keskiviikko 31. joulukuuta 2014

Happy New Year!


Tämäkin vuosi saatu päätökseen, ihanin muistoin! Huikea vuosi kaiken kaikkiaan, toivotaan että vuodesta 2015 tulisi aivan yhtä mahtava! Enempää en ala kertomaan kohokohtia, vaan palataan joulun jälkeisiin aikoihin, josta onkin hieman kerrottavaa.

Joulupyhinä Jamille sattui pieni haaveri tassuun, ihmeteltiin sisällä mistä ihmeestä verta tulee. Kaikki koirat käytiin läpi, kunnes Jami osoitti olevansa hoidon tarpeessa. Oikeassa etutassussa oli jonkun näköinen reikä, sen kokoa ja syvyyttä oli todella paha ensi näkemältä arvioida sen verran oli verta. Tero kävi sitten huuhtelemassa tassun sillä aikaa, kun itse etin hoitovälineet, jolla saisin tassun pakettiin. Ikävä kyllä se koirille tarkoitettu itse liimautuva side oli päässyt loppumaan, joten täytyi laittaa normaali ideaaliside haavan päälle - jonne väliin tuli haavan päälle sellainen haavaliina (?) ja sitten pumpulia hieman tasoittamaan sitä painetta ja lopuksi side käärittiin siihen päälle.
Jami antoi kiltisti hoitaa itseään, ei vikissyt tai vääntelehtinyt suuntaan eikä toiseen. Antoi jopa siteen olla, aluksi sitä oli hieman pakko nyppiä ja heilutella josko se irtoaisi, mutta muuten antoi sen olla. Hetken kuluttua oltiin taas touhuamassa tyttöjen kanssa, eikä edes huomattu että oli pieni onnettomuus käyny tassuun. Jami näytti että kyllä mies kivun kestää!
Seuraavana päivänä haavaa pääsi vähän tarkemmin katsomaan, eikä siinä nyt kummoinen haava ollut, sellainen leveähköltä alueelta lähtenyt tassusta palanen, että hämäsi vähän se veren määrä. Vaikka sitä silloin putsasikin, niin sitä verta vaan tuli lisää, jolloin sitä todellisuutta ei pystynyt siinä hahmottamaan. Onneksi selvittiin kotikonstein, eikä tarvinnut poikaa raahata eläinlääkäriin.


Käytiin äitin ja konkkaronkan kanssa mökillä moikkaamassa isää ja Xenaa - tällee välitietona oli tännekin päin saatu sitä lunta, vaikka viime päivityksessä taisin sitä surkutella kun ei lunta näy eikä kuulu, jopa ihan kiitettävästi saatiin sitä maahan asti, ihanaa että oli valkea joulu! No mutta kuitenkin, mentiin mökille, missä koirat saivat sitten touhuta ja leikkiä keskenään. Xena ainakin oli ihan onnesta piukea kun oli kavereita kylässä! Eikä enää läheskään niin paljoa pelkää meidän hulluja tyttöjä kuin joskus aiemmin - Jamia se ei nyt muutenkaan pelkää, on varmaan tutuin, sen vuoksi kun se oli mukana hakemassa Xenaa tänne takaisin päin. Hauskaa oli, koirilla nyt ainakin! Me siinä vaan seurattiin niiden touhuja, käytiin välillä sisällä lämmittelemässä, kunnes taas mentiin ulos peuhaamaan. Olivat kaikki koirat ainakin väsyneitä kun lähdettiin kotia kohti, autossa oltiin nätisti ja maattiin kylki kyljessä, toisista lämpöä hakien. Gille oli kyllä porukan sitkein ja istui keskellä takapenkkiä, silmät hanakasti lupsuen, mutta ei käynyt maate, kuin vasta jossain puolessa välissä matkaa. Höntti tyttö!


vas Jami, Xena, Gille ja Netan pylly vaan näkyy
Xena muru

Hyvää uutta vuotta 2015!

sunnuntai 21. joulukuuta 2014

Joulun odotusta

Joulu jo kovasti alkaa kolkuttelemaan tuolla ovella, vaikka ei silti yleisellä tasolla tunnukkaan. Lunta on maassa niin vähän että oikein masentaa, pimeetä on ja joulun tuntu ei nyt vaan tunnu tarttuvan. 
Koirista kuitenkin päätin vähän napsasta joulumaisia kuvia tonttulakki päässä ja valko-punaisella huovalla maaten. Ei nyt mitään supermahtavia kuvia, tuon lisäsalaman käyttö ei oikein ole ihan hanskassa, kovasti yritetään, mutta kuitenkin sen verran vähän vielä sisätiloissa kuvailen, että ei oikein mene ihan perille se hetkellisesti hahmotettu kuvaushetki. 

Koirille en mitään lahjoja ole vielä ostanut, ehkä pitäisi pari lelua hankkia ja luita tietenkin. Ne villapuvut ne saivatkin jo, nekin laskettiin lahjoiksi, vaikka käyttöön tulivatkin aikaisemmin. Mutta eipä niitä olekaan vielä kuin pari kertaa käytetty, kiitos ihanian kurapaskasade kelien. Masentavaa.

Mitäs me jouluna tehdään? 
Vietetään leppoisia vapaa päiviä, äiti ja pikkuveli tulevat meille viettämään joulua - lähinnä syömään ja saunomaan silloin jouluaattona. Sitten tietenkin käydään mökillä moikkaamassa isää ja Xenaa - tytöt ja Jami pääsevät sinne vähän kirmailemaan - kuluttumaan joulukiloja pois, Pitäisikö itsekkin vähän kuluttaa siinä ohella...? 

Aaah ostettiin tässä kuukausi sitten uusi takka, mutta pystyssä se on ollut vasta parisen viikkoa, voi että kyllä on sitten hienoa! Varaava takka, pitää kämpän mukavasti yön yli lämpimänä, ei tarvitse enää sähkölämmitystä huudattaa koko talvea täysillä. Tytötkin ottavat ilon irti, heti vaan kun takka sytytetään niin kyllä ne paikkansa hakevat siitä edustalta. Olenkin ajatellut hankkia siihen edustalle pari pyöreää mattoa, niin tytöilläkin olisi mukavampaa kun olisi matto makuualustana eikä kova maa. Ajattelenko liikaa koirien mukavuutta?

Hyvää Joulua kaikille!





tiistai 18. marraskuuta 2014

Gille tallikoirana

Käytiin tänään Gillen kanssa kahdestaan tallilla, päätin käydä siivoamassa karsinat ja laittaa iltasapuskat valmiiksi, ennen kuin menen iltapäivällä ratsastamaan ystävän kanssa. Ajan matelu ja tylsyys iskivät, joten mikäs siinä, raitista ilmaa ja ajanvietettä mukavassa paikassa.

Otin Gillen mukaan kahdesta syystä - neiti viihtyy eniten ulkona ja uskoo kolmesta neidistämme kaikkein parhaiten, ehkä kolmantena syynä on se, että neiti on sen verran arka, ettei mun tarvitse sitä vahtia vaan se seuraa mua kuin hai laivaa. Tottahan toki mä nyt pidän silmällä neitiä, mutta mitenkään hysteerisesti ei tarvitse vahtia. Pysyy kuitenkin hyvin läheisyydessä, eikä tee mitään omia retkiä yksinään.

Gille kulutti aikaansa rouskuttelemalla kovia leivän paloja, sekä kävi välillä maistelemassa hevosen kikkareita karsinoista, niin kuin aina.
Aah melkein unohdin, Gillellä on kuvassa päällä se neule mistä aikaisemmassa postauksessa mainitsinkin. Ilma oli aika vilpoinen kun tuuli ja pientä pakkasta oli, joten ihan Gillen hyvinvoinnin vuoksi puin neuleen tallille, eikä kyllä ollut virhe! Neiti ei kertaakaan tärissyt, vaan tyytyväisenä istuskeli tai tepasteli tallissa. Jopa kokeilin pariin kertaan, niin neuleen alta koira oli sopivan lämmin. Oli sitten oikein positiivinen ostos, ei millään tavalla turha!

perjantai 14. marraskuuta 2014

Leikki ikä on koko ikä


Tänään käytiin Teron kanssa pikaisesti porissa piipahtamassa, kotona on päivisin niin tylsää sairastella kun mitään ei voi tehdä, että päätin käydä ostamassa itselle vähän luettavaa - rakastan siis lukemista ylikaiken. Sekä poikettiin siinä samalla myös Mustissa ja Mirrissä katsomassa tytöille vähän uusia leluja, suurin osa kun on jo joutunut roskisten nielaisemiksi, syystä että meillä kotona asuu suolistajia. Sekä vierailee suolistajia - Jami ja Xena.

Ostettiin sitten kaksi pehmolelua, jotain uutuus silly bum-leluja, jotka lehden mukaan houkuttelevat hupsuilla pyllyillään kimppuunsa. Näitä saa haukata hanurista luvan kanssa! Sellainen iskulause, jos koirat sen ymmärtäisivät niin olisivat taatusti enemmän kuin iloisia.

Kuitenkin siinä seuratessani koirien iloista temmellystä uusien lelujen parissa, tuli pohdittua koirien leikkimistä siis yleisellä tasolla. Esimerkiksi meillä kun vertaa noita koiria keskenään, niin Anin voi huoletta tiputtaa pois näistä leikkivistä koirista, se ei pahemmin leiki. Ehkä kerran kuukaudessa jos silloinkaan. Saattaa se tossa illalla heittää pari kertaa lelua ilmaan, kunnes se sitten kömpii takaisin petiinsä - mutta ei todellakaan joka ilta. Netta puolestaan tykkää leikkiä, se kyllä enemmän leikkii Gillen kanssa kuin leluilla, vaikka välillä se riepottelee leluja innoissaan. Varsinkin jos yhdyt leikkiin mukaan, heittelet lelua sille tai vedätät lelun kanssa, niin sitten se innostuu kunnolla. Pari haukahdustakin saattaa tulla. Kun taas meidän villi viikari Gille leikkii pääsääntöisesti yksinään leluilla, se heittelee, nyhtää ja kantelee niitä paikasta toiseen ja toisinaan se tykkää kun niitä heittelee sille. Välillä se Jamin kanssa riehuu lelujen kanssa, Nettakin saattaa välillä sitten yhtyä lelun repimiseen.


Olen jonkun verran keskustellut koira ihmisten kanssa yleisesti koiristamme ja monesti keskustelu on kääntynyt tuohon koiran leikkimiseen. Jotkut jopa huolestuvat kun koira ei enää leiki, vaikka nuorempana teki sitä useaan otteeseen. Esimerkiksi tädilläni on yli 9-vuotias uros koira, joka aina ennen nukkumaan menoa leikkii hetken nallellaan, kunnes käy ilta unilleen. Se ei ole koskaan ollut mikään leikkisä koira, mutta hän kertoi että kerran se ei leikkinyt kuten tavallisesti ennen nukkumaan menoa, niin seuraavana aamuna koiralla oli kuumetta - eli epäilykset olivat heti nousseet, että koira on kipeä. Jäin tätä silloin pähkäilemään ja tosiaan, jos koira poikkeaa 9 vuotisen elämänsä aikana asiasta minkä se tekee joka ilta, niin kyllähän sitä tulee heti ajateltua mistä poikkeama johtuu. Vai mitä mieltä olette?

Meillä olisi varmaan toisinpäin, että jos Ani yhtäkkiä alkaisikin leikkiä joka päivä innoissaan, niin huolestuisin että mitä ihme nappuloita se on saanut suuhunsa. Oppii sitä oman koiran kuitenkin tuntemaan läpikotoisin. No jos Anissa pysytään niin olen aina ihmetellyt sitä, kun se ei oikein leiki toisten koirien kanssa - enkä nyt annakkaan, koska Anista on tullut toisia koiria kohtaan agressiivinen. Silloin ku se ei ollut, niin Netan kanssa se saattoi joskus vähän leikkiä, mutta ei muiden, paitsi vinttikoirien. Mikä ihme Ania kiehtoo vinttikoirissa? Aina kun näimme vinttikoiran, niin Anilla meni pasmat sekaisin ja se rupesi kiljumaan - ei nyt ihan kirjaimellisesti - ja halusi kovasti mennä leikkimään. Jos ja kun annettiin koirien vähän haistella, niin Ani sinkoili hihnan päässä perä alhaalla aivan innoissaan. Ööh...? Koirapuistossa aikanaan se kirmaili vaan vinttikoirien perässä, jos jonkun muun rotuinen meni Anin vierelle, niin se melkein kuin masentui. Hyvin outoa etten sanoisi.

Joten voiko sitä sanoa, että kyllä koira leikkii minkä ikäisenä tahansa, eikä se niinkään ikää katso, vaan koiran perusluonnetta? Onko se sitten leikkisä, vai tälläinen mummomainen nysväri kuten Ani, koska kyllä meillä Netta ja Gille ovat hyvin leikkisiä, Netta rakastaa kuitenkin enemmän touhuta ihmisten kanssa sellaisia nouto- ja vetoleikkejä. Ja koira painit ja kirmaukset ovat kanssa varmasti listan kärjessä.
Gille on aivan selvästi välimaastossa pyörivä neitokainen, se tykkää leikkiä toisten koirien kanssa, mutta välillä myös ihmisten. Päivästä paljon kiinni, toisinaan se oikein tyrkyttää leluja mulle tai Terolle, mutta seuraavana päivänä, jos kosketkin leluun ku se leikkii niin se hakee uuden. Selvästi ilmaistuna älä tule häiritsemään leikkejäni.

torstai 13. marraskuuta 2014

Muodonmuutosta havaittavissa


Hohhoijaa, kylläpäs taas tuli tahittua blogin parissa. Kuten saattaa huomata muutoksia on tullut, esimerkiksi koirien esittelysivut ovat nyt kuvien muodossa oikealla puolella - niiden parissa kuluikin sitten hyvän tovin aikaa! Bannerikin on muutettu, kuten myös koko blogin tausta. Vähän talvisempiin tunnelmiin, vaikka eihän täällä satakunnassa mitään lunta ole enää. Oli vielä viikonloppuna, mutta se ilo oli lyhyt ilo.

Mutta tosiaan mitäs mieltä ollaan blogin muutoksista?

Sitten vähän pika päivityksiin, tosiaan eilen raapustelin tuon näyttely viikonlopun kuulumiset, mutta nyt vähän muita kuulumisia. Aloitetaan vaikka Xenasta, joka siis majailee isän luona, viettää leppoisia päiviä, viikonloput kirmaten Kankaanpäässä mökillä villinä ja vapaana, kun taas viikot mennään kotikulmilla fiksuna likkana. Taisiko se nyt edellis viikolla olla, kun isä kiidätti Xenan eläinlääkäriin, koska kurkussa oli tikku poikittain. Neiti rauhoitettiin ja tikku otettiin ongelmitta pois. Loppu päivän neiti olikin kuulemma ollut todella rauhallinen, kunnes seuraavan päivänä painettiin taas lappu lattiassa menemään. Onneksi tästäkin selvittiin säikähdyksellä, eikä neidille jäänyt  traumoja tapahtuneesta, kuulemma edelleen järsii keppejä....

Meillä mennään rauhallisissa tunnelmissa, itse sairaslomalla selän vuoksi, rappusissa harha askel ja selkä vääntyi ja niks naks, saikkua. Ei pysty kävelemään kunnolla, istuminen ja seisominen on tuskaa, makaaminen on kielletty, koska liikkua pitää.. Ööh ristiriitaista, mutta eletty ennenkin selkäkipeenä. Ei ole uusia asia, mutta harmittaa vietävästi, koska en voi lähteä tyttöjen kanssa ulkoilemaan. Mälsää. 


Jami on sitten puolestaan viettänyt meillä nämä pari päivää Gillen seurana, koska nuorukaiset viihtyvät toistensa seurassa hyvin ja leikkivät tyytyväisinä. Joten mikäs siinä, kyllä Jami tässä porukan mukana menee neljäntenä, ei mitään ongelmaa, koska ei tarvitse ketään kuljettaa, heittää vaan takaovesta ulkoilemaan aidatulle alueelle. Helppoa. Ei musta ole neljää koiraa kuljettamaan tämän selän kanssa, näyttää muutenkin niin typerältä kävely tyyli, koska sattuu ihan vietävästi. 


Sitten ostin tytöille neuleet hurtalta, elikkä tämän näköiset (linkki). Menee kun ilmat alkavat viilenemään ikävästi. Kun ei viitsisi ihan talvimanttelia selkään heittää, kun ovat kuitenkin huomattavasti lämpimämpiä pikku pakkasille. Mutta rehellisesti sanoen en voinut olla nauramatta kun koirille testasin pukuja. Gille ja Netta ei niissä niin nauramista, koska puku on musta ja koirat on mustia, mutta kun mustan puvun laitoin ruskealle koiralle, en voinut sille mitään, mutta nauratti íhan pirusti. Gillelle ja Netalle se puku sulautui päälle, ainoastaan toi kuvio pisti silmään, mutta Ani. Mun on otettava joku kerta kuvat tänne näytille. 
tytöt eivät pistäneet pahakseen pukuja kun ensimmäiset pakkaset ja lumet tänne saapuivat, neuleet niskaan ja lenkille. Jopa vilukissa Ani käveli tyytyväisenä ja lenkiltä kun tulimme kotiin, testasin heti pukujen alta pitikö se koiran ruumin lämpöisenä, niin kyllä vaan piti. Eli hyvät ostokset olivat!
Pitkään mietin kokoja, Netalle menee aina helposti 45cm, se on juuri passeli, ei iso eikä pieni. Gillelle menee 40cm, onhan se pienempi kun vanhemmat leidit, joten 45cm näyttää joltain batman viitalta. Anille sitten taas 45cm on hieman iso ja 40cm on taas pieni. Missä hurtan välikoot? Anille ostan kuitenkin aina 45cm puvun, syystä, että parempi että on hieman isompi, kuin liian pieni, jolloin hiertymis mahdollisuudet ovat suuremmat. Ja kuitenkin kyseessä on muutamasta sentistä, mutta tuosta sademanttelista ja talvimanttelista huomaa hännän juuresta kun se puku tulee yli, jolloin Ani saattaa lenkeillä hyppelemään silleen ihmeellisesti kun se puku hinkkaa siihen hännän tyveen.

Tässä on kuva yhdestä villapaidasta jonka rakas ystäväni Jenniina osti aikanaan Gillelle - viime vuonna. Mutta nyt löysin sen ja pakkohan se oli testattava meneekö päälle ja nyt oli oikein passelin kokoinen. Kyseessä on hupparimallinen paita, käyttänyt olen jonkun verran, mutta kyllä toi neule vie voiton, se kuitenkin lämmittää enemmän, on hieman erityyppistä villaa, tiheämpää...?

keskiviikko 12. marraskuuta 2014

Jyväskylän kansainvälinen näyttely 8.-9.11.14

Jamin kanssa käytiin taas pitkästä aikaa näyttelyissä, tällä kertaa vähän pidemmällä täältä Satakunnan maisemista, ihan Jyväskylässä asti. Matkaseurana oli äiti, Silja ja Jami tietenkin, se tärkein koko näyttelyhupakassa. Mentiin Jyväskylään jo perjantai illalla, oltiin varattu huone hotelli Alexandrasta, josta ei ollut pitkä matka Paviljonkiin missä sitten kyseiset näyttelyt olivat. Meillä siis kehä oli lauantaina siinä puolen päivän jälkeen.
Hotellissa oli suhteellisen paljon koira asukkeja, ainakin respassa oli koiria paljon kun käytiin kirjaamassa itsemme sisälle. Meillä huone oli neljännessä kerroksessa, heti hissin läheisyydessä - kolmas kerros oli allergia käytävä, sinne ei ollut eläimillä mitään asiaa.
Jami oli ensimmäistä kertaa hotellissa ja menokin näytti siltä. Se pelkäsi ovia mistä mentiin sisälle, hissi oli ihan kamala, sekä meidän kerroksen lasi ikkuna oli sitten niin pelottava, että koira enimmäkseen käveli ryömimis tyylillä. Olimme huvittava näky - monet nauroivat, mutta tulivat juttelemaan että mikäs meidän koiraa vaivaa. No ei siinä itselläkään meinannut pokka pysyä, kun koira näytti niin hölmöltä ketarat levällään seisten. Mutta muuten meni todella kivasti, Jami ei huutanut ollessaan yksin huoneessa, oli fiksusti muiden koirien kanssa hississä, eikä kyllä lenkeilläkään temmonnut meitä kumoon innokkuudellaan.

Lauantaina tosiaan oli meidän kehä, pinsereitä oli ilmoittautunut huimat 19 kappaletta, muistaakseni 2 tai 3 oli jäänyt sitten loppujen lopuksi pois. ensimmäiseksi tosiaan oli junnu urosten kehä, jossa tuomari halusi että koira nostetaan pöydälle tutkittavaksi. Voi kökkö, Jami on ainoastaan lääkärissä ollut pöydällä, muuten se on aina tutkittu näyttelyissä lattialta käsin. No kuitenkin siinä kehässä oli vaan yksi koira, koska kilpakumppania ei näkynyt. Koira nostettiin pöydälle ja sitten tuntuikin että heidän esityksensa meni vähän pipariksi. Koira näytti jännityneeltä pöydällä olon jälkeen ja väisti tuomaria. Harmitti naisen puolesta.
Jamin kanssa nuorten urosten kehässä oli kaksi muuta, todella kivan näköisiä uroksia ja kaikilta sitten kysyttiin että haluavatko he että koira tutkitaan pöydällä vai ei. Yhdestä suusta vastaus oli että ei. Onneksi!
Taisi sitten loppujen lopuksi meidän kehän voittaa se ruskea, sitten kakkoseksi tuli se toinen musta ja Jami jäi kolmanneksi, tuloksella ERI. Elikkä meidän kisat olivat siltä erää pulkassa, koska SA ei saatu, että oltaisiin voitu jatkaa kilpailuluokkaan.

Tuomarina oli Schogol George, Georgiasta

Jamin arvioinnissa luki näin;

"18 months. Almost square, medium length of head, could be bit longer ribcage, good muscle tone and body substance, moderate rear argulations"

Arviointiin ollaan tyytyväisiä, hyvä mieli jäi kaiken kaikkiaan Jyväskylän reissusta. Kokemusta tässä haetaan Siljalle ja Jamille lisää, koska nyt ensi vuoden alusta alkaen olisi viidet eri näyttelyt mihin Jamin haluaisin viedä. Turussa oli heti tammikuussa yhdet ja toiset olisivat maaliskuussa. Sitten Tampereella, Raumalla ja Harjavallassa olisi toukokuussa. Porissa sitten olisi ne kuudennet, mutta ne menee sinne elokuuhun, joten sitä en vielä laskenut tähän alkuvuoden näyttelykalenteriin.

Kuvia ei ikävä kyllä ole, kameraa en raahannut mukaan, enkä sitten kännykälläkään kuvannut, koska akkua ei pahemmin ollut. Olin unohtanut ladata sen hotellilla, dementia vissiin alkaa vaivaamaan. Mutta mitä me kuvilla, pääasia että tekstiä saadaan kehiin :)

sunnuntai 5. lokakuuta 2014

Syksyisissä tunnelmissa

Rehellisiä kun ollaan, niin kirjoittaminen alkaa tuntua tänne blogiin puurolta. Välillä on inspistä ja toisinaan taas ei. Enemmän ehkä nyppii se pelkästään itselle kirjoittaminen, blogilla ei niinkään ole seuraajia ja kävijä määräkin on niin minimaalinen että ei siitä sen enempää. Olisihan se kiva, jos joskus jotain kommentoitaisiin tai näkisin edes että tekstejäni luetaan.... Mutta palataan syksyisiin tunnelmiin.

Tänään käytiin ottamassa Teron kanssa tytöistä vähän kuvia, olen jo pitkään kytännyt kirkon muuria, josta saisi aivan mahtavia kuvia! Joten pakkohan se pakkomielle oli sitten toteuttaa ja kuvien jälki oli tätä luokkaa.



Kuvien asetelma ei ihan parasta luokkaa, eivätkä tytöt ole järin miten sen sanoisia edustavia kuvissa. Väreistä pidän kovasti. Syksy onkin kaunista kuvaus aikaa, jo itsessään värikkyyden vuoksi.

Syksy onkin rullannut meillä mukavasti eteen päin, kovin kummoista ei olla tehty, sitä perus koiran arkea iloineen ja vihoineen. Ainahan ei voi kaikki luonnistua oppikirjojen mukaisesti. Pari kertaa ollaan käyty läheisessä pellolla fiilistelemässä, toisin sanoen tytöt irrottelemassa.

Jamin seuraavat näyttelyt ovat marraskuussa Jyväskylässä. Hotellikin varattiin, ettei tarvitse lauantai aamulla lähteä ennen kukonlaulua ajamaan paikan päälle. Helpottaa huomattavasti ja ollaan virkeänä sitten edustamassa pinsereitä. Jännitystä ilmassa jo nyt, tuomari on Saaran mukaan eksoottinen, sieltä voi tulla ihan mitä vaan. Hyvää arvostelua ollaan hakemassa ja miksei jopa toista serttiä. Sitten enää yksi kun Jami on pari vuotias ja padam meillä on uusi suomen muotovalio. Mutta katsotaan mitä kevät tuo tullessaan.

Palaillaan taas - toivottavasti pian! :)

sunnuntai 17. elokuuta 2014

Raision näyttelyt 17.08.14

Jos aloitetaan sillä hehkutuksella; Jami sai SERT:in! Täällä kotopuolessa ollaan todella onnellisia! Kehät menivät aivan nappiin, Silja suoriutui handlaamisesta erittäin mallikkaasti, rauhallinen, mutta kuitenkin tarpeeksi jämäkkä Jamille.

Tällä kertaa olin ilmoittanut Jamin nuorten urosten kehään - alkaa poika kuitenkin saamaan jo "aikuisen koiran" piirteitä, eikä enää ole niin juniorimainen. Kuitenkin, kehässä oli myös vastus - lähes kaikki muut taisivat kilpailla yksin (?), ainakin siis urokset - nartuista en osaa sanoa kun me sitten lähdimme jo kotia kohti ruusukkeen ja pokaalin saattelemana. Mentiin taas vähän asioiden edelle - mutta en voi mitään tälle onnellisuudelle!

Aloitetaan vaikka vähän purkamaan tätä tilannetta. Jamilla tosiaan oli kanssa kilpailija kehässä - musta uros myös. Tuomari aloitti Jamista, katsoi nopeasti läpi, kunnes siirtyi kilpailijan luokse. Sen jälkeen Siljaa pyydettiin tulemaan Jamin kanssa tuomarin eteen, siinä tuomari sitten kävi Jamin perusteellisesti läpi, kunnes pyysi juoksemaan kaksi kertaa kehän ympäri, ensin rauhallisemmin, sen jälkeen vähän reippaammin. Tämän jälkeen tuomarin eteen arvosteltavaksi. Silja sai Jamin seisomaan oikein mallikkaasti ja tällä kertaa poika jäi myös siihen asentoon, eikä alkanut kuikuilemaan ja pyörimään ympyrää!

"Nice youngter. Good head, eye, teeth. Very good texture coat. Great marks. High in back when 
moves. Good angular. Very good temperament."
Tuomari; Rooney Catherine, Irlanti

Ensimmäisellä kerralla saatiin laatuarvostelusta ERI, josta jatkettiin sitten kilpailuluokkaan, josta saariin jälleen ERI SA:lla ja siitä sitten vielä jatkokilpailuun, josta meille irtosi SERT. Wohooo!
En osaa sanoin kuvailla tätä onnea! Erittäin tyytyväinen olen niin arvosteluun kuin koko kilpailupäivään! Loman lopetus on kyllä erittäin upea!

Ensimmäinen kuva Siljasta ja Jamista SERT-ruusukkeen kera :)

tiistai 5. elokuuta 2014

Hohhoijaa pitkästä aikaa kuulumisia

En voi muuta sanoa kuin että kyllä nyppii sitten suunnattomasti tämän blogin käyttö. Eikö kellään muulla ilmene ongelmia tämän käytössä? Toisinaan toimii kuin unelma, mutta nyt pitkään ollut hankaluuksia päivitysten kanssa, saatan raapustaa pitkääkin romaania ja kun sen tänne yritän lähettää tulee virheraportti.. What?! Tympii suunnatomasti. Kuvia ei välttämättä lataa lainkaan tänne. Olen kokeillut eri selaimia, mutta ei auta sitten yhtään. Hohhoijaa tympivää hommaa.

No ei mittään kummepia kirjoittamista ole ollutkaan, ei tuolla helteessä mitään kummallisuuksia pysty tekemään. Tytöt eivät jaksa millään tehdä mitään, eikä itseä puolestaan nappaa sitten yhtään.
Yyterin koirarannalla ollaan käyty pariinkin otteeseen vähän vilvoittelemassa. Kerran pari myös käyty läheisellä "rannalla", Netta onkin ollut oikein tyytyväinen kun on päässyt pulikoimaan, Ania ei puolestaan kiinnosta yhtään ja Gillekin on innostunut uimisesta - selvästi äitinsä tytär.

Jamin seuraavat näyttelyt ovat parin viikon päästä, silloin tosiaan Raisiossa. Katsotaan josko menis paremmin kuin Porin KV:ssa. Mitään erityistä meriittiä ei haeta, kunhan arvostelut olisi hyviä ja saataisiin vähän näkemystä Jamin rakenteesta ja liikkumisesta. Toki kelpaisi myös hyvä titteli, mutta varta vasten ei niitä metsästetä. Toki arvioinnit eivät ole mitään huippuluokkaa kun koira on vielä nuori ja kasvava. Katsotaan sitten kun siirrytään AVO luokkiin joskos silloin poika olisi jo kehittynyt kokonaan.

Mitäs muuta?

Eikai mittään kummallista, joskos yrittäin tulla päivittämään kun saan jotain aihetta, joko arjestamme tai sitten joku aihe koiriin liittyen - yleisesti.

torstai 10. heinäkuuta 2014

Kuulumisia

Blogi ei tosiaan ole jäänyt pois päivityksistä, mutta aika on aika kortilla. Nyt taas alkaa pääsemään tiettyyn rytmiin, kun on saanut vähän muutoksia asioihin. Tosiaan jos aloitellaan "vanhoilla" kuulumisilla.

Palataan ensin tuohon Jamiin ja Porin kv näyttelyihin, josta saatiin mukaan EVA (ei voida arvostella), tämäkin vain siksi että Jami ontui oikeaa takajalkaansa aika pahasti. Se tuli siinä kohtaan kun Jami leikki yhden dobberi neidin kanssa ennen kehää ja kyseinen koira jollain tavalla hyppäsi Jamin päälle, jolloin poika vinkaisi kimeästi ja perääntyi Siljan jalkoihin. Ei siinä sitten oikeen keritty koiraa oikeen tarkastamaan kun meidän vuoro tuli kehään. En aluksi kiinnittänyt mitään huomiota, mutta kun tuomari pisti Siljaa kierros toisensa jälkeen juoksemaan ympäri kehää, niin huomasin että koira ontuu. Pisti kyllä Siljan seisottamaan Jamia, että sen verran arvosteli, mutta arvostelun lopussa luki että "koira ontuu oikeaa takajalkaa, jolloin ei voida arvostella". Muuta en arvostelusta muista, oon hukannut lapun kotona. Tai sitten en vaan muista mihin olen sen laittanut, varhais dementia iskee.

Sitten toissa viikonloppuna oltiin Helsingissä Linnanmäellä viettämässä hauskaa päivää ja samalla mun kesäloman aloitusta, heh. Seuraavat kaksi viikkoa niin rentoa oloa että huh huh! Tytöt pistettiin hoitoon, Ani lähti Teron porukoiden mukana Jaalaan mökkeilemään, Netta ja Gille menivät isän ja Xenan kanssa mökkeilemään Kankaanpäähän. Tytöillä oikein rennot oltavat pari pävää ilman meitä.
Olihan se tosin outoa olla kotona ilman tyttöjä, niihin kuitenkin niin tottunut ja elämä niiden kanssa on omalla tavallaan niin rutiininomaista. Mutta hyvää teki pieni ero kaikille, saatiin Teron kanssa nollattua itsemme ja tytöt saivat viettää "leppoisempia päiviä".
Olivat käyttäytyneet oikein mallikelpoisesti! Olen erittäin tyytyväinen.
Anista löytyi joku kymmenisen punkkia, ensimmäinen kerta ja toivottavasti myös viimeinen! Netta ja Gille eivät olleet saaneet niitä, tosin olivathan ne eri mökeillä. Jaalan mökki vissiin hoitamaton, Teron porukat kuitenkin ostaneet sen vasta tänä kesänä, joten ihan priima kuntoon pihaa ei olla vielä saatu.'

Tänään mentiin Yyterin koirarannalle viettämään kesäpäivää, ilma ei ehkä ihan huippu ollut, pilvistä, vaikka lämpöä kyllä on ihan kiitettävästi. Ei kylmä ollut ainakaan ja positiivista oli ettei rannalla tuullut kuten yleensä. Kuviakin tuli otettua, joten seuraavaksi hyvät lukijat saatte viihtyä niiden parissa. Reissusta ei kuitenkaan mitään kummoista kerrottavaa ole, hyvin meni, Gille ja Netta olivat porukasta ainoat ketkä olivat irti, koska kuulolaite toimii parhaiten näillä kahdella. Ani ei edes viihdy vedessä, joten ei viitsitty sitä yksinään istuttaa rannalla. Eikä Jami kuuntele sitten senkään vertaan, mies kun on!


Olisiko päivitys toiveita? Haluaisitteko tietää jotain?
Kertokaa ihmeessä :)

sunnuntai 15. kesäkuuta 2014

Treeniä, treeniä ja hoitokoira Xena

Torstaina saatiin Xena meille viikoksi hoitoon, koska iskä ja Marja lähtivät italiaan. Mikäs siinä, voinpas vähän sitten treenailla neitosen kanssa käytöstapoja ja miten koiralaumassa käyttäydytään.
Ensimmäisenä iltana ei meinattu saada Xenaa sisälle, se vaan vikisi portilla Marjan perään. Huono homma. Parempi tietenkin olisi ollut jos oltaisiin haettu neiti meille, näin se ero ei tunnu niin pahalta koirasta. Todistettu juttu! Loppujen lopuksi jouduin sen sitten hakemaan sisälle hihnan kanssa ja neiti antoi hienosti itsensä kiinni. Sitä ongelmaa on ilmennyt, siis ettei anna itseään kiinni. Vetää sen ihan leikiksi.
Anin kanssa sujui heti hienosti, se ei yrittänyt sisällä tehdä Xenalle mitään, nukkuvatkin lattialla vierekkäin. Edistystä, oon tyytyväinen!
Gille Teron jaloissa ja Xena kyttää hevosta.
Seuraavana päivänä lähdettiinkin sitten tutustumaan hevostalleihin Xenan kanssa, Gille otettiin mukaan myös, meiän tyttöhän on ihan selvästi tallikoira, heh. Xenahan pelkäsi hevosia, se vaan kyttäsi kauempaa jännityneenä, mutta voitteko kuvitella ei inahdustakaan. Sitten välillä se meni Teron jalkoihin kyttämään tuota suurta valkeaa hevosta. Ringohan olisi mieluusti tehnyt lähempää tuttavuutta koirien kanssa, mutta Xena pakoili, eikä Gillekään nyt ihan onneissaan juokse hevosen luokse. Tällä kertaa se kyllä tuli huomattavasti lähemmäksi, jolloin Ringo hamuili tuttavallisesti Gillen selkää, sitten nuuskuteltiin toisia nenut vastakkain.
On kyllä mennyt oikein mukavasti nämä päivät, Xena vaatii vähän enemmän komentoa kuin meidän tytöt, jotka ovat siis tottuneet kuuntelemaan käskyjä - toisin kuin Xena. Mutta nopeasti neiti oppii!

Jamin kanssa tuli taas lauantaina treenattua näyttelyitä varten, jotka tosiaan ovat parin viikon päästä tuossa Nakkilassa (Porin KV kyseessä). Kokeiltiin Siljan kanssa eri tekniikkaa Jamin asettelussa, kuten siellä Tuusulassa Hannele neuvoi ja eron kyllä huomasi! Jami jäi hienosti aloilleen, ei sählinkiä, vaikka tytöt olivat mukana vähän niin kuin tarkoituksellisesti häiritsemässä. Aluksi Jami ei millään tohtinut kuunnella Siljaa, mutta kyllä se siitä sitten ja oltiin kumpikin todella tyytyväisiä. Eiköhän tämä näyttelyura tosiaan tästä sitten aukene!
Lopuksi päästettiin Gille ja Jami juoksemaan ylimääräisiä höyryjä pois. Xenakin olisi ollut kiva päästää, mutta itsellä ei ole kovin suura luottoa vielä neitiä kohtaan, joten se sai hihnassa tyytyä olemaan. Nettakin pääsi lopuksi vähän kirmaamaan lapsosten kanssa. Voi sitä riemua! Netta kyllä otti kaiken ilon irti! Sitä ei voi edes sanoin kuvailla, kuinka hepuleissaan se oli. Ihan onnen kyyneleet tulee silmiin sitä ajatellessa.
Käytiin vielä siinä tapahtuma aukion rannalla uittamassa koiria, Jami ja Netta olivat ainoita ketkä menivät kunnolla veteen. Gille vähän kahlasi ja Xena kasteli vaan tassunsa.

Alla taas vähän reilua kuvasatoa lauantailta, niin näyttelyharjoituksia, kuin reilusti iloisia koiria!

Jamin ravitreeniä
Jami kommeena!
Gille ja Jami leikin huumassa
Xena
Okei...... Gille ja Jami
Jami ja Gille
Jami ja Gille, sekä Xenan sumea naama
Netta ja Gille
Netta hepuleineen
Neppari
Vesikoira Nepuska
Jami 
Neppari
Gille, Netta ja velmukatseinen Xena
Jamin seisontatreeni

Olisiko mitään aihetta kirjoituksiini?
Ehdotuksia saa laittaa :)