sunnuntai 15. maaliskuuta 2015

Kevättä rinnassa

Kevät on mukavasti polkaistu käyntiin, koirien kanssa ollaan paljon touhuttu, aloitetu juoksulenkit - katsotaan kauan oma polvi kestää rasitusta. Gillen kanssa treenailtu vähän omatoimista tokoilua, kontaktia yritetty vahvistaa -  ettei tuo muu maailma olisi aina prioriteetti ykkösenä. Edistystä on tullut, mutta sitten on niitä hemmetin huonoja päiviä myös kun tuntuu ettei tuohon elukkaan saa mitään, siis mitään kontaktia!
Tänään treenailtiin vähän paikalla oloa, jolloin sitten napsiskelin kuvia - siinä toivossa että neiti pysyisi siinä mihin käskettiin jäämään. Positiivisesti yllätyin että käskyt menivät erittäin hyvin läpi! Vuoroin oltiin turvallisesti maassa, vuoroin ruohonleikkurin tai mönkijän penkillä, vuoroin portailla jalat eri askelmilla. Kaikki sujui kuin rasvattu, ei mitään ongelmaa.
Toisinaan on sitten niitä hetkiä, että istumaan meneminenkin on neidille niin vaikeaa että sitten pissitään lattialle - mielenosoitukseksi luulisin? Siis voi luoja niitä päiviä! Ihan kuin meiän taloudessa eläisi prinsessa ja se on miss Gille.

Netan ja Anin kanssa ollaan treenailtu ahkerasti toisten koirien ohittamista, Ani tuntuu lietsovan sitä mesoamista, kun sen saa pidettyä rauhallisena on Nettakin rauhallinen. Mutta tilanteessa toimiminen ei aina auta, Ani ei periksi anna sitten milliäkään kun se mesoaminen yltyy ihan mahottomaksi. Joten sitten joutuukin kahta koiraa komentamaan, eivätkä kummatkaan kuuntele, Mikä noidan kehä!
Jos joku meinaa sanoa tässä kohtaa mene erikseen lenkille, niin voin sanoa kokeiltu on eikä kukaan rehoa, suht hienosti kävelevät hihnassa, pientä tuhinaa saattaa kuulua, mutta sen saa tiukalla komennolla hiljentymään. Joten missä vika? Todennäköisesti hihnan toisessa päässä eli mussa - mutta positiivista on että treenit tuottavat myös tulosta, ei ole enää joka kerta sen oloista mesoamista että vastaantuleva on tuomittu hautaan. Kyllä se tästä positiivisella mielellä (yritetään) mennään!


Sitten Anonyymisti kommentoinut henkilö, kun fiksuna ihmisenä kirjoitit että olen tyhmä ihminen - olisi ollut enemmän kuin hienoa jos olisit selventänyt asiaasi vähän, että miten siihen ratkaisuun päädyit sitten loppujen lopuksi. Kiitos ja kumarrus!