Markkinoilla

Tänään aamusti lähdimme hyvissä ajoin markkinoille kiertelemään, meinaan yleensä kymmenen jälkeen kaikki parkkipaikat ja kojujen välit ovat ihan täynnä. Saimme kuitenkin todella hyvän paikan, ihan siitä nappi tuntumasta, lyhyt matka :) Yhdeksän jälkeen siellä ei oikeastaan ollut pahemmin porukkaa, joten Ani sai rauhassa totutella siihen ihmisvilinään ja hälinään. Ensimmäisen vartin ajan se yritti hyökiä jokaisen ihmisen päälle, mutta napakka kielto ja sitten pikku hilja se rupesi kävelemään nätisti. Hajut ja kaikki vähän hämmensivät Ania, mutta nappisuoritus, olen tyytyväinen. Lapset rakastuivat Anin ihanaan persoonaan, sekä hieman vanhemmat ihmiset ihastelivat Anin kaunista muotoa.
Saimme uusi koira tuttavuuksia. Nämä nyt ainakin näimme ja vaihdomme muutaman sanan.
*11vk Tanskandoggi
*Vanha Pitkäkarvainen Mäyräkoira
*Nuori Piktäkarvainen Mäyräkoira
*2vuotias Kääpiöpinseri
*Leonberginkoira
*Ihan vauva Valkoinenpaimenkoira

Siellä sitten oikein kiinniti huomiota siihen, että heti kun on koira. Kaikki tulevat juttelemaan ja ihastelemaan Ania :D Varsinkin lapset ja vanhukset.
Tuli sieltä ostettua Anille pehmolelu, se niin rakasti sitä :) Autossa se heitteli sitä ja kotona jatkettiin.

Huomenna ajattelimme mennä uudestaan vähän kiertelemään, jos vaikka sitten löytyisi itsellekkin jotain kivaa :)

Uusi ystävä ja muuta mukavaa

Tämä päivä on ollut Anille melkoinen. Kaikkea hauskaa on kerinny tapahtumaan, vaikka aikaa on ollut hyvin vähän. Esim, Petsiessä olemme tutustuneet yhteen Harjavaltalaiseen naiseen, Hannaan, jolla on kaksi koiraa, Mimmi (tanskandoggi) ja Minni (dalmantialainen). Hannalla on ollut tässä näin Pinseri, joka menehtyi, syvimmät osan ottomme. Vähän niinkuin sitä kautta aloimme sitten juttelemaan kaikesta mukavasta :) Hänellä oli Pinsereille tarkoitettuja vaatteita, mitkä nyt lähinnä olivat ne perus sade-ja talvitakki. Sekä sellainen tavallinen paita, sekä monen moisia pantoja. Hän kysyi sitten että haluaisinki ostaa ne. Ja totta kai halusin, hyvä kuntoisia ja edullisesti :) Kiitämme Hannaa!

Sovimme sitten ensimmäisen tapaamisen Hiittenharjun metsässä koirien kanssa, mutta Hanna otti ainoastaan Mimmin mukaan, koska Minni on vähän tulisempi pakkaus, ja hieman varautunut uusia koiria kohtaan. Joten ehkäpä saamme Minnin vielä seuraamme, joskus jos oikein hyvä tuuri käy :) Toivomme parasta.
No siinä sitten juttelimme ja koirat vähän 'riehuivat', tai se nyt lähinnä tarkoittaa tässä kohtaa sitä, että Mimmi jahtasi Ania :DD Ani raukka juoksi hädissään ympäri autoa ja Mimmi rynni perässä. Eihän se söpö mussukka pahaa tarkoittanut, mutta hän on niin iso verrattuna tuohon meidän sinttiimme, ettei ihan aina ymmärrä omaa kokoaan :D Ehkäpä sitten kun hänkin vähän kasvaa.

Mutta siinä tosiaan vierähti tunti jos toinen, juttua riitti. Ani juoksenteli vapaana, mutta Mimmi joutui kiinni. Se vähän seikkaili kauempana, eikä oikein tahtonut kuunnella, ymmärtää sen ihan uusi ja vieras paikka. Mutta siinä se sitten keräsi kaikkien huomion, ihanalla persoonallaan :)

Tulemme näkemään vielä uudestaan, koirat siinä sitten pikkuhiljaa alkavat tottumaan toisiinsa, uskoisin näin aikanakin :) Mutta seuraavaa kertaa odotellen :)


Tanskandoggi Mimmi, ihana koira ja maailman kiltein :)

PS. Jos haluat nähdä lisää kuvia Mimmistä, käy tuossa osoitteessa :)

Voi helkkari Ani

Tänään kun tulin koulusta, odotti kotona kiva tervetuliaislahja. Kaksi kakka kasaa! Voi h*lvetti ku kiehuin, mutta hiljaa kuitenkin noukin kikkareet maasta.

En tiedä mitä tehdä tuon kakkaamisen kanssa. Onko se pelkää mielenosoitusta? Vai onko sillä oikeasti hätä? Mutta aamulla 6 aikaa vien sen ensimmäiselle lenkille, joka lähinnä tarkoittaa pissaamista ja kakkaamista. Sitten Tero vie Anin 7 aikoihin pitemmälle lenkille.
Ja kun tulemme koulusta se pääse heti ulos. Ja vedämme suhkot pitkän lenkin, koska se on ollut lähes 7 tuntia yksin.

Ääh en todellakaan tiedä mitä tehdä, pitää näyttävästi pistää lehdet takaisin lattialle. Vaikka silloin kun jätimme Anin 6 tunniksi yksin kotiin viikonloppuna, ei se ollut tehnyt yhtikäs mitään, mutta nyt kun koulut alkoivat, niin heti kasoja vaan lattialle!

Mustissa ja Mirrissä

Tänään koulun jälkeen lähdimme Teron, Jennan ja Peppen voimin käymään Porin Mustissä ja Mirrissä. Tarkoituksena oli käydä katsomassa koirien Sadepukujen hintoja ja sitten Anille sitä Royal Canin Junnu ruokaa. Olin saanut Dogiwogista sellaisen 8€ allennus kupongin, joten käytin sitä hyväkseni ostaessani 15kg säkin junnu ruokaa Anille. Mutta sain sitten vähän lisäalennusta, kiitos Anin :) Kaikki ihastuivat siihen, se sai mukaansa sellaisen namipussin ILMAISEKSI! Jippii!
Nameja saatiin joka taholta, voitte uskoa sitä Anin tyytyvisyyttä. Paras paikka!

Kotona sitten Ani ihasteli isoa ruokasäkkiään ja näri siitä paloja :D Pieniä silppuja löytyi sieltä täältä. Mutta nappulat eivät onneksi valahtaneet ulos. Teippailimme niitä rakosia ja veimme säkin turvaan Anin neulahampailta :D
Nyt alkaa olemaan sellainen ikä että hampaat vauhtivat, joten kaikkea mahdollista testataan hampailla.

Mutta seuraavaksi matka Mustiin ja Mirriin on tarkoitus tehdä heti kun olemme ostamassa Anille talvipukua. Tai jos sitä ennen ei hyvää sadetakkia löydy, vai siirtäisikö sitä sittenkin vuodella, talvi kuitenkin tekee tuloaan jo lujaa vauhtia. Pitää nyt katsoa mitä säät tuovat mukanaan :D Ja koska saan rahaa tarpeeksi. Isä kyllä lupautui sponssaamaan Anin talvitakkia.

Mutta joo ostaisin Mustista ja Mirristä kaikkea mahdollista jos vain olisi rahaa, ehkä niitä 'ei niin tarpeellista' tarttuisi myös ostoskoriin :) Mutta seuraavaan kertaan!

Rokotukset kunnossa

Noniin tänään oli Anin toisen rokotuksen aika. Ja hyvin sujui, Ani tykkäsi olla eläinlääkärin hellittävänä. Oli se kiva saada rapsutuksia ja kehuja ihan sylin täydeltä.
Jopa saimme pari ystävää, kummatkin uroksia. Toinen oli 13vk Alaskanmalamuutti ja toinen 4kk ikäinen Suomenpystykorva. Ja kivaa oli, parit painit siinä väänneettin vastaanoton lattialla. Voitte uskoa sitä koirien riemua :)

Ensimmäisen piston aikana Ani vinkahti mutta häntä kuitenkin heilui korkealla. Toisella pistoksella se vain katseli ja heilutti häntäänsä. Mutta kehut olivat mitä mahtavimmat :)

Testi lenkki uusilla valjailla

Viimeinkin sain Anille kauan toivomani Hurtta-valjaat :)Anikin ihan selvästi tykästyi niihin.
"Niiden kanssa oli parempi kävellä ja tuntuivat muutenkin hyviltä päällä", Ani totesi lenkin päätteeksi.
Värin valinta ei ollut vaikeaa, alusta asti halusin punaisen, tyttöjen väri :D Terolle se oli ihan sama ovatko ne siniset, ruskeat, mustat vai punaiset. Mutta kyllä se punainen oli paras valinta. Eikä hintakaan ollut paha: 18,70€. En edes tiedä mistä olen saanut päähäni että ne maksaisivat vähän yli 25€. Ehkä olen vain lukenut väärin jostain lehdestä. Paha tapa tosiaan.

No kuitenkin teimme sitten valjaiden kanssa pienen testi lenkin, ihan vain katsoimme miten Ani suhtautuu. Mutta hyvin se meni, Ani ei oikeastaan tainnut edes huomata että panta vaihtui valjaisiin. Tai ehkä siinä mielessä, ettei kurkkua kurista jos tuttu tulee vastaan, kuten tänään. Anin lenkki tuttava mäyräkoira Onni :) Siinä nurmikolla ne sitten vähän peuhasivat, mutta Onni päätti sitten kesken leikin jatkaa omaa lenkkiään. Joten eikun nokka kohti kotia.

Nyt lenkin jälkeen Ani hakeutui nukkumaan :) Koko päivä on tapahtunut kaikkea ja huomenna on sitten rokotteen vuoro jälleen :)

Hihnassa kävely

Ani on todella hyvin oppinut hihnassa kävelyn taidon. Se kävelee vetämättä vasemmalla puolella, eikä nokka maassa kävely ole Anin tapaista.
Mutta ohitusta olemme harjoitelleet ahkerasti, Ani kun tahtoisi mennä tervehtimään jokaista vastaan tulevaa. Mikä nyt ikävä kyllä ei ole sallittua, vain heitä tervehditään mihin annan luvan.

Ani protestoi käskyäni aina, vaikka kiellän sitä hyökimästä muiden päälle, se on jo menossa ja jos se ei pääse. Alkaa se tavallinen vikinä :D Mutta parin sekan kuluttua, kävellään taas kuin normaalit koirat.
Olemme miettineet erillaisi ohitustekniikoita. Joku tässä taannoin neuvoi näin:
"Ota herkkupala käteesi ja kun vastaantuleva on melkein kohdallasi, näytä herkkua koiralle. Ja katso että koira on kiinnostuneempi herkusta kuin vastaantulevasta. Ja sitten kun olette ohittamassa, sano vihje sana -OHI-. Muista myös antaa herkku koiralle."
En ole vielä kokeillut, ehkä pitäisi :)

Mökillä

Olimme jälleen mökillä oikein porukalla, mikä nyt lähinnä tarkoittaa Teroa, Ania, Amigoa ja Coraa. Niin ja tietenkin isää ja Marjaa.
Teron kanssa olimme viikonloppua suunnitelleet jo edellisellä viikonloppuna, 'rankan' kouluviikon jälkeen olisi hienoa päästä rauhallisempaan paikkaan viettämään laatu aikaa luonnonkeskelle. Ja mikäs sen parempi kuin mökkimme Kankaanpäässä. Ja mikä vielä parempaa, koiratkin rakastavat sitä paikkaa, tai niin ainakin luulen.
Siellä ne taas koko viikonlopun pinkoivat niin, että kotona ne vain nukkuvat, tai ainakin tuo meiän Ani. Amigon ja Coran jätimme matkastamme jo Porissa, joten niiden väsymyksestä on todella paha sanoa. Mutta Markus on aina sanonut että koko sunnuntain ne vain nukkuvat. On se mökillä olo sitten rankkaa :)

Todellakin siellä olo rentoutti, sai jättää omat asiansa kauas Harjavaltaan ja katsella iloisena temmeltäviä koiria. Aah, olisin voinut jäädä sinne vaikka koko viikoksi, mutta koulu odottaa täällä kotopuolessa.
Aina kun Anille on kavereita, sulkee se korvansa kaikelta muulta, tai kyllä se tottelee, mutta käskyjen toteuttaminen kestää aina vähän aikaa :D Yritämme työstää tätä kuuroutta, varsinkin silloin kun Anilla on kavereita.

Ani rakastaa seikkaluja, varsinkin kun niitä saa toteuttaa meiän kanssa, mutta myös yksin seikkailu on ihan jees. Mökillä se paineli yksin omia reitejään metsänsiimeksissä ja kallioiden kupeella. Kaikki kävyt ja männyn oksat saivat kytiä siinä matkalla :D Oli sitä hauska seurata kun kävyt vain lentelivät ja oksat naksuivat, mutta matka taittui kuitenkin joutuisasti. Ei kyllä uskoisi, ei ikinä.
Mökin vieressä on tie johon pää se helposti livahtamalla suulin takaa, mutta Ani ei poistu pihasta. Mikä on todella upea juttu!

Tänään kun olimme lähdössä, oli todellinen ihme että koirat nousivat autoon vapaa ehtoisesti. Yleensä niitä saa metsästää jonkun aikaa, mutta nyt ei.
Ehkä se ukonilma teki paljon. Salamat halkoivat tummaa taivasta ja jyrinä jytisytti koko mökkiä. No ei vaiskaa, mutta kyllä jytisi :)

Viikonloppu oli oikein antoisa ja pieni kaupunki paussi teki todellakin terää.






"Mitä siellä on? Hä? Kerro Amigo!"

Yksin kotona

Vähän kuin Yksin kotona leffa, tämä on varmaankin sitten koiraversio. Siitä kun koira 'jätetään' yksin kotiin ja pahat ihmiset tulevat ryöväämään kämppäämme ja Ani pistää haisemaan :D
Okei ehkei, kuvittelin koirastani vähän liikaa. Sinne meiän oli pakko se jättää aamulla kun lähdimme Teron kanssa kouluun. Tai mää nyt lähden aina aikasemmin kun käyn Porissa koulua.
Jouduin heräämään reilusti ennen kuutta, vein Anin lenkille, mutta ei meiän koiraamme kiinnostanut kävellä noin aikaisin. Nukkumaan se olisi halunnut jäädä. Mutta pakko mikä pakko :)

No kuitenkin lähdimme sitten kumpikin kouluun.
Kun tulimme koulusta arvatkaapa mitä löytyi? Ei mitään! Lelut kyllä olivat kyllä sekaisin ja pitkin kämppää, mutta ei yhtäkään pökäle tai pisukasaa, tosin pisut ovat päivän aikana kuivuneet, jos niitä oli :D
Olin toodella tyytyväinen Aniin, se sai isot kehut ja sitten äkkiä ulos tekemään hädät.

Huomenna uusiksi ja katsotaan miten sitten sujuu :)

Bling Bling

Bling Bling, tänään ostin Anille uuden pannan. Vanha nahkapanta rupesi käymään jo pieneks, siitä huomaa tyttömme kasvaa kovaa vauhtia isooksi neidiksi. No kuitenkin lähdimnme Teron kanssa Vapikseen kattomaan sopivaa pantaa Anille. Okei ei ehkä sitä kalleinta tavaraa, mutta kestävää kuitenkin.
Siinä sitten jonkun aikaa pähkäiltyämme, otammeko uuden nahkapannan, kuristavan vai puolikuristavan? Puolikuristava kuullosti hyvältä, joten sellainen sitten tarttui mukaamme. Kuullostaa ehkä vähän "rajulta" hankkia noin nuorelle puolikuristava, mutta siinä on ainakin reilusti kasvuvaraa. Eikä se edes kurista sitä :)
No kuitenkin sitten kun tesmasimme pantaa Anille ja neiti lähti kävelemään. Heijasti niin kirkkaasti se ketjuosa, ymmärrettävää onhan se ihan uus, mutta Tero vaan totes "Bling Bling Ani".


"Joumaan Chigago"

Rentoa elämää

Heti tultuamme metsästä, koirat hakivat paikkansa ja ottivat toodella rennosti. Jos tarkkoja ollaan kaikki hakivat samaan paikkaan, parvekkeelle suoraan auringon paisteeseen. Ihanan lämmin ja ystävät ymärillä, koiran elämää, aah.
Cora hakeutui ihan Anin viekkuun ja Amigo jäi vähän sivullamme ison egonsa kanssa. Se on niin kovaa poikaa, ettei ees ystävien viereen voi mennä, mutta yöllä se hakeutuu kyllä meidän viereemme :D
Mutta siellä ne makoilevat tyytyväisenä, eikä mihinkään ole kiire. Voi sitä niiden elämää :)


Tässä Anin ja Coran tyylinäyte rennosta elämästä :)

Metsässä

Menimme aamupäivällä koirien kanssa metsään. Ne olivat innoissaan, viimeinkin ilmat sallivat meitä. Siellä ne karasivat minkä jaloistaan pääsivät. Ani kiusasi Amigoa ja Coraa koko ajan. Ei antanut heille hetkenkään rauhaa, pirullinen koira :)
Ne kuitenkin nauttivat sydämmiensä kyllyydestä vapaana juoksemisesta. Ollaan jouduttu olemaan neljän seinän sisällä nyt pari päivää, sateiden takia. Ja nyt viimeinkin pääsimme ulos purkamaan energiaa! Voi sitä niiden iloa ja riemua.

Pelasimme metsässä koirien kanssa piiloa.
Ensiksi heitimme koirille jonnekkin pitkälle kiven/kepin ja kun ne lähtivät hakemaan luikahdimme Teron kanssa piiloon. Koirat tietenkin huomasivat poissa olomme heti ja palasivat kiireen vilkkaan etsimään meitä. Jälleen näkemisen riemu oli suuri, ihan kuin näkisimme piiitkästä aikaa, vaikka pari sekunttia sitten menimme piiloon. Mutta koirat on koiria. Ani oli eniten innoissaan näkemisestämme, hellunen.
Ja sitten ihan muuten vain kiertelimme siellä sun täällä. Aikamme kuluksi ja koirien riemuksi. Parempi nyt olla ulkona kun on nätit ilmat ja nyt kun siellä vielä viitsii olla :)


Vai onko Ani sittenkin rusakko??








Ryhmäkuvaaa :)

Vettä, vettä, vettä, vettä ja vettä

Aamulla kun heräsin lähdin viemään koiria ulos yksitellen, en viitsinyt niitä kaikkia kerralla ottaa. Älkää kysykö miksi, en vaan ottanu :D
No kuitenkin, lenkkimme jokaisen koiran kanssa tyssäsi ulko oven katokseen. Siitä kukaan koirista tullut pidemmälle, ainakaan vapaa ehtoisesti. Vettä tuli kun aisaa (Tulee vieläkin!).
Ani suostui sitten loppujen lopuksi tulemaan kanssani edes vähän matkan päähän. Mutta sekin melkein juostiin, pissattiin ja kakattiin. Ja turbo vauhtia takaisin katokseen. Vesi pisarat vain lensivät tassujen pohjasta ja näytti siltä kuin Ani vaspustaisi :'D
Yleensä Ani kävelee hyvin hiljaa, ettei vain masunpohjaan lennä yhtäkään pisaraa, hieno neiti.

Ärsyttää tälläiset vesikelit. Ei huvita lähteä mihinkään, eivätkä koirat tule mieluusti edes ulos. Vaikka yleensä ne lähtevät ulos heti kuin pyydetään. Nyt se on kuin kuolema niille. Hienoja koiria meillä täällä, ei voi kastua yhtään :D
Niille pitäisi takoa päähän:
"ei tippa tapa ja ämpäriin ei huku
kun on alkuun päästy niin antaa mennä vaan..."

Mutta mitä ne siitä, vesi on kamalaa ja sillä selvä. No en mäkään nyt sadetta rakasta ja se vain masentaa mieltä, mutta hyvä se on välillä että sataa.

Ani makoilee nyt tyytyväisen fleecen alla, eikä pois tule vaikka kuinka pyytää. Siellä on lämmin ja hyvä olla. Sateen jälkeen ykköspaikka, eikä parempaa löydy meiltä, ihan sellainen ilme on tytöllämme :)
Mikäs siinä fleece on lämmin.

Sergei poissa pelistä

Eilen yöllä tuli vähän ongelmia, kissan ja koirien kanssa. Miku halusi tulla välttämättä meille yöks, ymmärrettävää koska pelkää olla yksin. No kuitenkin, Ani rupesi sitten illan edetessä kiusaamaan Sergeitä, Cora nyt makoili vain, mutta sitten oli Amigo, se seurasi Sergeitä kuin mikäkin. Ei hetkenkään rauhaa.
No nukkumaan mentäessä, ei meno ollut koirien keskuudessa muuttunut, kissa raukka juoksi niitä pakomaan mitä honteloilta jaloiltaan pääsi koirat tiukasti kintereillä. Ei olut muuta vaihtoehtoa kuin viedä Sergei takaisin kotiin.

Mutta kissa oli ikionnellinen päästyään takaisin turvalliseen kotiin :) Ja omakin mieli koheni siinä samalla, ei tarvitse pelätä että koirat syövät se yöllä. Mutta toinen ongelma ovat Eijan kaksi muuta kissaa Tyttö ja Pellervo. Toivotaan että yö meni niiden keskuudessa hyvin ja Sergei olisi hengissä.
Tässä kohta puoliin lähemme Teron kanssa ruokkimaan kissat ja tarkistamaan ne ihan muutenkin.

Sergei ja koirat meillä hoidossa

Tänään äitini ja Eija lähtevät laivalle, tai Tero lähti heitä heittämään Turkuun tässä tunti sitten.
Siinä sitten vain kävi niin että lupasimme ottaa Sergein meille hoitoon, koska sitä ei voi jättää muiden kissojen kanssa. Syytä tähän en oikeastaan tiedä, mutta ei se haittaa. Viemme sen huomen aamupäivällä sinne takaisin.
Mutta siinä kävi myös sitten niin että Markus ja Sini toivat Amigon ja Coran hoitoon! No mikäs siinä, koirat luultavasti menevät Mikun kanssa äidille täksi yöksi. Katsotaan nyt miten ne tulevat toimeen.
Ania ei Sergei enää kiinnostanut, mikä on toisaalta ihan hyvä. Eipä mene niiden perässä sitten koskaan muulloinkaan. Se kävi kerran nuuhkaisemassa sitä ja meni pika vauhtia takaisin omaan kopperoon nukkumaan.
Amigo ja Cora pörräsivät kuin ampiaiset Sergein ympärillä, mutta turpiin tuli heti!

Mutta nyt vaan seurataan että miten menee, kirjustan huomenna lisää :)

Kissa komppania

Tässä pariin päivään, ei oikein ole tapahtunut mitään kummempaa. Ilmat eivät ole yhtään sallineet on joko tullut vettä tai ilma on muuten vain ollut niin jäätävä, ettei sitä ihan mielellään lähde mihinkään. Mutta Anin takia teen mitä tahansa, joten kamppeet niskaan ja ulos. Neitimme on vähän ymmällään kelien suhteen, joten pihasta lähteminen tuottaa taas päänvaivaa. Kylla se pihasta vitkastelleen pois tulee ja etemme oikeaa etana vauhtia :)
Mutta niitä perus asioita olemme harjoitelleet, kuten nyt vaikka istumista, maahan menemistä, hampaiden katsomista, korvien ja kynsien leikkuuta. Ja hyvin ne nyt jo alkavat sujua, Ani neitimme oppii koko ajan :)

Tänään sitten kuitenkin menimme äidin ystävätterelle Eijalle kylään. Hänellä on kaiken kaikkiaan kolme kissaa. Valkoinen tyttö kissa nimeltä Tyttö. Punertava kolli kissa Pellervo ja musta parikuinen kolli kissa Sergei. Tyttö ja Pellervo ovat jo vanhempia.
Kuitenkin otimme Anin mukaan, kuten nyt melkein aina. Neitimme näkisi elämänsä ensimmäisen kissan, ajatelkaa. No kuitenkin sitten Eijalla pistimme Anin varmuuden vuoksi kiinni, jos vaikka kissat hermostuisivat. Vanhin kissoista eli Tyttö, meni omiin oloihinsa. Pellervo tuli ensimmäisenä tervehtimään Ania. Ani oli heti menossa leikkimään, mutta kun Anin leikit ovat kovakouraisi jouduimme estämään sitä. Sergei tämä musta pieni ja pippurinen kissa tuli myös Ania tervehtimään ja antoi kuulkaas samantien turpiin :D Oli Ani niin ihmeissään tästä vieraanvaraisuudesta, että haukkui Sergein ihan pystyyn. Sergei vain sähisi ja kävi näpäyttämässä Ania uudestaan nokalle. Ani haukkui Sergein uudestaan pystyyn ja yritti mennä sen tykö, leikkimään tai tappamaan. Kuka tietää?
Anin ensi kosketus kissoihin oli ihan hyvä, omasta mielestäni. Otetaan Sergei vaan pois laskuista :D Kamala kissa, meni heti antamaan turpiin ku tultiin kylään.
Tosi ystävällistä!