Elämää ei sen enempää

Talvi senkuin jatkuu täällä satakunnassa, yhdellä sanalla kuvaten - ihanaa! Tuntuu paljon valoisammalta ja jotenkin tuo -15°C ei tunnu missään, virkistävää, vaikka en talvesta välitä, mutta nyt se menee siinä missä muutkin vuoden ajat. Vaihtelua siihen räntäpaskakurakeleihin, mitä tuossa joulun tienoilla vielä elettiin. Ne nyt jo onneksi takanapäin! Ja edessäpäin...

Tosiaan bloggerin kanssa jälleen ongelmia - mä en todellakaan tajua, olen pariin otteeseen raapustanut komiat tekstit, mutta kun lähetän ne, niin blogger ilmoittaa ongelmista ja teksti häviää. Ei yhtään hyvä! Oikein nyppii kirjoitella kun mikään ei mene perille asti.. Mielenkiinnolla oikein odotan tuleeko tämä edes perille. Toivotaan parasta.

Aika rennosti ollaan tyttöjen kanssa otettu, välillä tuimat pakkaset haittaavat menoa kun neideillä jäätyy tassut tai sitten mulla työvuorot niin kinkkisiä, ettei kerkeä yksinkertaisesti tekemään mitään. Vuorokaudessä liian vähän tunteja mun päiväkohtaisiin menoihin nähden - johon kuuluu niin koiraa, hevosta, ystäviä, perhettä ja tietenkin mieheni täällä kotosalla. Pakko karsia yhden päivän osalta vähän hommia ja sijoittaa niitä sinne milloin kerkeää, joten koirat menevät ensisijaisesti edellä - niin kuin pitääkin.
Mutta toki ollaan touhuttu myös näinä bloggerin "hiljaisina" (oikeasti blogger vain temppuilee!) hetkinä jos jonkinmoista. Ollaan käyty jäällä lenkkeilemässä, koko pinseripoppoon voimin - johon siis kuuluvat myös Jami ja Xena. Se oli kyllä reissu! Koirat kirmasivat ja liukastelivat, me marsittiin perässä tuultapäin puskien - oli sitten kylmä! Kameraa ei ollut mukana ikuistamassa tätä retkeä, koska oli sne verran pimeää, että ketään tuskin kiinnostaa katsoa mustia kuvia, joissa voi havaita vielä mustemmat möykyt.
Tyttöjen kanssa ollaan myös kotosalla pelattu etsi peliä, jossa siis piilotan makupaloja - yleensä olohuoneeseen niin että tytöt joutuvat niitä etsimään nenäänsä käyttäen. Jopa pikkuinen Gille on hoksannut pelin juonen ja viipottaa nokka pitkänä pitkin huonetta - siinä missä Nettakin, Ani tietää pelin juonen, mutta on sen verran laiska, että mieluusti toivoo makupalan vain tippuvan nokan eteen taivaalta - tai tässä tapauksessa kädestäni. Kyllä se hetken viitsii nenäänsä käyttää, mennen muiden perässä, vaikka ehkäpä helpommin pääsisi jos kävisi itse etsimässä toisista paikoista. Eikä niistä, missä rohmut ovat jo edeltä käyneet ja sitten Ani käy ottamassa tuoksut vain nenäänsä.

Tuli myös yks päivä kuvattua tuota Jami poikaa, kun se oli tässä meillä hoidossa hetken aikaa - tai no ei varsinaisesti hoidossa, hain sen kyllä tähän leikkimään tuon Gillen kanssa kun olin vapaalla, että äiti sitten haki koiransa illemmalla takaisin kotiin. Kuitenkin kuvasin sitä hieman ja tässä pari parhaimpaa otosta.

Tuli sitä myös tyttöjä kuvailtua, mutta sisätiloissa, jolloin kuvatkin olivat sitä sun tätä luokkaa. En ikinä saa asetuksia kohdilleen, koska putki on niin huono valotukseltaan, ehkä pitäisi hankkia uusi, joka myös pärjäisi sisätilan kuvauksissa, ilman että tarvii vääntää ja kääntää noita asetuksia ihan ääriasentoihin. Ärsyttävää hommaa, kuitenkin mielenkiintoa olis tuohon kuvaamiseen - mutta ei ehkä tolla putkella. Ulko/liike kuvaukseen tulikin viime vuonna ostettua uusi putki, joka on myös hintansa väärti! Kyllä kelpaa!

 Tässä oli tarkoitus napata yhteiskuva - niin että ovat vierekkäin,

mutta linssilude ryömi etulinjalle paistattelemaan, jättäen äitin varjoonsa!

Olisi kiva tehdä jokin "aihe" postaus, mutta en oikein keksi mitään sopivaa. Meillä kuitenkin elämä aika nooh tasaista ettei nyt oikein siitä ole kirjoiteltavaa - mutta jos olisi jokin toinen aihe, niin blogikin pysyisi päivitysten kanssa tasaisena, vaikka aiheet eivät liittyisi meidän koirien elämään. 

Mitäs mieltä oltaisiin? Olisiko jotain aiheita?

Top 10 koirarodut?  Siis mun mieleiset koirarodut - jonkunmoiset perustelut näihin valintoihin, että miksi juuri nämä miellyttävät. Olisiko kelvollinen?

Treffailuja ja ongelmia

Kuinkas muutenkaan jos Ani on mukana, en vain käsitä miten se voi olla niin agressiivinen toisille koirille? Kuitenkin se on aina ollut todella sosiaalinen ja se kenet olen aina ensimmäiseksi tutustuttanut uusiin tuttavuuksiin, mutta nykyään Anin saa pitää loitolla toisista koirista. Se ei edes yritä tutustua - siis haistella tai mitään - vaan käy päälle kuin mikäkin yleinen syyttäjä. Missä vika? Varmasti hihnan toisessa päässä, sitä ei sovi laskuista pois jättää. Mutta miksi vain Ani, ei Netta saatikka Gille - nämä kaksi edellä mainittua voivat olla kenen koiran kanssa tahansa tekemisissä, ei mitään ongelmia - mutta se Ani.
Hihnassa se on joko kauhea remmirähjä tai vastakkaisesti se hiljainen hissuttaja joka yrittää hyökkätä takaani toisen koiran päälle. Eihän se nyt kimppuun pääse kun eripuolilla teitä kuljetaan, mutta yrittää silti. Tämä alkaa vain ikävästi stressata itseäni - se harmittaa ihan hirveästi kun ei sitä Ania viitsisi aina jättää pois kaikesta missä on muitakin koiria mukana, mutta sitten kun se on mukana saa kulkea varpaisillaan kun se on heti päälle käymässä.

Kertokaa ihmeessä jos on hyviä neuvoja tähän tilanteeseen, kun koira ei tule toimeen toisten kanssa?

Esimerkiksi aikanaan Ani ei sanonut mitään kaverini Sannin Nopasta ja Yatzystä, hyvin tuli toimeen ja kun heille tuli se pikkuruinen Kimble - Ani oli hieman kyttääjä, mutta sitten asia jäi siltä osalta. Sitä ennen ei kenenkään muun kanssa tullut toimeen. Miksi vain toiset koirat mutta ei toiset?
Eläinlääkäristäkin olet kysellyt vähän mikä voisi olla, kipeäksi eivät epäilleet, vaikka sitäkin vähän ehdottelin. Eivät oikein osanneet sanoa mitään - Anilla kuitenkin ikää alkaa kertymään se kuusi vuotta, joten sitä epäilivät. Toiset koirat muuttuvat iän myötä kärttyisimmiksi. Tiedä sitten.

Kuitenkin tänään treffailtiin koko pinserilauman voimin - meidän koko poppoo, äiti Jamin kanssa sekä isä ja Marja Xenan kanssa. Vilskettä oli vaikka muille jakaa, sisarukset pistivät hiekan pöllyämään - lunta kun täällä satakunnassa ei ole - ja tekivät sellaisia äkkiä käännöksiä, että oikein nauratti. Netta kävi parisen kertaa hepuleissa mukana, mutta enimmäkseen se oli Teron perään, joka heitteli sille keppejä. Neiti kun rakastaa niiden noutamista yli kaiken!
Jami oli vähän innokas siskojensa perään - kummallakin kun ovat juoksut loppusuoralla - silti poika uskoi todella hienosti. Yritti silti sitkeästi josko kuitenkin saisi vähän. Kyllä silmä tarkkana sai olla, vaikkei Jami olisikaan päässyt loppuun asti - Xenalla ja Gillellä kun oli tuota loikkimista meneillään.

Sitten ihan varoittamatta Ani sai Xenan huulesta kiinni - voitte vaan uskoa sen vikinän määrää. Kaiken kukkuraksi Netta ja Gille käyvät Anin päälle. Komentavat Ania väärästä käytöksestä? Netta kun reagoi aina Anin paskamaiseen käytökseen ja pistää neidin ruotuun, tällä kertaa pikkuruinen Gille pisti myös ojennukseen ja roikkui Anin selässä, niin että Ani sai selkään pari reikää. Siinä sitten komennettiin Nettaa ja Gilleä, repien niitä kauemmas Anista, joka mulkoili niin happamasti Xenaa - joka puolestaan sai poskeensa pienen reiän, josta verta valui. Tein siinä nopean tarkistuksen, haava ei paha, ylähuulen reunassa pieni vekki, joka tyrehtyi suhteellisen nopeasti. Onneksi Xena ei pelästynyt sen pahemmin, jatkoi leikkejään sisarustensa kanssa, kiertäen Anin kuitenkin kaukaa. Nettakin pistettiin hihnaan, koska se oli toistamiseen käymässä Anin päälle.
Muuta selitystä en keksi kuin sen, että Anin mielentila on liian huono, jolloin Netta yrittää korjata sitä. En viitsisi antaa niiden tapella, koska siitä ei seuraa koskaan mitään hyvää. Ottavat liian pahasti yhteen ja siihen rytäkkään kun vielä lisää Gillen, kaksi yhtä vastaan - ei kovin tasaväkistä touhua.

Loppu treffi reissu sujui hyvissä tunnelmissa, jopa Netta ja Ani saivat välinsä kuntoon, niin ettei oltu jännittyneitä ja heti haastamassa riitaa. Xenakin tutkaili Ania kauempaa, mutta lähellekään ei enää mennyt vaikka kiinnostus oli edelleen aika kova.
Kyllähän sitä toivoo että saataisiin lauma yhtenäiseksi ja pystyttäisiin viettämään enemmän aikaa yhdessä - ilman että Ania tarvitsee jättää laskuista pois tai tunkea sille kuonokoppaa.

Nyt vaan neuvoja tulemaan tai omia kokemuksia!

Ikiliikkuja Ani

Otsikko oikein tihkuu sarkasmia kun puhutaan Anista ja ikiliikkujasta samassa lauseessa - kyllä tuota Ania kuvaa parhaiten sana sohvaperuna. Eihän se muuta tekisikään kuin löhöilisi päivät pitkät siellä sun täällä, mihin nyt vaan jaksaakin itsensä kammeta. Tänään kerkesin pari kuvaa napata siitä kun se makoili kolmessa eri paikassa, muita paikkoja en huomannut kun tuli käytyä vähän asioilla, mutta oli kyllä hymy herkässä. Siinä missä Netta ja Gille mussuttelivat luitaan, niin Ani otti rennosti torkkuen. Ja kyseessä on pinseri, joka tunnetaan energisenä koirana. Mikä Ani on oikeen rotuaan?

Ensimmäiseksi Ani otti torkkujaan omalla pedillä - joka on nyt vähän pikkuruista kokoa. Kiitos kissan joka kävi kusemassa isomman pedin! Nyt olisi harkinnassa hieman erillainen peti, se tosin pitää tilata netistä ja hintaa on reilusti yli 100€, pitääpä tilata heti kun antaa varat siihen myöden. No kuiteskin palataan takaisin sohvaperunaan - neiti oli niin kuoleman oma pedissään tuossa takan edessä (takka on heti kuvassa oikealla) ettei välittänyt ollenkaan mun kuvailuista. Gille kävi pari kertaa tökkimässä, mutta Ani vaan oli. Onko hieman laiska koira?

Jossain vaiheessa takan lämpö taisi olla Anille liiaksi, joten neiti oli siirtynyt olohuoneen matolle todellakin aivan pitkin pituuttaan. Nappasin nopeasti kuvan, koska kamera oli valmiina näitä hetki varten. Pitihän nämä nyt ikuistaa oikeen blogiin asti. Kyllä sitä välillä oikeen miettii että miksi Ani poikkeaa näin paljon pinserin tyypillisestä rotumääritelmästä? Siis onhan aina roduissa poikkeuksia, mutta energinen ja aivan toisessa ääripäässä oleva sohvaperuna eivät kyllä millään voi osua samaan rotuun. Olen kuitenkin tavannut lukuisia pinsereitä, sekä keskustellut paljon pinserien omsitajien kanssa - eikä kellään ole ollut samanlaista laiskiaista kuin meillä! Siis Ani on niin laiska että lenkillekin lähtö on sille yhtä kidutusta! Alkaako olemaan jo noloa?

Viimeisimpänä mutta ei suinkaan vähäisimpänä Ani oli siirtynyt sohvalle torkkupeiton alle nokosille. Olohuoneessa muutenkin aika kuuma, niin toinen änkeää itsensä vielä peiton alle - tuosta se kyllä sitten siirtyi peittojen alta pois tämän kirjoituksen aikana, jääden kuitenkin sohvalle vielä pitkälleen. Enää en tiedä mitä pitäisi sanoa. Ani on kyllä aivan mahtava koira sen helppoisuuden takia - jos ei lasketa sen agressiota toisia koiria kohtaan, mutta perusluonteeltaan. Ongelmana on ettei se mukamas jaksa tehdä mitään, se on vaan niin 'tylsä' koira. Sen kanssa on turha yrittää edes touhuta mitään, koska sen ilme on; "Ootko sä nyt ihan tosissas että mä joudun liikkumaan?". Toisinaan se saa hepulikohtauksia, mutta niiden jälkeen ollaan sitten niin koomassa loppupäivän, ellei siihen päälle vielä seuraavaa viikkoa, että sille makaamisen määrälle ei ole rajaa. Anista ollaankin aina laskettu leikkiä, että se on ikiliikkuja, joka makaa sen 23,5 tuntia vuorokaudessa. Ihana koira se on, enkä antaisia sitä pois mistään hinnasta!