Pentujengi seikkailee uusien asioiden parissa

Mistäs sitä sitten aloittaisi? Vaikka jos ensimmäiseksi kerrotaan, että blogin ylläpitäminen on työlästä puuhaa, kun pitää samalla seurustella viiden pennun kanssa, sekä keksiä mamma Netalle paljon muutakin puuhaa kuin pentujen hoivaaminen ja laatikon kupeessa makaaminen. Sekä siinä ohella tehdä kahta työtä, harrastaa ratsastusta ja touhuta Anin kanssa. Monta rautaa tulessa, josta johtoon menee ylivoimaisesti pentujengi ja  Netta. Joten blogia yritän päivittää siinä ohella mahdollisimman hyvin!

Noniin tämä päivitys taitaa jäädä aika kuva painoitteiseksi, syystä että kyllä viikossa kerkeää kuvia kertymään enemmän kuin tarpeeksi, joten koittakaa kestää!
Mutta aloitetaan sillä että pennut täyttivät maanantaina elikkä 20.5 huimat kolme viikkoa! Joten pikku hiljaa siirryttiin kiinteään ruokaan, joka sisältää tällä hetkellä jauhelihaa ja kermaviiliä, on kyllä pikkuisten herkkua. Lautasella seisotaan ja parhaista paikoista lähes tapellaan. Netta vinkuu taustalla, koska haluaisi kans osingoille herkulliselle lautaselle, ikävä tuottaa mammalle pettymys, mutta suupaloja ei tipu. Muuten neiti kyllä odottaa nätisti, mutta se korvia huumaava vinkuna soi päässä vielä tunnin pari pentujen ruokailun jälkeen. Netta käy maistelemassa kyllä herkullista mössöä pentujen varpaiden välistä, sitä sinne hieman tuntuu kertyvän kun lautasella tepastellaan. Tällä hetkellä pennut saavat kaksi kertaa maittavaa lihakermaviili mössöä, mutta ensi viikolla siirrytään jo kolmeen kertaan ja sitten aletaan maistelemaan myös puuroa, Saara toi meille tuliaisiksi, tai oikeastaan pennuille tuliaisiksi puuro aineksia. Hän kävi moikkaamassa meitä, Nettaa ja pentua lauantaina. Oli kyllä hienoa nähdä pitkästä aikaa, nähty viimeksi silloin kun Netta haettiin meille. Kyllä siitäkin jo yli neljä vuotta on, kylläpä se aika vierähtää! Kuten  olen monille sanonut, oli todella, siis todella hienoa nähdä Saara, siinä on aivan mahtava kasvattaja, ettei toista ole!

Sitten pennut ovat käyneet pikaisella ulkoilulla, noin viiden minuutin mittainen reissu oli pikkuisille kyllä niin jännittävää, että uikuttivat koko ajan. Netta kävi jokaisen luona moneen otteeseen ja pusutteli niitä kuten rakastava äiti yleensäkkin tekee. Pieni kissan koppa toimi kanto apuna, johon pennut "kirmasivat" hurjaa kyytiä, oli vissiin liian jännittävää. Mutta reissusta selvisivät hienosti, pian sitten ulkoillaan jo vähän enemmän. Pitäisi vaan saada tuohon ulos pennuille oma pikkuinen aitaus. Meidän tyttöjen aitaus on vähän turhan suuri, sekä pikkuiset mahtuvat helposti aidan välistä kulkemaan. Sitähän me emme toivo! Vaikka ei siitä varsinaista vaaraa ole, kyllä kuitenkin tuonne isolle tielle on matkaa, mutta ei opeteta karkurin alkeita, joten oma aitaus on paras vaihtoehto.

Tämä viikonloppu oli sellainen pentuostajien vierailuviikonloppu, Saara kävi jo lauantai iltapäivällä ja tänään aamupäivällä kävi toisen narttupennun ostajat. Ja ensi viikon torstaina tulee urospennun ostajat katsomaan uutta perheen jäsentä. Pakko sanoa että todella mukavia olivat tämän aamuiset vierailijat, ihastuivat tulevaan perheen jäseneen, sekä jutusteltiin vähän kaikesta. Toisin sanoen tyttönen pääsee hyvään kotiin. Toki tietenkin myös toinen tyttönen pääsee hyvään kotiin Saaran luokse, jossa sitten on sukulaisia, siellä on mummo-Carkki (elikkä Netan äiti), sekä siskopuoli Kiira. Ja meille jää se ykis narttu, oman mamman, sekä Anin - varhaismummon roolissa olevan neitosen hoiviin. Tähän mennessä kaikki hyvin, tästä hyvä jatkaa tulevaan viikkoon ja pentujengin kanssa koettaviin seikkailuihin!