Auringon paistetta!

Ihanaa! Ihanaa! Ihanaa! Aurinko on jo monta päivää paistanut siniseltä taivaalta, vaikka useimmiten aamu onkin näyttänyt masentavan harmaalta, mutta pikku hiljaa se on alkanut kirkastumaan. Itse en yhtään pistä pahakseni, kesälomaa on hurjasti mukavampi viettää kun on oikeasti "kesäloma ilmat".

Ollaan tyttöjen kanssa vietetty pihallamme aikaa, leikitty ja vähän vanhempien kanssa pienesti tokoiltu. Toki Gillenkin kanssa ollaan treenailtu ja istuminen onnistuu jo todella hyvin! Seuraavaksi olisi tarkoitus omettaa maahan meno käsky, mutta miten sellainen opettaa hyperaktiiviselle pennulle, jolle istumaan opetuskin oli hampaiden kiristelyä? Ehkäpä jonkun keinon keksin, mutta sitä katsellaan hieman myöhemmin. Gille on kyllä nopea oppimaan, mutta se on vain niin aktiivinen, ettei se millään tohdi keskittyä. Tästäkin jo edellisessä raapustuksessa mainitsin, mutta kun Jamin kanssa olen myös hieman touhunnut, niin se on kyllä itse rauhallisuus - varsinkin pennuksi. Kyllä se on energinen, mutta se tohtii keskittyä paremmin kuin Gille. Hohhoijaa....

Käytiin sunnuntaina Herrojenpäivillä, joka siis sijaitsee koirarannan tuntumassa - elikkä toisin sanoen Yyterin suunnalla tuolla Porissa. Mukana oli vain pikkupennut Gille ja Jami, isommat saivat jäädä kotiin hengähtämään. Herrojenpäivillä saa olla koiria rannalla, mutta uimaan ei (viissiin) saa mennä...? Siellä on ennenkin ollut koiria, mutta kukaan ei ole koskaan vedessä ollut, johtunee varmasti siitä että koiraranta on siinä ihan vieressä mihin voi sitten koiria mennä uittamaan. Meilläkin pennut olivat mukana sosiaalistamisen vuoksi, siellä on paljon ihmisiä ja erilaista hälinää kuin täällä tuppukylässä. Kyllä siellä pari muutakin koiraa oli, mutta olivat hieman sivummalla.
Hauskinta koko reissussa oli sellaisen pikkutytön lausahdus kun se näki sisarusten touhuavan Teron päällä - joka siinä ohella yritti ottaa aurinkoa. Todella heikoin tuloksin! Kuitenkin asiaan, tämä pikkutyttö tuli isänsä, pappansa ja veljensä kanssa rannalle - tai luulen tämän kokoonpanon olevan tämä kuin raapustan. Niin tyttö pysähtyi aivan siinä vieressämme ja sanoi; "Isi kato kisuja". Oli kyllä pokassa pitämistä, tytön isäkin vain sanoi jotain siihen suuntaan joo niinpä näyttää. Eikös lapselle kannatta opettaa oikea merkitys oikealle eläimelle? Ihan sama asia kun joku katsoo lehmää ja sanoo sitä hevoseksi tai kani on marsu. Noooh kuitenkin, tämä samainen tyttö meni pappansa kanssa jossain vaiheessa taas siitä meidän ohi ja taas sama toteamus, että pennut ovat kisuja. Pappa sitten korjasi, että ne ovat koiria, mutta tyttö sitkeästi väitti niitä kisuiksi. Pappa sitten naureskeli ja sanoi meille ettei ikinä ole nähnyt tuollaisia kisuja. Naurettiin siinä sitten ja sanottiin että uusi rotu kyseessä.

Tämä viikko onkin sujunut mitä suurimmassa määrin ulkoillen, takaovi vaan auki ja koirat oleskelevat ulkona sen aikaa kunnes pyydän ne sisälle. Jopa Gille pysyy isossa aitauksessa, eikä yritä mitään karkuri matkoja. Positiivista! Mutta katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan, josko se oppisi pahat karkuri tavat Netalta, joka on nyt pariin otteeseen tullut aitauksesta yli. Sekin silloin jos joku tulee pihaan tai jos olen Gillen kanssa etupihalla. Josko se karkaaminenkin loppuisi kunhan saadaan Teron kanssa tehtyä tuo uusi aita koirille.

 Jami