Tuollaista eilen, tämmöistä tänään, millaista huomenna?

Eilen meillä kävi kylässä työkaverini Jenniina koiransa Justuksen kanssa. Justus on sekarotuinen kohta puoliin vuoden ikäinen uroskoira, rotuina siitä löytyy; kleinspitz ja norwichinterrieri. Näyttääkö poika siltä? Hmm, eipä oikeastaan, ainakaan mun mielestä ja mitä mieheni Tero tähän sanoo, että Justuksen isä on nylpyttäny ilvestä. Tähän ei voi muuta kuin nauraa! Onhan se hauskan näköinen ja siis oikeasti ihan älyttömän söpö, sekoan aina kun nään sen.
Hauskaa on myös kun sille sanoo moi ja nostaa oman käden ylös niin Justus moikkaa, kuten viereisessä kuvassa näkyy. Söpis poika!

Tytöt ovat pojalle suhteellisen kilttejä Justukselle, välillä ne vähän irvistelevät ja leikkivät maailman valtiattaria, mutta muuten on mennyt tapaamiset hyvin. Ani jopa alkoi leikkimään Justuksen kanssa, mikä on aika ihmeellistä, kun kyse on Anista, joka on todella tarkka kavereistaan. Ihme nirppis!

Justusta täytyy aina hieman pitää silmällä kun se on meillä, se haluaa aina merkata kulmat ja joskus jopa kenkäni. Tiedä sitten tekeekö tuo tyttöjen ihanainen tuoksu sen merkkaus innon, vai mikä mahtaa olla? Ainakin veljelleni, jolla on kaksi kääpiöpinseriä, oli joku hänelle sanonut että kun on pieni koira, niin sen tarvitsee merkata, koska alue on liian iso vahdittavaksi katseella. Mutta en tiedä, omat koirani kun eivät merkkaile.

Justuksen takapuoli, näytti niin hauskalta, joltain ihme karvapallolta :D

Tänään kävin äidin kanssa lenkillä, tietenkin pikku tyttöset olivat mukana, kuten aina kun lähden lenkkeilemään. Nooh kuitenkin tuohon "asiaan", otin tytöistä hieman seisonta kuvia - älkää naurako - eivät olleet kovin edustavia, kun tyttöjen tarvitsee seisoa ihme kippurassa. Mutta sentään jotain sain aikaiseksi. Pitää kerran harjoitella tulevia näyttelyitä varten, ainakin tuohon kesää varten, mutta katsellaan jos vielä pääsisi jonnekkin muualle piipahtamaan.

Noiden kuvien jälkeen pitääkin heti sanoa, että harjoitusta tarvitaan ja rutkasti, mutta meillä on aikaa. Anilla oli enemmän vaikeuksia tuon seisonnan kanssa, mutta sanotaan ettei tuolla Netalla mennyt melkein yhtään sen paremmin. Jos käyttää makupalaa, tytöt ovat ihme asennoissa, tai lyllertävät namin perässä ja istahtavat, joten kokeilin ilman namia ja namilla, mutta sanotaan että kuvat ovat namin kanssa otettuja, hyviä tilanne kuvia :D

Jos on ilman namia, tytöt tekevät ihan jotain muuta ja ovat kaula mutkalla ja selkä köyryssä. Huoh... Mutta harjoitusta ja harjoitusta, joten eiköhän tuossa joskus saada hyvää seisontaakin aikaiseksi.

Sitten kuvailin tyttöjä ihan muuten vain, pikkuset olivat tänään poseeraus tuulella, joten kuvat onnistuivat suhteellisen hyvin. Nameilla saa paljon katseesen sitä säihkettä, ainakin meidän Anilla, jopa nuo kopterikorvat saadaan pystyyn. Muutenhan Ani on kuvissa aina korvaton, ihme avaruusolio Sputnik, joten pakko yrittää kaikin keinoin saada sen korvat myös kuviin! Joten vihdoin ja viimein onnistuin, joten kuvissa nähdään myös Anin ihanat korvat, jotka sojottavat joka suuntaan. Söpö tuo meidän ruskea neitomme on, oli sillä korvat täydellisen lurpat tai tuollaiset kopterikorvat kuten sillä on nyt, niin aina meidän neitimme on suloisuuden huippu.

Pientä päivittelyä.... ja kuulumisia muutenkin.....

Noniin tytöille olen ostanut - jälleen - uuden pedin, vanhan saivat sen verran huonoon kuntoon ja rikki, että oli pakko ostaa uusi ja isompi peti. Onhan tuo iso peti noille iso ahterisille tytöille paljon parempi, olisiko se ollut kooltaan 120x80cm, joten kyllä nyt mahtuvat nukkumaan vierekkäin tai hieman väljemmin, eipä toinen sitten aina tipahda lattialle. Mutta silti änkevät itsensä aivan kiinni toisiinsa, voi kuinka söpöä :)

Tyttöjen peti sijaitsee olohuoneen pienessä nurkassa, josta näkee heti keittiöön, joten tytöt ovat aina ajan tasalla keittiön puuhista ja  näkevät välittömästi, jos heidän kippoihinsa heittää ruokaa. Oma sänkymme on heti tyttöjen petiä vastapäätä, koska yläkerta ei ole vieläkään valmistunut, mutta kaikki aikanaan, ehkäpä tuossa kesällä sitten vaihdamma yläkertaan nukkumaan, jonne isä on luvannut rakentaa tytöille pienen majapaikan. Mutta katsotaan mitä saadaan aikaiseksi :)
Toki tytöt livahtavat aina öisin nukkumaan sohvalle, en tiedä siihen mitään erityistä syytä, ehkä se on parempi paikka tai sitten on kivempi nukkua korkeammalla, tai sitten lähempänä meitä. Onhan sohva heti sänkymme vieressä.

Tässä vielä lähikuvaa tyttöjen pedistä. Eikös olekkin hieno?

Tänään kävin tuossa aamusti Sannin tykönä moikkaamassa pitkästä aikaa pinseri-miehiä. Tytöt olivat ihan täpinöissään ja se kauhea kiljuminen alkoi heti, kun käännyimme Sannin luokse johtavalle tielle. Voitte vaan uskoa paljonko korviani särki, se oli niin kimeää, että pelkäsin auton lasien hajoavan!

Kun sitten pääsimme pihaan asti, päästin koirat autosta ulos ja menin avaamaan portin, josta epäonnekseni irtosi yksi lankku, niin Netta livahti siitä olemattomasta raosta aitojen sisäpuolelle ja kirmasi pitkin pihaan kimeästi vinkuen. Ani juoksi välittömästi Sannin kotiovelle odottamaan miehiä :D

Kun sitten kaikki neljä pinsua touhusivat ulkona, niin en meinannut kameran kanssa pysyä vauhdissa mukana, niin lujaa vipelleltiin vähän tuonne ja sitten taas tuonne. Mutta jokusen otoksen sain otettua, eivät kovinkaan edustavia, mutta käyttökelpoisia.

 En tiedä mitä sanoa............

 Ani hurjana irvistyksineen!

 Kaunis Netta<3

 Tähtisimmu Noppa, Netan mies<3

Menin sitten hetkeksi tyttöjen kanssa Sannin luokse sisälle, jossa koirat sitten vielä hetken riehuivat keskenään, tai sanotaanko että Ani ja Yatzi riehuivat keskenään. Netta mäyssytteli tyytyväisenä possunkorvaa ja Noppa käveli edestakaisin vinkuen. Kai se olisi halunnut esitellä rakkaalleen kämppäänsä, mutta meidän Nettaa ei kiinnostanut. Netta esittää vaikeasti tavoiteltavaa!

Sitten kun Ani ja Yatzi olivat leikkinsä leikkineet, lähti tyttö pienelle tutkimus retkelle ja päätyi loppujen lopuksi Sannin miehen Jarkon viereen säkkituoliin. Voi sehän oli meidän Animme unelma paikka, aivan kuin pilvilinnoissa olisi kellunut. Jarkko sitten sanoikin, että meidän tarvitsee ostaa Anille nyt sitten säkkituoli kotiin. Mutta katsellaan sitten kunhan saadaan kämppä ensin järjestykseen ja tavarat omiin huoneisiin.

Tässä Ani löhöilee säkkituolissa :)

Kun tulimme Sannin tyköä kotiin, tytöt olivat aivan poikki katki puhki ja kävivät välittömästi nukkumaan sohvalle. Itse kerran olin heidän rakkaan petinsä heittänyt ulos tuulettumaan, kun imuroin lattioita ja muutenkin järjestelin paikkoja. Täytyy kämppäkin välillä saada hyvään kuntoon :)

Tässä vielä pari kuvaa kun tytöt jaksoivat hetken poseerata kameralle.