tiistai 18. marraskuuta 2014

Gille tallikoirana

Käytiin tänään Gillen kanssa kahdestaan tallilla, päätin käydä siivoamassa karsinat ja laittaa iltasapuskat valmiiksi, ennen kuin menen iltapäivällä ratsastamaan ystävän kanssa. Ajan matelu ja tylsyys iskivät, joten mikäs siinä, raitista ilmaa ja ajanvietettä mukavassa paikassa.

Otin Gillen mukaan kahdesta syystä - neiti viihtyy eniten ulkona ja uskoo kolmesta neidistämme kaikkein parhaiten, ehkä kolmantena syynä on se, että neiti on sen verran arka, ettei mun tarvitse sitä vahtia vaan se seuraa mua kuin hai laivaa. Tottahan toki mä nyt pidän silmällä neitiä, mutta mitenkään hysteerisesti ei tarvitse vahtia. Pysyy kuitenkin hyvin läheisyydessä, eikä tee mitään omia retkiä yksinään.

Gille kulutti aikaansa rouskuttelemalla kovia leivän paloja, sekä kävi välillä maistelemassa hevosen kikkareita karsinoista, niin kuin aina.
Aah melkein unohdin, Gillellä on kuvassa päällä se neule mistä aikaisemmassa postauksessa mainitsinkin. Ilma oli aika vilpoinen kun tuuli ja pientä pakkasta oli, joten ihan Gillen hyvinvoinnin vuoksi puin neuleen tallille, eikä kyllä ollut virhe! Neiti ei kertaakaan tärissyt, vaan tyytyväisenä istuskeli tai tepasteli tallissa. Jopa kokeilin pariin kertaan, niin neuleen alta koira oli sopivan lämmin. Oli sitten oikein positiivinen ostos, ei millään tavalla turha!

perjantai 14. marraskuuta 2014

Leikki ikä on koko ikä


Tänään käytiin Teron kanssa pikaisesti porissa piipahtamassa, kotona on päivisin niin tylsää sairastella kun mitään ei voi tehdä, että päätin käydä ostamassa itselle vähän luettavaa - rakastan siis lukemista ylikaiken. Sekä poikettiin siinä samalla myös Mustissa ja Mirrissä katsomassa tytöille vähän uusia leluja, suurin osa kun on jo joutunut roskisten nielaisemiksi, syystä että meillä kotona asuu suolistajia. Sekä vierailee suolistajia - Jami ja Xena.

Ostettiin sitten kaksi pehmolelua, jotain uutuus silly bum-leluja, jotka lehden mukaan houkuttelevat hupsuilla pyllyillään kimppuunsa. Näitä saa haukata hanurista luvan kanssa! Sellainen iskulause, jos koirat sen ymmärtäisivät niin olisivat taatusti enemmän kuin iloisia.

Kuitenkin siinä seuratessani koirien iloista temmellystä uusien lelujen parissa, tuli pohdittua koirien leikkimistä siis yleisellä tasolla. Esimerkiksi meillä kun vertaa noita koiria keskenään, niin Anin voi huoletta tiputtaa pois näistä leikkivistä koirista, se ei pahemmin leiki. Ehkä kerran kuukaudessa jos silloinkaan. Saattaa se tossa illalla heittää pari kertaa lelua ilmaan, kunnes se sitten kömpii takaisin petiinsä - mutta ei todellakaan joka ilta. Netta puolestaan tykkää leikkiä, se kyllä enemmän leikkii Gillen kanssa kuin leluilla, vaikka välillä se riepottelee leluja innoissaan. Varsinkin jos yhdyt leikkiin mukaan, heittelet lelua sille tai vedätät lelun kanssa, niin sitten se innostuu kunnolla. Pari haukahdustakin saattaa tulla. Kun taas meidän villi viikari Gille leikkii pääsääntöisesti yksinään leluilla, se heittelee, nyhtää ja kantelee niitä paikasta toiseen ja toisinaan se tykkää kun niitä heittelee sille. Välillä se Jamin kanssa riehuu lelujen kanssa, Nettakin saattaa välillä sitten yhtyä lelun repimiseen.


Olen jonkun verran keskustellut koira ihmisten kanssa yleisesti koiristamme ja monesti keskustelu on kääntynyt tuohon koiran leikkimiseen. Jotkut jopa huolestuvat kun koira ei enää leiki, vaikka nuorempana teki sitä useaan otteeseen. Esimerkiksi tädilläni on yli 9-vuotias uros koira, joka aina ennen nukkumaan menoa leikkii hetken nallellaan, kunnes käy ilta unilleen. Se ei ole koskaan ollut mikään leikkisä koira, mutta hän kertoi että kerran se ei leikkinyt kuten tavallisesti ennen nukkumaan menoa, niin seuraavana aamuna koiralla oli kuumetta - eli epäilykset olivat heti nousseet, että koira on kipeä. Jäin tätä silloin pähkäilemään ja tosiaan, jos koira poikkeaa 9 vuotisen elämänsä aikana asiasta minkä se tekee joka ilta, niin kyllähän sitä tulee heti ajateltua mistä poikkeama johtuu. Vai mitä mieltä olette?

Meillä olisi varmaan toisinpäin, että jos Ani yhtäkkiä alkaisikin leikkiä joka päivä innoissaan, niin huolestuisin että mitä ihme nappuloita se on saanut suuhunsa. Oppii sitä oman koiran kuitenkin tuntemaan läpikotoisin. No jos Anissa pysytään niin olen aina ihmetellyt sitä, kun se ei oikein leiki toisten koirien kanssa - enkä nyt annakkaan, koska Anista on tullut toisia koiria kohtaan agressiivinen. Silloin ku se ei ollut, niin Netan kanssa se saattoi joskus vähän leikkiä, mutta ei muiden, paitsi vinttikoirien. Mikä ihme Ania kiehtoo vinttikoirissa? Aina kun näimme vinttikoiran, niin Anilla meni pasmat sekaisin ja se rupesi kiljumaan - ei nyt ihan kirjaimellisesti - ja halusi kovasti mennä leikkimään. Jos ja kun annettiin koirien vähän haistella, niin Ani sinkoili hihnan päässä perä alhaalla aivan innoissaan. Ööh...? Koirapuistossa aikanaan se kirmaili vaan vinttikoirien perässä, jos jonkun muun rotuinen meni Anin vierelle, niin se melkein kuin masentui. Hyvin outoa etten sanoisi.

Joten voiko sitä sanoa, että kyllä koira leikkii minkä ikäisenä tahansa, eikä se niinkään ikää katso, vaan koiran perusluonnetta? Onko se sitten leikkisä, vai tälläinen mummomainen nysväri kuten Ani, koska kyllä meillä Netta ja Gille ovat hyvin leikkisiä, Netta rakastaa kuitenkin enemmän touhuta ihmisten kanssa sellaisia nouto- ja vetoleikkejä. Ja koira painit ja kirmaukset ovat kanssa varmasti listan kärjessä.
Gille on aivan selvästi välimaastossa pyörivä neitokainen, se tykkää leikkiä toisten koirien kanssa, mutta välillä myös ihmisten. Päivästä paljon kiinni, toisinaan se oikein tyrkyttää leluja mulle tai Terolle, mutta seuraavana päivänä, jos kosketkin leluun ku se leikkii niin se hakee uuden. Selvästi ilmaistuna älä tule häiritsemään leikkejäni.

torstai 13. marraskuuta 2014

Muodonmuutosta havaittavissa


Hohhoijaa, kylläpäs taas tuli tahittua blogin parissa. Kuten saattaa huomata muutoksia on tullut, esimerkiksi koirien esittelysivut ovat nyt kuvien muodossa oikealla puolella - niiden parissa kuluikin sitten hyvän tovin aikaa! Bannerikin on muutettu, kuten myös koko blogin tausta. Vähän talvisempiin tunnelmiin, vaikka eihän täällä satakunnassa mitään lunta ole enää. Oli vielä viikonloppuna, mutta se ilo oli lyhyt ilo.

Mutta tosiaan mitäs mieltä ollaan blogin muutoksista?

Sitten vähän pika päivityksiin, tosiaan eilen raapustelin tuon näyttely viikonlopun kuulumiset, mutta nyt vähän muita kuulumisia. Aloitetaan vaikka Xenasta, joka siis majailee isän luona, viettää leppoisia päiviä, viikonloput kirmaten Kankaanpäässä mökillä villinä ja vapaana, kun taas viikot mennään kotikulmilla fiksuna likkana. Taisiko se nyt edellis viikolla olla, kun isä kiidätti Xenan eläinlääkäriin, koska kurkussa oli tikku poikittain. Neiti rauhoitettiin ja tikku otettiin ongelmitta pois. Loppu päivän neiti olikin kuulemma ollut todella rauhallinen, kunnes seuraavan päivänä painettiin taas lappu lattiassa menemään. Onneksi tästäkin selvittiin säikähdyksellä, eikä neidille jäänyt  traumoja tapahtuneesta, kuulemma edelleen järsii keppejä....

Meillä mennään rauhallisissa tunnelmissa, itse sairaslomalla selän vuoksi, rappusissa harha askel ja selkä vääntyi ja niks naks, saikkua. Ei pysty kävelemään kunnolla, istuminen ja seisominen on tuskaa, makaaminen on kielletty, koska liikkua pitää.. Ööh ristiriitaista, mutta eletty ennenkin selkäkipeenä. Ei ole uusia asia, mutta harmittaa vietävästi, koska en voi lähteä tyttöjen kanssa ulkoilemaan. Mälsää. 


Jami on sitten puolestaan viettänyt meillä nämä pari päivää Gillen seurana, koska nuorukaiset viihtyvät toistensa seurassa hyvin ja leikkivät tyytyväisinä. Joten mikäs siinä, kyllä Jami tässä porukan mukana menee neljäntenä, ei mitään ongelmaa, koska ei tarvitse ketään kuljettaa, heittää vaan takaovesta ulkoilemaan aidatulle alueelle. Helppoa. Ei musta ole neljää koiraa kuljettamaan tämän selän kanssa, näyttää muutenkin niin typerältä kävely tyyli, koska sattuu ihan vietävästi. 


Sitten ostin tytöille neuleet hurtalta, elikkä tämän näköiset (linkki). Menee kun ilmat alkavat viilenemään ikävästi. Kun ei viitsisi ihan talvimanttelia selkään heittää, kun ovat kuitenkin huomattavasti lämpimämpiä pikku pakkasille. Mutta rehellisesti sanoen en voinut olla nauramatta kun koirille testasin pukuja. Gille ja Netta ei niissä niin nauramista, koska puku on musta ja koirat on mustia, mutta kun mustan puvun laitoin ruskealle koiralle, en voinut sille mitään, mutta nauratti íhan pirusti. Gillelle ja Netalle se puku sulautui päälle, ainoastaan toi kuvio pisti silmään, mutta Ani. Mun on otettava joku kerta kuvat tänne näytille. 
tytöt eivät pistäneet pahakseen pukuja kun ensimmäiset pakkaset ja lumet tänne saapuivat, neuleet niskaan ja lenkille. Jopa vilukissa Ani käveli tyytyväisenä ja lenkiltä kun tulimme kotiin, testasin heti pukujen alta pitikö se koiran ruumin lämpöisenä, niin kyllä vaan piti. Eli hyvät ostokset olivat!
Pitkään mietin kokoja, Netalle menee aina helposti 45cm, se on juuri passeli, ei iso eikä pieni. Gillelle menee 40cm, onhan se pienempi kun vanhemmat leidit, joten 45cm näyttää joltain batman viitalta. Anille sitten taas 45cm on hieman iso ja 40cm on taas pieni. Missä hurtan välikoot? Anille ostan kuitenkin aina 45cm puvun, syystä, että parempi että on hieman isompi, kuin liian pieni, jolloin hiertymis mahdollisuudet ovat suuremmat. Ja kuitenkin kyseessä on muutamasta sentistä, mutta tuosta sademanttelista ja talvimanttelista huomaa hännän juuresta kun se puku tulee yli, jolloin Ani saattaa lenkeillä hyppelemään silleen ihmeellisesti kun se puku hinkkaa siihen hännän tyveen.

Tässä on kuva yhdestä villapaidasta jonka rakas ystäväni Jenniina osti aikanaan Gillelle - viime vuonna. Mutta nyt löysin sen ja pakkohan se oli testattava meneekö päälle ja nyt oli oikein passelin kokoinen. Kyseessä on hupparimallinen paita, käyttänyt olen jonkun verran, mutta kyllä toi neule vie voiton, se kuitenkin lämmittää enemmän, on hieman erityyppistä villaa, tiheämpää...?

keskiviikko 12. marraskuuta 2014

Jyväskylän kansainvälinen näyttely 8.-9.11.14

Jamin kanssa käytiin taas pitkästä aikaa näyttelyissä, tällä kertaa vähän pidemmällä täältä Satakunnan maisemista, ihan Jyväskylässä asti. Matkaseurana oli äiti, Silja ja Jami tietenkin, se tärkein koko näyttelyhupakassa. Mentiin Jyväskylään jo perjantai illalla, oltiin varattu huone hotelli Alexandrasta, josta ei ollut pitkä matka Paviljonkiin missä sitten kyseiset näyttelyt olivat. Meillä siis kehä oli lauantaina siinä puolen päivän jälkeen.
Hotellissa oli suhteellisen paljon koira asukkeja, ainakin respassa oli koiria paljon kun käytiin kirjaamassa itsemme sisälle. Meillä huone oli neljännessä kerroksessa, heti hissin läheisyydessä - kolmas kerros oli allergia käytävä, sinne ei ollut eläimillä mitään asiaa.
Jami oli ensimmäistä kertaa hotellissa ja menokin näytti siltä. Se pelkäsi ovia mistä mentiin sisälle, hissi oli ihan kamala, sekä meidän kerroksen lasi ikkuna oli sitten niin pelottava, että koira enimmäkseen käveli ryömimis tyylillä. Olimme huvittava näky - monet nauroivat, mutta tulivat juttelemaan että mikäs meidän koiraa vaivaa. No ei siinä itselläkään meinannut pokka pysyä, kun koira näytti niin hölmöltä ketarat levällään seisten. Mutta muuten meni todella kivasti, Jami ei huutanut ollessaan yksin huoneessa, oli fiksusti muiden koirien kanssa hississä, eikä kyllä lenkeilläkään temmonnut meitä kumoon innokkuudellaan.

Lauantaina tosiaan oli meidän kehä, pinsereitä oli ilmoittautunut huimat 19 kappaletta, muistaakseni 2 tai 3 oli jäänyt sitten loppujen lopuksi pois. ensimmäiseksi tosiaan oli junnu urosten kehä, jossa tuomari halusi että koira nostetaan pöydälle tutkittavaksi. Voi kökkö, Jami on ainoastaan lääkärissä ollut pöydällä, muuten se on aina tutkittu näyttelyissä lattialta käsin. No kuitenkin siinä kehässä oli vaan yksi koira, koska kilpakumppania ei näkynyt. Koira nostettiin pöydälle ja sitten tuntuikin että heidän esityksensa meni vähän pipariksi. Koira näytti jännityneeltä pöydällä olon jälkeen ja väisti tuomaria. Harmitti naisen puolesta.
Jamin kanssa nuorten urosten kehässä oli kaksi muuta, todella kivan näköisiä uroksia ja kaikilta sitten kysyttiin että haluavatko he että koira tutkitaan pöydällä vai ei. Yhdestä suusta vastaus oli että ei. Onneksi!
Taisi sitten loppujen lopuksi meidän kehän voittaa se ruskea, sitten kakkoseksi tuli se toinen musta ja Jami jäi kolmanneksi, tuloksella ERI. Elikkä meidän kisat olivat siltä erää pulkassa, koska SA ei saatu, että oltaisiin voitu jatkaa kilpailuluokkaan.

Tuomarina oli Schogol George, Georgiasta

Jamin arvioinnissa luki näin;

"18 months. Almost square, medium length of head, could be bit longer ribcage, good muscle tone and body substance, moderate rear argulations"

Arviointiin ollaan tyytyväisiä, hyvä mieli jäi kaiken kaikkiaan Jyväskylän reissusta. Kokemusta tässä haetaan Siljalle ja Jamille lisää, koska nyt ensi vuoden alusta alkaen olisi viidet eri näyttelyt mihin Jamin haluaisin viedä. Turussa oli heti tammikuussa yhdet ja toiset olisivat maaliskuussa. Sitten Tampereella, Raumalla ja Harjavallassa olisi toukokuussa. Porissa sitten olisi ne kuudennet, mutta ne menee sinne elokuuhun, joten sitä en vielä laskenut tähän alkuvuoden näyttelykalenteriin.

Kuvia ei ikävä kyllä ole, kameraa en raahannut mukaan, enkä sitten kännykälläkään kuvannut, koska akkua ei pahemmin ollut. Olin unohtanut ladata sen hotellilla, dementia vissiin alkaa vaivaamaan. Mutta mitä me kuvilla, pääasia että tekstiä saadaan kehiin :)