Synttärit

Tänään 26.4 meiän Ani täytti vuoden! On se aika viereähtänyt nopeasti, tuntuu että Ani olisi vasta pari viikkoa sitten tullut mulle. Mutta siitäkin nyt n 10kk kun hain neidin kotiin.
Voi ihan tippa tulee linssiin kun miettii mitä kaikkea olemme ehtineet kokea :)

Tämän päivän vietimmekin koiraporukan kanssa touhuten. Hauskaa oli ja tytöt ovatkin nyt ihan poikki :D Hyvä synttäri lahja Anille, paljon hauskoja koirakavereita joiden kanssa sai painia mielin määrin, sekä juosta sydämmensä kyllyydestä :D Mutta pääasia onkin että tytöillä oli hauskaa!

Smile

Tänään voin hymyillä, aamusti ei kakkaa missään ja Nettakin oli nukkunut yöllä niin hyvin että ei aamusti meinannut herätä lenkille :) Vatsa voi nyt hyvin, kakkakin on jo kovaa, huh.
Piimä ja Canikur tehosivat hyvin, tänään tosin vielä varmuudeksi annoin lääkkeen, sekä piimän :)

Olen oikein tyytyväinen.

Voin jopa huutaa; SMILE!

Vatsa sekaisin

Voi meiän Nettaa, pienokaisen vatsa on sekaisin. Ihan vetelää tulee, eikä se edes pysty pidättelemään, se vaan syöksähtää ulos! :/
Netta oli varastanut tiskipöydältä kasallisen luita, sellaisia uuniluita. Ei ihnme että vatsa on kuralla.
Viime yönä jouduttiin pitämään Netta eteisessä nukkumassa, koko yön aikana se väänsi kakkaa monta kertaa! Voi sitä raukkaa, sydän sykkyrällä jouduin katselemaan ja kuuntelemaan pienokaisen vinkunaa ja vääntämistä :(

Aamulla äiti haki apteekista Canikuria, joka tasoittaa ripulia. Sekä siellä neuvottiin samalla juottamaan koiralle piimää, joka sisältää maitohappobakteereja. Kaikki ovat hyvin menneet alas, vielä vatsa ei ole tasoittunut, mutta se jatkuva kakan vääntäminen on vähentynyt. Toivottavasti menee pian ohi. Toinen on hirveästi laihtunut ripulin vuoksi, vähemmästäkin. Ripulihan tunnetusti vie hirveästi nestettä kehosta.
Raikas vesi maistuu Netalle oikein hyvin, tasaisesti se käy juomassa. Mitä itse pidän hyvänä asiana, neste tasapaino pysyy ainakin hyvänä.

Uni ainakin maittaa hyvin, eikä ihme, jos viime yö on mennyt valvoessa :/

Päivitystä

Nyt viimeinkin kun kerkesin päätin tulla päivittelemään kuulumisiamme :)
Aika paljon on kerinnyt tapahtumaan, olemme tavanneet sellaisen hauskan koiraporukan joka kokoontuu joka keskiviikko ja sunnuntai. Meitä pyydettiin mukaan porukkaan :)

Olen myös harjoittanut itsenäisesti tokoa koirien kanssa, Netasta on tullut nyt hirveän kuuliainen, mutta ainoana ongelmana on enää se, että se haukkuu toisia koiria. Ihan sama mennäänkö autolla ohi, vai meneeko koira ulkona kun nuo istuvat parvekkeella. Huoh, kometaminen on aivan turhaa se haukkuu kuitenkin.
Anikin on jopa oppinut kuuntelemaan emäntäänsä, mutta kyllä sitä vaikkua vielä hieman korvissa on :D
Mutta yritämme ahkerasti harjoitella, mutta pääasia onkin että parempaan suuntaan mennään.

On ollut myös mukava huomata ettei koulupäivän aikana pissaa ole enää ilmestynyt lattioille. Voin hyvillä mielin tulla kotiin :)
Mutta taas pientä negatiivista palautetta, Netta on ruvennut nyt TAAS ulisemaan ja ulvomaan kun lähdemme. Koulupäivän aikana ensimmäinen ulvominen kuuluu joskus kymmenen aikoihin, sitten taas parin tunnin päästä.
Emme voi oikein jättää niitä kotiin kun lähdemme kauppaan, sellainen meteli että huh huh. Tätäkin olemme harjoittaneet ja koirat ollaan kotiin jätetty. Varsinkin kun ollaan oltu pitkiä aikoja ulkona, jätämme ne kotiin ja lähdemme kauppaan, silloin tytöt ovat oikein mallikkaasti :) Näin on neuvottu, koira osaa ottaa paljon rennomin väsyneenä.

Omakotitalomme tuolla Harjavallan Pirkkalassa, alkaa olla siinä mallilla, että lattioita ja seiniä voi alkaa piakkoin rakentaa. Tavoite on tämän vuoden lopussa asua siellä sitten koirien kanssa :)
Lauantaina koirat olivat Teron mukana Pirkkalassa, kun itse lähdin käymään Porissa äidin kanssa. Kahdeksan tuntia koirat saivat olla ulkona, niillä oli siellä maassa lämmikettä, ettei nyt ihan tarvi paljaalla maalla maata. Pitkissä naruissa neidit olivat kiinni, siksi kun Tero ei kerkeä niitä seurailemaan kun rakentelee siellä sisällä.

Aah ja vielä, tästä on jonkun aikaa mahtaisiko olla viime maanantai kun olimme porukalla Pirkkalassa, koirat Ani, Netta ja Remu mukana tietenkin.
Ani oli taas hävinnyt tiehensä, sydän kurkussa etsimme sitä pitkin metsiä. Ei mitään. Kehotimme taas Nettaa etsimään siskonsa. Netta pinkaisi kuono maassa juoksuun ja me yritimme parhaamme mukaan ravata perässä.
Uskokaa tai alkaa, Netta löysi Anin!
Ani haisteli keskellä metsää ojia. Eikä tehnyt elettäkään, että tulisi tykö kutsusta. Kaappasin koiran syliin ja kannoin takaisin talolle.
Netta sai taas suuret kehut etsijän lahjoistaan :)

Kaikki hyvin, loppu hyvin.

Tässä vielä kevennykseksi kuvia tuosta uudesta koiraporukasta :)
(Kuvista puuttuvat Labradorinnoutajat Romia ja Peppi)


Kira, Pitkäkarvainencollie :)










Jaro, Lagotta :)


Remu, Keskiaasianpaimenkoira (jos oikein muistan) :)






Kurko, Mastiffi (espanja muistaakseni) :)