lauantai 30. huhtikuuta 2011

Aina sattuu ja tapahtuu...

Noniin, taas on tapahtunut kaikenlaista, niin hyvää kuin huonoakin. Ja olen saanut hävetä itseäni :D No se ei ole uutta!
Meillä on käynyt ahkerasti kylässä naapurin kultainennoutaja Remu, siis ihan yksinään, eivätkä koiran omistajat taida tietää asiasta yhtään mitään. Koira ei pihassamme kauaa viihdy, tai sitten sen omistajat sitä huhuilevat. Nooh, kerron nyt tämän mun "nolon" tapauksen.
Olin menossa laittamassa auton ovia lukkoon tuossa klo 23 tiistai illalla - yöllä, miten vain. Sain juuri naksauttettua ne lukkoon kun vähän matkan päässä räsähti oksia. Pelästyin ja käännyin katsomaan mikä siellä oli ja näin vaan vaalean nelijalkaisen hahmon. Mulle iski väsymys paniikki ja juoksin sisälle kiljuen "Susii!". Paiskasin oven perässäni kiinni ja menin välittömästi ikkunalle katsomaan mikä siellä oli ja voitte vaan arvata, että naapurin kultainennoutajahan se siellä seikkaili. Oli kyllä noloa! Mutta ei sitä paniikissa rupea katsomaan mikä siellä tosissaan oli, olisihan se voinut olla se susi.

Tässä vielä pari kuvaa, mitä sain parisen päivää sitten räpsittyä vierailijastamme :)
 Tässä kuvassa vasemmalta oikealle on: Ani, Remu, vierailija Remu ja Netta.

Sitten vähän ikävämpiin asioihin, meidän Netallamme on tassussa ihan jäätävä haava. Kuten oheinen kuva näyttää (on hieman sumea, mutta toivottavasti näkyy edes hieman). Haava menee anturassa aika pitkälle. Ei mitään hajua mistä on tullut, mutta todennäköisesti on saanut sen torstaina. Perjantaina yhden kurssin jälkeen kiinnitin huomiota siihen, kuinka paljon Netta linkutti ja nosteli tassuaan, nuoli sitä ahkerasti ja oli muutenkin mieluummin makuulla kuin touhuammassa ympäriinsä. Menin tarkistamaan tassun ja järkytyin siitä millainen haava se oli, verta oli hieman karvoissa, mutta muuten haava oli han hyvässä kunnossa. Kävin haalean veden alla huuhtelemassa haavaa ja sen jälkeen laitoin haavan puhdistusainetta. Varmuuden vuoksi laitoin vielä puuvilla sukan tassuun, jotta sinne ei menisi mitään bakteereita.
Koko päivän soittelin ympäriinsä eläinlääkäreille, mutta ketään ei aikonut ottaa meitä vastaan, koska heidän mielestään haava oli tullut sorasta. Olin ihmeissäni, meillä on pihassa hieman soraa ja kiviä, mutta miksei ennen ole mitään tullut? Eikä se edes näytä miltään soran tekemältä, liian syvä ja 'siisti'. Yhdestä paikasta pyydettiin soittamaan päivystävälle, joten tein työtä käskettyä. Sain sieltäkin kieltävän vastauksen, kyseessä kun ei heidän mielestään ole kiireinen tai tärkeä asia. Olin todella hämmästynyt! Sanottiin vain että tarkkaile ja putsaile ahkerasti, pidä haava suljettuna jollain sideharsolla.

Tänään kävin sitten ostamassa apteekista Netalle uutta puhdistusainetta, joka on hieman koira ystävällisempää kuin tuo toinen. Ostin myös uuden sideharson, sekä ihan koirille tarkoitetun sideharson. Myös jotain kuitukangas lappuja. Tavallisesta kaupasta kävin hakemassa pumpulia. Näillä eväillä sitten olen ahkerasti Netan tassua sitonut ja putsaillut, välillä tyttö saa olla ihan vapaalla, ilman tassusuojaa. haavanhan on hyvä hengittää välillä.
Välillä Netta on ilmaissut mielipiteensä repimällä tassusuojansa pois, onhan se omalla tavalla ymmärrettävää. Mutta pelkään että haava tulehtuu. Yritän myös saada Netalle johonkin päin eläinlääkäri aikaa, jotta joku voisi antaa siitä jonkunmoisen lausunnon.

Tässä vielä söpö kuva Netan sidotusta tassusta :)

sunnuntai 17. huhtikuuta 2011

Pientä kevät fiilistelyä

Käytiin tänään pitkästä aikaa tapiksella koirien kanssa juoksemassa, Anna lähti Remun kanssa mukaan, joten koirakolmikko oli taas vauhdissa! Ani oikeastaan joutui olemaan kiinni koko ajan, sillä on juoksut ja kuulolaite on visusti siellä off-asennossa, joten en viitsi ottaa riskiä että se lähtee omille teilleen. Ani sai flexissä niin paljon vapautta kuin vain halusi, mutta mieluummin neiti loikoili Teron jalkojen juuressa, laiskako? Netta puolestaan otti kaiken ilon irti mitä vain sai vapaana kirmatessa ja tietenkään kepin perässä juoksemista, sitä se neiti tosiaan rakastaa!

Aluksi Netta ja Remu tutkivat ympäristön tarkasti ja meidän neidin hoidellessa tarpeitaan päätti Remu pissata Netan päälle! :D Netan selkä oli ihan pissassa, joten tapiksen jälkeen oli haettava kaupasta koira shamppoota ja pestävä Netta, siinä sivussa tuli pestyä myös Ani.

Oli oikein mukava ilma, lämpöä auton mittarin mukaan oli noin +14°C, hieman tuuli, mutta se ei haitannut. Kivaa oli ja koirista se taisi olla super kivaa, pääsivätpä pois oman pihan ympäristöstä. Tosiaan lenkillä käyn, mutta tarkoitin lähinnä tuota vapautta muualla :D

Tähän lopuksi vielä hieman Netan ja Remun fiilistely kuvia, enjoy!






perjantai 1. huhtikuuta 2011

Rusakko hyökkäys


En ole kuvannut kuvaa itse!

Siis voi herranjumala kuinka paljon tuossa viereisellä pellolla hyppelee rusakoita, aamusta iltaan niitä sinkoilee pellon poikki ja voitte vain uskoa mikä houkutus se on tytöille. Oikein mallikkaasti ovat silti hylänneet jahdin kun olen jyrkästi kieltänyt :) Tässä kohtaa voin olla ylpeä!

Netalla on tosiaan pahempi vietti, mutta se uskoo helpommin kuin Ani. Ani ei puolestaan ole niin viettinen, kai se tietää ettei se niitä kiinni saa ku on muutenkin niin "hidas" ja se ei usko kovin helposti. Mutta silti silmän välttäessä ja rusakon loikkiessa vinhaa kyytiä pellolla, tytöt kyllä pinkaisevat perään.
Kerran näin käydessä tytöt olivat lähes tunnin karkuteillä, olin niin huolissani! Metsään tai pellolle oli turha lähteä perässä oli niin upottavaa, ei auttanut muu kuin huudella pihassa ja odottaa, lopulta ne sitten tulivat takaisin, melkein ryömien. Joko tietäen että olivat tehneet erittäin pahan virheen poistuessaan pihasta tai ollessaan niin läkähtyneitä sellaisen pikakiitäjän perässä juoksemisesta. Kummin vain, jätin asian siihen. Pienet kehut annoin kun tulivat suoraan luokseni, vaikka rehellisesti sanottuna olisi tehnyt mieli motkottaa oikein urakalla! Mutta eihän se enää siinä kohtaan olisi mitään auttanut.

Välillä tuntuu että noi rusakot oikein jäävät härssylle tohon pellolle, ne eivät poistu metsään, kunhan vain tönöttävät ja hyppelehtivät rauhallisesti siksakkia, kuin odottaen että tytöt alkaisivat niitä jahtaamaan. Onko niille kenties pakkomiellä näyttää tytöille kuinka vikkeliä ne ovat?
Pellolla saattaa parhaasa tapauksessa olla samaan aikaan neljäkin rusakkoa, mielestäni aika paljon, kun tavallisesti olen nähnyt yhdellä kertaa vain kaksi. Nooh ehkäpä tuolla keskustan tuntumassa niitä ei vain näy paljoa yhdessä kohtaa, onhan ruokailutilatkin paljon pienemmät verrattuna tähän "maalaismaisemaan" :D

Jos rusakoista tuntuu että olemme muuttaneet niiden alueelle, onhan Pirkkala ollut piiiiiiitkän aikaa tyhjillään ja nyt meidän mukanamme tänne muutti kaksi verenhimoista pinseriä. Tytöt suojelevat kotiamme henkeen ja vereen, tai sitten se olen minä... Ja rusakot tekevät tälläisiä pelto hyökkäyksiä, että saavat tytöt pois täältä. Selvä, tyhmältä kuullostaa, mutta ei silti kannata sulkea sitä ajatusta pois :D