Haikea mieli on

Tänään lähti ensimmäinen pentu uuteen kotiin, todella hyvään sellaiseen, nimittäin Netan kasvattajan Saaran luokse. Mutta siltikin tuli tippa linssiin, kyllä noihin pikkuisiin kerkeää seitsemässä viikossa kiintyä ihan liikaakin. Pääasia on että niiden tulevaisuus on hyvä ja onnellinen, sekä että ne pääsevät rakastaviin koteihin. Kaikki ovat onneksi oman mielenrauhani vuoksi löytäneet hyvät, ellei jopa täydelliset kodit!

Tänään Gittan kanssa tuli hieman enemmän oltua, kuitenkin se lähtisi heti aamupäivästä matkaan, koska Kajaaniin on pitkä matka, ei viitsitty pitkittää kovinkaan paljoa Saaran ja hänen poikansa vierailua.
Heidän mukanaan tuli, kuten jo silloin ensimmäisellä tapaamisella puhuttiin, Carkki, Netan emä. Voi luoja että se oli ihana! Pienempi kuin Netta, mutta todella pirteä neiti ikäisekseen, sitä ikää on kuitenkin jo se 10 vuotta. Mutta ei sitä koskaan uskoisi!

Gitta oli erittäin kiinnostunut Carkista, eikä todellakaan vierastanut uusia ihmisiä. Heti oli tekemässä tuttavuutta, mikä on hyvä juttu! Uudetkaan asiat ja tilanteet se otti pennun innolla vastaan. Ylpeä olen kasvatistani!

Carkki, Netta (pinkkipantainen) ja Gitta :) 3.sukupolvea samassa kuvassa

Nettakin tervehti emäänsä Carkkia todella hienosti, ei mitään turhia rähinöitä eikä räksytyksiä. Häntä heilui ja kovasti haisteli, Carkki kerran komensi, mutta kuten Saara sanoi, se sallitaan vanhalta rouvalta. Eihän kukaan jaksa jos nuorikot käyvät liian tungetteleviksi! Muuten meni todella hyvin! 

Aluksi hieman jännitin - myönnän sen rehellisesti. Että Netta alkaa ihan mahdottoman reviiritietoiseksi, mutta ei, kovin meni Carkin perässä - innoissaan. Mahtaiko se aistia, että sukua ollaan? 

Päivä oli mahtava, vaikka haikea mieli on. Kuten jo olen aikaisemminkin maininnut toivoisin ja haluaisin että Saaran kaltainen kasvattaja/ihminen asuisi meitä lähempänä, mutta toivon tulevaisuudelta pajon. Ehkäpä saadaan aikaiseksi lähteä vuorostamme Kajaaniin Netan ja Gillen voimin, miksei jopa äksypoksu Anikin lähtisi mukaan. Ja jos Jami asuu silloin vielä äitini luona, toki sekin otetaan messiin. 

Netta ja Carkki

Sitten hieman viimeviikon päivitystä - se hieman unohtui! Anteeksi. Tosiaan käytiin torstaina eläinlääkärissä, kaikki oli hyvin. Xenan alakulmurit ei vielä kasvaneet, mutta ei mitään hätää, kylle ne sieltä vielä puhkeavat, ennemmin tai myöhemmin. Olin helpottunut, ettei kenellekään ollut mitään vaivaa, terveinä ja puhtain paperein lähtevät uusiin koteihin viihdyttämään uusia perheitään!

 Carkki, hieno neiti

 Netta ja Carkki, ehkä hieman koko eroa :)