Päivitystä ja uusi perheen jäsen

On jäänyt päivitys vähän vähälle oman sairastumisen vuoksi, mutta nyt ollaan päästy terveille vesille seilaamaan, onneksi!

Jos kuitenkin aloitetaan sillä, että saimme uuden perheen jäsenen, kissa vauva Jallun (Teron kaverin antama nimi).  Jallu on otettu hyvin vastaan, tytöt hoivaavat sitä ja nukkuvat sen kanssa päikkärit ja yöt. Kisu leikkii koirien kanssa, tai pikemminkin kiusaa niitä minkä kerkeää. Välillä tytöt komentavat ihan kunnolla, jolloin Jallu ymmärtää rauhoittua.
Kissa tuli taloon lähinnä hiiri ongelman vuoksi. Ne pakkaavat änkeämään nyt sisälle taloon ja syövät seiniä sen minkä kerkeävät. Joten toivotaan Jallusta kunnon hiiren metsästäjää, joka sitten pitää hiiret kaukana meidän talostamme!

Tytöt ovat viettäneet rentoja päiviä, lähinnä siksi että olin kaksi viikkoa selkä vaivaisena, eikä jaksanut kauaa seisoa, saatikka istua. Selkä puutu ihan hemmetisti. Sen jälkeen iski 5 päiväin mittainen virusperäinen oksennustauti. Voi että ku mä olin kuollut!
Kuitenkin, Terokaan ei ole kerinnyt tyttöjen kanssa olemaan, koska jätkä painaa aamusta iltaan kahta erityötä. Nyt ollaan taas aloitettu lenkkeily ja tyttöjen, lähinnä Netan kanssa kevyt toko treenailu oman mielen mukaan.

Tänään käytiin vähän pellolla purkamassa energiaa, sateen vuoksi kuvat jäivät vähäisiksi, mutta tässä nyt esittelyssä pari hassua kuva otosta.

Lupaan petrata tämän blogin ylläpitämistä ja pitääkin aloittaa sillä että uudistan meidän bannerin :) Katsotaan mitä saan aikaiseksi!

Netta Turun näyttelyissä

Netta kävi Turun näyttelyissä ja palasi kotiin hyvin arvosteluin. Sannille isot kiitokset siitä, että otti Netan mukaan! Neiti oli käyttäytynyt oikein malli kelpoisesti, eikä jännittänyt yhtään. Oli kehässäkin ollut parhaimmillaan, ilman sitä turhaa hössötystä. Ainoastaan pieni takapakki tähän tekstiin tulee siitä, että Netta oli tullut Sannin kevythäkistä väkivaltaisesti ulos. Kuinka noloa! Ehkä se oli meidän hellyydenkipeälle koiralle liikaa, kun joutui yksinään häkkiin. Lupasin tietenkin korvata tämän vahingon :)

Musitaakseni Sanni mainitsi, että Netta oli nartuista taas kookkain, mutta sijoittui silti todella hyvin. Olen ylpeä tytöstä!

Tässä (huonosti) suomennettuna tämä Netan arvostelu (Tuomari: Kitty Sjong): 

EH 2

"Hyvä pää, oikea purenta, haluaisi pään linjoista tasapainoisemmat, silmät hyvässä kohdassa, oikein asettuneet korvat mutta saisi kantaa niitä paremmin.

Hyvä niska ja ylälinja. Hyvä hännänkiinnitys. Riittävät kulmaukset, hyvät luut, oiket jalat mutta ranskalainen edestä päin. Hyväksyttävä liike, oikeanlainen turkki ja väri."

Aika karkea suomennos ja siltä se kyllä näyttääkin :D 

Valitettavasti kuvia ei ole, koska itse en ollut paikan päällä ollenkaan. Eikä Sanni kerinnyt kuvailemaan kun piti omatkin koirat esitellä kehässä. Mutta pääasia onkin, että olen kuullut aivan kaiken miten neiti on käyttäytynyt ja miten sillä on kehässä mennyt. Kuvat ovat vain pieni lisä näihin näyttelypäivityksiin :)

Koirankoppi viimeinkin valmis!

Isä toi sunnuntaina meille tilaamansa koirankopin, jonka valmistus olikin kestänyt vähän turhankin kauan. Asia ei sinänäs haitannut, mutta on hienoa kun se vihdoin saatiin tänne kotiin, jolloin sen kokoaminen kävisi hieman helpommin. Tero lupasi sen koota pikapuoliin ja tänään se vihittiin käyttöön! Tytöt viihtyvät siellä mainiosti, oma-aloitteisesti pujahtavat luukusta sisälle ja tarkkailevat maailman menoa sieltä käsin. Tero rakensi niille jopa terassin :D Harmillisesti pihamme maa on epätasainen, kuten kuvasta näkyy, mutta mää olisi tarkoitus nostaa jossain vaiheessa, joten ei tule ikuisuutta näyttämään tuolta. 

Tänään meillä on ollut vipinää ja vilskettä, Sanni kävi pinseripoikien kanssa ja vähän myöhemmin myös pelkän Kimblen kanssa, koska työkaverini Jenniina oli Justuksen kanssa kyläilemässä. Hih oli hauska katsoa kun kaksi karvaturria (siis sanan kaikissa muodoissa!) peuhasi keskenään niin että karvat vaan hulmusivat. Tytöt piti jättää näistä leikeistä pois, ne olisivat käyneet muuten liian rajuiksi :D

Kimble (musta-valk.) ja Justus (ruskea) :)

Tosi kiva päivä kaikin puolin! Ollaan naurettu ja pidetty hauskaa, peuhattu koirien kanssa, tai sen mitä mä kipeällä selällä pystyin. 

Tänään käytiin myös ostamassa uusi matto, johon Netta sitten ihastui ja onkin siinä sitten koko päivän makoillut. Karvamatot tuntuvat muutenkin olevan meidän tyttöjen suosikkeja. Onko ihme? :)

Tytöt koirankopissa tarkkailemassa maailman menoa :)

Kokemäen mätsäreissä

Tänään käytiin Anin kanssa ensimmäisissä mätsäreissä, tyttö oli ihan super. Seisoi hienosti ja kulki hienosti, mutta siltikään ei sijoituttu, Sannille isot kiitokset tytön esittämisestä. Itse olin taustatukena Kimblen kanssa, ennen kuin Sanni osallistui sillä omaan luokkaansa.
Netta jäi tällä kertaa kotiin Teron kanssa, ensi viikonloppuna sillä on kuitenkin Turussa näyttelyt, johon en lähde mukaan, Netta lähtee Sannin, Yatzin ja Kimblen matkaan.
Kuitenkin palataan tämän päivän mätsäreihin... Siellä oli tosi kylmä! Olis tarvinnut ottaa hanskat mukaan. Varpaat jääty, vaikka kuinka yritti vähän liikkua ja hyppiä. Talvi tekee tuloaan, ikävä kyllä! Porukkaa oli ihan mukavasti paikalla ja tuttujakin tuli nähtyä :) Harmi vaan ettei kameraa tullut mukaan, joten kuvasatoa sieltä ei ole.
Ainoana miinuspuolena huomasin mätsäreissä, että nämä tuomarit suosivat enemmänkin näitä ystävien/tuttujen koiria. En siitä suuttunut vaikkei Ani menestynytkään, mutta kyllä se vähän kyrsii, että vain tutut voivat menestyä, kun taas me tuntemattomat emme. Ääh! En yleistä, mutta tuolla sen ainakin huomasi ihan selvästi.

Tänään olen tyttöjä kuvaillut kotona, syksyisissä tunnelmissa. Ilma on ollut kohtalaisen hyvä, aurinkokin alkoi pilkottaa taivaalta, joten oli pakko vähän räpsiä kuvia. Ei mitään huippulaatua, vähän pika puoliin nämäkin otin, koska oli vieraita tulossa ja tytöt olisivat siitä istumalta hävinneet tielle räksyttämään. Kuitenkin esityskelpoisia kuvia, ettei ihan silmiä tarvitse päästä hävetä :D

Tyttöjen talvivaatteiden varaston täyttöä?

Tossa pari päivää sitten ilmestyi postilaatikkoon Koiramme-lehti, jossa sitten mukana tuli jälleen tämä Musti ja Mirrin pienen pieni lehtinen. Sen kävin nopeasti läpi ja katseeni kiinnittyi erityisesti tähän Hurtan uuteen vaatemallistoon, jossa tällä kertaa esittelyssä oli Frost pusakka. Sen tuotekuvaus sai mut vain enemmän ja enemmän haluamaan tämän takin tytöille. Erityisesti siksi, että se on suunniteltu lyhyt turkkisille koirille, jolla ei ole pohjavillaa ja tytöillähän ei ole.

Väreinä tästä takista on tuo kuvassa oleva vihreä ja sitten on harmaa. Tytöille varmaan ostaisin tuon vihreän, kuvassa se on ainakin kivan värinen, mutta pitäisi vielä nähdä livenä.

Kevyt Frost pusakka on tarkoitettu ulkoiluun kylmällä ja tuulisella säällä. Mukavantuntuinen Soft Shell-materiaali on tuttu ihmisten teknisten ulkoiluvaatteiden lämmönvarastoijana. Sen tehtävä tässä tuotteessa on korvata ne turkin lämmittävät ominaisuudet, joita lyhytturkkisten ja pohjavillattomien rotujen jalostuksessa ei ole huomioitu.

Takki suojaa koiran tärkeimmät lihasryhmät, kaulan sekä herkän vatsan alueen. Takin erityisen hyvä käyttömukavuus piilee sen miellyttävässä materiaalissa, keveissä rakenteissa sekä loppuun asti hiotussa istuvuudessa. Säädettävä kaulus, pääntie ja vyötärö pitävät pusakan paikoillaan rajussakin leikissä. Pusakan takaosan leikkaus suojaa myös suuret reisilihakset.

Tuotteen selkäosassa on kaksisuuntainen vedenpitävä vetoketju sekä aukko valjaiden talutinkiinnitykselle. Näkyvästi sijoitetut 3M-heijastinprintit parantavat koiran turvallisuutta pimeässä ulkoiltaessa.

Tämä voisi olla meille hyvä vaihtoehto, kun ulkona olemme tosi paljon. Eikä ainakaan Anilla pelkkä mantteli toimi, en tiedä kyllä toimiiko tämäkään sen paremmin, mutta aina on hyvä olla varusteita :)

Tämäkin odotus....

... sitten meni ihan puihin, Netta oli jälleen tyhjä. Harmittaa ihan vietävästi. Haluaisin ne pennut ja toisaalta taas en, kun se kaksi pettymystä on jo koettu. Ja jos tekisin kolmannen kerran pennut, kääntyisin varmaankin tällä kertaa johonkin jalostuslistan urokseen. Mutta katsotaan..

Nyt ainakin aletaan säästämään rahaa suklaan väriseen pinseriin :D Ollaan Sannin kanssa keskusteltu paljon ja hän lupasi meille myös ruotsista sellaisen tuoda, samalla kun hakee itselleen. Hih, sitten omistaisinkin kaikki kolme täysin eriväristä pinsua ;)

Mutta katsotaan nyt mihin suuntaan tässä kallistutaan ja mitä tulevaisuudessa tapahtuu...

Netalle varattu ultra-aika

Ja en voi tähän muuta sanoa kuin jännittää nyt jo ihan pirusti! Ja pettymys on sitten niin suuri jos tyttö ei olekkaan tiineenä, etten osaa sitä edes sanoin kuvailla. Olen loppupeleissä hirveän epävarma siitä, onko Netta tiineenä vai ei. Astutus onnistui kuitenkin hyvin ja kaikki meni hyvin, ei mitään sählinkiä ollut tällä kertaa. Mutta silti se pieni epävarmuuden ivallinen ääni kailottaa tuolla aivojen syvimmässä kolkassa, ettei Netta ole tiineenä. Silti kuitenkin uskon että olisi, vatsa hieman pullottaa, tosin hyvin vähän. Vaikka vuorokausia on nyt 32 täynnä ja pitäisi jo hieman näkyä. Mutta tiistaina 9.10 sitten selviää, onko vaiko ei.
Huoh, vielä neljä päivää pitää kituutella tässä epävarmuudessa ja sitten saadaan selvyys. Ja todellakin toivon, koko sydämestäni että siellä olisi niitä pieniä söpöjä palleroita :)

Pojat hoidossa ja tiineys päivitystä.....

.... hieman myöhässä, sunnuntaina piti jo tämä päivitys tänne raapustella :D

Joten aloitetaanpas sitten sillä, että pinseripojat olivat meillä sunnuntaina hoidossa, Jarkko toi ne meille siinä yhden kahden välissä ja voitte vaan uskoa mikä sählinki täällä sisällä oli kun neljä pinseriä karaa ympäriinsä. Aika hätäiseen potkin ne ulos purkamaan sitä isompaa energiaa pois ja sen jälkeen pirautinkin äidille, että lähdettäisiinkö metsään lenkille. Saatuani myöntävän vastauksen, aloin pistämään itseäni pika vauhtia kuntoon. Koirat otin sisälle, pojat pistin hihnoihin ja tytöt saivat vapaana tulla autolle asti. Automatka sujui hyvin, Ani valtasi etupenkin kuningattaren elkein, Netta jäi pitämään pojille seuraa takapenkille.

Menin sitten ylös (äiti siis asuu kerrostalossa) ja otin koirat mukaan. Se oli työn ja tuskan takana kävellä pari hassua metriä parkkipaikoilta rappukäytävälle, koirat kiskoivat joka suuntaan, eikä komentaminen auttanut, kun uusia hajuja ja paikka oli pojille täysin vieras, joten sekin vielä lisäsi innostunutta kiskomista. Päästyäni raapukäytävään, tytöt pinkaisivat ylös ja Noppa oli lähdössä perään, mutta hihna pysäytti matkan lyhyeen. Yatzi ei meinannut uskaltaa kävellä rappukäytävällä, eikä meinannut tulla rappusia ylös. Sain sitä hetken suostutella, ennen kuin se lähti kipuamaan rappusia varovaisesti. Kehuin sitä vuolaasti.
Sisälle kun päästiin pikkuveljeni (ei nyt niin pieni, pidempi kuin minä ja ikää jo huimat 16 vuotta ;D ) oli ihan ihmeissään kun neljä pinsua rynnisti keittiöön tervehtimään äitiä. Ani ja Yatzi menivät heti sekaisin, Miku (pikkuveljeni) luuli, että Yatzi on Ani ja toisin päin. Mutta kuka tahansa, okei ehkä ei kuka tahansa, tunnista niitä. Itse tietenkin osaa jo katsoa, kun on näitä jo vuoden päivät nähnyt :) Ja niillä kaikilla on erilaiset kasvon piirteet, mutta kuitenkin takaisin asiaan. Lähdettiin äitin kanssa aika nopsaan ulos, koirat kävivät vähän suurilla kieroksilla, joten lähdin poikien kanssa edeltä ulos päin. Yatzi ei meinannut tulla rappusia alas, joten siinä vierähti tovi kun sitä suostuttelin ja lopulta se lähti valumaan rappusia alas kehujen saattelemana.
Sovittiin äitin kanssa, että mä talutan poikia ja hän saa tytöt. Nooh myönnetään oli aika rankkaa taluttaa kahta innostunutta pinsua, jotka vetivät todella paljon. Pistin Nopan nopeasti kuriin, eikä se sitten enää kiskonut, joten tehtiin äitin kanssa vaihto. Äiti otti Nopan ja mä otin Anin (eli mulla oli sen jälkeen Yatzi ja Ani talutettavana) ja jatkettiin matkaa. Oli paljon helpompaa taluttaa kun Ani ei kisko lainkaan, joten pystyin keksittymään Yatziin enemmän, pikku hiljaa se alkoi rauhoittua, mutta ei kuitenkaan tarpeeksi.
Kun pääsimme metsään, laitettiin Nopalla ja Yatzille fleksit ja tytöt saivat hihnat. Pojatkin lopettivat kiskomisen kun pääsivät vähän vapaammin kulkemaan. Ja sitten Yatzi haisteli maata vinhaa vauhtia ja käänsi päätään ja osui tikkuun, vinkaisten todella kovaa. Voi kauhistus kun mä pelästyin ja menin heti tarkistamaan oliko silmä puhjennut (heti pahin mahdollinen asia mielessä!). Luojan kiitos silmä kulmaan oli tullut pieni haava, vaikkei sekään nyt hyvä asia ole, mutta huomattavasti parempi kuin puhjennut silmä!
Jatkoimme matkaa ja selvisimmekin lenkistä oikein kivasti, pojat rauhoittuvat mukavasti, eivätkä paluu matkalla enää kiskoneet. Olin ylpeä pinsuista :)
Automatkalla kaikki kävivät pitkälleen, Ani ja Netta etupenkille ja pojat takapenkille. Söpöjä  olivat!

Kotona kaikki neljä valtasivat välittömästi sänkymme, ylhäällä oleva kuva paljastaa kaiken :D En viitsinyt alkaa komentelemaan, koska niin ne olivat rauhallisia, eivätkä turhaan hötkyilleet jaloissa. Sainkin sen aikaa siivota rauhassa ja järjestellä muutenkin kämppää.
Illalla Jarkko tuli sitten noutamaan pojat kotiin, voitte vaan uskoa sitä jälleen näkemisen riemua, jopa meiän tytöt olivat innoissaan. Mistäköhän? Ai tosiaan Jarkosta, Ani ainakin antoi kovin pusuja ja halaili, heh :)

Aikalailla heti poikien poistuttua talosta, otettiin Teron kanssa Netasta tämä sunnuntain tärkeä poseerauskuva, jossa seurataan tätä kasvua. Sunnuntaina tuli huimat 27 vuorokautta täyteen. Ensi viikolle varaan tämän ultra ajan, josta sitten selviää, että onko tiineenä vaiko ei. Jännittää, koska tuntuu ettei tuo maha kasva, vaikka on se pyöreämpi kuin  Anin, mutta katsotaan :)

On se hieman pullukka tuolta alavatsasta

Maanantaina käytiin Teron kanssa porissa vähän shoppailemassa ja ostettiin sitten vessaan uus matto. Ja arvatkaapa kuka koira kävi sinne heti nukkumaan?

Juu tosiaan, meiän Ani! Neiti oli niin tyytyväinen, ettei vessasta poistunut hetkeen. En sitä sitten enempää viitsinyt häiritä, vaan jätin oven raolleen ja sammutin valot. Kyllä se siellä pitkän aikaa viihtyi, ennen kuin laahusti Netan viereen omalla pedille. Taisi olla yksinäistä vessassa :D On se hassu koira, mutta silti hyvin rakas!

Koirien kiihdytyskisat!

 + tiineyspäivitystä!

Tänään käytiin Sannin ja äidin kanssa Porissa koirien kiihdytyskisoissa, mukana oli vain Netta. Meinasin kyllä Aninkin ottaa mukaan, mutta sitten päätin jättää sen kotiin Teron kanssa. En sitä kuitenkaan olisi juoksemaan pistänyt, Netan kohdalla olin myös vähän kahdenvaiheilla, mutta otin sen kuitenkin varmuuden vuoksi mukaan.

Paikan päällä oli aika vähän porukkaa, johtui varmaan siitä että oli sateen tuntua ilmassa. Kuitenkin pikku hiljaa alkoi sitä porukkaa valumaan paikalle ja jännitys alkoi tiivistymään ympärillämme, varsinkin vinttikoirien keskuudessa, meinaan ne haukahtelivat taajaan tahtiin ja kiskoivat suuntaan jos toiseen. Ehkä ne tiesivät mitä oli tulossa ;)
Netta oli harvinaisen rauhallinen, se ei turhia vinkunut tai pyörinyt. Olin ihmeissäni! Yleensä se on niin levoton, että meinaa käämit palaa. Se ei silloin teekkään muuta kuin vikise ja pyöri, tällä kertaa ei ollut tietoakaan sellaisesta toiminnasta. Luojan kiitos!

Lähemmäs tunnin jouduttiin odottamaan omaa vuoroamme, mutta kun se koitti oltiin ihan täpinöissämme. Netta lähti reippaasti Sannin kanssa lähtöpaikalle ja me mentiin äitin kanssa odottamaan maaliviivalle. Kun viihe lähti liikkeelle, alettiin äidin kanssa kiljua Nettaa luoksemme. Se hieman poikkesi reitiltä, raukka luuli että me oltaisiin vielä väkijoukossa, mutta hoksasi meidät onneksi nopeasti ja lähti pinkomaan luoksemme viihe edellä lepattaen. Ajaksi saatiin 100 metrin matkalla huimat 11,77 sekuntia! Hieno tyttö mulla!
Palkinnoksi saatiin frisbee ja itse tehty lelu ja erittäin hyvän mielen tästä päivästä :)

Sitten tähän loppuun hieman kuvaa tuosta Netan tiineysmasusta, vertailun vuoksi otimme Anista myös seisotus kuvat. Kuvista näkee sen eron että Anilla on selvä vatsan linja, kun taas Netta on "tasapaksu". Ei tosin vatsa pullota niin paljoa, johtunee siitä, että viime kerran kuvassa tyttö oli kerinnyt syömään (hyvin vähän tosin) ja tässä uusimassa kuvassa on juuri tullut tunnin lenkiltä. Netalla on nyt sitten astutuksesta huimat 20 vuorokautta. Puolentoista viikon päästä on aika varata ultra-aika! En kestä, jännittää nyt jo ihan pirusti :)

Kysymyspostaus

Pakko tehdä tämmöinen kysymyspostaus kun sattumalta bongasin ahkeraan vieraileltamani (onkohan edes kunnon sana?) tämmöisiä kivoja kysymyksiä koiriin liittyen. Ovat kuulemma eri ihmisten koirablogeilta pongattuja ja koottu yhteen. Otin niistä itselleni enemmän sopivia kysymyksiä, paha kuitenkaan vastata mihinkän kilpailu (agility, toko) kysymyksiin mitään, kun emme sellaisia harrasta, muuta kuin omaksi iloksi kotona :)

Noppa, Netta ja Ani :)

1. Oletko ajattelut vaihtaa rotua? Miksi?

En ole ajatellut vaihtaa rotua. Tämä on ollut meidän perheelle juuri sopiva rotu. 

2. Oliko rotu oma valintanne vai vaikuttiko jokin muu asiaan?

Alunperinhän katsoimme dobermannia, mutta siinä tuli hieman vastaan tuo koko. Emme kuitenkaan halunneet mitään järin suurta silloiseen kerrostaloasuntoon ottaa, joten aloimme katsomaan hieman pienempiä rotuja. Veljelläni oli silloin kääpiöpinseri vai olisikohan niitä silloin ollut jo kaksi, varmaankin (on siis vieläkin!). No kuitenkin, se oli juuri mukavan aktiivinen ja temperamenttinen koira, joten ihastuin siihen välittömästi! Onneksi löysimme siitä tämän "isomman" version, joten sitä kautta sitten päädyimme pinseriin. Enkä ole päivääkään katunut valintaani!

3. Mikä on pistänyt vihaksi jonkun arvostellessa koiraanne?

Hmmm... Mitähän tähän vastaisi? Varmaan ärsyttää ihmiset ketkä arvostelevat näkemättä todellisuutta. Olen tehnyt hurjasti töitä koirieni kanssa, eivätkä ne siltikään ole aina kuulolla, ainakaan metsässä, missä niillä lähtee riistavietti päälle. Mutta silti kehdataan sanoa, etten osaa kouluttaa koiriani tarpeeksi! 

4. Tapaako koirasi saman rotuisia koiria leikin tai harrastusten merkeissä?

Kyllä tapaa, hyvällä ystävälläni on nämä blogissani esiintyvät pinserimiehet. Treffataan säännöllisen epäsäännöllisesti, aina kuin töiltä kerkeää, meillä kun nämä vuorot eivät aina mene yks yhteen :D 

Sitten tytöt näkevät hieman harvemmin veljeni kääpiöpinsereitä.

5. Suurin ongelmasi koiran kanssa?

Netan kanssa on ollut silloin aikanaan tämä sisäsiisteyden oppiminen. Mutta ahkeralla liikutuksella, lyhyillä hetkillä kotona ja kehuilla, saatin sekin pikku hiljaa kuriin. Sitten alkoivat ilmenemään nämä remmiräyhäämiset. Niihin menikin hieman kauemmin aikaa, mitkään namit eivät tällä neidillä tehonneet, ei niitä aluksi edes syönyt, joten jätin ne suosiolla pois. Joten tiukka komennus ja kun käyttäytyi hyvin kehu perään, pikku hiljaa alkoi namikin kelpaamaan kun vastaantulevat koirat eivät olletkaan mikään hirveä uhka. Nykyään ohitetaan nätisti, pientä puhinaa ja karvojen nostelua, näitäkin hieman harvemmin.

Anin kanssa on ollut myös tämä remmiräyhääminen ongelma. Se oli enemmänkin sellainen hiljainen hyökkääjä, toisin kuin Netta joka piti sellaista meteliä että kaikki kuulivat. Ani hyökkäsi aina silloin kun koira oli jo ohittanut meidät. En tiedä että kvuitteliko se sitten pääsevänsä paremmin kimppuun, vai mikä oli ideana, mutta sitä osasi helpommin kontrolloida. Anin kanssa oli helpompi kitkeä sitä pois, koska se kuuntelee hihnassa huomattavasti helpommin kuin Netta, joten nami oli hyvä apuväline, sellainen ahmatti kun Ani on. Nykyään osataan ohittaa koirat nätisti, pientä kyttäystä, mutta siihen se sitten jääkin.

6. Millaista koiraa et ikinä haluaisi omistaa?

Tämä mitä kirjoitan on kyllä enemmän koulutuksesta kiinni, mutta en ainakaan mitään kohnoa, yli aktiivista koiraa, joka hyökii kaiken liikkuvan ja liikkumattoman päälle. 

7. Miksi sinulla on uros/narttu?

Aika paha. Nartut nyt vaan sattuivat silloin olemaan itselle parempi vaihtoehto ja sille tielle olen jäänyt.

8. Paras asia koirassasi?

Netassa on varmaan sen aktiivisuus ja kiinnostus kaikkeen mitä sen kanssa tekee. Osaahan sekin laittaa korvat kätevästi off-asentoon, mutta useimmiten se on kuulolla ja aina valmis toimintaan.

Anissa puolestaan on sen rauhallisuus ja sopeutuvuus eri vaiheisiin. Se ottaa kaiken rennosti ja stressaamatta, joten sen kanssa on todella helppo elää. 

9. Kuinka monta koiraa on sopiva määrä?

Heh, silloin yksi oli ehdoton, mutta toinen tuli vahingossa ja jos pennun syntyvät jää siitä ehdottomasti kolmas taloon. Joten kai se sitten kolme on sopiva määrä, ainakin toivotaan!

10. Oletko yhden rodun tai rotutyypin ihminen? Vai haaveiletko erilaisista ja eri rotuisista koirista?

Hmm, sanotaan että ihannoin erilaisia rotuja, mutta pinseri on lähellä sydäntä. 

11. Haluaisitko joskus kasvattaa koiria?

En ja joo. Onhan meille, ainakin toivottavasti, syntymässä tuossa marraskuussa pentuja, joten siinä mielessä kasvatan ainakin kerran tämän elämän aikana :D

12. Millainen on unelmakoirasi?

Ani ja Netta yhdessä on se unelmakoira, siinä on kaksi niin erilaista koiraa jotka täydentävät juuri täydellisesti toisiaan. Toinen täydellinen harrastuskoira ja toinen täydellinen perhekoira.

13. Mikä on ollut haastavin ongelma koirasi kanssa ja miksi?

Viitos kysymyksessä on jo vastaukset tähänkin kysymykseen.

14. Mitä lajia haluaisit kokeilla tai opetella?

Agilityä ehdottomasti! 

15. Millainen koirasi on kotioloissa?

Netta on rauhallinen, mutta heti kun vähänkin laittaa kenkiä jalkaan, alkaa se hirveä ravaaminen ja toisinaan siinä ohella vinkuminen. Muuten ottaa kyllä rennosti ja rauhoittuu, kun huomaa ettei olla lähdössä minnekkään suuntaan.

Ania kuvaan yhdellä sanalla mummomainen. Eli erittäin rauhallinen.

16. Millainen reissueläin koirasi on?

Netta on varmasti stressaavampi, se juoksee takaluukussa edes takaisin ja vinkuu. Mutta osaa se matkustaa rauhallisestikkin.

Ani on helppo, se vain on ja katselee. Eli täydellinen matkaaja.

17. Mikä koiran karvanlaatu on paras? (Nypittävä/karkea, sileä/lyhyt, pitkä, kihara jne jne..)

Ehdottomasti omalla kohdalla sileä ja lyhyt.

18. Miten pidät koirasi kuntoa yllä?

Lenkkeilemällä erilaisissa maastoissa metsässä, hiekkamontuilla, kallioilla, rannalla... Myös pyöräilen koirien kanssa jonkun verran, sekä sattunnaisesti harrastetaan kotitekoisilla esteillä hyppelyitä :)

19. Millä tavalla palkkaat/motivoit koiraasi?

Useimmiten kehuilla ja nameilla, Nettaan tehoaa myös leikittäminen. 

20. Kerro yhdellätoista sanalla rotusi parhaimmat ominaisuudet!

Aktiivinen, temperamenttinen, huumorintajuinen, koko, karvanlaatu ja ja ja hmm että se on yksinkertaisesti pinseri!

Tiineys päivitystä, 13vrk astutuksesta

Viikonloppu meni taas niin lujaa vauhtia ohi, etten tiedä mitä oikein sanoisi. Siihen varmaan suurimmaksi osaksi vaikuttaa se, että olin taas yöt töissä. Kyllä sitä silti tyttöjen kanssa kerkesi lenkkeilemään ja löhöilemään. Kuten kuvasta näkyy, tytöt ottivat viikonloppuna hyvinkin rennosti, sängyssämme!

Eilen käytiin vähän pidemmällä lenkille Sannin, Jarkon ja pinserimiesten kanssa. Tytöt käyttäytyivät mallikelpoisesti, Netta oli jopa tavallista rauhallisempi. Anista paha sanoa kauheasti mitään kun Tero talutteli sitä, mutta ei ainakaan mitään valittamista tullut. Anista kyllä harvemmin muutenkaan, se on hihnassa niin rauhallinen, jos ei lasketa sitä kun vastaan kävelee toisia koiria. Mutta sitäkin räyhäämistä saatu mukavasti kitkettyä kummastakin neitokaisesta pois.

Lenkin päätteeksi ajattelimme ottaa Netasta poseerauskuvia, jotta vähän nähtäisiin tuota mahan kasvamista. Eilen tosiaan oli astutuksesta tullut täyteen huimat 13 vuorokautta. Hyvin pientä pömpötystä jo havaittavissa, mutta ei kuitenkaan mitään silmiin pistävää. Nyt tarkoituksena ottaa sitten seuraavan viikon sunnuntaina seuraavat kuvat, jossa toivottavasti havaittavissa jo paremmin tuota vauvamasua. Harmi, ettemme ottaneet Anista kuvia, niin siinä vertaillessa näkyisi selvästi, että Netta on aavistuksen pyöreämpi.

Sanni ja Neppari :)

Lisää shoppailua ja pieniä kuvaus hetkiä tyttöjen kanssa

Tänään saapuivat sademanttelit postissa kotiin, voi sitä ilon määrää :D En siis tiedä tyttöjen kohdalla, mutta omalla kohdalla ainakin. Tytötkin voivat nyt hyvillä mielin mennä vesisateessa ulos kävelemään, ettei tarvitse sisällä vikistä kun on kova vessahätä.
Äkkiä kävin postissa noutamassa takit, kokeilin niitä, vaikka 45cm on tyttöjen koko kaikissa takeissa, mutta varmistus kuitenkin on aina paikallaan. Takit olivat juuri sopivia, hieman ehkä sentin pari Anille iso, mutta se ei meidän menoa tule haittamaan tuon taivaallista. Netta tosiaan on rungoltaan aavistuksen pidempi, joten takki oli oikein passeli.

Sitten lähdinkin Poriin mustissa ja mirrissä käymään Sannin kanssa. Tarkoituksena oli ainakin käydä vähän tsiikaamassa, että olisko talvi mantteleita alennuksessa, Hurtalta kun uusi mallisto on ainakin Porin myymälään tullut myyntiin. Mutta harmillisesti ei ollut. Eikä siellä kyllä mantteleita ollut lainkaan myynnissä (ainkaan talvi, sade kyllä), vain huppareita ja haalareita. Joten se katselu jäi siihen.
 Kävimme vielä pikaisesti Herkkutassussa, josta sitten ostin tytöille uudet puolikuristavat pannat. Toinen on punainen ja toinen musta, kuvissa näette vähän paremmin :) Olisin halunnut kaksi mustaa, mutta ei ollut kokoja, joten päädyin sinne kahteen eriväriseen. Netta saa punaisen ja Ani mustan.

Eilen täytin tyttöjen pedin uudella vanulla, en viitsinyt uutta tilata, sain kuitenkin näppärästi korjattua pienet reiät ja vetuketjunkin joten kuten, joten täyttöä se oli enää vailla. Nyt se on ainakin puolet paksumpi kuin viimeksi ja tytöt ovat tyytyväisiä, nukkuvat siellä nyt oikein mielellään :)

Netti shoppailua

Noniin tänään sitten sain aikaiseksi tilata tytöille Hurtan sadetakit, värinä on sininen. Ei mikään paha väri, Tero kyllä olisi halunnut tytöille mustat, mutta eipä tietenkään ollut kokoja. Punainen oli seuraavana vaihtoehtona, mutta ei kokoja. Vihreistäkään ei minkään sortin kokoja.
Joten sitten sen enempää miettimättä pistettiin siniset tilaukseen. Katotaan koska tulee, netissä luki 1-2 arkipäivää, joten toivotaan, että pitää paikkaansa.

Ani kun ei miellään tonne ulos astu jalallakaan, liian märkää ja jos se ulos menee, niin semmoista haipakkaa puuvarastoon sateelta suojaan. Hyvä että hätänsä edes tekee ja lenkille turha lähteä, se vitkuttelee ja vikisee :D Ihan kuin pikkulapsi!
Netta nyt ei niinkään sateeseen huomiota kiinnitä, mutta ei se siellä pahemmin viihdykkään. Kun hädät on tehty alkaa se kurkku suorana kiljuminen oven takana. Ei sen puoleen kiva tietää, milloin päästää tytöt sisälle, on se Neppari viisas tyttö :D

Vielä pitäisi tilata uusi peti, jälleen kerran, siis todellakkin jälleen kerran. Vanha on jo pieniä reikiä täynnä, vetoketju rikki ja vanutkin jo ihan loppuun ajettuja. Tytöt siis melkein nukkuvat kovalla lattialla, tai silloin kun eivät kerkeä sänkyyn tai sohvalle piiloon. Pakko sanoa, että Netta menee välillä yläkertaan nukkumaan villapaketin päälle. Ollaan välillä ihmetelty, että missä se on, mutta kun sitä huhuilee, kuuluu yläkerrasta tepsuttelu ääniä ja hetken päästä tyttö kipittelee rappusia alas. Ei se kyllä ennen ole sinne änkenyt, mutta kai siellä on oma rauha ja tila, kun Ani valtaa koko pedin itselleen alakerrassa :D

Iloisia uutisia!

Mulla on iloisia uutisia, meiän Netuska on nyt sitten astutettu jälleen Nopalla! Hihii nyt pidetään peukkuja pystyssä ja toivotaan parasta :) Itse ainakin olen niin täpinöissäni, etten tiedä miten päin oikein olisin.

Pakko kyllä sanoa että Netta aloitti juoksunsa hieman ajoissa, johtunee ehkä siitä, että Anilla on nyt kans juoksut meneillään. Joten tuli aika yllätyksenä, olin kuitenkin itse niin jäljessä, enkä varautunut näin nopeaan toimintaan. Joten eikun "paniikki" soitto Sannille, että nyt tarvitaan Nopan ja Netan yksityistä aikaa NOPEASTI! Onneksi se onnistui helposti ja ensimmäinen astutus siis tapahtui maanantaina :)

EMÄ

 YesPinYes Britney

 A/A

Terveet silmät

Ei rokotusreaktioita

ISÄ

Dogiwogin Noxon

A/A

Terveet silmät

Ei rokotusreaktioita

Elikkä odotettavissa kahden värisiä pentuja (black&tan ja ruskea). Elikkä yhteyttä voi ottaa jälleen s-postiini; krana@luukku.com

Jos Nopasta haluaa kysellä tarkempia tietoja, kannattaa käydä kurkkaamassa Nopan kotisivuja, johon voi sitten jättää kommenttia, Sanni vastaa ihan mielellään :)

Ja Nettaa koskeviin kommenteihin vastaan myös erittäin mielelläni.

Joten rohkeasti vaan yhteyttä!

Uusi tuttavuus

(Teksti tulee hieman myöhässä, ollaan kuitenkin jo treffattu viime viikolla)

Elikkä ystävämme tuli näyttämään meille ensimmäistä kertaa koiraansa Junnua. Ajattelin että tytöt voisivat vähän leikkiä ja sitten Junnu vähän näkisi uusia koiria. Tapaaminen meni Netan osalta paremmin kuin hyvin, mutta Ani joutui sisälle, koska hyökkäsi jatkuvalla syötöllä toisen kimppuun, eikä lopettanut vaikka kuinka kiellettiin. Olimme ihan ihmeissämme, Ani ei ole koskaan ollut tuollainen!
Junnu pelästyi hieman, mutta nopeasti tokeni ja yritti yllyttää Nettaa taas leikkiin :) Onneksi Netta osaa olla fiksu, jos se ei jostain tykkää, se kyllä komentaa.

Olimme ulkona tunnin pari, sinä aikana Ani joutui olemaan yksin sisällä ja voitte vaan olettaa paljon se ulvoi. Pakko sanoa, vaikkei Ani sitä ehkä ihan näin käsitä, mutta kärsiipä rangaistuksen jos ei osaa käyttäytyä.

Jos joku sitten päättää kysyä minkä rotuinen tämä söpö Junnu on, niin siinä on bokseria ja ajokoiraa. Isä on kuulemma sellainen tumman brindle ja emä sitten tyypillisen ajokoiran värinen :D Pentueen muut sisarukset olivat enemmän isän näköisiä ja tummia, tämä oli ainoa (koko) valkoinen. Ei sen puoleen Junnu on todella söpö!

Näyttelyt, koirarantaa ja ukkosta...

.... semmoinen oli meidän lauantai päivä lyhyesti ja erittäin ytimekkäästi sanottuna :D

Tosiaan aamu alkoi sillä, että lähdimme Poriin näyttelyihin, tällä kertaa mukana oli vain Netta, Ania en viitsinyt ilmoittaa edes sinne... Jouduin aamulla pika pesemään Netan koska se oli taas saanut uusia terva jälkiä selkäänsä, kiitos meidän kuivumattoman terassin. Sain ne suhteellisen hyvin pois, mutta vanhat terva jäljet takajaloissa, eivät meinanneet millään lähteä, joten niihin en sen kummemmin aikaa viitsinyt kuluttaa, sain niitä sentään vähän haalistumaan, joten se sai riittää.
Olimme suunnitelleet että menemme näyttelyihin yhtä matkaa Sannin kanssa, tosin eri autoissa, mutta kuitenkin, joten menimme aamulla sitten heille. Siitä pääsimme lähtemään hyvissä ajoin matkaan, eikä perillä ollut vielä hirveätä ruuhkaa, joten saimme rauhassa odottaa omaa kehäämme ja tsekata kanssa kilpailijoita. Voin sitten ensimmäiseksi sanoa, että Netta oli ainoa black&tan -värinen pinsereiden keskuudessa, muut olivat ruskeita :D Heh näytti hauskalta, kuitenkin aina on ollut myös mustia, kun olemme kehässä olleet, mutta tällä kertaa ei.
Netta käyttäytyi hyvin, ainakin mitä kentän laidalta seurasin, hieman se pyöriskelee, varmaankin etsien mua, mutta muuten oli hyvin. Harmillisesti Netta pelästyi jotain kentän laidalla, mikä sitten vaikutti koko loppu esittelyyn, joten Netta sai arvosanaksi vain H:n. Hyvillä mielillä kuitenkin palattiin kotiin ja tosiaan kokemuksen rikkaampana :)

Netan arvostelu:

"Kookas vahvarakenteinen narttu. Hieman pitkä runko, hyvä luusto ja pään pituus, pyöreähköt vaaleat silmät. Hyvä kaula ja selkä, pitkä lanne, kovin pyöristynyt lantio, niukka eturinta, voimakkaasti kuroutunut vatsa. Hyvät polvikulmat. Kovin leveät, löysät etulikkeet. Saisi olla luonteeltaan rohkeampi."


Tähän sanon ensimmäiseksi, että Netta ei koskaan ole kehässä pelännyt mitään, eikä kyllä muutenkaan, joten tämä tuli täytenä yllätyksenä. Sanni jopa tuomarille sanoi, ettei ole neidin tapaista pelätä näin, joten hänelle tästä kiitokset!
Sanni on onneksi varma ja rauhallinen esittäjä, joten Netta rauhoittua aavistuksen, mutta oli kuitenkin rauhaton ja syynäsi joka suuntaan pelokkaasti. Muuten ei mitään sanottavaa :)

Aaah, Netta jopa mitattiin, tai tuomari mittasi jokaisen koiran, mutta arvostelu paperiin sitä ei oltu kirjoitettu vaikka siinä sellainenkin kohta on.

Yatzi

Noppa

Jäimme vielä hetkeksi kiertelemään näyttely-alueelle, ei meillä kuitenkaan mikään hengen hätä kotiin ollut, Terokin oli jäänyt Anin kanssa kotiin, joten hyvillä mielin jäimme vähän seuraamaan muiden menoa. Koko päivän aurinko porotti taivaalta, eikä hirveästi tuulikaan ilmassa tuivertanut, joten päätimme lähteä käymään Yyterin koirarannalla, toki kävisimme ensin kotona, koska kaksi koiraa tarvitsee saada mukaan Ani ja Kimble :)

Haettuamme koirat lähdimme ajelemaan Yyteriin päin, matka sujui mukavasti, ainoastaan Netta oli levoton, se ravasi (jo tuttuun tapaansa) ikkunasta ikkunalle, mutta ei luojan kiitos vinkunut. Ani istuskeli toisessa nurkassa ja tuijotteli tyytyväisenä maisemia.

Onneksi rannalla ei hirveästi porukkaa ollut, pääsimme aika reunaan, missä voisin vuoretellen pitää koiria auki, toki ne olivat välillä samaan aikaan, mutta mieluummin vuorottelin, koska ne innostuvat muuten liikaa, eivätkä kuuntele :D

Sannilla oli Nopalle ja Yatzille jäljestysliinat, joilla koirat saisivat myös omaa vapautta, mutta olisivat helposti hallittavissa. Nopalle ranta oli jo tuttu, eikä poika paljoa arastellut veteen menoa, mutta Yatzi oli aikalailla samaa mieltä Anin kanssa vedestä - eli toisin sanoen ei kuulu pojan lemppari asioihin.

Tässä sitten kuvasatoa, enjoy :)

Ani huolehti Kimblestä :)

Noppa ja Netta vauhdin hurmassa :D

Noppa ja Netta :)

Mitä mahtaa Noppa tehdä..? Innostu varmaan ku Netta tulee tuhatta ja sataa tuolla sivussa :D

Sitten pientä kilpajuoksua!

Yatzi tarkkailee tyytyväisenä rannalta muiden menoa :)

Välillä riehuttiin koko porukan voimin!

Netta vastaan pojat.

Yöllä ukkosti, satuin siihen herämään, koska olen turhankin herkkäuninen ihminen. Piti välittömästi tarkistaa miten tytöt voivat ja voitte vaan arvata että ne vetivät täyttä hirttä sohvalla kylki kyljessä. Hyvä jos älysivät, että ulkona salamat halkovat taivasta ja jyrinä jytisyttää meidän ikkunoita! Netta hieman raotti silmiään ja oli niin kysyvän näköinen, että meinasin revetä nauramaan, mutta onneksi sain pidettyä mölyt mahassani, Tero kuitenkin nukkui tyytyväisenä. Palasin sänkyyni, mutta eihän uni meinannut tulla, kun huone välillä kylpi valossa :D