Paratiisi luontopolkku

Käytiin Teron kanssa pitkästä aikaa kiertämässä paratiisi luontopolun lenkki - tosin vain puolet siitä. Ei sinne ihan metsän siimekseen viitsinyt lähteä enää viiden jälkeen rämpimään, kun ei siellä valojakaan ole, olis varmaankin tullut pupu pöksyyn! Käytiin se hieman lyhyempi, mutta kuitenkin ihan toimiva lenkki - paljon ylämäkeä. Tytötkin olivat lenkistä mielissään, eipä sitä samaa talsimista tien reunustoja haistellen, nyt oli uudet hajut nuuhkittavana, joten hieman sai tyttöjä toppuutella ettei mennyt lenkki ihan kiskomiseksi.

Netta käyttäytyi erittäin mallikkaasti, sillä kun tuppaa vetovaihde jäämään päälle kun metsän puolelle astutaan - yleisillä teillä kulkee kyllä nätisti, toisinaan saattaa alkulenkistä olla vauhtia, mutta tasoittuu kyllä. Luontopolulla kuitenkin mentiin rauhallisesti, nokka maassa, eikä mittään kiskomista. Mikä helpotus! 

Gille oli mulla toisena koirana - hieman vielä hiomista hihnassa kulkemisessa, mutta pääasiassa mennään hienosti. Ollaanhan sitä ihan mukulasta asti treenailtu, joten pitäisi olla jo hyvässä muistissa! Gillellä tuolla metsän puolella alkoi vainu vaihde, joten pikkasen sai hillitä sitä menoa, vaikka sai kuitenkin mennä edellä nuuhkien. Välillä tuli niitä vaiheita että Gille ajatteli; "Että menenpäs tuonne päin, ihan sama minne muut menevät" ja sitten se lähtikin jo kiskomaan toiseen suuntaan. Uskoi kuitenkin kerrasta, joten miksikään vääntämiseksi ei mennyt.

Ani kulkikin sitten Teron kanssa, oli kyllä sellaista menoa - huomatkaa Anilta! Se ei ikinä, IKINÄ kisko hihnassa, mutta nyt se painoi kuin tuulispää menemään. Tero joutui ihan kunnolla komentamaan, mutta jästipää ei ottanut komentoja kuuleviin korviinsa. Mahtaakohan kiima aika vaikuttaa asiaan, meinaan Anilla nyt juoksut... Ennen ei kyllä ole kiskonut lenkillä, oli tilanne mikä tahansa - tai no toisten koirien kohdalla alkaa hihnassa tuntumaan pientä painetta, mutta koskaan, koskaan Ani ei kisko. Helppo koira kuljettaa ja kuka vain voi sitä taluttaa, pikkuinen mussu kun on.

Tuli sitten lenkillä napattua hieman kuvia näytille tänne blogiin, ei mittään kovin kummoisia kännykällä otettuja, mutta ehkä niistä nyt jottain selvää kuitenkin saa. 

Todella kiva lenkki ja siellä jaksaa talsia tunti kaupalla! Koko lenkkiin kannattaakin varata noin nelisen tuntia, sen verran hienoja maisemia, varsinkin kesäisin, joten niitä tulee ihasteltua! Ja nyt puhutaan siit koko lenkistä, ei tästä lyhyestä, mikä me käytiin kiertämässä.

Koiratkin tykkäävät - vaikka niitä ei siellä vapaaksi voikkaan päästää. On sen verran yleinen ja paikoittain "vaarallisia" kohtia, joten vältetään ne ja kuljetaan hihnassa.

Reittiä on jouduttua vuosien varrella paljon muuttamaan, kuten lisäämällä noita kulkemista helpottavia "puusiltoja". Maasto välillä niin pehmeää, ettei siellä pysty kävelemään - ja on muutenkin todella suosittu maastopyöräily reitti - joten ei siellä mudassa pääse eteenpäin ilman helpotuksia. Viime vuonna reitin loppupäätä on muuteltu aika paljon, kiertää nyt hieman erikohdasta, mutta sekin vain tuhoisan myrskyn vuoksi - joka kaatoi paljon puita. Kyseisestä paikasta kun ei näitä puita kerätä pois, muistaakseni oli rauhoitettu alue (?) ja kuitenkin paikka pyritään pitämään mahdollisimman luonnon mukaisena - toki helpotetaan tätä reitin kiertäjiä tekemällä näitä siltoja ja näin edes päin.

Kunnon kesäkelejä odotellessa, sitten lähdetäänkin kiertämään koko lenkkiä! Nooh ehkä jo kunnon kevät kelitkin kelpaavat meille!

 Taiteellista porukkaa!

Sunnuntaipäivän vierailut

Sunnuntai aamupäivä onkin mennyt mukavasti sukulaisilla vieraillen, ensin käytiin äitin, Gillen ja Jamin kanssa isoveljen luona vierailulla, siitä sitten matkattiin isän luokse - jossa koirat pääsivät vähän Xenan kanssa leikkimään.

Automatka sujui aika levottomissa tunnelmissa isoveljen luokse, Jami piippaili taukoamatta - taitaa mieshormonit jyllätä ku Anilla on juoksut alkaneet. Gille matkusti rauhallisesti istuen, tai mitä siinä nyt pystyi kun Jami ravasi yli ja ali.

Siinä vaiheessa kun lähdettiin isälle päin, jaksoi Jami puolet matkasta olla hissun kissun, mutta sitten se alkoi taas. Eikä se todellakaan ole mitään herkkua, kun koira seisoo keskikonsolin luona ja piippaa korvan juuressa. Jos sitä komensi, se kiersi takapenkkiä pari kolme kertaa päästä päähän ja palasi uudestaan piippailemaan. Sitten kun se oma aloitteisesti poistui paikalta, se meni kiusaamaan Gilleä, joka olisi aivan mieluusti istuskellut ja tuijottanut ikkunoista ulos - siinä on kyllä niin Animainen matkustaja. Onneksi!

Isän luokse kun päästiin, mentiin ensiksi käymään pienellä lenkillä, niin koirat saisivat purkaa enempiä energioita pois. Käveltiin pellon poikki, jossa sitten päästimme kaikki kolme irralleen. Gille kuunteli ihan hyvin, pientä vastustusta ensimmäisen käskyn kuuntelemiseen, mutta toisen kerran kun käskin, niin palasi takaisin. Pientä murrosikää tulossa? Muuten ei valittamista - sitä kuitenkin treenaillaan harva se päivä, joten hyvin pitäisi olla iskostunut tuonne päähän. 

Jamilla vähän enemmän hangottelua, pistetään hormoneiden piikkiin, koska tämä herra on aina kuunnellut hyvin ja tottelee helposti. Nyt sai moneen kertaan äiti ärähtää, ennen kuin uskoi että oikeasti pitäisi tulla kun käsketään. 

Xena ei pitkälle mennyt - ehkä kerran pari - mutta palasi aina oma aloitteisesti luokse. Hieno tyttö! Osaisipa omatkin koirat seurata noin hienosti, tai edes tulla itse luokse. Gillellä ei muuten valittamista, mutta sillä aika kova vietti, joten hajut kiinnostavat enemmän kuin emännän käskemiset. Ikävä kyllä.

Lenkin jälkeen mentiin vielä hetkeksi sisälle sumpittelemaan, Jami jäi autoon, mutta Xena ja Gille tulivat sisälle pesuhuoneen kautta - oli pakko pestä koirien jalat ja mahan aluset, niin kuraisia olivat! Ärsyttävät kelit, ensin lunta ja sitten vähän vettä ja kaikki paikat ui kuravellissä!

Tytöt sitten pistivät keskenään hulinaksi - kauhea juokseminen, sohville hyppely, selkänojien yli kiipeäminen, matoilla pyöriminen ja sängyn muljaaminen. Ihania koiria - onneksi pestyjä! Pikku hiljaa virrat alkoivat loppumaan, joten kävivät yhdessä makuulle luita popsien. Toinen söi ja toinen seurasi vierestä, sitten vaihto ja saman toisin päin. Osaavat ainakin jakaa herkut keskenään, heh.

Sitten alkoi olemaan lähdön aika, joten nappasin tytöistä kännykällä yhteiskuvan - tai kuvia, mutta vain yksi oli esityskelpoinen (jos niinkään sekään), muut olivat sellaisia että joko Gille tai Xena heilauttivat päätään, jolloin näyttivät joltain alieneilta.

  Kuvassa Xena vasemmalla ja Gille the teippikorva oikealla.

Meidän blogimme on haastettu!

Karvakorvia kerrakseen haastoi blogimme, joten tässä haaste;

Haasteen tarkoituksena on löytää uusia blogeja ja auttaa huomaamaan heitä, joilla on alle 200 lukijaa.

1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.
2. Pitää vastata haastajan 11 kysymykseen.
3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.
4. Sitten tulee valita 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa.
5. Sinun tulee kertoa kenet olet haastanut.
6. Ei takaisin haastamista.


1. Olen harrastanut motocrossia.
2. Pelkään hämähäkkejä.
3. En ole IKINÄ juonut itseäni humalaan, koulutukseni vuoksi olen maistanut alkoholeja.
4. En polta tupakkaa.
5. Olen kolaroinut 15 vuotiaana moponi kanssa.
6. Omistan avoauton.
7. Olen erittäin huumorintajuinen ihminen!
8. Luen paljon kirjoja.
9. Rakastan valokuvaamista.
10. Minulla on ollut papukaija.
11. Olen syntynyt vuonna -91

1. Mikä on lempiruokasi? Ööh, lempiruoka... Varsinaisesti mulla ei ole lempiruokaa, tykkään enemmän omatekoisista, siis mitkä on pidemmän päälle valmistettu kokonaan itse.
2. Mikä on lempieläinlaji? Kyllä se taitaa koirat olla, hevoset hienosti melkein jaetulla ykkössijalla.
3. Onko sinulla eläimiä? Kolme koiraa ja kissa.
4. Kiinnostaisiko sinua eläimet ammattina? Khyl.
5. Asutko kerros-,rivi- vai omakotitalossa? Omakotitalossa.
6. Koetko viettäväsi liikaa aikaa netissä? Toisinaan joo.
7. Oletko liikunnallinen ihminen? Kyllä - ainakin tullut enemmän motivaatiota liikkumiseen kun polvikin kestää jo kohtalaisesti rasitusta.
8. Mikä on lempibändisi? Ei mulla varsinaisesti ole, mutta monia suosikkeja on.
9. Entäpä lempikappaleesi? Trumpsta
10. Minkä eläimen ottaisit tällä hetkellä, jos rahatilanteella/asumisympäristöllä ei olisi mitään merkitystä? Ehdottomasti hevosen!
11. Haluaisitko juosta maratonin jossakin vaiheessa elämääsi? Miksipä ei...?


KYSYMYKSET SEURAAVILLE;

1. Miksi raapustelet blogia?
2. Minkä rotuisen koiran ottaisit, jos et saisi valita sitä rotua/rotuja mitä sinulla on?
3. Minkä eläimen ottaisit, jos et saisi valita koiraa?
4. Harrastatko koirasi/koiriesi kanssa jotain lajia?
5. Onko sinulla jokin muu harrastus koirien lisäksi?
6. Onko taloudessanne muita lemmikkejä?
7. Millä kolmella adjektiivilla kuvailisit koiraasia/koiriasi?
8. Kuinka monta pantaa koirasi omistaa?
9. Haluaisitko blogillesi lisää lukijoita?
10. Millä kameralla kuvailet?
11. Millä mielellä raapustelit näitä vastauksia?


HAASTETUT
Koiratädin ihmemaa
Ninja ja isot kaverit
Ässä hihassa
Valonnäyttäjä
Ali ja Osmo
Doni
Cefi, Kamu ja Molly
Koiran haukuntaa
Just Another Dog Blog
Hölmöläiset
Koiria maalta

TOP 10 koirarodut

1. PINSERI

Pinseri liitelee ykkösenä, kuten olettaa saattaakin. Kyllä tästä on kehkeytynyt se mun rotu. Kompakti koko, helppohoitoinen turkki ja se luonne - siinä ratkaisevat asiat. Onhan rodun sisällä paljon erityyppisiä koiria, kuten meillä huomaa selvästi näissä kolmessä neidissä luonteen eroja, jätetään kuitenkin ne päivittelyt myöhemmäksi.

Pinseri sopii niin harrastamiseen kuin kotikoiran virkaankin, vahtikoiranakin toimii erinomaisesti, kunhan liikkunan määrä on kohdillaan (Ania ei lasketa tähän). Se vaatii koulutuksellaan pitkäjänteisyyttä kuin myös huumorintajuakin, rotu ei ole mikään miellyttämisen haluinen, mutta aikamoisina herkkusuina helppo motivoida ruuan avulla. 

2. DOBERMANNI

Sitten dobberi, ennen oli ykkösrotuni, mutta pinserin myötä on saanut itselleen kakkossijan. Rotuna ulkonäöllisesti muistuttaa pinseriä - tai toisinpäin, mutta on kooltaan suurempi. Jos rehellisesti sanon, niin typistetty miellyttää omaa silmää enemmän, mutta kun sitten ajattelee sen koiran tuskaa, niin kiitos ei. Kyllä luomukin on upea ilmestys, mutta jokin siinä typistetyssä vain on.

Jonkin verran kyseisen rodun kanssa ollut tekemisissä, enkä koskaan ole tavannut mitään mielenvikaista, kaikki olleet perhekoirina - niin pientenkin lapsien keskellä. Liika mustamaalaaminen tästä rodusta on antanut sille paljon huonoa valoa, mutta onneksi silti roduntuntevat eivät tästä ole lannistuneet. 

3. Belgianpaimenkoira MALINOIS

Belgianpaimenkoirista tämä malinois on aina kuulunut lempirotuihini, mielestäni erittäin komea koira. Yhdellä puolitutulla on malinois narttu, jonka vuoksi sitten tähän rotuun pääsinkin tutustumaan vähän lähemmin. Ulkonäöllisesti jo miellyttää silmääni - olen kuullut monen liittävän tämän rodun saksanpaimenkoiraan näöllisesti, mutta mielestäni ei - ehkä tummemman värinen malinois voi hyvinkin nopealla silmäyksellä muistuttaa sakemannia, mutta ei kyllä muuten. 

4. BEAUCERON

Tähän rotuun tutustuin vasta silloin kun Teron kanssa etsittiin meille toista koiraa. Netistä löydettiin sakemanni-beauceron risteytys narttu, joka etsi uutta kotia, joten googlettamalla viimeiseksi mainitun rodun pääsin tutustumaan siihen. Upea koira, niin luomuna kuin typistettynäkin - omaan silmään kuitenkin luomu miellyttää enemmän. 

5. BORDERCOLLIE

Rotuna sellainen jota olen aina katsellut, mutta ainoana miinuksena on tuo turkki. Toki onhan näissäkin sitä lyhyempääkin karvatyyppiä - mahtaisko se olla ihan tuota työlinja puolta - en sano varmaksi, kun en rotuun ihan niin tarkasti ole perehtynyt, jonkun verran lueskellut ja selaillut. Mutta muuten kyllä sellainen mikä on mieleeni.

6. IBIZANBODENCO

Kuinkahan moni mahtaa tietää kyseisen rodun? On suomessa aika harvinainen - mutta eiköhän joku tiedä.

Tähän rotuun tutustuin, ööh olisko ollut yyterin koirarannalla, se vaan iski, itse en niinkään välitä näistä "vinttikoira" tyypeistä, mutta ibizanpodenco vaan oli mieleeni. Tästä rodusta on kahta karvalaatua; sileä ja karkea. Tuo minkä tapasin oli tuo sileäkarvainen ja nimenomaan se on mieleeni. Karkea ei iske.

7. DALMATIALAINEN

On aina kuulunut suosikkeihin, jo ihan lapsesta saakka. Meillä oli silloin hoidossa tuttavien Aksu dalmatialainen ja ehkä silloin nuorempana myös nuo dalkku elokuvat lisäsivät rodun kiinnostusta kohdallani. Kerran pari olen myös lenkillä nähnyt kyseisen rodun edustajan ja tytöt ovat saaneet silloin kirmata vapaana sen kanssa. Asuttiin silloin kerrostalossa - kolme vuotta sitten...? Hieno rotu ja hauskan värinen!

8. AKITA

Tähän rotuun tykästyin Teron kautta, hän kuitenkin tykkää isoista ja pörröisistä koirista. Ja katsottiinhan me silloin aikanaan akitaa meille tänne omakotitaloonkin, mutta se hanke vähän niin kuin tyssäsi. Akitaahan on kahta erirotua; amerikanakita ja japanin akita inu. Lähes samannäköisiä, olisko tuo japanilainen vähän enemmän kasvoiltaan karhumaisempi - googlettaa kannattaa, näkee paremmin sen eron! 

Siksi otsikossa pelkkä akita, koska kummatkin rodun edustajat ovat mieleeni - ala kuvassa on japanilainen akita inu.

9. FAARAOKOIRA

Rotuna aina vähän hiipinyt tykkäys listalleni, joten päätin sen tänne sitten lisätä. Upea koira - aavistuksen ibizanpodencon tyyppinen. Jonkun verran rotuun olen tutustunut. Serkkuni aikanaan tätä rotua itselleen katsoi, mutta enemmän kissaihmisenä osti sitten kissan. Silloin rotuun perehdyin enemmän hänen kanssaan.

10. BOXERI

Viimeisenä tulee boxeri - en tiedä mikä, mutta jokin siinä on mieleeni. Pari komeaa yksilöä olen nähnyt ihan läheltä, toinen tumma tiikerijuovainen ja toinen vähän vaaleamman ruskea. Upeita koiria! Tuli siinä sitten omistajien kanssa vaihdettua muutama sananen rodusta. 

Siinäpä pieni esittely suosikki roduistani, TOP 3 on juuri noin, mutta loput eivät välttämättä ole ihan juuri tässä järjestyksessä, suurinpiirtein kuitenkin. Selitys kohdissa on vaan omia pälpätyksiäni - jos rotuihin kiinnostuit rotujen omat yhdistykset ovat hyviä tiedon lähteitä, kuin myös kasvattajat.

Löytyykö listalta kenenkään omaa suosikki rotua?