Miten tämä päivä alkoi.....?

Pitäisikö tämä päivitys aloittaa iloisilla vai vähän huonommilla uutisilla? 

Ehkä olisi parasta että aloitellaan niillä vähän huonommilla ja jatketaan sitten noihin iloisempiin ja piristävämpiin juttuihin. Eipä jää kenellekkään sitten huono mieli tämän päivityksen jälkeen, tai toivotaan ettei jää.

Elikkä aloitellaan sillä, että miten meidän tämä aamu alkoi tai tarkemmin sanottuna aamuyöstä, siinä neljän maissa kun ensimmäinen merkki koiran huonosta voinnista tuli esille. Gille meinaan yritti oksentaa aamuyöstä, kuitenkaan sieltä mitään tulematta ylös. Pelkkää kakimista, joten hetken kuluttua tyttö kävi uudestaan yöpuulle. Siinä tunnin päästä kun noustiin ylös, otin tapani mukaan Gillen ulos aitauksesta - missä neiti yönsä viettää, jottei pääse yöllä livahtelemaan rappusille, eikä päästelemään pisuja ympäri yläkerran laminaatteja - eikä koira reagoinut millään lailla. Tapansa mukaan se hyppii ja ulisee kun siihen häkin viereen menee, nyt ei yhtään mitään, makoili vain. Nappasin Gillen syliin ja kiinnitin huomiota siihen, että se oli todella lämmin. Siis oikeasti lämmin, onhan se aina omalla tavalla lämmin, mutta nyt se oli todella todella lämmin. Mainitsin asiasta Terolle, joka hieman asiaa vähätteli, mutta mä sitkeästi intin ettei kaikki ole ihan kunnossa. Päätin mitata ihan varmuuden vuoksi lämmöt ja onneksi niin tein, Gillellä oli yli 39°C kuumetta! Soitin siltä seisomalta äidille, josko se viitsisi tulla meille pitämään vahtia, koska itse joudun töihin. Ja miksi aina silloin kun jotain on hätänä?

Töissä sitten soitin äidille ja annoin eläinlääkärin numeron, johon hän saisi soitella, koska itse en pysty. Eläinlääkäri aukeaisi vasta yhdeksän aikaan ja mulla olisi seuraava tauko vasta siinä kahdentoista aikoihin, joten suosiolla pistin äidin hommiin.
Ei mennyt kauaakaan kun äiti kurvasi työpaikalleni ja kertoi sen mitä eläinlääkäristä oltiin sanottu. Tässä lista;

• Ei ole aikoja
• Kaikki Porin eläinlääkärit aivan täynnä varauksia (koska kyseiseen eläinlääkäriin oltiin soitettu paniikissa kun mistään ei saa aikoja)
• Pentu vähän äkkiä lääkäriin, tuollainen kuume ei ole terveellistä noin pienelle
• Nesteytystä!!
• Suositeltiin Tampereen Tuhatjalkaista, joka siis 24H auki oleva eläinlääkäri

Paniikkihan siinä alkoi hieman tulla, todella ihanaa istuskella kaupan kassalla siinä mielentilassa, kun päässä vaan pyörii Gillen hyvinvointi ja se mitä voi tapahtua jos sitä ei saada pikaisesti hoitoon! Pyysin saada lähteä töistä kotiin heti, onneksi suostuttiin, vaikka tosin jouduin vajaan puolentunnin odottamaan että pääsen pois. Työvuoroni paikkaaja tarvitsi saada, onneksi sellainen löytyi, joka lupasi tulla välittömästi. Siitä sitten tuhatta ja sataa lähdettiin ajamaan Huittisiin eläinlääkärille, jolta oltiin saatu - luojan kiitos - aika! Eläinlääkäri oli juuri vapaalla, mutta lupasi tulla hoitamaan pennun. Ihanaa, onneksi tuollaisia ihmisiä on vielä maanpäällä!

Eläinlääkärissä Gille punnittiin, painoa neidillä oli 5.35kg, aika pieni on, meinaa sisar Gittalla on painoa lähes 7 kiloa! On tuo meidän tyttö vaan niin rimpula, ehkäpä tarvitsee hieman lisätä ruuan määrää, koska se on sellainen ikiliikkuja, no mutta kuitenkin asiaan. Sitten keskusteltiin hieman mitä ollaan huomattu, onko käytös ollut parin päivän sisällä mitenkään poikkeavaa ja miten huomattiin koiran muutos. Todella fiksun oloinen eläinlääkäri, joka oli aidosti kiinnostunut Gillen voinnista. Keskustelu tuokion jälkeen siirryttiin hoitohuoneeseen, jossa mitattiin kuume uudestaan, näytti edelleen yli 39°C. Pentu käytiin kokonaan läpi, kuunneltiin sydän ja keuhkot, eikä mitään sanomista tullut, kaikki kuulosti hyvältä ja normaalilta. Gille sai tuon jälkeen antibiootti pistoksen ja joutui vielä tiputukseen, joka siis laitettiin ihon alle, ei suoneen. Aika rimpuileva oli, mutta kyllä se siitä sitten rauhoittui, onneksi. Ensimmäisellä kerralla se sai sen neulan irti, joten hieman verta valui, mutta toisella kerralla onnistuttiin pitämään sitkeä sissi kurissa.

Loppujen lopuksi lähdettiin kotiin, suhteellisen virkeän pennun kanssa, voi johtua myös siitä että vieraspaikka ja siinä vähän jännitystä. Automatkan nukkui, ei yhtään mitään reagointia. Seurailtiin sitä vaivihkaa.

Tämä kuva otettu ennen kuin Gille pääsi lääkäriin. Oikea sairastukijoukot ympärillä. On mulla ihanat koirat!

Gillen pää näkyy tuolla keskellä, Jami-veli vasemmalla kuvassa, Netta-mamma ylhäällä ja Ani-täti oikealla.

Olivat kuulemma koko ajan Gillen lähellä, nukkuivat sen vieressä, eivätkä poistuneet siitä mihinkään.

Mahtoivatko ne tietää ettei neidillä ole kaikki hyvin?

Lääkäristä kun kotiuduttiin, oli neiti hieman virkeämpi, mutta ei kuitenkaan oma itsensä. Sitä sitten seurailtiin tarkasti, että juo ja syö. Kuumekin varmaan antibiootin ansiosta laskenut, meinaa pentu ei ollut läheskään niin lämmin kuin aamulla. 

Huomenna uusi mittaus, jotta nähdään ettei lämmöt ole nousseet yön aikana takaisin. Toivotaan että selvittiin pelkällä säikähdyksellä, koska syytä tähän äkilliseen kuumeen nousuun ei osattu sanoa. Onko kenties syönyt ulkona jotain sopimatonta? Vai onko ampiainen pistänyt? Vai onko jotain muuta takana? Arvuuttelu tässä kohtaa on hieman turhaa, mutta ehkä suotavaa.

Sitten siirrytään iloisempiin ja hauskoihin asioihin, tai oikeastaan kuviin, jotka toivon mukaan saavat hymyn nousemaan huulille. Jami oli meillä lauantaina hoidossa ja vietti sitten samalla Gillen kanssa pyjamabileet koirien tapaan, meinaan velihukka oli yökylässä. Äiti oli häissä, joten ei pentua viitsinyt pitää kotona yksin niin kauaa, kun meilläkin oli kerran mahdollisuus olla. Oli kyllä aika terhakka päivä, kaksi vilkasta pentua touhottivat lähes koko ajan. Mahtoivatko ne missään välissä nukkua? Aina kun tulivat mua vastaan olivat niin kovassa vauhdissa että korvatkin hulmusivat takana. Ehkäpä nämä oheiset kuvat siltä päivältä saavat nyt hymyn huulille :)