Leikki ikä on koko ikä

Tänään käytiin Teron kanssa pikaisesti porissa piipahtamassa, kotona on päivisin niin tylsää sairastella kun mitään ei voi tehdä, että päätin käydä ostamassa itselle vähän luettavaa - rakastan siis lukemista ylikaiken. Sekä poikettiin siinä samalla myös Mustissa ja Mirrissä katsomassa tytöille vähän uusia leluja, suurin osa kun on jo joutunut roskisten nielaisemiksi, syystä että meillä kotona asuu suolistajia. Sekä vierailee suolistajia - Jami ja Xena.

Ostettiin sitten kaksi pehmolelua, jotain uutuus silly bum-leluja, jotka lehden mukaan houkuttelevat hupsuilla pyllyillään kimppuunsa. Näitä saa haukata hanurista luvan kanssa! Sellainen iskulause, jos koirat sen ymmärtäisivät niin olisivat taatusti enemmän kuin iloisia.

Kuitenkin siinä seuratessani koirien iloista temmellystä uusien lelujen parissa, tuli pohdittua koirien leikkimistä siis yleisellä tasolla. Esimerkiksi meillä kun vertaa noita koiria keskenään, niin Anin voi huoletta tiputtaa pois näistä leikkivistä koirista, se ei pahemmin leiki. Ehkä kerran kuukaudessa jos silloinkaan. Saattaa se tossa illalla heittää pari kertaa lelua ilmaan, kunnes se sitten kömpii takaisin petiinsä - mutta ei todellakaan joka ilta. Netta puolestaan tykkää leikkiä, se kyllä enemmän leikkii Gillen kanssa kuin leluilla, vaikka välillä se riepottelee leluja innoissaan. Varsinkin jos yhdyt leikkiin mukaan, heittelet lelua sille tai vedätät lelun kanssa, niin sitten se innostuu kunnolla. Pari haukahdustakin saattaa tulla. Kun taas meidän villi viikari Gille leikkii pääsääntöisesti yksinään leluilla, se heittelee, nyhtää ja kantelee niitä paikasta toiseen ja toisinaan se tykkää kun niitä heittelee sille. Välillä se Jamin kanssa riehuu lelujen kanssa, Nettakin saattaa välillä sitten yhtyä lelun repimiseen.

Olen jonkun verran keskustellut koira ihmisten kanssa yleisesti koiristamme ja monesti keskustelu on kääntynyt tuohon koiran leikkimiseen. Jotkut jopa huolestuvat kun koira ei enää leiki, vaikka nuorempana teki sitä useaan otteeseen. Esimerkiksi tädilläni on yli 9-vuotias uros koira, joka aina ennen nukkumaan menoa leikkii hetken nallellaan, kunnes käy ilta unilleen. Se ei ole koskaan ollut mikään leikkisä koira, mutta hän kertoi että kerran se ei leikkinyt kuten tavallisesti ennen nukkumaan menoa, niin seuraavana aamuna koiralla oli kuumetta - eli epäilykset olivat heti nousseet, että koira on kipeä. Jäin tätä silloin pähkäilemään ja tosiaan, jos koira poikkeaa 9 vuotisen elämänsä aikana asiasta minkä se tekee joka ilta, niin kyllähän sitä tulee heti ajateltua mistä poikkeama johtuu. Vai mitä mieltä olette?

Meillä olisi varmaan toisinpäin, että jos Ani yhtäkkiä alkaisikin leikkiä joka päivä innoissaan, niin huolestuisin että mitä ihme nappuloita se on saanut suuhunsa. Oppii sitä oman koiran kuitenkin tuntemaan läpikotoisin. No jos Anissa pysytään niin olen aina ihmetellyt sitä, kun se ei oikein leiki toisten koirien kanssa - enkä nyt annakkaan, koska Anista on tullut toisia koiria kohtaan agressiivinen. Silloin ku se ei ollut, niin Netan kanssa se saattoi joskus vähän leikkiä, mutta ei muiden, paitsi vinttikoirien. Mikä ihme Ania kiehtoo vinttikoirissa? Aina kun näimme vinttikoiran, niin Anilla meni pasmat sekaisin ja se rupesi kiljumaan - ei nyt ihan kirjaimellisesti - ja halusi kovasti mennä leikkimään. Jos ja kun annettiin koirien vähän haistella, niin Ani sinkoili hihnan päässä perä alhaalla aivan innoissaan. Ööh...? Koirapuistossa aikanaan se kirmaili vaan vinttikoirien perässä, jos jonkun muun rotuinen meni Anin vierelle, niin se melkein kuin masentui. Hyvin outoa etten sanoisi.

Joten voiko sitä sanoa, että kyllä koira leikkii minkä ikäisenä tahansa, eikä se niinkään ikää katso, vaan koiran perusluonnetta? Onko se sitten leikkisä, vai tälläinen mummomainen nysväri kuten Ani, koska kyllä meillä Netta ja Gille ovat hyvin leikkisiä, Netta rakastaa kuitenkin enemmän touhuta ihmisten kanssa sellaisia nouto- ja vetoleikkejä. Ja koira painit ja kirmaukset ovat kanssa varmasti listan kärjessä.
Gille on aivan selvästi välimaastossa pyörivä neitokainen, se tykkää leikkiä toisten koirien kanssa, mutta välillä myös ihmisten. Päivästä paljon kiinni, toisinaan se oikein tyrkyttää leluja mulle tai Terolle, mutta seuraavana päivänä, jos kosketkin leluun ku se leikkii niin se hakee uuden. Selvästi ilmaistuna älä tule häiritsemään leikkejäni.