Kuuden päivän ikäiset pennelit

Noniin tänään pennut ovat täyttäneet huimat 6 päivää! Se on ihan kunnioitettava ikä noin nuorille ja elinvoimaisille pikku pennuille.
Painot ovat lähteneet hyvään nousuun, toisinaan nousee hieman enemmän ja toisinaan hieman vähemmän. Tällä hetkellä painonousussa johtaa keltainen uros, sillä on tänä aamuna puntariin pamahtanut vähän yli 400grammaa. Kyllä se aikamoinen jässikkä on jo! Vihreä narttu on ylittänyt jo 320gramman painon, tällä hetkellä se on pentueen pienin, mutta ei suinkaan heikoin. Sitkeästi se taistelee muiden maitomonstereiden kanssa maidosta. Hyvä niin, tiedänpä ettei ainakaan ole pentu heikoilla vesillä. Todella terhakoita ovat ja eläväisiä, Nettaa kiertävät monesti ympäri. Mikä lie tapa tämäkin? Yrittävät änkeä pienmmistä väleistä takaisin nisille ja jos ei onnistu, voi sitä huudon määrää.
Varsinkin yöllä pitävät kovaa meteliä kun nauttivat maidosta, tai äänekkäin on valkoinen narttu. Vissiin oikein maistuvaa maitoa kun pitää niin kovin äännellä. Siksi sitä tulee yöllä herättyä ja käytyä taajaan tahtiin tarkistamassa laatikon tilannetta, mutta koskaan ei ole ollut mitään hätää, mutta varman päälle kun pelataan käyn tarkistamassa joka kerta. Netta kyllä hoitaa hommansa oikein mallikkaasti, aluksi se ei osannut varoa kunnolla, joten talloi pentuja välillä, mutta nopeasti oppi ettei niiden päälle kuulu mennä. Nyt kun se palaa takaisin laatikolleen, menee hieman sivummalle maate ja odottaa, että pikkuiset ryömivät hänen luokseen. Kyllä tässä kohtaa voisi sanoa että kiihtyvät nopeammin kuin ferrarit koskaan :D

Koska nyt puhun noista pennuista, voisin sanoa että kotiin olisi tarkoitus jäädä yksi narttu ja tällä hetkellä tuo vihreä on vienyt voiton. Joten todennäköisesti se jää nyt meille sitten kun luovutus tapahtuu. Mutta toki vielä voi mieli muuttua, mutta luultavasti ei. Se vain tuntuu jotenkin silti omalta. Tie sitten mistä tämäkin tunne on tullut, mutta niin se vain on. Ehkä se omalla tavallaan muistuttaa Nettaa sillä tarmokkuudellaan..

Pennuille olen jo myös hieman virallisia nimiä katsellut, paljon aikaisemmin, jo silloin kun ensimmäistä kertaa Netta astutettiin. Toki rajoituksia kohdallani on, koska kennelnimeä mulla ei ole. Eikä pentujen nimissä saa olla samoja etu tai taka päätteitä. Esim vaikkapa Tiadors - Tiamoiner. Sama alku, joten kennelliitto ei sitä hyväksy. Noi eivät kyllä ole pentujen nimiä, kunhan nyt päästä heitin jotain :D
Tänään olen taas vähän karsinut nimiä, sekä katsonut uusia ja päättänyt mikä kuuluu millekkin. Toki tässä kerkeää vielä vaihtamaan nimiä moneen otteeseen, mutta edes jotain edistystä tähän pentu touhuun. Niin paljon muistettavaa, että pelkään jonkun asian unohtuvan.
Jossain vaiheessa sitä kuitenkin joku kysyy, että mistä olen nimet keksinyt, niin kerron vähän taustatietoa. Olen aina ollut hevosystävä, joten nimet juontavat sieltä suunnasta ja olen selannut varsinkin saksalais syntyisten hevosten nimiä. Lähinnä siksi että pinseri on saksalainen rotu, joten nimen täytyy juontaa jollakin tavalla sinne.
Ehkä olisi helpompaa ajatella nimiä jos voisi käyttää kaikkien kohdalla samaa alku kirjainta. En nyt tarkkaan muista onko tämä sallittua kennelnimettömällä, mutta pelaan varman päälle ja otan jokaiselle pennulle erialkuisen nimen, jotka eivät muistuta edes toisiaan.

Mitäs sitten? Aah tänään Ani ja Netta treffasivat tuossa pihallamme, hyvin meni, pientä jännittyneisyyttä aluksi, mikä on kyllä ihan ymmärrettävää. Mutta loppua kohden meni jo todella hyvin! Onneksi. Ani oli ihan onneissaan kun pääsi takaisin kotiin - vain hetkeksi - oli se silti autossa vinkunut kun oli huomannut että meille päin ajellaan. Ihana tyttö! En viitsi pitää sitä kotona, koska se vinkuu kun kuulee penneleiden äänet yläkerrassa, mikä taas saa Netan levottomaksi, koska se suojelee vauvojaan tarmokkaasti. Parempi silti näin, Netta ei stressaannu liikaa, koska pentuja pitää vahtia niin paljon, nyt se pystyy rennosti nukkumaan niiden kanssa, eikä tarvitse pitää vahti moduulia päällä. Kyllä se omalla tavallaan ikävöi Ania, koska etsii sitä välillä kämpästä, tai siltä se näyttää, eivätkä tytöt ole koskaan olleet erossa toisistaan näin pitkään. Vain sellaisia aikoja kun olen Anin vienyt lääkäriin rokotuksille. Silloinkin Tero on ollut kotona Netan kanssa, joten siinä kohtaa ei paljon kerkeä sanomaan ikävöikö se sitä. Päätettiin kuitenkin, että tytöt näkevät kerran pari viikossa tässä meidän pihassamme, vain silloin kun pennut on ruokittu ja ne nukkuvat kylläisinä ja tyytyväisinä.
Kun hetki on oikea ja pennut sopivan ikäisiä Ani palaa takaisin meidän kotimme arkeen ja vilinään. Siksi sitä hetkeä voisi kutsua kun viisi vipeltävää ja Netta ovat taloudessa, mutta Ani omalla ihanalla mummonaisuudellaan tulee sitäkin hetkwåeä toivon mukaan rauhoittamaan :)

Tähän loppuun vielä kuvia suloisista penneleistä :)