tuhatta ja sataa paineleva koira, jonka perässä pysyminen on erittäin hankalaa Gille on silti kaveri.
Ihmisistä Gille ei niinkään välitä, pikainen tervehtiminen ja sitten mennäänkin jo omien asioiden pariin. Ainoastaan lenkillä vastaantulevat ihmiset pitäisi tervehtiä, joko hyvällä tai pahalla. Tiedä sitten mistä tämäkin johtuu?
Gille on myös todella kiintynyt minuun ja Teroon, jos ollaan metsässä lenkillä se on aina ensimmäisenä jaloissa pyörimässä jos suuntaa vaihdetaankin ilmoittamatta. Se myös kuuntelee isompia paremmin irtiollessaan, ei ole ihan niin jästipää - vaikka sitäkin puolta neidissä on. Hoitoon on neitiä aivan turha laittaa vaikka mukana olisivatkin Netta ja Ani, Gille vinkuu meidän perään - toki jos on paljon puuhaa ja tekemistä, meidät saatetaan siksi aikaa unohtaa.
Loppujen lopuksi Gille on mitä rakastettavin koira, enkä siitä luopuisi mistään hinnasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti