Vappu pennut syntyneet!

Voitteko uskoa, 29.4 Netta pyöräytti tähän maailmaan kahdeksan pentua, joista 4 oli uroksia ja 4 narttuja, tosin yksi nartuista syntyi kuoleena, joten pentuja on elävien kirjoissa seitsemän kappaletta! Olen niin iloinen!

Jos hieman valoitetaan tätä tilannetta. Netan laskettu aika oli tälle vappu viikolle, joten sinänsä asia ei tullut yllätyksenä, mutta se tuli, kun se aloitti synnytyksen maanantai aamulla klo 6.14, kun minä olen valmistautumassa töihin!
Seurasin Nettaa, koska se oli todella levoton ja vinkui, se ravasi välillä takaovelle ja sitten luokseni ja seurasi mua kuin hai laivaa. Ajattelin aluksi että sillä on vain pissahätä, mutta kuitenkin päätin mitata siltä kuumeen. Se näytti 37°C, joka tarkoittaa sitä että narttu aloittaa synnytyksen noin vuorokauden sisällä. Netta kuitenkin jatkoi vinkumistaan ja ravasi jälleen takaovelle. Joten päästin sen ulos, jääden kuitenkin valvomaan sitä. Se kävi normaalisti pisulle, mutta vaihtoi asentoa nopeasti ja urahti. Siinä kohtaa iski paniikki, kun näin pienen pennun tulevan ulospäin. Kutsui Nettaa luokseni, se tuli ja kun se astui sisälle, se pentu tipahti lattialle. Avasin sikiöpussin ja hieroin pentua pyyhkeellä, jotta se virkoaisi ja se vinkahti. Luojan kiitos! Paniikki soitto äitille, että tulee meille ja vähän vauhdilla. Sen jälkeen soitto kasvattajalle. Olin totaalisesti ihan paniikissa, tilanne oli uusi mulle, sekä Netalle. Olisin varmasti ollut paljon paljon rauhallisempi, jos olisin saanut valmistautua synnytykseen. Olin mä tietyllä tasolla, mutta en sillä tasolla, että Netta aloittaisi synnytyksen niin ripeästi. No mutta kuitenkin, Netta oli suhteellisen rauhallinen, millään ei olisi halunnut pysyä pentulaatikossa, mutta ei se sieltä kyllä yrittänyt rymistellä pois, välillä vaan testaili, että pystyisikö mut ohittamaan. Pentuun Netta ei koskenutkaan, haisteli sitä, mutta ei osoittanut minkään näköistä innostusta hoivata huutavaa pentua. Sitten äiti jo saapuikin meille, sen jälkeen soitto Sannille, hän oli lupautunut auttamaan synnytyksessä, koska itse en voisi olla paikalla, ikävä kyllä!
Sanni ilmestyi meille todella nopeasti ja melkein siitä sitten mä jouduin lähtemään töihin. Mielentila oli sellainen, että ei pystynyt ajattelemaan mitään muuta kuin kotona tapahtuvaa synnytystä. Onneksi äiti ja Sanni pitivät mut hienosti ajan tasalla koko päivän ajan.

Synnytys oli sujunut todella hyvin, Nettakin alkoi hoivata pentuja kun kolmas pulpahti maailmaan, vai olisiko se ollut neljäs, no kuitenkin äidin vaistot ottivat vallan ja pennut saivat hyvää hoitoa. Nettakaan ei osoittanut mitään supistuksen merkkejä, pennut sanan mukaisesti vain tupsahtivat maailmaan. Mieluummin helppo synnytys kuin se, että Netta oltaisiin jouduttu viemään eläinlääkäriin leikkaukseen.
Odotus on viimeinkin ohi!

Ensimmäinen päivä sujui hyvin, pentukopan vieressä päivysteltiin ja varmistettiin että kaikki saavat maitoa, eikä Netta lyttää niitä hengiltä. Yökin sujui ihan hyvissä merkeissä, parin tunnin välein heräsin siihen kun pennut rääkyvät, äiti puolestaan päivysti laatikon vieressä koko yön, joten ei pennuilla ollut hätää. Mutta silti kävin vielä tarkistamassa tilanteen, kaksi silmäparia parempi kuin yksi.
Toinen päivä alkoi hyvin, mutta se päättyi todella huonosti. Yksi uroksista menehtyi. Se lopetti juomisen, eikä se reagoinut jos siihen koski, se vain makasi. Se oli viileämpi kuin muut pennut. Soitimme Saaralle (Netan kasvattajalle) ja kysyimme neuvoa. Pikkuinen joutui pakkoruokintaan, elikkä lypsäsimme Netasta maitoa, laitettiin pentu fleecen väliin, jotta se pysyisi lämpimänä ja juotettiin. Hyvä että se edes nielaisi sitä maitoa, kaikki tuli melkein sitä mukaan ulos suusta, vaikkei sitä maitoa laitettu kuin ihan vähän sinne suuhun. Siinä kohtaa tuli jo itku, kyllä mä omalla tavalla aavistin miten tämä päättyy, mutta yritimme silti kaikin tavoin saada pentua elpymään. Loppujen lopuksi laitoimme sen Netan viereen, siinä fleecessä, koska emon lähellä on lämpimintä. Ei mennyt kuin hetki ja pentu oksensi ruskeaa nestettä ja sitten se oli poissa. Se oli kova isku, itkien soitin Saaralle ja kerroin pennun menehtymisestä.
Pari tuntia pennun menehtymisestä päätin mennä nukkumaan, väsymys kolotti joka puolella ja Tero lupasi pitää pentuja silmällä. Hyvä että kerkesin edes nukahtaa kun töistä soitetaan että pitäisi töihin mennä. Hemmetti, siinä sitten vaatteet niskaan, soitto äidille jos se viitsisi tulla Teron kanssa vuorottelemaan vahtivuoroissa koska itse joudun töihin (teen siis kahta työtä, päivä- ja yötyötä). Kun töistä palasin kotiin puol neljän aikaan yöllä, äiti ja Tero sanoivat yhden uroksen taas menehtyneen, koska olin väsynyt, enkä oikein reagoinut kunnolla tilanteeseen, mä vielä kysyin että pilaileeko ne. Kummatkin pudistelivat päätään. Pentueen isoin pentu, joka oli saanut lempinimen Jässikkä, menehtyi täsmälleen samalla tavalla kuin ensimmäinen uros pentu. Toisen pennun kuolema otti koville, mutta väsyneet silmät eivät vuodattaneet kyyneltäkään.
Netta oli vielä hieman kuumeinen synnytyksen jälkeen, mikä on normaalia, sen takanisät olivat kuumat, turvonneet ja kovat. Se läähätti, eikä oikein hoitanut pentuja, siltä seisomalta päätin soittaa päivystykseen. Sain ajan seuraavalla päivälle, eli keskiviikolle puoli yhden aikoihin. Halusin saada vähän selvyyttä, että johtuiko pentujen kuolema esimerkiksi Netan tuottamasta maidosta, vai oliko takana jotain vieläkin vakavampaa?

Pari tuntia nukuin, mutta sitten ei pystynyt enää. Odottelin kuitenkin hetken ennen kuin soitin jälleen Saaralle ja kerroin tilanteen. Siinä sitten keskusteltiin hyvän tovin, sain pari hyvää vinkkiä, miten kannattaisi toimia, pelata niin sanotusti varman päälle. Elikkä Netan tassut pestäisiin joka kerta kun se tulee ulkoa sisälle, koska se voi raahata jotain bakteeria tassujensa kanssa pentulaatikkoon.

Siinä kahdentoista aikoihin lähdettiin äitin kanssa ajamaan Poriin päivystykseen. Pennut otettiin mukaan, koska yöllä mulle sanottiin että koko konkkaronkka mukaan lääkäriin.
Kun päästiin päivystävälle eläinlääkärille, kävin ilmoittamassa tulostamme, mutta pidimme pennut sekä Netan autossa. Pennut olivat sellaisessa kopassa, jonka alle laitettiin sellainen lämpötyyny, sen päälle pyyhe ja vielä fleece, jonka sisälle laitoimme sitten pennut. Lämmin oli ainakin!
Pääsimme heti sisälle tarkastukseen, Netta nostettiin pöydälle, sen nisät tarkistettiin, pientä tulehdusta, mutta muuten ei mitään hätää. Netta sai siellä heti antibiootti pistoksen, sekä saimme vielä reseptin kotona syötettäviin antibiootteihin. Netalta otettiin vielä verikoe, josta selvisi että neiti on menettänyt hieman verta, sekä kalkkipuutosta oli. Joten seuraavana päivänä kun hakisin antibiootit, ostaisin Netalle vielä kalkki tabletteja. Lääkäri vilkaisi pentuja ja sanoi niiden olevan hyvässä kunnossa, sekä eläväisiä. Pentujen kuolemiin hän ei osannut sanoa mitään, mutta sanoi että jos vielä pentuja kuolee, pitää lähettää Eviralle tutkimuksiin. Sieltä osattaisiin ehkä paremmin sanoa kuolemiin joku syy.
Kotimatka sujui leppoisasti ylikuumassa autossa, pennut joivat maitoa tyytyväisinä, kun Netta otti takapenkillä rennosti.

Nyt on kyllä mennyt hyvin, pennut ovat terhakoita ja oikeita maitoholisteja :D Takanisistä on nyt hieman tappelua, koska siellä on eniten maitoa. Urokset ovat tällä hetkellä suurimpia, varsinkin yksi, kaksi muuta narttua kans aika suuria, mutta sitten on pieni narttu, joka sitkeästi taistelee nisistä, mutta kun sellaiset maitomonsterit päätävät ottaa nisän, joutuu pieni narttu luovuttamaan. Olen kyllä ohjannut sitä nisille, varsinkin noihin takanisille, jotta se saa myös maitoa, eikä tapahdu enää yhtäkään kuolemaa. Ne kaksi ottivat jo niin koville, etten halua kokea sitä enää..

Elikkä tällä hetkellä pentulaatikossa ryömii kaksi urosta ja kolme narttua.

Tähän loppuun on pakko sanoa, että Netalla on kyllä maailman paras kasvattaja! Saara on tukenut ja auttanut mua aina, jos on ollut jokin hätä. Ja nyt varsinkin kaipaan tukea ja neuvoja.
Saaralle isot kiitokset!

Plussapallo ja hammastikku

Pieni tovi vierähtänyt viime päivityksestä, valitettavasti, aika vaan ei tunnu riittävän mihinkään. No mutta kuitenkin meidän tytöt ovat saaneet uudet lempinimet plussapallo ja hammastikku. Ja että miksikö? Ani on oma solakka itsensä, kun Netta taas näyttää sen rinnalla ihan

pyörivältä pallolta. Kyllähän sitä mahaa alkaa jo olemaan kun viimeistä tiineysviikkoa edetään, ensi viikolla pitäisi sitten synnytys tapahtua, jännittää ihan pirusti! 

Viimeksi kerroin siitä kuinka kävimme ultrassa, jossa silloin näkyi viisi palleroa. Toki sekin oli osviittaa antava, mutta nyt kävimme torstaina röntgenissä jossa näkyi kahdeksan pennun luurangot. Voitteko uskoa kahdeksan?! 

Nooh ei sen puoleen parempi se on tietää kuinka monta sieltä todellisuudessa on tulossa, jotta osataan varautua odottamaan, eikä jätetä Nettaa yksin vauvojen kanssa, vaikka synnytys olisikin vielä käynnissä. Pyörryttää jo ajatuskin, se on sekä mulle, että Netalle ensimmäinen synnytys. Tosin minä toimin kätilönä ja henkisenä tukena Netalle :)

Meillä on arjet sujuneet hyvin, Netta on oma pirteä itsensä ja Ani normaali mummoilija. Ja hyvä kun muistinkin Ani täytti eilen huimat 5 vuotta! Onnea murulle!

Harmillisesti se päivä meni ihan plörinäksi monen asian vuoksi, joten Anin synttäreitä ei juhlittu millään lailla, edes kakkua en kerinnyt neidille väsäämään. Mahtoiko Ania edes kiinnostaa, hirveästi se sai rapsutuksia ja haleja, korvikkeeksi kenties? 

Netan kanssa ollaan käyty kevyillä lenkeillä, en viitsi enää rasittaa sitä, toki se itse painaisi kuin höyryveturi menemään, mutta pakko vähän himmata. Kun pääsemme kotiin, se nukkuukin sitten suurimman osan ajasta. Mahtaako se jo aavistella tulevaa? 

Anikin lähtee sitten ensi viikolla äidille hoitoon, en viitsi sitä pitää kotona kun Netta on synnyttänyt, ettei vahingossakaan tapahtu mitään - pahaa. Kasvattaja kurssilla kun mainittiin että jos taloudessa on uros ja narttu, uros voi olla kotona pentujen synnyttyä, koska se väistää kyllä. Mutta kaksi narttua ja toisella pennut, ei välttämättä ole mikään hyvä yhdistelmä. Siitä voi syntyä tappelu. Toki voisin pitää Anin kotona ja jakaa kämpän kahteen osaan, mutta Anin ja Netan hermoja ajatellen, olen päätynyt siihen että Ani menee hoitoon. Neiti palaa kotiin sitten kun pennut ovat siinä 4-5 viikon ikäisiä, ehkä jo aikaisemmin käydään tekemässä tuttavuutta. Mutta sekin vielä harkinnan alaisena. Kuulostan jo omastakin mielestä ylisuojelevalta, mutta haluan kaiken menevän hyvin ja ettei mitään vahinkoa pääse sattumaan. Ani kun on Ani, eikä mikään yliystävällinen toisille koirille, mutta ei mikään pahakaan. Se on vain Ani. 

En vieläkään ole ihan täysin perillä että Netta tosiaan synnyttää ensi viikolla, olen sekaisin koska monta asiaa mielessä ja paljon töitä, ei paras yhdistelmä tällä hetkellä, mutta pakko sitä rahaa on olla kun pentuja talouteen tulee. Ihan selvä fakta, koska eivät ne pennut mitään voittoa mulle tuo, siltä se ehkä tuntuu kun saan pennuista rahat käteen. Kuitenkin kun siitä summasta miinusta kaikki mahdolliset kulut, niin asia on aikalailla plus miinus nolla, ehkä hieman voittoa, mutta ei mitään järjettömää summaa. 

Netta 56 vuorokautta astutuksesta, pallomaha<3

Vettä sataa, mutta se ei mieltä synkistä

Tänään on aamusta alkaen satanut vettä, hyvä asia toisaalta, pääsee eroon noista viimeisistäkin lumen rippeistä. Mutta sitten taas se potuttaa enemmän kuin tarpeeksi, pihat ui, kurakeliä, tytöt eivät viihdy ulkona ja eikä itsekkään pahemmin tuolla ulkona viitsi pihaa siivota. Kuitenkin se ei mieltä synkistä niin kuin yleensä, meinaan Netan tiineys on jo hyvällä mallilla, astutuksesta on nyt 43 vuorokautta. Maha pullottaa ja ruokahalua on ennallaan, toki aavistuksen väsyneempi neiti meillä kotona kuin yleensä. Nyt niitä "mummeleita" on kahden edestä, Ani on harrastanut tätä makoilua pennusta saakka, joten sille se on tuttua puuhaa, kun taas meidän duracelpupu-Netta nyt ottaa todella lunkista ja lepäilee suurimman osan ajasta.

Tässä kuvaa Netasta ja sen pullottavasta masusta, kuvakulma ei paras mahdollinen. Neiti ei millään suostunut seisomaan ja yksin yritin kuvata, joten tämä oli hätäisistä kuvista parhain, joten saa kelvata. Mutta siinä näkyy selvästi nisien turvonneisuus, sekä alavatsan laskeutuminen. Livenä tämä kaikki on helpommin havaittavissa. 

Netalle vaihdettiin pikkuhiljaa ruokaa J&V:n kanasta tuohon J&V:n penturuokaan, se on mennyt hyvin kaupaksi. Tämän johdosta Ani alkoi nirsoilemaan, koska ei saa samaa ruokaa, salakavalasti yrittää aina päästä Netan kipolle syömään, joten istuskelen aina keittiössä tyttöjen syödessä. Eihän siitä Anille varsinaisesti haittaa olisi, mutta en viitsi sille syöttää penturuokaa, koska se ei sitä tarvitse. 

Netan ruoka, Jahti&Vahti penturuoka

Anin ruoka, Jahti&Vahdin kana-ruoka

Viikko on sujunut rauhallisissa tunnelmissa, Netan kanssa otettu jo hieman kevyemmin. En halua sitä rasittaa, vaikka vielä se kyllä liikkuisi mielellään. Mutta otetaan varovaisesti, nousee muuten stressitaso liikaa, mikä alkaa sitten vaikuttamaan Nettaa. Se peilaa hirveästi omia mielialojani, jos olen hermostunut sekin on, jos olen iloinen se on leikkisä ja pirteä, jos olen surullinen se tulee viereen makoilemaan ja on erittäin tarkkaavainen ja seuraa mua tiukasti. On se hienoa, että joku seuraa tekemisiäni, joten pitää olla rauhallinen ja mieli avoimena, eikä nostaa stressiatasoa yhtään. Harmillisesti pitkät työvuorot ja saikkujen paikkaaminen alkavat nostamaan stressiä, en kuitenkaan mikään robotti ole, mikä jaksaisi ympärivuorokauden painaa töitä. Huh huh, no kuitenkin tänään otin kuvia tytöistä, sekä kisusta, Harjoittelin kameran käyttöä pitkän tauon jälkeen, näin talvisin tulee kuvattua hirveän vähän, mikä on harmi, koska koko kevät menee taas siihen asetusten hakemiseen ja tutustumiseen. Ja kesänlopussa osaan taas kameran ulkoa ja tiedän heti mitkä asetukset pitää laittaa missäkin kohtaa, mutta tänään meinasi palaa käämit noihin nappuloiden säätämiseen ja harjoituskuvien napsimiseen. Onneksi ihan kelpokuvia sain tuossa lopussa, joten esittelen niistä pari. Enjoy!

Päivittelyä ja iloisia uutisia!

Mä en tosiaankaan ymmärrä miksi en kerkeä raapustelemaan tänne blogiin mitään tekstiä? Käyn kyllä monesti tsekkaamassa ja yritän kirjoittaa, mutta sitten taas lähden tekemään jotain muuta - mikä ei varmaankaan ole mitään erityisen tärkeää. Hohhoijaa!

Nyt yritän pitää tiuhempaa päivittelyä, koska mulla on erittäin iloisia uutisia tiedossa. Netta saa vauvoja! Wuhuu! Se on nyt todistettu ja ultrassa käytiin viime viikon alussa. Vieressä näkyy kuva, jossa yksi pieni pennelin kuva komeilee. Olen vieläkin ihan shokissa, enkä voi käsittää, että nyt meille syntyy ihan oikeasti niitä pentuja! Tätä ollaan odotettu liian kauan ja viimeinkin tämä kaikki tapahtuu, aah mikä helpotus.

Parisen kappaletta on pentu kyselyitä tullut s-postiin, mikä on hyvä uutinen. Meillä on ihan virallinen pentuilmoitus Pinserit RY:n sivuilla, joten siellä vierailleet rodusta kiinnostuneet ja pentua harkitsevat voivat lähettää s-postia. Olen todella tyytyväinen!

Yritän ensi viikolla tulla raapustelemaan vähän enemmän tästä asiasta, sekä kertoa muutenkin tyttöjen kuulumisia kuvien kera!

Tilanne päivitystä

Kyllä se aika vierähtää ja blogi jää vähemmälle, erittäin huono homma!

© Tiina - omistajan facesta lainattu

Jos vaikka aloitellaan ihan ensimmäiseksi sillä asialla, että Netta on astutettu! Jälleen kerran, mutta samalla viimeisen kerran, jos tällä kertaa sitten tärppäisi ja saataisiin niitä pieniä pinsuja tepsuttelemaan meille. Isä ehdokas on vaihtunut, tällä kertaa se on FI MVA SE MVA Sini-Minin Mafioso, tutuille pelkkä Tico. Oikein komea black&tan uros! Tuossa vasemmalla kuva Ticosta. Mitäs mieltä ollaan, onko se komea yksilö?

Tosiaan me lähdettiin äidin ja Netan kanssa Kuopioon viime viikon perjantaina, Ani jäi Teron kanssa kotiin. Ihan turhaan sitä olisi mukaan raahannut, Anin tuoreethajut olisivat voineet hieman hämätä Ticoa, joka olisi sitten voinut etsiä tuota hajua enemmän kuin tutustua Netan aromeihin :D
No kuitenkin, matka alkoi Netan osalta erittäin levottomasti, se tinssasi takaluukussa ja vinkui sen minkä kerkesi. Emme kiinnittäneet siihen mitään huomiota. Jonkun ajan jälkeen se sitten kävi maate ja loppumatka sujuikin hyvissä tunnelmissa, kun ei tarvinnut kuunnella sitä piippaamista, joka todellakin ottaa korviin!

Olin varannut meille Kuopion Sokos Hotellista huoneen, koska tarkoituksena oli astuttaa Netta kahteen kertaan. Alunperin kyllä suunniteltiin lähtöä kotiin heti perjantaina ensimmäisen astutuksen jälkeen (jolloin toista kertaa ei olisi tullut), mutta olisimme olleet joskus puolilta öin vasta kotona. Joten päädyttiin sitten yhdessä tuumin hotellihuoneeseen. Kaksi astutuskertaa parempi kuin yksi.
Netta tuskin on koskaan ollut hotellihuoneessa, tai ei ainakaan meidän aikanamme ole ollut, mutta tuskinpa se ihan nuoruudessaankaan on ollut. No kuitenkin, neiti käyttäytyi hyvin, aluksi oli pientä levottomuuttaa, mutta hain autosta sille omanpedin, niin siihen se sitten kävi tyytyväisenä maate. Olen Anin kanssa joskus ollut hotellissa yötä, tai oikeastaan silloin kuin haimme Nettaa Kajaanista. Ani ei saanut mitään tervetuliais pakettia, mutta Netta sai. Se sisälti dentastixejä, kaksi lihatikkua ja kakkapusseja. Ei kummoinen, mutta hieno ele, että koira on tänne hotelliin tervetullut.
Äiti oli nähnyt ulkona käydessään myös toisen koiran, mutta itse en törmännyt siihen kertaakaan. Taisimme sitten käydä niin eriaikoihin ulkoilemassa, että törmäyskurssia ei tullut.

Perjantai iltana sitten suuntasimme Ticon omistajan Tiinan luokse astuttamaan neitiä ensimmäistä kertaa. Aluksi menimme ilman Nettaa sisälle vähän juttelemaan ja kirjoittamaan astutussopimuksen, sen jälkeen lähdimme pienelle kävelylenkille. Näin koirat saisivat hieman tutustua toisiinsa ennen tositoimia. Ensi tapaaminen oli fantastinen! Ne tulivat heti toimeen keskenään, lienekkö sitten rakkautta ensisilmäyksellä ;)
Tässä parit otokset tapaamisestamme. Tico joka kuvassa vasemmalla ja Netta oikealla :)

Jos lyhyesti kerrotaan perjantain astutuksesta, se sujui hyvin. Pientä huutoa Netan osalta, levottomuutta ja malttamattomuutta. Ticolta nappisuoritus, oikein rauhallinen, ei hötkyillyt yhtään.
Lauantaina Ticolla oli agilitykisat, jonka jälkeen vasta tapahtui astutus. Se sujui hyvin, Tico hieman väsynyt, joka näkyi sitten siinä kun ne olivat kiinni. Pojan jalat hieman tärisivät ja olisi varmasti mieluummin käynyt maate kun seisonut. Mutta vaihtoehtoja ei ollut, seisottava oli! Netta oli huomattavasti rauhallisempi, tällä kertaa ei yrittänyt pyöriä ympyrää kuin jokin hyrrä.
Kaikin puolin onnistunut astutustapahtuma, isot kiitokset vielä Tiinalla ja Ticolle! :) Toivottavasti lähitulevaisuudessa vielä tavataan!

Matka kotiin päin alkoi hyvällä kelillä, mutta loppukohden saatiin kunnon myräkkä niskaan. Matkan teko hidastui huomattavasti, ei sellaisessa lumimyräkässä nähnyt edes kunnolla eteensä! Tiet olivat täynnä lunta, joten lujaa ei viitsinyt edes ajaa. Turvallisuus ennen kaikkea!
Pääsimme kotiin hieman ennen puolta yötä, olisiko peräti ollut joskus yhdentoista jälkeen...? Nyt en muista tarkalleen, mutta kuitenkin ennen kahtatoista oltiin kotipihassa. Netta suoriutui tästä kotimatkasta paljon paremmin kuin menomatkalla, ei pahemmin vinkunut tai tepastellut ikkunalta ikkunalle. Onneksi!

Tämän viikon perjantaina mennään sitten ottamaan herpesvirus-rokote, sitä on pari kasvattajaa suositellut. Tässä sellainen sivusto, missä kerrotaan tuota herpesviruksesta enemmän.

Tässä vielä loppuun kuvasatoa eiliseltä päivältä :)