Vappu pennut syntyneet!

Voitteko uskoa, 29.4 Netta pyöräytti tähän maailmaan kahdeksan pentua, joista 4 oli uroksia ja 4 narttuja, tosin yksi nartuista syntyi kuoleena, joten pentuja on elävien kirjoissa seitsemän kappaletta! Olen niin iloinen!

Jos hieman valoitetaan tätä tilannetta. Netan laskettu aika oli tälle vappu viikolle, joten sinänsä asia ei tullut yllätyksenä, mutta se tuli, kun se aloitti synnytyksen maanantai aamulla klo 6.14, kun minä olen valmistautumassa töihin!
Seurasin Nettaa, koska se oli todella levoton ja vinkui, se ravasi välillä takaovelle ja sitten luokseni ja seurasi mua kuin hai laivaa. Ajattelin aluksi että sillä on vain pissahätä, mutta kuitenkin päätin mitata siltä kuumeen. Se näytti 37°C, joka tarkoittaa sitä että narttu aloittaa synnytyksen noin vuorokauden sisällä. Netta kuitenkin jatkoi vinkumistaan ja ravasi jälleen takaovelle. Joten päästin sen ulos, jääden kuitenkin valvomaan sitä. Se kävi normaalisti pisulle, mutta vaihtoi asentoa nopeasti ja urahti. Siinä kohtaa iski paniikki, kun näin pienen pennun tulevan ulospäin. Kutsui Nettaa luokseni, se tuli ja kun se astui sisälle, se pentu tipahti lattialle. Avasin sikiöpussin ja hieroin pentua pyyhkeellä, jotta se virkoaisi ja se vinkahti. Luojan kiitos! Paniikki soitto äitille, että tulee meille ja vähän vauhdilla. Sen jälkeen soitto kasvattajalle. Olin totaalisesti ihan paniikissa, tilanne oli uusi mulle, sekä Netalle. Olisin varmasti ollut paljon paljon rauhallisempi, jos olisin saanut valmistautua synnytykseen. Olin mä tietyllä tasolla, mutta en sillä tasolla, että Netta aloittaisi synnytyksen niin ripeästi. No mutta kuitenkin, Netta oli suhteellisen rauhallinen, millään ei olisi halunnut pysyä pentulaatikossa, mutta ei se sieltä kyllä yrittänyt rymistellä pois, välillä vaan testaili, että pystyisikö mut ohittamaan. Pentuun Netta ei koskenutkaan, haisteli sitä, mutta ei osoittanut minkään näköistä innostusta hoivata huutavaa pentua. Sitten äiti jo saapuikin meille, sen jälkeen soitto Sannille, hän oli lupautunut auttamaan synnytyksessä, koska itse en voisi olla paikalla, ikävä kyllä!
Sanni ilmestyi meille todella nopeasti ja melkein siitä sitten mä jouduin lähtemään töihin. Mielentila oli sellainen, että ei pystynyt ajattelemaan mitään muuta kuin kotona tapahtuvaa synnytystä. Onneksi äiti ja Sanni pitivät mut hienosti ajan tasalla koko päivän ajan.

Synnytys oli sujunut todella hyvin, Nettakin alkoi hoivata pentuja kun kolmas pulpahti maailmaan, vai olisiko se ollut neljäs, no kuitenkin äidin vaistot ottivat vallan ja pennut saivat hyvää hoitoa. Nettakaan ei osoittanut mitään supistuksen merkkejä, pennut sanan mukaisesti vain tupsahtivat maailmaan. Mieluummin helppo synnytys kuin se, että Netta oltaisiin jouduttu viemään eläinlääkäriin leikkaukseen.
Odotus on viimeinkin ohi!

Ensimmäinen päivä sujui hyvin, pentukopan vieressä päivysteltiin ja varmistettiin että kaikki saavat maitoa, eikä Netta lyttää niitä hengiltä. Yökin sujui ihan hyvissä merkeissä, parin tunnin välein heräsin siihen kun pennut rääkyvät, äiti puolestaan päivysti laatikon vieressä koko yön, joten ei pennuilla ollut hätää. Mutta silti kävin vielä tarkistamassa tilanteen, kaksi silmäparia parempi kuin yksi.
Toinen päivä alkoi hyvin, mutta se päättyi todella huonosti. Yksi uroksista menehtyi. Se lopetti juomisen, eikä se reagoinut jos siihen koski, se vain makasi. Se oli viileämpi kuin muut pennut. Soitimme Saaralle (Netan kasvattajalle) ja kysyimme neuvoa. Pikkuinen joutui pakkoruokintaan, elikkä lypsäsimme Netasta maitoa, laitettiin pentu fleecen väliin, jotta se pysyisi lämpimänä ja juotettiin. Hyvä että se edes nielaisi sitä maitoa, kaikki tuli melkein sitä mukaan ulos suusta, vaikkei sitä maitoa laitettu kuin ihan vähän sinne suuhun. Siinä kohtaa tuli jo itku, kyllä mä omalla tavalla aavistin miten tämä päättyy, mutta yritimme silti kaikin tavoin saada pentua elpymään. Loppujen lopuksi laitoimme sen Netan viereen, siinä fleecessä, koska emon lähellä on lämpimintä. Ei mennyt kuin hetki ja pentu oksensi ruskeaa nestettä ja sitten se oli poissa. Se oli kova isku, itkien soitin Saaralle ja kerroin pennun menehtymisestä.
Pari tuntia pennun menehtymisestä päätin mennä nukkumaan, väsymys kolotti joka puolella ja Tero lupasi pitää pentuja silmällä. Hyvä että kerkesin edes nukahtaa kun töistä soitetaan että pitäisi töihin mennä. Hemmetti, siinä sitten vaatteet niskaan, soitto äidille jos se viitsisi tulla Teron kanssa vuorottelemaan vahtivuoroissa koska itse joudun töihin (teen siis kahta työtä, päivä- ja yötyötä). Kun töistä palasin kotiin puol neljän aikaan yöllä, äiti ja Tero sanoivat yhden uroksen taas menehtyneen, koska olin väsynyt, enkä oikein reagoinut kunnolla tilanteeseen, mä vielä kysyin että pilaileeko ne. Kummatkin pudistelivat päätään. Pentueen isoin pentu, joka oli saanut lempinimen Jässikkä, menehtyi täsmälleen samalla tavalla kuin ensimmäinen uros pentu. Toisen pennun kuolema otti koville, mutta väsyneet silmät eivät vuodattaneet kyyneltäkään.
Netta oli vielä hieman kuumeinen synnytyksen jälkeen, mikä on normaalia, sen takanisät olivat kuumat, turvonneet ja kovat. Se läähätti, eikä oikein hoitanut pentuja, siltä seisomalta päätin soittaa päivystykseen. Sain ajan seuraavalla päivälle, eli keskiviikolle puoli yhden aikoihin. Halusin saada vähän selvyyttä, että johtuiko pentujen kuolema esimerkiksi Netan tuottamasta maidosta, vai oliko takana jotain vieläkin vakavampaa?

Pari tuntia nukuin, mutta sitten ei pystynyt enää. Odottelin kuitenkin hetken ennen kuin soitin jälleen Saaralle ja kerroin tilanteen. Siinä sitten keskusteltiin hyvän tovin, sain pari hyvää vinkkiä, miten kannattaisi toimia, pelata niin sanotusti varman päälle. Elikkä Netan tassut pestäisiin joka kerta kun se tulee ulkoa sisälle, koska se voi raahata jotain bakteeria tassujensa kanssa pentulaatikkoon.

Siinä kahdentoista aikoihin lähdettiin äitin kanssa ajamaan Poriin päivystykseen. Pennut otettiin mukaan, koska yöllä mulle sanottiin että koko konkkaronkka mukaan lääkäriin.
Kun päästiin päivystävälle eläinlääkärille, kävin ilmoittamassa tulostamme, mutta pidimme pennut sekä Netan autossa. Pennut olivat sellaisessa kopassa, jonka alle laitettiin sellainen lämpötyyny, sen päälle pyyhe ja vielä fleece, jonka sisälle laitoimme sitten pennut. Lämmin oli ainakin!
Pääsimme heti sisälle tarkastukseen, Netta nostettiin pöydälle, sen nisät tarkistettiin, pientä tulehdusta, mutta muuten ei mitään hätää. Netta sai siellä heti antibiootti pistoksen, sekä saimme vielä reseptin kotona syötettäviin antibiootteihin. Netalta otettiin vielä verikoe, josta selvisi että neiti on menettänyt hieman verta, sekä kalkkipuutosta oli. Joten seuraavana päivänä kun hakisin antibiootit, ostaisin Netalle vielä kalkki tabletteja. Lääkäri vilkaisi pentuja ja sanoi niiden olevan hyvässä kunnossa, sekä eläväisiä. Pentujen kuolemiin hän ei osannut sanoa mitään, mutta sanoi että jos vielä pentuja kuolee, pitää lähettää Eviralle tutkimuksiin. Sieltä osattaisiin ehkä paremmin sanoa kuolemiin joku syy.
Kotimatka sujui leppoisasti ylikuumassa autossa, pennut joivat maitoa tyytyväisinä, kun Netta otti takapenkillä rennosti.

Nyt on kyllä mennyt hyvin, pennut ovat terhakoita ja oikeita maitoholisteja :D Takanisistä on nyt hieman tappelua, koska siellä on eniten maitoa. Urokset ovat tällä hetkellä suurimpia, varsinkin yksi, kaksi muuta narttua kans aika suuria, mutta sitten on pieni narttu, joka sitkeästi taistelee nisistä, mutta kun sellaiset maitomonsterit päätävät ottaa nisän, joutuu pieni narttu luovuttamaan. Olen kyllä ohjannut sitä nisille, varsinkin noihin takanisille, jotta se saa myös maitoa, eikä tapahdu enää yhtäkään kuolemaa. Ne kaksi ottivat jo niin koville, etten halua kokea sitä enää..

Elikkä tällä hetkellä pentulaatikossa ryömii kaksi urosta ja kolme narttua.

Tähän loppuun on pakko sanoa, että Netalla on kyllä maailman paras kasvattaja! Saara on tukenut ja auttanut mua aina, jos on ollut jokin hätä. Ja nyt varsinkin kaipaan tukea ja neuvoja.
Saaralle isot kiitokset!