Pinseriliiga: Kuulumisia pentujengin lähdettyä maailmalle

Kylläpä on taas vierähtänyt viime päivityksestä, mutta ei ole ollut aikaa kun Gillen kanssa ollaan harjoiteltu sisäsiisteyttä ja tottakai tutustuttu tähän ihmeelliseen maailmaan. Mutta nyt viimeinkin, kun kaikki kolme ottavat tyytyväisinä nokosia, pääsin koneelle päivittämään meidän kuulumisia.

Tosiaan Gittahan lähti ensimmäiseksi maailmalle ja siitähän jo raapustelin aikaisemmassa päivityksessä. Samaisella viikolla lähti torstaina Uuno uuteen kotiin Onni-pinserin seuraksi, joka on pentueen isän Ticon veli. Joten setä Onni pitänee Uunon kurissa, heh! Sitten perjantaina lähti Xena uuteen kotiin. Haikea mieli siinä tuli kun pennut lähtivät, mutta tänne koti nurkkiin jäi sitten vielä meidän Gille ja silloin vielä kotia vailla oleva Jami. Äiti lupasi ottaa Jamin siksi aikaa hoiviinsa kunnes sille löytyisi sopiva koti. Pari ihan potentiaalista ilmoitusta tuli ja aina kun vastasin, olivat jo kerinneet varaamaan muualta.... ööh? Enhän mä nyt sentään kerkeä joka minuutti nettiin, töitäkin kun pitää tehdä ja kolme koiraa hoidettava, joten netti ei ole elämässäni se ykkös asia!
Jonkun ajan kuluttua äitillä sitten vähän paloi käpy Jamiin, kun se enemmän kuseksi sisälle kun ulos, piti pelkkää vinkumista ja oli todella levoton. Sanoin sen olevan ihan normaalia pennulta, Jami kun oli enemmänkin se seurallinen tutkiskelija, joten sillo oli varmasti aikamoinen järkytys kun se joutuikin olemaan yhtäkkiä yksin. Sitten hieman tiivistettynä äitin kanssa kinasteltiin, pistin Jamista uuden ilmoituksen ja tuli jälleen pari ihan hyvää ostaja ehdokasta. Loppujen lopuksi äiti sitten sanoi haluavansa pitää Jamin, jos se vaan mulle sopii. Tottakai se sopi, paremmin kuin hyvin! Tosin äiti sanoi, että Jami saa tulla mun nimiin. En tiedä miksi, mutta ei sillä nyt niin väliä, äitin se kuitenkin on.

Jami, Gille tuolla takana ja Ani :)

Anikin tosiaan palasi takaisin meidän arkeen ja oli se aika jännittävää, neiti kun on niin äkäpussi omalla tapaa. Eikä todellakaan siedä sitä että sen yli mennään tai ylipäätään sen lähelle mennään. Netan se hyväksyy todella hyvin, sekä Sannin pojat - elikkä Nopan, Yatzyn ja Kimblen. En kuitenkaan ruvennut sen kummemmin stressaamaan, vaan annoin Gillen tallustella kotona kuten muutkin saavat. Aluksi Ani oleskeli omissa oloissaan tietokonehuoneen puolella, mutta nyt se on alkanut ottamaan enemmän kontaktia Gilleenkin. Menee samaan petiin nukkumaan ja muutenkin oleskelee jo samoissa tiloissa. Jopa leikkii, tosin ulkona, mutta kuitenkin edistystä sekin!

Viime viikolla käytiin Sannin ja Yatzyn kanssa montuilla juoksuttamassa koiria, mukana meiltä oli kaikki kolme neitiä. Hyvin meni, Yatzy oli ihan super hieno! Se antoi Gillen olla, toki se vähän nuuskutteli että mikäs tämä pikkuinen on, mutta muuten oikein super herra! Mutta tosiaan Yatzy oli saanut upeasti massaa sitten viime näkemän, nyt se näytti oikein komealta - oikein urokselta, eikä pentumaiselta. Sanni on tehnyt hienoa työtä!

Yatzy :)

Gillen kanssa ollaan tutustuttu maailmaan ihmeellisyyksiin, ilman Nettaa ja Ania. Gille tuntuu kuitenkin enemmän seuraavan näitä kahta kuin sitä mitä minä teen. Omalla tavalla huono juttu, mutta sitäkin saatu hieman korjattua. Kyllä se tietyllä tasolla seurailee puuhiani, mutta jos Netta on ulkona, niin se on aivan sama olenko sisällä vai toisella puolella pihaa, Gillen silmiin osuu vain mamma Netuska.

Pieniä opetus hetkiäkin on meillä ollut, varsinkin luoksetuloa ollaan treenailtu ahkerasti, niin sisällä kuin ulkona. Se sujuu jo suhteellisen hyvin, toki välillä pikkuneidillä on korvat tiiviisti off:in puolella, mutta kyllä se toivottavasti siitä sitten tasoittuu kun ikää alkaa tulemaan. Myös istumista ollaan treenailtu. Harmikseni Gilleä on vaikea opettaa sen liiallisen energian vuoksi, tai korjaan sähläämisen vuoksi. Se ei millään tohdi keskittyä, jos vaikka vertaa Jamiin, joka on itse rauhallisuus. Kyllä Gille osaa istua, mutta se vaatii pitkän hermon ja hurjasti onnistuneita toistoja. Kyllä se tästä - aikanaan.