Bestikset ja sisarukset

Olen todella tyytyväinen Aniin ja Nettaan, neitokaiset tulevat paremmin kuin hyvin keskenään toimeen. Ne pitävät toisilleen seuraa, jopa Ani toisinaan puolustaa pikkusiskoaan :) Se on todella hellyyttävän näköistä.
Tänään kun kävimme moikkaamassa veljeäni Markusta, jolta löytyvät nämä kaksi kääkkää; Amigo ja Cora. Amigo oli heti Netan kimpussa eikä hyväksynyt toista yhtään, Ani meni puolustamaan toista. Netta siinä sitten taapersi Anin perässä kuin hai laivaa seuraten.
Markus jopa väitti Nettaa pelkuriksi! Tyttö raukka pelästyi kahta yli vilkasta kääkkää jotka heti hyppivät päälle. Khyl Netta hampaitaan vilautti mutta ei tehnyt mitään. Cora, ihme ja kumma, hyväksyi Netan ja antoi tälle jopa pusuja<3 Cora on näistä kahdesta se jota saa väistää, mutta samaväri yhdistää :D

Netta on ihana koira, ainoana ongelmana pidän sitä yksinoloa ja varsinkin sitä mekkalaa. Tosin se kestää minuutin pari kunnes hiljenee. Ja kun autossa matkustamme se vinkuu korvan juuressa jatkuvasti, ainakin jos olemme hiljaa. Heti kun puhumme neiti menee makaaman takapenkille Anin viereen..? 0.o Olen tätä asiaa ihmetellyt jokusen aikaa, hiljaa, Netta vinkuu, puhumme, Netta rauhoittuu.
En sitten tiedä, pelkääkö Netta etttä hyppäämme autosta ulos jos olemme hiljaa :D Nääh tuskin, se kaipaa hirveästi huomiota.

Kotiutuminen on onnistunut, sisälle harvemmin tekee hätiään, ehkä pari pisu kasaa löytyy kun tulemme kotiin. Anikin on saattanut hoitaa hommansa. On rauhoittunut hirveästi ensimmäisistä päivistä, rakastaa leluja ja jokainen lelu saakin aina pienen retuutuksen päivän aikana. Syövät Anin kanssa useimmiten samasta ruokakiposta, vaikka kummallakin on omansa :D eivät murise toisillee lainkaa. Hyvä tytöt!

Anilla ei tätä vaivaa ole, mutta Netalla on eli korvat halkeilevat. Se on jotain niin kamalaa, ihan kuin pieniä palasia olisi irronnut. Yök! Mutta ahkerasti rasvailen korvia ja hyvällä mallilla ollaan :) Huh.

Jos haluat kysyä Netasta jotain vastaan ilomielin :)

Ainiin, multa on kysytty pariinkiin otteeseen vienko Nettaa tai Ania näyttelyihin. Pakko myöntää etten tähän osaa vastata. Ehkä vien ehkä en. Mahdollista on kyllä, koska olisi kiva kuulla asian tuntevien ihmisten mielipiteet tytöistäni :)
Agility on pääasiasena tavoitteenamme :D

Ani ja Netta

Elikkä nyt tämä uusi pinsku Netta entinen Brii on kotiutunut meille. Pientä koti ikävää Netta kyllä vielä potee, vinkumista on toisinaan, mutta useimmiten se touhuaa Anin kanssa :) Neidot tulevat todella hyvin toimeen keskenään, mikä on todella mahtava juttu. Pitävät toisillekkin seuraa pitkinä päivinä, kun minä ja Tero olemme koulussa.

Joka päivä opetamme Nettaa hieman tavoille, elikkä istumista ja tassujen koskettelua näin aluksi. Neitokainen kun ei pidä kynsien leikkuusta sitten yhtään, joten harjoittelemme näin aluksi koskemalla tassuja. Se on alkanut sujumaan todella hyvin, eikä Nettakaan yritä enää näykkiä. Istuminen alkaa sujumaan, tai siis jos tarkkoja ollaan Netta osaa istua mutta ensin se pakittaa parisataa metriä taaksepäin :DD Joten harjoittelemme lähinnä siinä edessä istumista, eikä pakittamista ja istumista :P Siinäkin ollaan edistytty ihan hyvin. Ja se hounaaminen, kun annat makupalaa hyökii neito ihan järkyttävästi. Joten pidämme kättä nyrkissä ja vasta kun Netta rauhoittuu eikä edes yritä ottaa makupalaa kädestä se saa sen.
Meillä on vielä paljon opeteltavaa, jopa hihnassa kävelemistä harjoittelemme. Netta kiskoo ihan pirusti, mutta on rauhoittunut ihan kohtalaisesti :)

Netan kuvia löydät täältä :)

Pinseri pentu taloon

Sunnuntaina sitten meille on tulossa toinen pinsku taloon. Se on jo 5kuukauden ikäinen musta tytteli, YesPinYes kennelistä. Se on kodinvaihtaja :/
Ani saa nyt kaverin, koska joutuu olemaan muutenkin jonkun verran yksin. Äippäkin sanoi ettei ole pahasta vaikka toinen pinseri tuleekin, koska pinseri on muutenkin aika pieni rotu :) Tai sanotaanko hienommin, juuri hyvän kokoinen.

Tyttelin nimi on Britney, mutta kutsutaan Briiksi, ehkäpä vaihdan nimen. Se on suuri EHKÄ. Brii on toisaalta kutsuttaessa aikas hankala, mutta ehkäpä siihenkin tottuu.

Olen todella innoissani, mutta sitä virhettä en tule tekemään että Anin jättäisin huomioimatta. Muuten tulee tappeluita tytteleiden välille, sitä emme halua, koska Anista ja Briistä tulee sisarukset :D

Lunta tulvillaa....

Yöllä oli satanut lunta taas oikein kunnolla, eli enemmän kuin eilen. Hyvä hyvä, Ani ainakin oli ihan innoissaan ja peuhasi valkeassa maassa minkä jaksoi.
Lenkilläkään Ani ei kerennyt hätöjään tekemään, kun tärkeämpää oli saada kulkea nokka maassa ja kierellä ja kaarrella ympäriinsä. Heh..

Kohta puoliin pitäisiä lähteä kävelemään Annalle päin, mennään vähän ulos juoksemaan koirien kanssa. Eli Remu ja Ani pääsevät taas vihdoin keskenänsä juoksemaan ympäriinsä, pitänee muistaa ottaa kamera mukaan. Ja etenkin lisätä niitä kuvia tänne, se kun on jäänyt hieman vähemmälle :/

Ensi lumi

Tänään tänne käpykyläänkin satoi lunta! Viimeinkin, lunta ollaan odoteltukkin jo jonkun aikaa. Eilen lunta oli maassa ehkä sentin verran, tänään jo vähän enemmän :)
Ani oli ihan ihmeissään, pienin pieni lipaisu ja sitten pään pudistelu. Nenä kävi tuhatta ja sataa ja taas lipaisu. Ani ei oikein tiennyt mitä pitäisi tehdä :D Lumen nitinäkin ihmetytti tytteliä, ja se katseli korvat höröllä maahan.
Innoissaan Ani kuitenkin oli, pientä riehumista oli nähtävissä :D Ulkona paineltiin tuhatta ja sataa, ja syötiin lunta.

Vaikka Anilta löytyykin kaapista talvitakkeja, en niitä pahemmin ole käyttänyt, vasta sitten kun on oikein kylmä. En rupea joka päivä änkemään takkia päälle kun on vähän vilpoista.
Sadetakkia olen kyllä käyttänyt, pari keltaa talvimanttelia. Mutta en pahemmin..

Toivomme että lunta sataisi vähä vielä lisää, parikyt senttiä niin sitten olleen oikein onnellisia :D