Elämää ei sen enempää

Talvi senkuin jatkuu täällä satakunnassa, yhdellä sanalla kuvaten - ihanaa! Tuntuu paljon valoisammalta ja jotenkin tuo -15°C ei tunnu missään, virkistävää, vaikka en talvesta välitä, mutta nyt se menee siinä missä muutkin vuoden ajat. Vaihtelua siihen räntäpaskakurakeleihin, mitä tuossa joulun tienoilla vielä elettiin. Ne nyt jo onneksi takanapäin! Ja edessäpäin...

Tosiaan bloggerin kanssa jälleen ongelmia - mä en todellakaan tajua, olen pariin otteeseen raapustanut komiat tekstit, mutta kun lähetän ne, niin blogger ilmoittaa ongelmista ja teksti häviää. Ei yhtään hyvä! Oikein nyppii kirjoitella kun mikään ei mene perille asti.. Mielenkiinnolla oikein odotan tuleeko tämä edes perille. Toivotaan parasta.

Aika rennosti ollaan tyttöjen kanssa otettu, välillä tuimat pakkaset haittaavat menoa kun neideillä jäätyy tassut tai sitten mulla työvuorot niin kinkkisiä, ettei kerkeä yksinkertaisesti tekemään mitään. Vuorokaudessä liian vähän tunteja mun päiväkohtaisiin menoihin nähden - johon kuuluu niin koiraa, hevosta, ystäviä, perhettä ja tietenkin mieheni täällä kotosalla. Pakko karsia yhden päivän osalta vähän hommia ja sijoittaa niitä sinne milloin kerkeää, joten koirat menevät ensisijaisesti edellä - niin kuin pitääkin.
Mutta toki ollaan touhuttu myös näinä bloggerin "hiljaisina" (oikeasti blogger vain temppuilee!) hetkinä jos jonkinmoista. Ollaan käyty jäällä lenkkeilemässä, koko pinseripoppoon voimin - johon siis kuuluvat myös Jami ja Xena. Se oli kyllä reissu! Koirat kirmasivat ja liukastelivat, me marsittiin perässä tuultapäin puskien - oli sitten kylmä! Kameraa ei ollut mukana ikuistamassa tätä retkeä, koska oli sne verran pimeää, että ketään tuskin kiinnostaa katsoa mustia kuvia, joissa voi havaita vielä mustemmat möykyt.
Tyttöjen kanssa ollaan myös kotosalla pelattu etsi peliä, jossa siis piilotan makupaloja - yleensä olohuoneeseen niin että tytöt joutuvat niitä etsimään nenäänsä käyttäen. Jopa pikkuinen Gille on hoksannut pelin juonen ja viipottaa nokka pitkänä pitkin huonetta - siinä missä Nettakin, Ani tietää pelin juonen, mutta on sen verran laiska, että mieluusti toivoo makupalan vain tippuvan nokan eteen taivaalta - tai tässä tapauksessa kädestäni. Kyllä se hetken viitsii nenäänsä käyttää, mennen muiden perässä, vaikka ehkäpä helpommin pääsisi jos kävisi itse etsimässä toisista paikoista. Eikä niistä, missä rohmut ovat jo edeltä käyneet ja sitten Ani käy ottamassa tuoksut vain nenäänsä.

Tuli myös yks päivä kuvattua tuota Jami poikaa, kun se oli tässä meillä hoidossa hetken aikaa - tai no ei varsinaisesti hoidossa, hain sen kyllä tähän leikkimään tuon Gillen kanssa kun olin vapaalla, että äiti sitten haki koiransa illemmalla takaisin kotiin. Kuitenkin kuvasin sitä hieman ja tässä pari parhaimpaa otosta.

Tuli sitä myös tyttöjä kuvailtua, mutta sisätiloissa, jolloin kuvatkin olivat sitä sun tätä luokkaa. En ikinä saa asetuksia kohdilleen, koska putki on niin huono valotukseltaan, ehkä pitäisi hankkia uusi, joka myös pärjäisi sisätilan kuvauksissa, ilman että tarvii vääntää ja kääntää noita asetuksia ihan ääriasentoihin. Ärsyttävää hommaa, kuitenkin mielenkiintoa olis tuohon kuvaamiseen - mutta ei ehkä tolla putkella. Ulko/liike kuvaukseen tulikin viime vuonna ostettua uusi putki, joka on myös hintansa väärti! Kyllä kelpaa!

 Tässä oli tarkoitus napata yhteiskuva - niin että ovat vierekkäin,

mutta linssilude ryömi etulinjalle paistattelemaan, jättäen äitin varjoonsa!

Olisi kiva tehdä jokin "aihe" postaus, mutta en oikein keksi mitään sopivaa. Meillä kuitenkin elämä aika nooh tasaista ettei nyt oikein siitä ole kirjoiteltavaa - mutta jos olisi jokin toinen aihe, niin blogikin pysyisi päivitysten kanssa tasaisena, vaikka aiheet eivät liittyisi meidän koirien elämään. 

Mitäs mieltä oltaisiin? Olisiko jotain aiheita?

Top 10 koirarodut?  Siis mun mieleiset koirarodut - jonkunmoiset perustelut näihin valintoihin, että miksi juuri nämä miellyttävät. Olisiko kelvollinen?