Tänään on aamusta alkaen satanut vettä, hyvä asia toisaalta, pääsee eroon noista viimeisistäkin lumen rippeistä. Mutta sitten taas se potuttaa enemmän kuin tarpeeksi, pihat ui, kurakeliä, tytöt eivät viihdy ulkona ja eikä itsekkään pahemmin tuolla ulkona viitsi pihaa siivota. Kuitenkin se ei mieltä synkistä niin kuin yleensä, meinaan Netan tiineys on jo hyvällä mallilla, astutuksesta on nyt 43 vuorokautta. Maha pullottaa ja ruokahalua on ennallaan, toki aavistuksen väsyneempi neiti meillä kotona kuin yleensä. Nyt niitä "mummeleita" on kahden edestä, Ani on harrastanut tätä makoilua pennusta saakka, joten sille se on tuttua puuhaa, kun taas meidän duracelpupu-Netta nyt ottaa todella lunkista ja lepäilee suurimman osan ajasta.
Tässä kuvaa Netasta ja sen pullottavasta masusta, kuvakulma ei paras mahdollinen. Neiti ei millään suostunut seisomaan ja yksin yritin kuvata, joten tämä oli hätäisistä kuvista parhain, joten saa kelvata. Mutta siinä näkyy selvästi nisien turvonneisuus, sekä alavatsan laskeutuminen. Livenä tämä kaikki on helpommin havaittavissa.
Netalle vaihdettiin pikkuhiljaa ruokaa J&V:n kanasta tuohon J&V:n penturuokaan, se on mennyt hyvin kaupaksi. Tämän johdosta Ani alkoi nirsoilemaan, koska ei saa samaa ruokaa, salakavalasti yrittää aina päästä Netan kipolle syömään, joten istuskelen aina keittiössä tyttöjen syödessä. Eihän siitä Anille varsinaisesti haittaa olisi, mutta en viitsi sille syöttää penturuokaa, koska se ei sitä tarvitse.
 |
| Netan ruoka, Jahti&Vahti penturuoka |
 |
| Anin ruoka, Jahti&Vahdin kana-ruoka |
Viikko on sujunut rauhallisissa tunnelmissa, Netan kanssa otettu jo hieman kevyemmin. En halua sitä rasittaa, vaikka vielä se kyllä liikkuisi mielellään. Mutta otetaan varovaisesti, nousee muuten stressitaso liikaa, mikä alkaa sitten vaikuttamaan Nettaa. Se peilaa hirveästi omia mielialojani, jos olen hermostunut sekin on, jos olen iloinen se on leikkisä ja pirteä, jos olen surullinen se tulee viereen makoilemaan ja on erittäin tarkkaavainen ja seuraa mua tiukasti. On se hienoa, että joku seuraa tekemisiäni, joten pitää olla rauhallinen ja mieli avoimena, eikä nostaa stressiatasoa yhtään. Harmillisesti pitkät työvuorot ja saikkujen paikkaaminen alkavat nostamaan stressiä, en kuitenkaan mikään robotti ole, mikä jaksaisi ympärivuorokauden painaa töitä. Huh huh, no kuitenkin tänään otin kuvia tytöistä, sekä kisusta, Harjoittelin kameran käyttöä pitkän tauon jälkeen, näin talvisin tulee kuvattua hirveän vähän, mikä on harmi, koska koko kevät menee taas siihen asetusten hakemiseen ja tutustumiseen. Ja kesänlopussa osaan taas kameran ulkoa ja tiedän heti mitkä asetukset pitää laittaa missäkin kohtaa, mutta tänään meinasi palaa käämit noihin nappuloiden säätämiseen ja harjoituskuvien napsimiseen. Onneksi ihan kelpokuvia sain tuossa lopussa, joten esittelen niistä pari. Enjoy!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti