Treeniä, treeniä ja hoitokoira Xena

Torstaina saatiin Xena meille viikoksi hoitoon, koska iskä ja Marja lähtivät italiaan. Mikäs siinä, voinpas vähän sitten treenailla neitosen kanssa käytöstapoja ja miten koiralaumassa käyttäydytään.
Ensimmäisenä iltana ei meinattu saada Xenaa sisälle, se vaan vikisi portilla Marjan perään. Huono homma. Parempi tietenkin olisi ollut jos oltaisiin haettu neiti meille, näin se ero ei tunnu niin pahalta koirasta. Todistettu juttu! Loppujen lopuksi jouduin sen sitten hakemaan sisälle hihnan kanssa ja neiti antoi hienosti itsensä kiinni. Sitä ongelmaa on ilmennyt, siis ettei anna itseään kiinni. Vetää sen ihan leikiksi.
Anin kanssa sujui heti hienosti, se ei yrittänyt sisällä tehdä Xenalle mitään, nukkuvatkin lattialla vierekkäin. Edistystä, oon tyytyväinen!

Gille Teron jaloissa ja Xena kyttää hevosta.

Seuraavana päivänä lähdettiinkin sitten tutustumaan hevostalleihin Xenan kanssa, Gille otettiin mukaan myös, meiän tyttöhän on ihan selvästi tallikoira, heh. Xenahan pelkäsi hevosia, se vaan kyttäsi kauempaa jännityneenä, mutta voitteko kuvitella ei inahdustakaan. Sitten välillä se meni Teron jalkoihin kyttämään tuota suurta valkeaa hevosta. Ringohan olisi mieluusti tehnyt lähempää tuttavuutta koirien kanssa, mutta Xena pakoili, eikä Gillekään nyt ihan onneissaan juokse hevosen luokse. Tällä kertaa se kyllä tuli huomattavasti lähemmäksi, jolloin Ringo hamuili tuttavallisesti Gillen selkää, sitten nuuskuteltiin toisia nenut vastakkain.
On kyllä mennyt oikein mukavasti nämä päivät, Xena vaatii vähän enemmän komentoa kuin meidän tytöt, jotka ovat siis tottuneet kuuntelemaan käskyjä - toisin kuin Xena. Mutta nopeasti neiti oppii!

Jamin kanssa tuli taas lauantaina treenattua näyttelyitä varten, jotka tosiaan ovat parin viikon päästä tuossa Nakkilassa (Porin KV kyseessä). Kokeiltiin Siljan kanssa eri tekniikkaa Jamin asettelussa, kuten siellä Tuusulassa Hannele neuvoi ja eron kyllä huomasi! Jami jäi hienosti aloilleen, ei sählinkiä, vaikka tytöt olivat mukana vähän niin kuin tarkoituksellisesti häiritsemässä. Aluksi Jami ei millään tohtinut kuunnella Siljaa, mutta kyllä se siitä sitten ja oltiin kumpikin todella tyytyväisiä. Eiköhän tämä näyttelyura tosiaan tästä sitten aukene!
Lopuksi päästettiin Gille ja Jami juoksemaan ylimääräisiä höyryjä pois. Xenakin olisi ollut kiva päästää, mutta itsellä ei ole kovin suura luottoa vielä neitiä kohtaan, joten se sai hihnassa tyytyä olemaan. Nettakin pääsi lopuksi vähän kirmaamaan lapsosten kanssa. Voi sitä riemua! Netta kyllä otti kaiken ilon irti! Sitä ei voi edes sanoin kuvailla, kuinka hepuleissaan se oli. Ihan onnen kyyneleet tulee silmiin sitä ajatellessa.
Käytiin vielä siinä tapahtuma aukion rannalla uittamassa koiria, Jami ja Netta olivat ainoita ketkä menivät kunnolla veteen. Gille vähän kahlasi ja Xena kasteli vaan tassunsa.

Alla taas vähän reilua kuvasatoa lauantailta, niin näyttelyharjoituksia, kuin reilusti iloisia koiria!

Jamin ravitreeniä

Jami kommeena!

Gille ja Jami leikin huumassa

Xena

Okei...... Gille ja Jami

Jami ja Gille

Jami ja Gille, sekä Xenan sumea naama

Netta ja Gille

Netta hepuleineen

Neppari

Vesikoira Nepuska

Jami 

Neppari

Gille, Netta ja velmukatseinen Xena

Jamin seisontatreeni

Olisiko mitään aihetta kirjoituksiini?

Ehdotuksia saa laittaa :)

Tällä kertaa tälläinen sunnuntai

Ihan aamusta käyty ensin tallilla hoitamassa hevoset, samalla tuli vähän hypättyy mielen virkistykseksi. Sitten kotiin vähän ottamaan rennosti ja tietenkin kuvaamaan koirien touhuja! Tuli jopa sitten ihan ajan kuluksi seisotettua koirat, myös Jami rakenne kuvia varten. Eivät ole ehkä ihan parhaimmistoa, mutta kaikilla niin kova kiire, että asennotkin vähän niin ja näin, kaukana siitä mitä kuuluisi olla. Mutta eihän meiltä enää kukaan muu näyttelyissä tule käymään kuin Jami - Gille on nyt vähän siinä ja siinä, se on sen verran pirpana, että täytyy nyt katsoa. Seisottamisharjoituksia tulen sillekin teettämään, josko sitten kävisi parit kehät pyörähtämässä - mutta tosiaan katsotaan.

Netta osaa hommansa, tosin etujalat saisivat olla hieman taaempana, niin sitten oltaisiin oikeilla jäljillä.

Aah Gille, niin takakorkeena.. Ei se kyllä yleensä noin takakorkeelta näytä. Etupää aika etupainoisena ja selkä jännittynyt. Etujalat saisi myös olla hieman taaempana. 

Jami näyttää kans miten homma hoidetaan kotiin. Etujalat saisi myös olla hieman taaempana, jolloin rintaa saisi enemmän esille. Takajalat ehkä voisi myös olla aavistuksen taaempana.

Voi meiän Ania, on se vaan niin....reppana. Ensinnäkin etupää ryhdikkäämpänä, selkä ei noin jännitynyt, takajalat ja etujalat vielä hieman taaempana.

 Sitten vaan köllöteltiin auringon palvonnan alaisina ja seurattiin nuorimmaisten temmellyksiä, niitä ei tuntunut helle häiritsevän yhtään, vaikka vanhemmat rouvat vetivät tyytyväisinä hirsiä, eikä kiire ollut mihinkään. Gille veti ympäri pihaa satalasissa ja Jami yritti kovin pysyä menossa mukana, mutta Gille kevyempi rakenteisena tekee sellaisia syöksyjä sinne tänne, ettei pojalla ollut mitään mahiksia. Mutta kun alettiin painimaan, niin meiän tyttöhän se siellä alimmaisena pyöri, ihme! Toki sekin teki vasta hyökkäyksiä, mutta ehkä se antoi Jamille vähän tasotusta tässä paini hommassa - kun neiti taas hallitsee tämän juoksun? Heh, ehkäpä ei.

Ja kuten alla olevista kuvista näkyy, koirani eivät ole mitään täysjärkisiä :D

Siinä ulkona istuessamme, alkoi jyristä ja taivaalle kerääntyi tummia pilviä. Olin jo ihan valmistautunut kunnon ukkosmyräkkään, mutta harmikseni, se sitten meni ihan tästä vierestä. Saimme vaan kuunnella ukkosen sulosointuja, mutta emme kokea sitä. Tylsää!

Mutta toisaalta parempi näin, saanpa viimeinkin nauttia ihanasta auringonpaisteesta vapaallani, sekä tietenkin viettää sitä ihanan mieheni ja koirien kanssa!

Pinserien erikoisnäyttelyt 7.6 Tuusulassa

Noniin Jamin ensimmäiset näyttelyt ohi ja ei voi muuta sanoa kuin erittäin tyytyväinen olen! Silja onnistui handlaamisessa erittäin hyvin ensikertalaiseksi - Jami jopa käyttäytyi ihan fiksusti - ainakin pienen osan ajasta. Muuten se sitten vaan inisi, vaikkei sen kummempia puuhaillut, mutta sellainen jatkuva piippaaminen vieressä on aikas turhauttavaa.
Junnu kehässä kiitettävästi kilpailijoita, 12 kappaletta! Pärjättiin silti hyvin, vaikkei jatkettukkaan kilpailuluokkaan, mutta ei se meitä haitannut, kokemusta ja hyvää arvostelua tässä lähinnä haettiin. Mikä meni aika nappiin! Silja oli tyytyväinen ja kummatkin - myös äiti - oli tyytyväinen Jamin saamaan arvosteluun, joka menee kutakuinkin näin (käsiala ei mitään kovin hyvää, yksi sana epäselvä, jota en edes päästä osannut arvuutella.)

"Hyvän kokoinen maskuliininen uros, jolla oikeat rungon mittasuhteet seistessään. Kaunis kaula, selvä säkä. Kevyet korvat. Vahva kallo-osa. Hieman liian pyöreät ja vaaleat silmät. Riittävä kuono-osan pituus. Toiv. vankemman alaleun. Kokonaisuudessa pää saisi olla hieman vankempi. Oikea raaja luuston voimakkuus. Hieman etuasentoiset lavat. Toiv. korostuneemman eturinnan ja hieman pidemmän rintakehän. Riittävät polvikulmaukset ja reiden leveys. Hyvä -jotain ja käpälät. Hyvä häntä. Lievää ulkokierteisyyttä etuliikkeessä. Erinomainen käytös. Esiintyy hyvin."

Tuomarina; Tanya Ahlman-Stockmari

Hannele tarjoutui seisottamaan Jamin, että saadaan kelpo kuva esille, KIITOS!

Jami jopa mitattiin, peräti ainoana omassa luokassaan, hieman kookas...? Jäi kuitenkin nippa nappa rajojen sisäpuolelle ja arvostelua jatkettiin. Sydän kurkussa sitä oltiin koko arvostelun ajan! Jami kuitenkin onneksi osaa seistä ihan mallikelposesti, mutta ylhäällä olevassa kuvassa nähdään kyllä kunnon asettelua! Wau! Siljan kanssa tähdätään nyt tähän linjaan, vaikka hän onkin paljon tehnyt töitä että Jami edes osaa seistä kunnolla, ilman että jalat on missä sattuu - joten se oli tässä iso plussa, ettei ihan nollina menty paikan päälle, heh.

Kyllä Jami osasi myös liikkua sulavasti!

Vaikka Jamin mielestä tää tyyli olis ollut huomattavasti parempi! Vauhdilla vaan!

Ihan kivasti poika antoi myös hampaat katsoa..... loppujen lopuksi. Ensin vähän testattiin, että onko pakko!

Seuraavaksi sitten mennäänki Porin KV (jotka tosin on Nakkilassa) näyttelyihin katsomaan, miten siellä pärjätään. Siljan kanssa on reilu pari viikkoa aikaa hiota seisottamista ja yleisesti handlaamista. Jamin kanssa kun oli hieman ongelmia tuon ravin kanssa, Silja joutui kävelemään että poika viitsi ravata, heti kun Silja hälkkäsi Jami laukkasi. Tätä tullaan treenaamaan nyt ahkerasti! 

Mutta erittäin positiivisella mielellä jatketaan! Oli kyllä mukava aloitus näyttely-harrastukselle oman kasvatin kanssa!

Näyttelyt lähestyvät

Noniin hyvä tovi taas vierähtänyt tämän päivityksen kanssa, siis jo ihan yleisesti. Ei vaan kerkea ja innostuskaan ei ole ollut mitään huippuluokkaa. Harmin paikka, paljon - no "paljon" asiaa olisi ollut kerrottavana, mutta enpä rupea niitä tänne nyt tuputtelemaan sen enempää.

Mutta nyt palataan tämän päivityksen aiheeseen, elikkä tämän viikon lauantaina meillä olisi Tuusulassa pinsereiden erikoisnäyttely, jossa kukas muukaan kuin herra Jami käy kehässä pyörähtämässä, serkkuni Siljan handlaamana. Toivotaan hirveesti tsemppiä kehään! Ensimmäinen näyttely Jamilla siis kyseessä ja Porin KV olisi sitten tämän kuun lopulla seuraava. Katsotaan minne sitten ilmottaisi, ei mikään hengenhätä ole.

Silja on ahkerasti Jamin kanssa treenaillut seisottamista, sekä liikkumista. Ja nyt huomaa jo eron, on se vaan kommee poika! Ehkä aavistuksen massaa saisi kerätä, ei liikaa, mutta ihan vähän. Sitten menee kropan sopusuhtaisuus pieleen, jos liikaa kertyy. Eihän Jami nytkään paha ole, huomaa kyllä että kyseessä vielä nuori koira - liikkuvuus on todella voimakasta, mutta kevyttä.

Jännitys senkun tiivistyy! Katsotaan kuinka riekaleina äitin hermot on perjantai illalla, saatikka sitten lauantaina. Kännykkä varmaan pirisee koko päivän - Siljan kanssa kuitenkin kahdestaan startataan lauantai aamulla ja äiti jää kotiin. Ei oteta sitä mukaan häiritsemään Jamin suoritusta, hah - ei vaan, äiti sanoi itse ettei tule mukaan. Ehkä parempi niin, ehkä ei, sen tuloksen näkee sitten.