Hyvää äitienpäivää!

Neppari

Tänään vietettiin tuplajuhlat, oman äitini, sekä Nepuskan. Onhan se tänne maailmaan pyöräyttänyt viisi maailman ihaninta palleroa (periaatteessa kahdeksan)! Ei mikään helppo urakka.
Omalle äidilleni ostin kukkasia, sekä kortin, ajattelin myöhemmin viedä äitin syömään ja mahdollisesti vielä elokuviin, jos jotakin katsottavaa on silloin ohjelmistossa.
Nepuska sai vähän toisenlaisen äitienpäivälahjan; herkkuja, rapsutuksia, sekä neidille oikein mielekkään pyöräilyreissun! On sitä ilo katsoa kun se oikein nauttii kun saa olla kunnolla liikkeessä, se ei välitä mistään, vaan menee tyyneesti eteen päin. Vaikka läpi harmaankiven?

Joten aika rauhallinen päivä meillä, mutta eihän näin pyhänä tarvitse rehkiä.... Eihän? Me ollaan ainakin otettu koko koirajoukon kanssa ihan coolisti, Jamikin liittyi taas meidän tyttövaltaan seuraavan viikon ajaksi - se ei kuitenkaan häirinnyt tämän talon rauhaa. Kaikki ottavat ihan lunkisti, missä kukin haluaakin. Kiire ei kuitenkaan ole yhtään minnekkään!
Eikä sen puoleen koirat kovinkaan innokkaasti ole uloskaan menossa. Aika nihkeää keliä, kohta tulossa varmaan vettä tai siltä ainakin näyttää. Parina päivänä ainakin saatu ihan tarpeeksi sadetta niskaan - koirien mielestä ainakin. Ulos saa melkein väkisin raahata. Anikin yrittää olla mahdollisimman huomaamaton pedillään, katselee ihan muualle kun sitä pyytää ulos. Harmi vaan että koira on huomattu. Nepuska tekee sitä ettei se yksinkertaisesti liiku, jos menen sen luokse, se ravaa toiselle pedille ja kun menen taas sen luokse, se ravaa toiselle pedille. Turhauttavaa. Vaikka muuten neiti on kyllä aikamoinen vesipeto - ei kuitenkaan koske sadetta.

Ei tässä muuta kuin Oikein Hyvää äitienpäivää!

Gilleri

Vatsa kuralla

Tuhottu kukkaruukun sisältö!

Noniin Gillellä vatsa aivan kuralla, epäilen vahvasti että johtuu siitä että koira syö kukkaseni! Olen jo pariin otteeseen istuttanut orvokkeja ruukkuihin ja laittanut ne takaterassia koristamaan, niin Gille on niitä heti nyhtäämässä kun selän kääntää. Mistäkö tiedän että on Gille? Siitä että pariin kertaan tytöt olleet erikseen ulkona, kun vanhat rouvat eivät sinne tohdi mennä, niin Gillehän se on heti kukkaruukuissa. Mikä niissä mahtaa niin kiehtoa? Todella tympivää istuttaa joka päivä, tai vähintään joka toinen päivä uusia. Ehkä jätän nyt väliin - vaikka kovasti haluaisin takaterassin viihtyisäksi kukkasten avulla, mutta Gille ei taida olla samaa mieltä kanssani. Plääh mälsää!

Nyt Gille on sitten erilaisella ruokavaliolla kuin Ani ja Netta, tosin vain sen ajan että vatsa tasoittuu. Neiti saa nyt kaksi kertaa päivässä; 2dl keitettyä riisiä ja 1dl raejuustoa. Tämä sitten taas aiheuttaa sen, että vanhemmat neidit siirtyvät paastolle, kun eiväthän he voi syödä nappuloita kun toinen saa eri ruokaa. Ihme hienohelmat! Jamilla onneksi sama ruokahalu sai vaikka Gille saa erilaista ruokaa. Toki voisinhan erikseenkin syöttää, mutta tiedän että vanhemmat neidit jatkavat paastoa. Kokeiltu on! Silloin kun Gille oli vielä pentu ruualla, niin eiväthän hienot rouvat voineet syödä kun eivät saa samaa nappulaa kippoihinsa. Todella rasittavaa! Syötettiin erikseen, mutta eipä auttanut. Välillä kun nälkä oikeesti yllätti, niin sitten syötiin, muuten ei toivoakaan. Mikähän siinäkin sitten on...?

Jami, Ani ja Gille

Onneksi Gille juo ihan normaalisti, eli ei tarvitse pakko juottaa tai keitellä lihalientä. Kuivuminenhan on vaarana kun koiralla on vatsa kuralla, eikä juo omatoimisesti. Joten siinä suhteessa ollaan ihan hyvällä mielellä, vaikka muuten on todella raastavaa. Gille vinkuu ylös yöllä kerran pari, kun on päästävä käymään ulkona - onneksi näin, eikä vaan mene ripuloimaan ympäri makuuhuonetta! Ja työpäivän ajan ei pysty pidättelmään, joten siivottavaa löytyy kun kotiin tullaan. Tänään onneksi olin kaukaa viisas kun lähdin tallille, levitin sanomalehtiä lattialle kahteen paikkaan, mihin Gille viimeksi oli tehnyt hätänsä, niin oli käynyt asioilla lehtien päällä kun olin poissa. Mikä helpotus! Ainoastaan ihmettelen, miksi oli myös pissannut lehdille...? Ei ole moneen kuukauteen enää pissinyt sisälle, joten miksi nyt? Ken tietää, mutta onneksi tämäkin oli tehty lehdille. Toivotaan nyt parasta että vatsa tasoittuu nopeasti, eikä tätä ripulikautta jatku enää kovinkaan pitkään. Eihän se koiralekkaan ole mukavaa, miettikää omalle kohdallenne, ei yhtään hyvä juttu!

Eikä Gille ole onneksi yhtään nuutunut tai alakuloinen, mitä voi myös esiintyä ripuloivalla koiralla. Neiti on oma energinen itsensä. Canikur kuuri aloitetaan myös tänään, se edistää myös vatsan tasoittumista, joten toivotaan että Gillen olo helpottuu nopeasti!

Onnistuneet pentutreffit

Varoitus! Sisältää paljon kuvia!

Kuten otsikkokin kertoo, tänään vietettiin onnistuneet pentitreffit! Ilma ei ehkä ollut paras mahdollinen tuulen vuoksi, vaikka muuten kiva keli, aurinko paistoi ja oli ihan suhteellisen lämmintä. Toki lämpimämpääkin olisi saanut olla, harmi vaan ettei ole taitoa muuttaa kelejä mielensä mukaan, joten tyytyväinen pitää olla siihen mitä tarjotaan. Eikö? 

Oli todella hienoa kun Uuno ja Siru perheineen pääsivät mukaan treffeille. Ettei ihan perusporukalla vietetty aikaa, vaan saatiin vähän uutta väriä - vaikka ihan yhtä black&tan Uuno on kuin muutkin - mutta kuitenkin ymmärrätte varmaan. 

Oltiin ulkona vastassa, kun Uuno saapui paikan päälle. Aikamoinen konsertti siitä syntyi, Uuno pysyi vähän taka-alla aluksi, mutta sitten otettiin Jami aitauksesta ulos tutustumaan veljeensä - mikä meni hyvin! Kummatkin pojat ovat hyvin sosiaalisia ja leikkisiä! Annettiin poikien hieman peuhata, kunnes otin Nepuskan aitauksesta tutustumaan, neiti oli ihan täpinöissään - mikä on harvinaista. Koko ajan se haisteli Uunoa, eikä millään meinannut antaa toisen olla rauhassa. Johtuiko tämä sitten siitä että Uunolla ei ole enää palleja vaiko....?

Loppujen lopuksi mentiin kaikki aitaukseen, aluksi se oli sitä tutustumista ja Uunon perässä juoksemista, mutta pikku hiljaa se muuttui leikiksi ja sitten juostiinkin toisia jahdaten hirveetä kyytiä ympäriinsä! Oli kyllä hauskaa katseltavaa! Xena pysyi hieman sivummalla, mutta kun Uuno kävi vähän leikkiin yllyttämässä, niin sitten neitikin innostui. 

Olin väsännyt koirille pienet synttärileivät, kovaa ruisleipää (jota hevosille kovetan) jossa toisen siivun päällä oli koiran makkaraa ja toisessa piimä-koiranpurkkiruoka sekoitus, pari makkaran palaa ja vielä pari verilättyä kylkiäisenä. Kyllä hätäseen meni lautaset tyhjiksi - Uunolla varsinkin! Taisi se Gilleltä jopa yhden leipäsiivun varastaa, hah hah!

Tässä tämä koirien synttärileipä annos.

Xena ja Uuno leikkii, Netta vahtii lapsosten touhuja

Xena

Uuno

Gille ja Uuno

Uuno ja Gille

Uuno

Jami, Gille oikealla

Kommee Uuno!

Xena ja Uuno

Xena ja Uuno

Gille

Xena

Netta

Uuno

Xena

Xena

Jami

Synttärisankarit ja tulevat pentutreffit

Piti jo tiistaina tulla raapustelemaan blogia, mutta millään ei kerinnyt - töitä, töitä ja töitä. Eihän mulla riitä vapaa aika kaikkeen mihin tarvitsisi, joten tulen kirjoittamaan tyylikkäästi myöhässä. Pikkuset pennelit täyttivät tiistaina 1-vuoden! Juhlat vietetään vasta lauantaina, lähes koko pentueen voimin, Gitta ei tällä kertaa pääse mukaan, mutta Uuno tulee, mikä on hieno uutinen. Ehkä jossain vaiheessa saadaan koko pentueen voimin treffattua.

Sisarusten synttäripäivän kunniaksi napsittiin vähän kuvia - onko ihme? Ei niitä hirveään monta tule tänne esille, piti vähän karsia - liikaa kuvia ei hyvä, ilman kuvia ei hyvä. Joten toivotaan että meillä on niitä sopusuhtaisesti. Anista ei nyt tule ikävä kyllä kuvia esille, vain Gillestä, Jamista ja sitten tietenkin pentujen emästä Netasta. Eihän vanhaa rouvaa sovi unohtaa, tämä kuitenkin nämä iki ihanat hauvavauvat tänne maailmaan pyöräytti.

Kuten kuvasta näkyy, se on otettu katolta, ei siis meidän talon, mutta koirankopin katolta. Netta hyppäsi sinne, kun mielenkiinnosta testasin, että totteleeko. Kivoja kuvia sain, mutta mielestäni tämä oli paras. Netta näyttää ihan itseltään, tuollaiselta reppanalta....?

Tyypillinen kuva Gillestä, yli poseeraus ja tuo asento - naurattaa! Muut koirat ovat sellaisia hauskoja, erilailla kuvauksellisia, niin Gille on tuollainen. Jähmetys ja läpitunkeva tuijotus. Osaahan sekin olla myös hauskan kuvauksellinen, mutta kyllä tämä on se yleisin asento.
Ja kuten näkyy kuva on samaiselta koirankopin katolta, neiti hyppäsi sinne sen enempää miettimättä, joten Netta häädettiin alas ja eikun räpsimään kuvia. Paras otos - siis kirjaimellisesti, muut olivat epätarkkoja, kameran kanssa tuli sählättyä tässä kohtaa. Mutta pääasia että myös julkaisu kelvollinen kuva saatiin!

 Jamista saatiin paljon kivoja kuvia, mutta tässä se oli ei niin äijämäinen - enemmänkin söpö pojankloppi. Hetken sain suostutella että hyppäsi katolle kuvattavaksi, eihän sitä nyt sopinut erilaisella taustalla ottaa kuvia. Tyytyväinen olen!

Sisarukset vielä yhteiskuvassa - huomatkaa Gillen poseeraus, samanlainen kuin yksittäinen? Aikalailla. Mähän sanoin että sen tyyli on enimmäkseen toi!

Jos sitä vielä sitten raapustelisi viikonlopun mökkeilystä. Lähdettiin lauantaina aamuvuoroni jälkeen ajelemaan kankaanpäätä kohti, jopa Ani tuli mukaan, vaikka se ei oikein Xenan kanssa toimeen tule. Mutta pakko niiden on opittava olemaan, koska kuitenkin perhettä tässä ollaan ja paljon tekemisissä, niin ei yhtä koiraa voi aina heivata mäkeen kun lähdetään yhdessä jonnekkin. Joten mukaan pakattiin turvallisuuden vuoksi kuonokoppa.
Perille kun päästiin, niin Anille kuonokoppa päähan ja koirat sitten autosta ulos, meni ihan hyvin. Ani koetti vähän uhitella ja näykkiä, heikoin tuloksin, koska eihän se saa toisesta kiinni kuonokopan vuoksi. Gille leikitti Xenaa sen minkä kerkesi ja niitä oli hauska seurata - kuten aina! Vauhtia piisasi!
Mutta joskus sekin onni kääntyy - Gille rupesi uhittelemaan luusta ja ei mennyt kuin sekuntti pari kun koirani kävivät yhteistuumin Xenan päälle. Hemmetti kun kiehutti! Omat koirat komennukseen ja sitten tarkistamaan Xenaa, joka linkutti menemään vinkuen eteenpäin. Pari reikää selässä, helposti hoidettavissa, sitten venähdys etujalassa. Ei muuta, koko koira käytiin läpi tunnustellen. Jalkaan vaan kylmää, jotta saadaan turvotus laskemaan ja haavat pestiin. Koirilla tilanne oli nopeammin ohi, hetken päästä jo oltiin kavereita - tosin Xena oli hieman varautunut, mutta meni kuitenkin muiden mukana. Se on kuitenkin luonteeltaan hieman arempi kuin omat koirani, jotka ovat lauma elämässä joutuneet karaistumaan eri tavalla kuin yksin elävä koira. Koko sen illan Xena hieman arko jalkaansa, mutta ennen nukkumaan menoa ne Gillen kanssa jo painivat kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunutkaan. Onneksi koirat eivät ole mitään koston himoisia, vaan elävät hetkessä. Itse varmaan hautoisin jo vuosisadan kostoa, heh.
Seuraavana päivänä Xena käveli ihan normaalisti, ei jälkeäkään eilisestä turvotuksesta tai linkkaamisesta. Onneksi sitä on koirien kanssa elänyt ja osaa jo tutkia kun tälläisiä tilanteita sattuu. Pelkällä säikähdyksellä selvittiin.
Sitten iloisempiin uutisiin - Ani oli lähes koko mökkireissun ilman kuonokoppaa, eikä mitään ongelmaa, kertaakaan se ei ollut itse käymässä Xenan päälle, antoi toisen olla rauhassa tai sitten nuuskuttelivat toisiaan hännät rennosti heiluen. Tytöt nukkuivat jopa samassa huoneessa - jopa sängyssä isän ja Marjan lämmikkeenä. Todella hienoa! Tyytyväinen olen Aniin, kyllä se osaa olla siivosti kunhan vaan viitsi vaivautua. Eikä leiki mitään metsäkarhua. Loppuun vielä kuva mökkireissun samoilusta metsässä neljän pinsun kanssa.