Uusia ystäviä

Esittelen Anin kaksi uutta ystävää, jonka olemme tavanneet jo pari päivää sitten. Mutta näemme koirarannalla lähes päivittäin :) Ani on todella tyytyväinen uusiin ystäviinsä ja jos minulta kysytään, ovat heidän omistajansakkin aivan mahtavia, hirveän mukavia ja tulevat aina seuraamme.


Tämä neiti on Roxy. Anin kanssa tutustuminen onnistui aivan loistavasti, vaikka olimmekin yleisellä koirarannalla. Neidit temmelsivät kolmestaan (Ani, Cora ja Roxy). Nykyäänkin näemme nämä koirulit siellä lähes päivittäin :)
Roxy asuu Berliinissä, mutta nyt he ovat omistaja perheensä kanssa suomessa sukulaisvierailulla (he puhuvat suomea). Jackien kämppis.
Roxy on Kääpiöpinseri


Tämä neiti on Jackie. Anin kanssa tutustuminen onnistui suhkot hyvin, tämä neiti on jo vanha joten nuoren hulttion käydessä kimppuun, menee vähemmästäkin hermot. Mutta muuten suhtautuminen Aniin oli todella hyvä :) Tämä koira on Roxyn kämppis, eli hänkin on Berliinistä kotoisin. Suomessa sukulaisvierailulla omistaja perheensä kanssa :)
Jackie on Jackrussellinterrieri.

Rennosti kotona

Tänään nauroin Ania taas oikein olan takaa. Teron ollessa töissä, Ani ottaa elämän niin rennosti. Kyllä se vähän väliä käy leluja riepottamassa, mutta sitten pistetään maate lelujen viereen. Siinä se sitten makoilee siihen asti kunnes Tero tulee ruokatunnille tai pääsee töistä. Ulos se lähtee ihan mielellänsä ja leikkii kyllä kanssani, mutta mieluusti se vain ottaisi rennosti.
Yleensä se menee parvekkeen sohvalle makoilemaan, suoraan auringonpaisteeseen. Siellä se saattaa viettää omaa aikaansa jopa parisen tuntia. Tai sitten se menee lattialle lelujensa viereen, tai tulee viereeni tähän olohuoneen sohvalle.
En ole eläessäni nähnyt koiraa joka ottaa noin rennosti, verrattanu Amigoon joka ei pysy lainkaan paikallaan, Ani on niin leppoisa tyttö. Se on hyvä asia Anissa että se osaa olla paikallaan ja rauhoittua, mutta on kuitenkin aina valmis lähtemään mukaamme. Toki yritän rajoittaa Anin liikkumista niin, että kuitenkin toisinaan ollaan aloillaan ja toisinaan mennään. Vähän niinku fivety fivety :D Okei ei ehkä ihan noinkaan, mutta kuitenkin tohon tyyliin. Ani on vielä niin nuori että nuorta luustoa ei kauheasti viitsisi rasittaa...


Hippolelun kanssa uni tulee parhaiten :)


"Parvekkeen sohvalla kelpaa köllötellä", Ani toteaa tyytyväisenä.

Montuilla

Sunnuntai illalla, kun olimme tulleet sieltä koirarannalta. Lähdimme siinäkin jossain vaiheessa yhdelle montulle, jossa pojat sitten voisivat ajella crosseillaan, sillä aikaa kun minä peuhaan Anin kanssa.
Teemu ja pikkuveljeni Miku periaatteessa olivatkin tulossa ajelemaan, mutta Tero sai siinä sivussa myös ajella, mutta enimmäkseen hän oli mun ja Anin kanssa käppäilemässä montun pohjissa. Äiti ja Harri istuivat koko sen ajan autossa.
Ani kiipeili ja riehui niin että hiekka vaan pöllysi, crossien äänet olivat kamalia, mutta hyvin Ani pisti itsensä aisoihin eikä lähtenyt juoksemaan pois.
Olimme parisen tuntia montuilla, mutta se tuntui kauemmalta. Myönnetään kivaa oli ja Anikin tykkäsi juosta pitkin poikin. Ylä-ja alamäkiä, suoraa ja kiemuraa. Kaikkea löityi laidasta laitaan :)
Yöllä Anillekin tuli uni hyvin, sen kuorsaus piti hereillä puolen yötä. Minkäs sille voi että se nukkuu just mun tyynyllä ja kuulen kaiken parhaiten :DD

Yyterin koirarannalla

Maanantaina olimme taas Yyterin koirarannalla uimassa koirien kanssa. Se oli kolmas kerta putkeen; olemme olleet jo lauantaina ja sunnuntaina, ja nyt eilen. Siellä on vaan niin hienoa, koirat saavat kirmata sydämmensä kyllyydestä rannalla ja vedessä. Vaikka vesi onkin semmoinen elementti mihin ei mieluusti mennä.
Aloitetaan lauantai päivästä...

LAUANTAINA lähdimme siinä kolmen jälkeen Yyterin koirarannalle. Ensin kyllä odottelimme että Markus tuo Amigon ja Coran meille. Pipsa oli ollut koko viikon meiän äitillä, joten sekin tuli vielä mukaan. Joten koiria oli kaiken kaikkiaan neljä mukana ja Ani oli innoissaan. Lisää kavereita ja varsinkin bestikset, Amigo ja Cora :D
Rannalla ei ollut kauheasti porukkaa, saimme hyvän paikan ihan läheltä. Ani oli yksistään vapaana, koska se ei poistu kauas ja on ainoa koira jokka suostuu kuuntelemaan käskyjä :) Mun tyttö osaa, sehän on selvä.
Ani ja Cora peuhasivat keskenään muiden koirien kanssa, Amigoa ei sinnet voinut edes päästää, se on niin ärtsy muita koiria kohtaan. Pipsa vaan makasi pitkin pituuttaan äidin vieressä. Tylsä koira se on, verrattuna noihin kolmeen muuhun.

SUNNUNTAINA lähdimme heti aamutuimaan koirarannalle. Mukanamme oli jälleen ne neljä koiraa ja samalla mukaamme tuli pari ihmistä lisää.
Rannalla oli vähemmän porukkaa kuin lauantaina, joten saimme taas mahatavan paikan. Seuraamme liittyi pian perhe joilla oli kaksi pikkuruista koiraa, Kääpiöpinseri Roxy ja joku terrieri Jackie. Aivan mahtava pari valjakko :D Cora leikki niiden kanssa ihan innoissaan. Ani jäi vähän taaemmaksi, mutta yritti pysyä kuitenkin perässä. Amigo pysyi hihnassa ja äirisi vanhaan tapaansa kaikille.
Ani pinkoili ympäri rantaa onnesta soikeana. Uusia tuttavuuksia saimme pilvin pimein. Ja Ani on siinö samalla saanut rohkeutta tutustua uusiin koiriin.
Lähdimme rannalta joskus iltapäivän aikaan, alkoi ilma vähän viiletä, eikä kukaan enää jaksanut olla :)

MAANANTAINA lähdimme Teron, Teemun ja Emmin kanssa vasta kuuden aikaan koirarannalle. Ani oli tälläkertaa yksin mukana, emme viitsineet poiketa Porin keskustassa, että olisimme noukkineet mukaamme Amigon ja Coran. Ei tänään, katsotaan myöhemmin tällä viikolla.
Rannalla ei ollut melkein ketään, ilma oli hieman viilentynyt, mutta kyllä porukkaa uimassa oli silti. Koiria oli suhkot paljon, verrattuna ihmisiin.
Lähdimme Teron kanssa kävelemään rantaa pitkin toiseen päähän, ihan vain huvin vuoksi. Mutta Ani oli innoissaan. Vastaan tuli niin erinäköisiä ja kokoisia koiria, Ani kävi jokaista vähän nuuhkaisemassa. Mutta heti tuli jos kutsuin.
Kun pääsimme puoleen väliin matkaan, näimme Pinserin :) Se tuli luoksemme ja yritti leikkiä Anin kanssa, mutta Ani vain murisi :P
Jäimme sitten juttelemaan Pinskun omistajien kanssa. Se oli puolitoistavuotias uros Luka, kennelistä Pinjoy. Se oli kauniin ruskea ja todellakin jääräpää. Ani kävi vähän väliä leikkimässä Lukan kanssa, mutta menon mentyä rajuksi poistui Ani paikalta vähin äänin. Ani sai myös kultaisennoutajan pennusta kaverin. Ensimmäistä kertaa Ani antoi selkää toiselle koiralle, yleensä se vain juoksee tykö ja sitten siitä johonkin jalkojen väliin ängetään turvaan.
Siellä oli todella hauskaa. Ja aiomme todellakin mennä vielä uudestaan tänä kesänä, monen monta kertaa. Anikin tykkää paikasta, saa aina leikkikaverin ja näkee muitakin koiria :)

(Anteeksi että on vähän huonosti selitelty, en muista ihan yksityiskohtaisesti jokaista päivää. Niin paljon kerkeää tapahtumaan ja ajatuksen juoksu on niin rajua mulla että huh huh :D)




"Katso kengurun loikkaa, Ani on löytänyt sen!"






Kaunis kuva Anista :)

Kallo

Lauantai aamupäivällä lähdimme Kalloon, se sijaitsee Yyterin lähellä. Kaunis paikka. Pelkkää kalliota, josta avautuu heti kaunis näkymä merelle.
Mukanamme oli Anin lisäksi kolme muuta koiraa, Pipsa ja ne kaksi tunnettua kääppäriä; Cora ja Amigo. Meno Kallossa oli rajua, Ani ja Cora tippuivat veteen, kummallekkaan neidille ei onneksi käynyt kuinkaan, hepuli kohtaus siitä seurasi. Amigo seikkaili kauempana. Pipsa lekotteli vierellämme kuumilla kivillä, kun me yritimme ottaa aurinkoa. Siinä rauhassa saanu olla kun koirat heti juoksivat ylitsemme :D Ihme väkeä.
Kallossa emme olleet kauaa, vaan lähdimme sieltä sitten Yyterin koirarantaan...

Mustissa ja Mirrissä

Heti kun Tero pääsi töistä, suuntasimme Poria kohti. Tarkoituksena oli käydä moikkaamassa koulukavereitani ja siinä sivussa hakemassa Mustista ja Mirristä Anille pari uutta lelua.
Ystäväni Emmi tuli mukaan, hän halusi katsoa heidän koiralleen Brunolle jotain kivaa. Mutta mukaan ei kuitenkaan tarttunut mitään kivaa. Ehkä myöhemmin :)
Kiertelimme kaupassa aika kauan, koska en osannut päättää että mitä ostaisin Anille. Kaikki lelut olivat niin kivoja ja ihania. Mutta mikä olisi juuri se Anin lelu? Valitsin ainakin ihan ensimmäiseksi sellaisen aktivointilelun, niitä on kauheasti kehuttu, eikä se maksanut kuin vaivaiset 4 pliuroo. Se oli pallo johon laitettiin namuja ja koira vierittelee sitä, jotta saisi herkkuja. Anin lemppari lelu, ihan selvästi :D Semmoista kyytiä pallo sai.
Katselimme Teron kanssa rotutarroja ja mattoja. Mutta emme löytäneet Pinseriä. Köyhää. Onko se sitten jotenkin "uusi" rotu ihmisten keskuudessa :DD
Ani oli kauppatätien suosikki koira, se sai herkkuja mielinmäärin. Okei vähän suurentelin, pari namia :)
Ja silloin löysin uuden vinkuiittalelun. Niitä Ani rakastaa koko sydämmestään. Mikäs niissäkin kiehtoo? Hermot niihin menee jos yötä päivää vingutellaan. Ani on elävä esimerkki siitä.
Kaupasta siis tarttui mukaani kaksi lelua, jotka saivat kotona kyytiä :)
Havittelen Mustista ja Mirristä, niitä Hurtta valjaita ihan sikana! Mä haluan Anille sellaset, et koitas neiti vähän kasvaa :D
Mutta valjaita odotellessa... Oli Mustissa ja Mirrissä paljon muutakin mukavaa, jota havittelen ja paljon :D

Rokotettu neiti

Nonniin rokotuksista tultiin, Ani suoriutui hienosti. Oikea mallioppillas, seisoi nätisti aloillaan ja eikä rimpuillut yhtään kun piikki laitettiin. Olen ylpeä koirastani. Verrattuna Amigoon joka ei yhtään pidä eläinlääkäreistä, Ani melkein "rakasti". Melkein.
Voin nyt huokaista syvään, se on ohi. Tai seuraava on neljän viikon päästä, mutta kuitenkin tämä ensimmäinen. Toisaala sisimmässäni pelkäsin, että Ani rimpuilee ja huutaa. Mutta ei, se oli oikein nätisti.

Jouduimme ajamaan Paneliaan eläinlääkäriin, koska Kokemäen oli lomalla ja Panelian oikea oli kesälomalla. Mutta tämä sijainen Hyytiäinen hoiti eläinlääkärin virkaa sillä aikaa. Mutta hänkin asuu Paneliassa.
Anin aika oli kello 16 jälkeen, mutta tulimme puolituntia myöhässä. Syynä siihen oli ettemme löytäneet Hyytiäisen paikkaa. Koska oikea eläinlääkärin toimisto on Panelian keskustassa, mutta tämä on puolitoista kilsaa toiseen suuntaan. Hyytiäisen toimista on hänen omassa kotonaan. Hän on entinen eläinlääkäri ja hänellä on kotonaan oikea paikka, tai miten sen ie sanotaankaan :DD
What ever.... Löysimme kuitenkin paikan päälle ja Ani sai rokotteet. Eikä Hyytiäinen ollut meille vihainen, vaikka olimme puolitoista tuntia myöhässä. Olisimme viimeiset asiakkaat tänään.
Kiitos Hyytiäiselle, Ani sai rokotteet..

Rokotusten aika

Tänään sitten on Anin aika mennä rokotettavaksi. Hui kun itseäni jännittää, olen puhunut Anille että viimeinkin saamme hänelle rokotteet ja voimme vastaan ottaa uusia tuttavuuksia. Ani ei ole moksiskaan, katselee vaan pääkallellaan mun puhuessa.
Mahtaako se silti aavistaa että tänään mennään lääkärille? Ehkä.
Pitää nyt vain ottaa rauhallisesti, eikä tehdä siitä suurempaa numeroa. Ainakaan selitellä koiralle --> "Voi olet joutunut kamalaan paikkaan. Täti nyt piikittää sua ja plaa plaa". Koira kuulee äänensävystä; kuulemma että nyt ollaan toodella kamalassa paikassa.
Huoh, nyt vaan pitää hengittää syvään, rentouttaa aivot ja lihakset. Ne ovat kireät kuin viulunkielet. On toinen kerta kun menen koiran kanssa lääkäriin. Silloin kesäloman alussa kävin Sinin ja Coran kanssa, koska epäilimme Coran olevan raskaana. Amigo oli päässyt pukille. Mutta silloin ei näkynyt mitään, en muista kauanko siitä Amigon pukille pääsystä oli. Ööh sen verran varmaankin että ultrassa pitäisi jo näkyä. Mutta tyhjää oli. Sini ainakin huokaisi syvään, Cora olisi aivan liian nuori saamaan pentuja. Olikohan se silloin 6-8kk vanha? Ei muista :D Aika kuluu niin nopeasti, etten enää perässä pysy.

Siellä sitten pitääkin varata seuraava aika neljän viikon päästä. Tehosteita ja rabiesta varten. Mutta sen jälkeen voi vetää syvään henkeä, meinaan seuraava rokotus onkin sitten vuoden ikäisenä. Siihen onkin sitten aikaa, mutta sekin kuluu nopeasti. Koulut alkavat ja on pakko mennä opiskelemaan, vaikka näin meidän kesken, nyt ei enää innosta. Kai tämä kesäloma pisti pään sekasin, kunhan koulut alkavat se on taas ihan normaalia :D

Maitopurkki lelu

Tein Anille omatekoisen lelun tai pikemminkin se oli pieni virike. Luin siitä netistä sekä Anjalta saadulta 'Pinserin pennun ohjekirja':sta.
Otin tyhjän maitopurkin, virutin sen ja annoin kuivua hetken aikaa. Otin Anin nappuloita ja pistin ne purkkiin. Ani innoistui lelusta oitis, se riepotteli sitä ja repi siitä palasia. Ette ikinä usko miltä olohuone näytti, pienia maitopurkin palasia oli ihan ympäriinsä. Ani hotki nappulansa heti kun sai ne kielen päähän, hetken päästä kuului *rousk rousk*. Ja taas revittiin maitopurkkia.



Ani jätti maitopurkki lelen rauhaan ja siirtyi omaan kopperoon. Tuhina kuului sohville asti vaikka koppero on hiukan kauempana, kuitenkin olohuoneessa.

Rupesin itse korjaamaan Anin sotkuja pois ja heitin revityn purkin roskiin. Muutenkin vähän järjestelin olohuonetta, Anin lelut omaan laatikkoon ja roskat roskiin ja muuta mukavaa. Siitä se sitten lähti, siivosin koko kämpän aikani kuluksi. Ja olo oli mukava, kämppä siisti ja koira tuhisee omassa kopperossa :) Vihdoinkin rauha. Ani ennen niin rauhallinen ja pelokas tyttö, on nykyään villi ja rohkea neiti :D Mikä muutos. Tosin vieraat ihmiset vielä aristavat, mutta muuten ollaan jo isoa tyttöä. Voi voi, tyttömme kasvaa niin nopeaa tahtia ettei itse enää edes perässä pysy, mutta tulemme kuitenkin hitaasti mutta varmasti Anin perässä :)

Kotia kohti

Tänään sitten pakkasimme tavaramme ja jouduimme hyvästelemään vapauden. Koirat nousivat vastahakoisesti autoon, ymmärrettävää vapaus on parempi kuin vankeus. Mutta kyllä ne autoon saatiin. Kiittelimme isääni ja Marjaa, noustiin autoon ja eikun kotia kohti. Ani nukahti heti alkumetreillä, Pipsa voi luultavasti pahoin autossa joten se istui samassa asennossa koko matkan. Amigo ja Cora änkesivät syliini etupenkille, mikä ei ole uutta. Edestä on paremmat näkymät. Cora kylläkin nukahti suhkot pian, Amigo - ikiliikkuja - istui ja katseli ikkunasta ohi viliseviä maisemia.
Autossa oli tukahduttavan kuuma, ilma oli painostava. Pidimme ikkunoita auio, vaikkakin koko auto humisi, ei omia ajatuksiakaan edes kuullut. Harmi, automme kun ei ole sitä uusinta sorttia, ilmastointi puuttuu. Porissa kuitenkin teimme pysähdyksen ja matkasta pois jäivät ensimmäisinä Amigo ja Cora. Heidän koti kun oli täällä. Otimme Anin ja Pipsan vähän jaloittelemaan ja tekemään hätänsä, ennenkuin jatkaisimme matkaamme Harjavaltaan.

Pääsimme kotiin turvallisesti. Oli väsynyt olo, tahdoin vain suihkuun ja ottamaan päikkärit. Ani otti ainakin neuvosta vaarin ja sulloutui omaan kopperoonsa vetämään tirsat. Suihkussa kylläkin kävin, mutta nukkumaan en koskaan mennyt, en vain jaksanut :D Pipsa tuli tähän meille siksi aikaa, kunnes äiti tulisi kotiin. Hän lupasi hoitaa Pipsan tämän viikon.

Nyt katselemme koko perheen voimin elokuvaa neloselta, tai Ani vetää vieläkin tirsoja :D Vähemmästäkin, koko viikonlopun ollaan paineltu pitkin maita ja mäntyjä.

Metsässä

Täällä mökillä olessamme, käymme usein metsässä kävelemässä. Kehittyy Anin koordinaatiokyky ja hyvin on sujunut. Siellä Ani kiipeilee pitkin kallioita ja lujaa vauhtia toiselta puolelta alas. Mutta aina joka ikinen kerta, Amigo saa lenkillä pienen rökityksen. Ani käy kouluttamassa sitä kynsin ja hampain. On se meno kyllä sen näköistä että ei voi muutakun nauraa :D
Joskus kaikki neljä painelevat metsässä niin että hännät vain vilahtavat puiden välissä. Me Teron kanssa yritämme parhaamme mukaan kampea niiden perässä ja etenkin vauhdissa. Ne ovat aivan uskomattoman nopeita, jopa kömpelöhkö Ani pysyi siinä vauhdissa. Herrasmiehenä Amigo sitä odotti joka kerta.

Mutta kyllä siinä vauhdin hurmassa, Ani kerkesi parit poseeraukset antamaan. Neitimme on aivan selvästi syntynyt kameran eteen :)


"Olenko söpö?"


Anin taito näyte kiipeilystä :)


Kuin kaksi marjaa Ani ja Amigo :)

Metsä tuntui olevan koirien suosikki paikka, sinne mentiin satoi tai paistoi. Okei ehkei ihan ,sateella mökki oli se paras paikka, sateen jälkeen taas metsä. Anikin aina piristyi kun tuntiin metsään, siellä taitaa olla se oma viehätys ja kuitenkin niin erillaista kuin asfaltoidut tiet tai nurmi kentät. Siellä on kaiken tyyppisiä maastoja, tasaista ja möykkyistä.
Sinne ne livahtivat monet kerrat keskenänsä, Ani joukon hännillä kuten aina. Mutta aina kun huudettiin juoksivat ne kotiin.

Mökkihöperöt

Saavuimme mökille aika myöhään, valoisaa oli kuitenkin, kiitos kesän. Koirat oikoivat matkan jälkeen puutuneita jalkojaan ja sitten taas mentiin semmoista vauhtia, että huh huh. Tapis reissun jälkeen meno kuitenkin loppui lyhyeen, joten päästimme koirat sisälle. Kaikki hakivat omat paikkansa ja sitten kuului tasaista tuhinaa.

Koirien herättyä mentiin ulos koko porukka. Isä ja Marja olivat kattaneet pienen kahvitarjottimen ulos, menimme Teron kanssa hakemaan pullaa ja kahvia, minä otin mehua. En ole kahvi ihmisiä. Nautimme pienen 'välipalan' ulkona, ilma oli mitä mahtavin, oli hiljaista ja rauhaisaa. Koiria ei lasketa nyt tähän :D
Ne jälleen peuhasivat kuin mitkäkin mielipuolet, myös meidän arkajalka Ani. Se oikein rääkkäsi Amigoa. Hännästä revittiin, korvia nypittiin, hiukan nipsuteltiin ja jalkoja purtiin.


Tältä näytti Anin ja Amigon meno useimmiten :D

Illemmalla rupesi hiukan satamaan joten 'jouduimme' menemään sisälle, koirat kun eivät oikeen sateesta välittäneet, vaan valtasit mökin kuistin. Joten sisälle sitten. Teron kanssa linnoittauduimme TV:n ääreen koirat vierella. Isä jatkoi eteisen kunnostamista ja Marja oli ulkona pikkuruisen pellon kimpussa. Kaikilla jotain tekemistä.

Isä laittoin vähän myöhemmin saunan päälle. Pääsisi pitkästä aikaa saunaan. Kerrostalon yleis saunassa kun ei tule käytyä :D
Saunaan kun pääsimme änkesivät Amigo, Ani ja Cora lauteille. Ja eikä pirullakaan ulos, sait yhden ulos hait toista, oli ensimmäinen jo lauteilla odottamassa. Ensimmäinen ulos ovi kii, hae toinen, avaat oven juoksi ensimmäinen jo sisälle. Tälläistä se oli aluksi, mutta kun menimme Teron kanssa ulos, tulivat koirat mukana. Pääsimme loppujen lopuksi ilman koiria. Oven takana toki jatkui vinkuminen. Ei ihme saunassa oli ihanan lämmin :)

Saunan jälkeen pistettiin grilliin tuli ja herkut kypsymään. Oli maittava iltapala, ja maha pömpötti ahneudesta. Koirat saivat myös osansa. Pieniä paloja annettiin oman ruokamme jälkeen. Menivät kuin kuumille kiville, grilliherkut numero yksi, oli varmasti koirien mielipide.

Tapiksella

Olimme Teron kanssa koko viikon suunnitelleet että lähtisimme taas viikonlopuksi Kankaanpään mökille. Idea oli hyvä, ellei mahtava, pääsisi pois kaupungin hälinästä sekä Ani pääsisi ulos eikä tarvitsisi sisällä kykkiä, kuten kotona. Unelma paikka Anille :)
Soitin sitten Sinille torstaina ja kyselin jos saisin ottaa Amigon ja Coran mukaamme mökille. Sini suostui ilomielin, heillä olisi muutenkin menoa viikonloppuna.
Perjantaina Sinin äiti toi koirat meille, joten ei tarvitsisi ajaa Porin kautta Kankaanpäähän. Olin vielä lupautunut ottaa mukaamme äitini tutun koiran Pipsan. Eli koiria olisi mukana peräti neljä.

Mutta ennenkuin edes harkitsimme lähtöä, päätimme purkaa koirilta ylimääräistä energiaa. Matka olisi 98% rauhallisempi. Toivottavasti.
Mietimme eri paikkoja mihin mennä, mutta tapahtuma-aukio vei voiton suuren nurmikentän ansiosta, ja siellä olisi pieni ranta samalla, jos koirien tekisi mieli uimaan. Oli meinaan sellainen helle.

Koirat kirmasivat tapiksella sydämmensä kyllyydestä, eikä loppua näkynyt. Ani nyt "pieninpänä" enemmin katseli kuin oli mukana, vähän väliä käytiin kirmaamassa, mutta äkkiä mamman syliin kun meno yltyi. Ani jyrättäisiin heti. Amigon energialle ei meinannut loppua tulla, mutta mentyämme sitten rantaan vilvoittelemaan, hyytyi Amigokin. Uiminen on sitten rankkaa puuhaa. (Amigon ensimmäinen uimakerta) Ja poika ui, kuten useimmat koirat konsanaan :) Cora nyt hienona neitinä kasteli vain tassunsa ja mieluummin seurasi muiden pulikoimista, kun yhtyi siihen. Lady Cora.
Ani ei tälläkertaa mennyt ihan uimaan, mutta kyllä se aika syvälle uskaltautui mennä. Voitte uskoa minkä näköistä oli kun kolme koiraa saivat hepuli kohtauksen, kaikki pinseri rodun edustajia, kaksi kääpiösorttia :)
Pipsa ei vesikoirana edes veteen koskenut, en tiedä sitten onko sillä jotain pelkoa vettä kohtaan, mutta uskokaa se ei siihen koskenut, ei edes kielellä.


Anin tyylinäyte. "Mä vaan katselen..."


Cora, Amigo ja Ani; Kolmisin on aina kivempaa


"Heh heh teempä pienen jekun"


"Anna mennä Cora, kyllä sä siihen pystyt"

Siitä sitten lähdimme kotioon pakkaamaan. Ja sitten eikun matkaan ja nenut kohti Kankaanpäätä :D


Amigo otti sen ehkä liiankin kirjaimellisesti.. :)

Muuta mukavaa

Olemme Anin kanssa päivittäin koneella. Käymme katsomassa useimmiten kaikkea koiraan liittyvää sivustoa ja olemme saanet pari kivaa juttu kaveriakin, kahdella heistä on pinseri :) On kiva jutella saman rodun että myös muiden rotujen edustajien kanssa, kuulee kaikkea kivaa mitä heille on tapahtunut, mitä harrastetaan ja sen semmoista mukavaa.

Kerromme yhdessä Anin kanssa että mitä meille kuuluu, mitäs olemme puuhastelleet tai mitä uutta olemme oppineet. Esim opeimme vähän aika sitten tassun annon, Ani ymmärsin ainakin jujun heti ja tassua tarjotaan nyt joka kohassa missä voisi vahingossa saada pienen pienen palan koiranamua :D Syöppö kun tuo meidän pikkuinen pinsku on, aivan samanlainen kuin kääpiöystävänsä Cora, kuin kaksi marjaa. Amigoa he yhdessä rökittävät aina kun ovat meillä..
Nyt olemme käyneet keskustelemassa taajaan tahtiin Hevostalli.netissä, sellaisessa foorumissa kuin Yleinen keskustelu. Ja sieltä löytyvät tälläiset keskustelut kuin Koirapulinaa vol.5 ja Koiraihmisille :)

Siellä keskustellaan koira asioista siis aivan laidasta laitaan. Mikä mielestäni on aivan super mahtavaa. Sellaisia paikkoja löytää harvasta, toinen hyvä paikka on Koirat.com. Sielläkin on paljon keskustelua, mutta mielipiteensä kullakin, pidän kuitenkin ihan vähän enemmän tuosta Hevostalli.netistä, onhan se tutumpi paikka minulle, Ani ei vielä lempipaikkaansa ole minulle sanonut, mutta ehkäpä se selviää joskus :)

Mutta nyt jatkamme yhdissä tuumin Anin kanssa surffailua :)


"Autan emäntääni, Janicaa, vähän näissä kirjoitus hommissa, hän ei oikein osaa. Uskokaa tai älkää olen parempi ja näppärämpi"

Katselemme myös yhdessä telkkaria, ainakin nämä koiraohjelmat:

*TV2:selta tulee joka Maanantai 13.45 Koirani vai Minä?
Kertoo ns. ongelmakoirista, jolla on jotain pieniä käyttäytymis ongelmia. Todella hyvä sarja.
*TV2:selta tulee Keskiviikko 9:n jaksoinen sarja 20.30. Koiranpentuja ja palveluskoiria.
Kertoo koiranpennun elämästä sekä noista palveluskoirista ja lajeista. Todella hyvä.
*MTV3:selta tulee joka Torstai (kai) 19.30 Hännänheiluttajia.
En ole vielä nähnyt, koska alkaa vasta tänään (tietääkseni)


"Viihdyn emäntäni seurassa aina ja milloin ja missä vain! Rakastan häntä koko sydämmestäni!"

Ja niin minäkin rakastan Ania<3

Lenkillä on joskus myös hirmu pelottavaa

Tavalliseen tapaani lähdin Anin kanssa kiertämään pikkuruista lenkkiä, jonka aikana hädät olisi tehtävä. Ulos päästyämme alkoi se sama vitkastelu, tosin nyt se oli pahimmillaan. Ulkona oli sellainen ilma että kohta tulee vettä ja kaatamalla, pilvet taivaalla ammottivat mustuuttaan. Ani varmaan aavistaa että kohta tulee vettä ja paljon..

No pikku hiljaa etenimme lenkillä, vähän väliä Anin piti tutkiskella ja kuunnella maailman menoa. Suhkot reippaasti etenimme muuten, Anilla kun on aina tapana vitkutella lenkillä, kun ei millään haluta rapppukäytävän katoksesta pitemmälle. Mutta pikku hiljaa, pikku hiljaa, on Ani jo paljon rohkaistunut niistä alkuajoista. Mutta ymmärtää sen, se on vielä kovin pieni ja maailma ammottaa suuruuttaan sen nenän edessä.

Ani käveli kotiin päin nyt tavallista rauhallisemmin, yleensä kotiin päin juostaan ja kiskotaan :D Mutta nyt se tuli nätisti, hiukan edelläni tallustellen. Pihaan päästyämme kohtasimme kaksi toodella pelottavaa asiaa, siis tietenkin Anin mielestä:
- Oranssi postipyörä oli mitä kummallisin ja piti ihme meteliä naisen laittaessa sitä jalalle, oli Anilla selkä karvat korkealla ilmassa :D Tumma vana meni vain selässä.
- Puna-musta ruohonleikkuri joka oli sivupihalla parkissa oli järkyttävä kapistus, vaikka se olikin paikkala ja hiljaa, mutta kummallisen hajuinen ja näköinen, autot kun ovat aivan eri luokkaa.

Ani rohkaisi mielensä ja nuuhkaisi kutankin vehjettä ja sitten ne olivatkin kuin mitä tahansa vehkeitä. Mitä turhaa pelätä kun ei omistajakaan niistä välittänyt tippaakaan.

Hyvä Ani, kyllä se siitä kun vähän kasvat :)

Olet saanut kannustusta niin Koti kuin Kasvattajasi Dogiwogin puolelta :)

Rannalla

Tänään olimme Anin kanssa kolmatta kertaa rannalla. Emme menneet mihinkään yleisrantaan, vaan sellaiselle hiljaiselle rannalle, jossa ei pahemmin ketään käy. Otimme Teron porukoitten labukan, Ullen, mukaan uimaan. Ani oli innoissaan uudesta ystävästään, mutta Ullea ei pätkääkään kiinnostanu, onhan koira jo vanha (muistaakseni 8-vuotias).
Annoimme Anin temmeltää siinä rannalla, koska Ulle tuli kanssamme uimaan. Mutta uskokaa tai alkaa pinseri tyttömme tuli ihan omasta tahdostaan lähes kokonaan veteen! Siis hyvä ettei silmät päästä tippuneet, Ani tuli veteen ja vielä ihan ITSE. Ja sitten vauhdilla rantaan ja semmoinen hepuli kohtaus. Se juoksi rannalla niin lujaa että hiekka lenteli ilmassa.
Toisinaan käytiin uudestaan kastelemassa tassuja ja taas juostiin. Ja joskus Ani vain tyytyi seurailemaan tapahtumia rannalta, missä maa oli hieman kuivempaa :)


"Yöks, iyks vettä.. Äkkiä pois pois.."


"Prään präään"


"Uikaa te vaan, mä tsiikaan rannasta käsin tapahtumia"

Ulle tosin oli niiiin innoissaan uimisesta että valtasi suurinpiirtein koko vesi alueen itselleen. Toki saimme vedessä olla, mutta vastineeksi jouduimme antamaan Ullelle rapsutuksia. Ani vähän rähjäsi rannasta käsin tasa-arvosta. "Mitä ihmettä se mesoo" Ulle taisi ajatella ja mulkaisi pahasti Ania. Joka jatkoi rannalla omaa rähinäänsä. Ihme pinsku ajattelimme yhdissä tuumin :)

Koira ystävät

Nyt Ani esittelee teille koiraystävänsä, niitä tulee lisää, lisäilen sitten aina..
Aloitetaanpas:


Tämä tässä on Amigo herra, Anin parhaimpia ystäviä. Ne tutustuivat ihan hyvissä merkeissä, Amigoa tosin pinimppi kiinnosti enemmän kuin Ani itsessään, selvä uros :)
Tutsutumisen jälkeen alkoi yleinen riehuminen, joka nyt on Amigolle todella tuttua, Duracel-pupu ku on..
(Amigo on Kääpiöpinseri)


Tämä neiti on Cora, Anin parhaimpia ystäviä. Amigon kämppis :P Tutustuminen oli vähän kinkkinen Coran suhteessa, koska neiti on aika ärtsy pakkaus. Mutta loppujen lopuksi sitä oltiin kuin ylimpiä ystäviä ja alettiin painimaan ja leikkimään. Hyvin sujuu vieläkin.
(Cora on Kääpiöpinseri)


Tämä herra on Bruno, Anin frendi. Näiden kahden tutustuminen sujui oikein mallikkaasti, Brunokin oli aivan kuin Amigo, pinimppi oli tärkein :D
Ani tosin osoitti mieltään repimällä Brunolta häntä karvoja, pieniä vaaleita tuppoja löytyi sieltä sun täältä. Bruno vähän aristaa Anin lähellä, neitimme kun on oppinut Coralta ärtsyt tavat :P
(Bruno on Kiinanharjakoira)


Tämä herra on Jaki, aikamoinen uros, en muuta sano. Se kävi Anin päälle kuin häkä, eikä voinut lainkaan hyväksyä tyttöämme alueellaan. Olimme vähän ihmeissämme. Ani oli saada sydänkohtauksen, mutta minä suojelin ja otin Anin syliin turvaan.
Käymme sitten kun Ani on kasvanut uudestaan moikkaamassa Jakia, silloin tulee turpiin :D
(Jaki on Rottweiler)


Tämä neiti on Diiva. Tutsutuminen oli nopea tapahtuma, Diiva tervehti ja lähti. Tämä neiti kun rakastaa olla omissa oloissaan, mutta muuten tapaaminen meni hyvin. Okei vähän väliä Ani kävi repimässä tuppoja takapuolesta :D
(Diiva on Chow Chow)


Tämä neiti on Ulle. Tutustuminen sujui hyvin, koska Ulle oli niin rauhallinen. Ani tosin pisti vähän ranttaliks, mikä on todella ihmeellistä. Mutta sitten Ullella paloi päreet ja Ani sai pienen läksytyksen. Muuten meni todella hyvin :)
(Ulle on labradorinnoutaja)


Tämä neiti on Pipsa. Oikein mukava ja rauhallinen koira. Ei turhia hössää. Ani vähän pelkäsi, mutta Pipsa otti Anin avosylin vastaan ja pum. Oltiin ystävät. Vähän retuutettiin Pipsan tuuheaa häntää.
(Pipsa on Englanninspringerspanieli)

Kynsien leikkuu

Tänään oli taas kynsien leikkuuta. Vähän jännityksellä odotin sitä, koska Ani rimpuilee niin vietävästi jos kynsiä ruvetaan leikkaamaan, onneksi etukynnet vaan tarvii leikata, takakynnet kun kuluvat tuolla ulkona, kiihdytysten ansiosta :)
Leikkuu onnistui kuitenkin kohtalaisesti, Ani rimpuili kuten tavallista, mutta päättäväisen lempeästi jatkoin touhujani. Juttelin sille koko ajan, joten loppupeleissä se meni ihan OK. Saan olla ylpeä tytöstäni, se oppii nopeasti ja alkaa jo saada kärsivällisyyttäkin.
Kauheat kehut Ani sai ainakin :P

Hihnassa kävely harjoituksia

Tänään taas harjoittelimme hihnassa kävelyä, ilman rimpuilua, kauheata kiskomista tai jatkuvaa pysähtelyä. Arvatkaa mitä? Ani onnistui TÄYDELLISESTI! Siis se ei ikinä ole mennyt niin nätisti, nyt se tuli siinä lähellä, pari hassua pysähdystä tuli, mutta aah viimeinkin :)
Anikin oli tyytyväinen suoritukseensa, lerppu häntä heilui ilmassa rennosti ja korvat olivat pinseri tyyliin 'pystyssä'. Pyöräilijätkin olivat nyt tuttua kamaa Anille, joten ohitukset onnistuivat hyvin.
Lenkin päätteeksi päästin Anin vapaaksi. Se kirmasi nurmikolla heitellen omaa rakasta vinkuleluaan kuin viimeistä päivää, sitä oli ilo katsella :)

Iltalenkillä

Anin herättyä "päikkäreiltä" lähdimme käymään vielä lenkillä, mikä nyt näin myöhään illalla tarkoittaa vain pisu lenkkiä, ettei sisälle enää pissattaisi. Vaikkakin Ani on todella nopeasti oppinut sisäsiistiksi, vähän väliä se kyllä saattaa lirauttaa matoille tai parvekkeelle.. Mutta Anin kanssa käydään niin usein ulkona, että vähemmästäkin oppii ulos hätänsä tekemään :)
No mutta kuitenkin, Ani piti iltalenkkiä hauskana seikkailuna, se paineli pitkin ojia ja repi Teroa puntista.. Tosin kameran samalavalo pelotti sitä, joten tuli niitä pysähdyksiä jonkin verran siinä sitten tehtyä.. Mutta neiti rohkaisi itsensä nopeasti ja matka jatkui taas..

Nyt tosin lähdemme iltapuulle kaikki, hyvät yöt....


"Nuuh nuuh, mikä tuoksuu näin....?"


"Here I come.... Vai miten se menikään?"

Ulkona leikkimässä

Anin mielipuuhaa on ulkona temmeltäminen. Se rakastaa kun saa kirmata ja retuutella lelujaan, ei ikinä uskoisi sen olevan ihan noin kivaa :) Naapurin lapsetkin tulevat usein kysymään saavatko leikkiä Anin kanssa hetken aikaa, mikäs siinä, mutta Anikun ei niiden kanssa tahdo leikkiä... Jos liian vieraita naamoja tulee sen ja minun väliin, on se jo lujaa vauhtia kiertotietä pitkin juossut syliini istumaan, joten lapset jäävät vähän taka-alalle sitten katsomaan touhujamme. Ainoastaan pikkuveljeni Mikun ja serkkujeni kanssa se suostuu temmeltämään pihassa intoa puhkuen. Jopa poikaystäväni Tero on vihdoinkin saatu ulos, ja Ani saa häneenkin vauhtia, vaikka useimmiten Tero sen kutsuu luokseen :D


"Kilppari on miun lempilelu.."


"Täältä mä tuleeen....!"
Tero antaa Anille vähän herkkuja luokse tulosta :)


...ja aina eivät Teron kutsut kiinnosta v....... :P


Miku esitteli Anille pumppua, Ani pelkäsi..

Tänäänkin käytiin Anin kanssa vähän ulkona leikkimässä, tai siis metsässä. Kirmattiin siellä kilpaa, saalistus vietti herää heti kun pistetään juoksuksi ja monet housun puntit saavat retuutuksen heti kun pysähdytään.. Ani rakastaa olla metsälenkeillä, vaikka se onkin vielä niin nuori ja pieni, mutta hyvin se jaksaa tallustella siellä: Erintyyppiset maastot ja montut ovat sen mieleen. Siellä se kirmaa häntä suorana tai hassusti kaarella, selvästä hepuli kohtaus :)
(Kuvia metsä lenkeiltä tulee hieman myöhemmin)

Jälleen kotona

Sunnuntaina olimme mökillä melkein iltaan asti, saivat koirat vielä juoksennella ennenkuin palattaisiin takaisin kodin rauhaan ja hiljaisuuteen. Meno tosin oli hieman rauhoittunut, Amigokin joka tunnetusti on sellainen energia pakkaus, oli nyt väsynyt ja pikemminkin tarkkaili menoa penkilta kuin oli menossa mukana. Cora nyt vielä tutkiskeli pihan nähtävyyksiä, vaikka ei niitä pahemmin ollut. Ani nyt vaan oli kuten aina, se ei turhia hommaile :) Kopperosta se menoa katseli vähän väliä käytiin härnäämässä Coraa tai Amigoa, ja lujaa vauhtia kopperoon.

Illalla sitten oli aika hyvästellä vapaus ja palata kotioon. Ani oli lopen uupunut reissusta ja nukkuikin koko auto matkan Poriin asti, jossa sitten Amigo ja Cora jäivät kyydistä pois. Kaverit oli aika hyvästellä...
Jatkoimme siitä sitten Ulvilaan jossa veljeni Markus oli Sinin kanssa talleilla, käytiin katsomassa heppoja, Ani sai tyytyä auton sisäpuolelta katseluun.


Emä ja varsa, ihania heppoja :)

Siitä sitten lähdimme kotiin.....Kotona Ani aloitti tavalliseen tapaansa riehumisen, kaikki vinkulelut saivat kyytiä, pehmolelut Simo-siili ja kilppari saivat kunnon retuutuksen :) Kyllä meidän tyttö selkää osaa antaa. Mutta sitten, kuten aina uni tuli simmuun.. Zzzzz

Mökillä

Olimme perjantaina käyneet porissa hakemassa veljeni koirat, kääpiöpinserit Amigon ja Coran, meille hoitoon, koska lähtisimme heti lauantai aamulla ajamaan Kankaanpäähän. Ani oli aivan innoissaan ystävistään, joten kotiin päästyämme ei meinannut siitä riehumisesta loppua tulla :D

Aikaisin lauantai aamulla lähdimme kohti Kankaanpäätä. Auto oli tupaten täynnä, takapenkillä oli kolme ihmistä, plus Ani, Amigo ja Cora, jotka sitten loppupeleissä tulivat syliini istumaan siihen hantin puolelle. Oli se tuskaa, Ani valtasi jalkopään ja nukahti sinne. Auto matka oli yhtä tuskaa, kauhea helle ja sitä takapenkin kitinää ei jaksaisi Erkkikään kuunnella. Mutta valitettavasti bemarimme ei ole tila-auto. Muuten matka sujui oikein mallikkaasti..
Pääsimme turvallisesti Kankaanpäähän, koirat huusivat autossa kuin syötävät kun matka päättyi. Päästimme ne nopeasti ulos tutustumaan mökin pihapiiriin, tosin niitä piti hieman seurata koska tie on ihan siinä vieressä, mutta se on suhkot rauhallinen. Serkkumme olivat ottaneet mukaansa myös koiran, Diivan, joka oli saada sydän kohtauksen kun 'pinseri' kolmikko pääsi vauhtiin. Ani tosin vähän iisimmin otti, arka kun vielä on.

Cora ja Amigo nauttivat sydämmensä kyllyydestä vauhtin hurmasta ja vapaudesta mikä vihdoinkin oli niille suotu. Ani katseli omasta kopastaan menoa ja tyytyi kilppari-leluun :D Vähän se ehkä noilla töppösillään irrotteli, mutta leikin mennessä liian rajuksi juostiin kopperoon turvaan, kyllä on sitten suloinen otus.


"Amigo, Cora ja Ani"