maanantai 11. toukokuuta 2015

Harjavalta ryhmänäyttely 10.5.2015


Ensimmäinen kuva kertoo varmasti enemmän kuin tuhat sanaa, mutta kerrotaan nyt kuitenkin, katsotaan millaista tekstistä tulee kun olen edelleen ihan liekeissä tästä huimasta saavutuksesta.

Jami tosiaan ilmoitettiin kotikunnan eli Harjavallan ryhmikseen. Mikäs siinä viiden minuutin ajomatka paikan päälle ja meillä kävi vielä hyvä tuuri kun ei tarvinnut parkki-tai sisäänpääsy maksua maksaa. Pinsereitä kaiken kaikkiaan kuusi - tuttujakin nähtiin - joten kuultiin että Jamin kanssa avoluokan uroksissa olisi vain yksi kanssa kilpailija. Tuttua puuhaa, nuorten luokista kun aloitettiin niin joko yksin tai kaksin ja näyttävästi avoluokissa meno jatkuu samanlaisena.

Kun meidän kehän alku koitti, niin voitte vaan uskoa kun nähtiin se toinen uros, niin omaan silmään rakenteellisesti Jamin kanssa saman tyyppinen - aika vanttera ja suhteellisen kookas. Siinäpä on sitten tasavertainen vastustaja. Sen enempää kehää selittelemättä niin oltiin loppujen lopuksi ERI SA PU1 ROP SERT sekä vihdoista ja viimein FI MVA. Wohoooo! Voitte vaan uskoa sitä tuulettamista kun näin kävi. Toinen avoluokka kun Jami täytti 2 vuotta ja siitä muotovalioksi. Mitähän Jami on nyt kaksi vuotta ja huimat kaksi viikkoa vanha?

"Good sized male. With enough good type of head. In static correct topline, good chest, well boned. Correct angulations. Not enough correct toplinen when moving."

Tuomari oli Iuza Beradze, Tsekki


Tämä kaikki sitten tarkoitti sitä, että ensimmäistä kertaa oli meidän mentävä ryhmäkehiin kaikkien päivän ROP-koirien kanssa, eritoten FC2 ryhmän koirien kanssa. Koska Harjavallassa sunnuntai kehät olivat FC2 ryhmälle. Ikävä kyllä tuomari tiputti tosi rankalla kädellä porukkaa pois - meidät myös, joten meidän osaltamme päivä oli pulkassa. Aivan super mahtavat fiilikset koko päivästä ja saatiin se mitä haettiin - Jami valioksi.


Kotiin kun päästiin, niin ensimmäiseksi pistin kennelliittoon omakoiran kautta valionarvohakemuksen, tai toisin sanoen vahvistuksen. Kunniakirjaa en ottanut, vaikka olisihan sellainenkin ollut ihan kiva. Mutta mielestäni tämä kaikki, muistot, ruusukkeet, pokaalit ja kuvat ovat huomattavasti tärkeämpiä kuin kunniakirja missä kerrotaan että Jami on valio. Vähän tylyä? En pahalla, mutta mielipiteeni on tämä.

Vielä tarvitsisi pinserit ry:hyn pistää Jamista kuva sinne valio osioon ja sitten joskus ja kun nuo tulekset päätyvät nettiin asti, niin Jami pääsee jalostusuroslistalle.


torstai 7. toukokuuta 2015

Tampere KV 3.5.2015

Mistähän sitä oikeen aloittaisi? No vaikkapa ihan päivän tai tarkemmin sanottuna päivän kulusta, oikeastaan aloitetaan jo edellisestä illasta - ihan vain kirjoituksen kannalta.

Tosiaan Jami tuli meille yökyläilemään, koska sunnuntai aamulla pitäisi siinä 7 pintaan startata kohti tamperetta näyttelyihin. Vaihtelun vuoksi meillä oli heti kello 10 jälkeen kehä. Neljä apinapinseriä (?) ennen meidän kehän alkua, joten kun aina sitä toitotetaan, että tunti ennen kehän alkua niin tälläkin kertaa otettiin varman päälle ja lähdettiin ajoissa liikkeelle. Onneksi ilmaa ajassa ni saatiin pysähdyttyä syömään ja lenkittämään koira kunnolla. Ja pakko vielä hehkuttaa, että koska kehä heti ensimmäisten joukossa, niin saatiin varmasti paikka tampereen urheilu- ja messukeskuksen parkkipaikoilta. Rajoitettu määrä niitä tarjolla, joten nettisivuilla pyydettiin varautumaan mahdollisiin parkkipaikan etsintöihin muualta. Meidän onni, myöhempien kehien epäonni - näin karkeasti sanottuna.

Kuten aikaisemmin sanoin ilmaa reilusti meidän lähtöajassa, joten ajoissa oltiin paikalla, saatiin siinä sitten rauhassa Jamin kanssa kierrellä, että paikka tulisi tutuksi, ettei olisi sitä turhaa höösäämistä koiran osalta. Silja siinä sitten vähän harjoitteli seisottamista ja juoksuttamista, muistin virkistykseksi kummallekin. Jami aluksi otti hyvin vastaan ohjeet ja korjaukset, mutta sitten yhtäkkiä alkoi pojalla sellainen neiti vaihe että voi herran jumala! Jami yritti jatkuvasti istua, ei muka millään tohtinut seisoa ja kun sitä peppua sieltä nosti niin vinkasu. Ööööh, kyllä se tiedetään ettei sitä sattunu, mutta draamaking kun välillä täytyy olla. Silja jo vähän kirosi, että jos meininki samanlaista kun viimeksi Turussa, niin ei touhusta tule yksinkertaisesti mitään. Kehotin Siljaa sitten vähän kehumaan ja leikkimään Jamin kanssa, josko se vähän laukaisisi tilannetta, niin hups keikkaa kun Silja ja Jami menivät kehään niin siellä oli narunpäässä aivan erikoira. Sellainen millainen se on yleensä, rauhallinen, välinpitämätön ja helposti vastaanottava.

Itse tinssasin paikallani kun hermoheikko - ei vaan yksinkertaisesti sellaista jännitystä kestä. Jami seisoi hienosti ja tuomari tsekkaili Jamia moneen otteeseen. Pelkäsin jo että paska arvostelu tulee. Mutta kun kuulin että ERI SA, niin mieli olisi tehnyt heittää volttia. Tuomari siis piti Jamin ulkomuodosta. Mikä onni! Seuraavaksi kilpailtaisiin sertistä - sitä kun ollaan tässä metsästämässä.
Meidän jälkeen kehään meni valiot, sen jälkeen veteraanit ja sitten olikin meidän vuoro kilpailla valion parhaiden ja veteraanin kanssa. Kilpailuluokassa kaikkiaan viisi koiraa, joista yksi valio tippui pois, joten Jami jäi paras uros sijalle 4 ja sertihän se sieltä tulla tupsahti - wohooo! Voitte vaan uskoa sitä iloa! Porukkaa kävi onnittelemassa ja Jami sai paljon kehuja ympärillä olevilta, että komea on poika.

Tuomari oli saksalainen - tämän vuoksi Jamin alunalkaenkin ilmoitin Tampreelle - Wächter Steffan.

"2 years. Could be little more square, masculine head, light eyes. Check bones, good reach of neck, oval ribcage. Needs more chest, little bit straight shoulders, correct tailset. weal (en saa mitään selvää) angulated behind, very goos coat and colour with seperate breast markings, fluent movement with good carriage."

Siljalle ja toivottavasti myös Jamille jäi kyseisestä näyttelystä erittäin hyvä fiilis. Silja totesi että lähinnä se oli parasta kun Jami oli nyt mukana, eikä leikkinyt mitään pikkuprinssiä. Että sunnuntaina, jolloin on äitienpäivä, on meillä seuraavat näyttelyt täällä kotikunnassa Harjavallassa.