Kepittelyä

Kävimme Teron kanssa tässä iltapäivällä heittelemässä koirille keppiä tapikselle (sekä sellaista narupalloa). Tai jos ihan tarkkoja ollaan, keppiä heiteltiin Netalle. Ei meiän Ani tuollaista ymmärrä :D Se vaan kulkee kuono maassa ja menee jonnekkin. Ärsyttävää, luoksekkin kestää tulla kolme vuotta!

Netta nautti taas täysin siemauksin. En tunne ketään noin keppi fetissistä koiraa! Valehtelen, tunnenpas, veljeni kääpiöpinserin Coran. Se on täysin sekasin, jos nostat kepin, kiven, lehden, kävyn tai mitä tahansa muuta. Netta on toinen, keppien noutamista, jos mitä se rakastaa yli kaiken. Ani menee taas ihan toisessa laidassa, sitä kiinnostaa tasan ja tarkkaan nukkuminen ja jölkyttely omaan etana vauhtiin.

Netta oppi hyvin nopeasti tuomaan kepin takaisin luokse. Ennen se jäi kauemmas SYÖMÄÄN niitä tyytyväisenä. Se oli pikkasen ärsyttävää :D Mutta onneksi se tuo jo kepit takaisin, jotta ne voi taas pistää ilmojen halki matkaan.

Joten päätin sitten napsiskella hieman kuvia, teidän iloksenne :D