Teron kanssa olimme viikonloppua suunnitelleet jo edellisellä viikonloppuna, 'rankan' kouluviikon jälkeen olisi hienoa päästä rauhallisempaan paikkaan viettämään laatu aikaa luonnonkeskelle. Ja mikäs sen parempi kuin mökkimme Kankaanpäässä. Ja mikä vielä parempaa, koiratkin rakastavat sitä paikkaa, tai niin ainakin luulen.
Siellä ne taas koko viikonlopun pinkoivat niin, että kotona ne vain nukkuvat, tai ainakin tuo meiän Ani. Amigon ja Coran jätimme matkastamme jo Porissa, joten niiden väsymyksestä on todella paha sanoa. Mutta Markus on aina sanonut että koko sunnuntain ne vain nukkuvat. On se mökillä olo sitten rankkaa :)
Todellakin siellä olo rentoutti, sai jättää omat asiansa kauas Harjavaltaan ja katsella iloisena temmeltäviä koiria. Aah, olisin voinut jäädä sinne vaikka koko viikoksi, mutta koulu odottaa täällä kotopuolessa.
Aina kun Anille on kavereita, sulkee se korvansa kaikelta muulta, tai kyllä se tottelee, mutta käskyjen toteuttaminen kestää aina vähän aikaa :D Yritämme työstää tätä kuuroutta, varsinkin silloin kun Anilla on kavereita.
Ani rakastaa seikkaluja, varsinkin kun niitä saa toteuttaa meiän kanssa, mutta myös yksin seikkailu on ihan jees. Mökillä se paineli yksin omia reitejään metsänsiimeksissä ja kallioiden kupeella. Kaikki kävyt ja männyn oksat saivat kytiä siinä matkalla :D Oli sitä hauska seurata kun kävyt vain lentelivät ja oksat naksuivat, mutta matka taittui kuitenkin joutuisasti. Ei kyllä uskoisi, ei ikinä.
Mökin vieressä on tie johon pää se helposti livahtamalla suulin takaa, mutta Ani ei poistu pihasta. Mikä on todella upea juttu!
Tänään kun olimme lähdössä, oli todellinen ihme että koirat nousivat autoon vapaa ehtoisesti. Yleensä niitä saa metsästää jonkun aikaa, mutta nyt ei.
Ehkä se ukonilma teki paljon. Salamat halkoivat tummaa taivasta ja jyrinä jytisytti koko mökkiä. No ei vaiskaa, mutta kyllä jytisi :)
Viikonloppu oli oikein antoisa ja pieni kaupunki paussi teki todellakin terää.
.JPG)
.JPG)
"Mitä siellä on? Hä? Kerro Amigo!"
.JPG)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti