Aina sattuu ja tapahtuu...

Noniin, taas on tapahtunut kaikenlaista, niin hyvää kuin huonoakin. Ja olen saanut hävetä itseäni :D No se ei ole uutta!

Meillä on käynyt ahkerasti kylässä naapurin kultainennoutaja Remu, siis ihan yksinään, eivätkä koiran omistajat taida tietää asiasta yhtään mitään. Koira ei pihassamme kauaa viihdy, tai sitten sen omistajat sitä huhuilevat. Nooh, kerron nyt tämän mun "nolon" tapauksen.

Olin menossa laittamassa auton ovia lukkoon tuossa klo 23 tiistai illalla - yöllä, miten vain. Sain juuri naksauttettua ne lukkoon kun vähän matkan päässä räsähti oksia. Pelästyin ja käännyin katsomaan mikä siellä oli ja näin vaan vaalean nelijalkaisen hahmon. Mulle iski väsymys paniikki ja juoksin sisälle kiljuen "Susii!". Paiskasin oven perässäni kiinni ja menin välittömästi ikkunalle katsomaan mikä siellä oli ja voitte vaan arvata, että naapurin kultainennoutajahan se siellä seikkaili. Oli kyllä noloa! Mutta ei sitä paniikissa rupea katsomaan mikä siellä tosissaan oli, olisihan se voinut olla se susi.

Tässä vielä pari kuvaa, mitä sain parisen päivää sitten räpsittyä vierailijastamme :)

 Tässä kuvassa vasemmalta oikealle on: Ani, Remu, vierailija Remu ja Netta.

Sitten vähän ikävämpiin asioihin, meidän Netallamme on tassussa ihan jäätävä haava. Kuten oheinen kuva näyttää (on hieman sumea, mutta toivottavasti näkyy edes hieman). Haava menee anturassa aika pitkälle. Ei mitään hajua mistä on tullut, mutta todennäköisesti on saanut sen torstaina. Perjantaina yhden kurssin jälkeen kiinnitin huomiota siihen, kuinka paljon Netta linkutti ja nosteli tassuaan, nuoli sitä ahkerasti ja oli muutenkin mieluummin makuulla kuin touhuammassa ympäriinsä. Menin tarkistamaan tassun ja järkytyin siitä millainen haava se oli, verta oli hieman karvoissa, mutta muuten haava oli han hyvässä kunnossa. Kävin haalean veden alla huuhtelemassa haavaa ja sen jälkeen laitoin haavan puhdistusainetta. Varmuuden vuoksi laitoin vielä puuvilla sukan tassuun, jotta sinne ei menisi mitään bakteereita.

Koko päivän soittelin ympäriinsä eläinlääkäreille, mutta ketään ei aikonut ottaa meitä vastaan, koska heidän mielestään haava oli tullut sorasta. Olin ihmeissäni, meillä on pihassa hieman soraa ja kiviä, mutta miksei ennen ole mitään tullut? Eikä se edes näytä miltään soran tekemältä, liian syvä ja 'siisti'. Yhdestä paikasta pyydettiin soittamaan päivystävälle, joten tein työtä käskettyä. Sain sieltäkin kieltävän vastauksen, kyseessä kun ei heidän mielestään ole kiireinen tai tärkeä asia. Olin todella hämmästynyt! Sanottiin vain että tarkkaile ja putsaile ahkerasti, pidä haava suljettuna jollain sideharsolla.

Tänään kävin sitten ostamassa apteekista Netalle uutta puhdistusainetta, joka on hieman koira ystävällisempää kuin tuo toinen. Ostin myös uuden sideharson, sekä ihan koirille tarkoitetun sideharson. Myös jotain kuitukangas lappuja. Tavallisesta kaupasta kävin hakemassa pumpulia. Näillä eväillä sitten olen ahkerasti Netan tassua sitonut ja putsaillut, välillä tyttö saa olla ihan vapaalla, ilman tassusuojaa. haavanhan on hyvä hengittää välillä.

Välillä Netta on ilmaissut mielipiteensä repimällä tassusuojansa pois, onhan se omalla tavalla ymmärrettävää. Mutta pelkään että haava tulehtuu. Yritän myös saada Netalle johonkin päin eläinlääkäri aikaa, jotta joku voisi antaa siitä jonkunmoisen lausunnon.

Tässä vielä söpö kuva Netan sidotusta tassusta :)