Tallikoirat ja takaluukun kamaluus

Tänään Gille ja Jami pääsivät tallille kanssani lappaamaan paskaa - koirien kielellä, syömään paskaa. Gille on jo tottunut tallikoira, onhan se useaan otteeseen ollut mukana, mutta yleensä vain jos Terokin on ollut seurana. Tällä kertaa en ratsastanut - olisi tarkoitus mennä vasta illalla - joten aattelin mennä etukäteen siivoamaan karsinat, laittamaan ruuat ja vedet valmiiksi, toisinsanoen iltatalli tehty etukäteen valmiiksi. Ajattelin ottaa nuoremmat vesselit mukaani, jotta näkisivät muutakin maailmaa, sekä saisivat myös ulkoilla vapaana. Korjataan hieman, Jami sai olla vapaana vain puolet tuosta talli ajasta, Gille oli koko reissun irti. Se uskoo helpommin, eikä muutenkaan oikein välitä mistään. Hevosetkin ovat jo niin tuttuja, ettei niihin pahemmin kiinnitetä huomiota. Jami on kuulemma ollut serkkuni Siljan mukana tallilla, jopa ollut irti siellä, mutta se talli hieman toisaalla ja syrjässä, joten ei ole vaarallista. Tämä talli missä käyn, on sen verran lähellä tietä, jossa on paljon liikennettä, niin koiran ja muiden turvallisuuden vuoksi se oli aluksi kiinni. Lopuksi päästin vapaaksi temmeltämään, kun pystyin paremmin seuraamaan sen menoja ja touhuja. Hyvin uskoi! Kerran tarvitsi kunnolla ärähtää, että uskoi ettei oman mielen mukaan lähdetä reissailemaan. Gille pyöri niin tiivisti takanani, että välillä luulin sen lähteneen omille teille, sitte huusin sitä ja koira kiertää eteeni, hieman hämillään että miksi huudetaan. Kehuja sateli silti, vaikka emäntä on ihan hölmö ja sokea! Koirat ainakin nauttivat maalaiselämästä ja tietenkin hevosen paskasta. Jami taisi jopa lantakasassa käydä kirmaamassa, kuten Gillekin ensimäisillä kerroilla. Ihanaa, lantakoira!

Jami teki hevosiin jopa lähempää tuttavuutta, kuten ylemmästä kuvasta näkyy. Koiralla on ainakin metritolkulla tota kaulaa. Onneksi heppa on itse rauhallisuus, se onkin jo niin tottunut koiriin. Toki voihan aina jotain tapahtua, onhan se eläin, eikä siihen voi ihan sata prosenttisesti luottaa, mutta huomattavasti turvallisempaa näin, että ovat eripuolilla tarhaa. Eikä Tonu muutenkaan ole mikään murhanhimoinen hevonen, enemmänkin sellainen toisia kunnioittava hapannaama, heh, ehkei ihan totakaan, vaikka se kyllä kunnioittaa muita - johtaja tyyppi se on silti. 

Jami nautti vapaana olemisesta, kävi se hevosten vesikipallakin litkimässä vettä, ihan kun en olisi erikseen sitä jo tarjonnut. Mutta parempaa se on siellä mistä muutkin käyvät nesteyttämässä itseään, eikös vaan? Kyllähän pojasta vielä kelpo tallikoira kuoriutuu.

Sain peräti napattua - omasta mielestäni - oikein kivan kuvan. Toki koirat olisivat voineet näyttää vähän hilpeämmiltä, mutta jos ei innosta niin ei innosta. Hepatkin näkyy takana. En tiedä mikä, mutta jokin kuvassa miellyttää. Mitäs mieltä muuten ollaan?

Tähän samaan syssyyn voisi vielä vähän sepitellä tästä Gillen "karkaan takaluukusta etupenkille, vaikka en saisi tehdä niin" - tempuilusta, mitä ollaan kovalla vaivalla kitketty pois tavoista. Neiti ei tehnyt tätä niinkään ajon aikana, mutta kun auto sammutettiin ja poistuttiin autosta, niin sekuntti pari niin koira oli jo livahtanut takaluukusta etupenkille kyttäämään maailman menoa. Useimmiten vielä hätävilkut oli autossa päällä, bemarissa kun on vähän huonolla paikalla tämä kyseinen nappula. Joten koira pyydettiin autosta ulos, koskenut siihen ei voinut kun heti tuli pissat pitkin auton penkkejä - tämäkin tapahtui kerran, kun erehdyksissä koskin koiraan, luojan kiitos takapenkillä oli juuri silloin viltti. Sen jälkeen opein, että Gille pyydetään autosta ulos ja laitetaan takaisin takaluukkuun. Kuinkahan monta kertaa tätäkin toistettiin? Monia, monia, monia kertoa, laskuissakin menty jo sekaisin. Ei edes auttanut se, että Gillellä oli takana seuraa, sieltä tultiin pois. Hyvin se siellä kyllä matkustaa, oli kavereita tai ei, mutta kun autosta poistutaan niin heti sieltä pois. Rasittavaa. Lopulta oli pakko pistää neiti kiinni, kun auto jäi parkkiin. Tätä tehtiin monella toistolla, sitten taas koira irti. Ei toiminut, heti istuttiin etupenkillä. Uudelleen aloitettiin sama linja. Mutta ei, jästipää ei halunnut takaluukussa oleskella. Lopulta sitten uhkailin Gilleä (hahha joo kuulostaa tyhmältä) en edes muista kunnolla mitä sanoin. Olisko ollut jotain tähän tyyliin "Jos vielä tulet sieltä pois, niin et enää ikinä pääse mukaan"......? Jotenkin noin, vai olisko ollut vielä paljon pahemmin. En vaan jaksanut sitä pelaamista, ei ollut kiva pitää sitä kytkettynä, mutta ei Gille voinut takaluukusta poistuakkaan, opettaisi vielä Anille ja Netalle huonot tavat, niin siitäpä vasta riemu olisi revennyt! Mutta uhkailuni jälkeen, neiti ei ole takaluukusta poistunut. En usko uhkailujeni vaikuttaneen tähän, ehkä se oli vihdoin ja viimein käsittänyt, että joka kerta se joutuu takaisin, vaikka tuhannesti sieltä pois tulisikin. Nyt ollaan sitten ainakin joka toinen kerta palkittu makupaloilla oikeata käyttäytymistä, joten nyt luonnistuu tämä parkki istuskelukin, ilman että tarvii etupenkillä kytätä maailman menoa. Tyytyväisi ollaan!

Loppuun vielä kevennykseksi Ripe ja Tonu :)