Vipinää ja vilskettä

Tänä viikonloppuna meillä onkin ollut menoa ja meininkiä, vaikka muille jakaa. Jamin hain meille hoitoon perjantaina työvuoron jälkeen, joten sisarukset pistivät kunnolla hulinaksi. Ulkona ne olivat suurimman osan päivästä, en viitsinyt sisälle ottaa riehumaan, ulkona kuitenkin enemmän lääniä. Vasta hämärän laskeutuessa otin ne sisälle, aika rauhallisia olivat, eikä ihme! Koko päivän ne jaakasivat toisiaan!

Tulihan sitä itsekin ulkona hieman istuttua ja seurattua noiden menoa, nauraen tietenkin. Hauskalta näyttää kun vuorotellen ne jahtasivat toisiaan, vaihto tapahtui aina kun toinen sai toisen kiinni. Gillekin saanut juoksuunsa enemmän vauhtia ja voimaa, mikä voipi johtua pyörälenkeistä, mitä ollaan vedetty aika säännöllisesti. Jami on aina ollut se reippaampi juoksia, mutta nyt se alkaa hieman jäädä Gillelle kakkoseksi. Neiti onkin pikku sukkula! Jami tosin tekee aina sellaisia yllätys käännöksiä, että Gille joutuu hieman pidemmän kautta kaartamaan saadakseen taas kiinni. Mutta jos Gille menee edellä, niin sekin osaa kyllä kääntyä aika vikkelästi, jolloin Jami joutuu myös hieman pidemmän kautta kaartelemaan.

Tero sitten grillaili ulkona meille vähän "iltapalaa", jolloin koirat toimivat vahtina ettei grillistä häviä mitään tai jos vaikka jotain irtoaisi herkkusuille myös. Oikein nauratti kun ne jonossa seisoivat ja tuijottivat herkeämättä grilliä, alla kuvaa tästä ruokajonosta.

Loppujen lopuksi Jami ja Gille painelivat taas leikkimään, kun vanhemmat rouvat jäivät hoitamaan vahti puolta. Eivät varmaan olisi ilmoittaneet, jos jotain olisi grillistä irronnut syötäväksi, kyllä sen verran ahneita ovat. Mutta nopeat syövät hitaat - pätee varman myös tässä..?

Ilta sujuikin sisätiloissa oikein leppoisasti, koirat vetivät hirsiä kukin mihin ruhonsa saivat tungettua. Rauhassa sai hoitaa iltapuuhia, niin ettei yksinään koirista pyörinyt jaloissa. Gillellä kun on tapana hieman ennen nukkumaan menoa käydä levottomaksi ja pyöriä yksin askelin perässäni. Nyt ei ollut puhettakaan hiipivästä varjosta.
Yläkertaan kun pääsimme, kävivät tytöt omalle pedilleen pitkäkseen, sen enempiä pyörimättä. Mutta Jami oli vähän kahden vaiheilla, menisikö se tyttöjen viereen pedille vai kävisikö se matolle pitkäkseen. Sänkyyn kun meillä ei koirilla ole asiaa, jonka Jami tietää varsin hyvin. Kyllä se sitten aikansa pähkäiltyään kävi matolle tuttuun tapaan pitkälleen.

Tänään sitten isä, Marja ja Xena tulivat vierailulle. Lähdin ihan ensimmäiseksi kokeilemaan mitä Xena sanoo pyörän rinnalla juoksusta, meillä kun kaikki koirat osaavat homman ja on ihan kelpo liikutus muoto, jos koiralla on hirveästi virtaa. Isä haluaisi Xenan alkaa pyöräilemään, joten siksi kokeilin ensin itse.
Xena aluksi hieman jarrutteli menoa, ei paljoa, mutta sen verran että vauhtimme oli todella rauhallista. Kehuin sitä moneen otteeseen, jolloin juoksukin alkoi muuttua huomattavasti rennommaksi. Hieman lisäsimme vauhtia, jolloin se on itsellekin helpompaa, myös koiralle, kun vauhtia on sopivan tasaista. Ei oikein mittään sanottavaa, paitsi että pariin otteeseen ihan alkulenkistä Xena yritti heittää ympäri ja palata takaisin meille, mutta jämäkästi ohjasin sen takaisin raiteilleen ja matka jatkui.

Takaisin meille tultaessa kerroin kokemuksesta iskälle ja Marjalle, joten isän on tästä helppo jatkaa jos niin haluaa. Kyllä se siitä sitten harjaantuu, kun säännöllisesti pyöräilee, Gillekin osaa homman kuin vanha tekijä, Jamista puhumattakaan. Netta nyt on itse lahjakkuus pyörän kanssa kulkemisessa, Ani nyt on sellainen jarrutteli, vaikka homman se osaa. Kuten moneen kertaan olen sanonut se ei ole juoksija tyyppi, joten Ania ei pahemmin pyörän kanssa juoksuteta.

Ihan lopuksi päästettiin kaikki koirat ulos kirmailemaan, Jami menossa mukana kun se on meillä ensi viikon hoidossa. Tässä tästä päivästä sitten sitä kuvasatoa. Enjoy!

Netta

Xena