Pentujengi ulkoilee

Viimeinkin se kunnon kesäkin on saapunut tänne suomen maalle, joten pennutkin ovat päässeet kunnolla ulkoilemaan. Aluksi pidettiin niitä tuossa etupihassa pieniä aikoja, kuten vaikkapa 5 minuuttia, jos sitäkään. Sitten siirryttiin tyttöjen aitaukseen, mutta siellä sai juosta viiden pennun perässä vähän liikaakin. Jokainen lähti erisuuntiin, joten yritäppä pysyä niiden perässä, saat yhden kiinni, niin neljä muuta ovat jo ties missä. Hohhoijaa uteliaat pennut!

Sitten käskin - pyysin Tero tekemään pennuilla oman aitauksen, jossa ne voivat turvallisesti ulkoilla. Ei tarvitse kirmata niiden perässä enää, mutta toki ne pääsevät useasti ulkoilemaan tuohon isoon aitaukseen. Tehdään pieni korjaus, pieni aitaus on siis ison aitauksen sisällä, joten pennut ja Netta voivat ulkoilla saman aikaisesti. Vaikkakaan Netta ei pääse tuohon pieneen aitaukseen, mutta ei sinne hirveästi hinkuakkaan. Käy välillä tutkailemassa pikku aitauksen touhuja, kunnes palaa omaan mielipaikkaansa terassille, josta näkee laajalle alueelle.

Harmillisesti pennut eivät ole ulkoilleet pariin päivään kunnolla, täällä on satanut kaatamalla vettä, sekä ukkostanut kunnolla! Onneksi meidän Netta, eikä kyllä Anikaan reagoi ukkoseen millään lailla, tyynen rauhallisesti jatkavat uniaan, vaikka jytisee kunnolla. Ja meillä jytisee, koska asumme kallion kupeessa.

Tässä kuva pentujen omasta aitauksesta

Pennut onneksi viihtyvät ulkona, tekevät jo hienosti tarpeensa ulos. Ja yleensä kun pennut oleskelevat aitauksessa, laitan sinne Saaran lainaaman kopan, jossa pennut voivat sitten ottaa päiväunia, eikä tarvitse nurmikolla lepäillä. Mutta useimmiten ne kyllä ottavat nokoset nurmikolla, luonnonlapsukaisia aivan selvästi.

Pennutkin syövät jo hyvin kosteutettuja nappuloita, ilman lihaa. Puuroakin tulee annettua siinä mukana aina välillä. Oppivat jopa juomaan vettä ihan itse. Netta käy yhä harvemmin imettämässä lapsiaan, jos se käy, se vikisee kun naskali hampaat raapivat nisiä. Enkä ihmettele yhtään, kyllä ne ovat teräviä. Jos menen laatikolle leikkimään pentujen kanssa, ne ovat heti järimässä puntteja ja kenkiä. Ja sanotaan rehellisesti, jos ne osuvat ihoon se sattuu!

Lelujakin on tullut ostettua jokunen kappale ja pennut leikkivät niillä innoissaan. Vetoleikkejä harrastetaan, sekä painiotteluita. Voi sitä huudon määrää kun ne purevat toisiaan, välillä pitää oikein käydä tarkistamassa onko siellä joku hätänä, toistaiseksi ei mitään. Painiottelut vaan välillä yltyvät vähän turhankin rajuiksi! Mutta sitä se pentujen elämä on. Puhuin asiasta kasvattajan kanssa, joka sanoi tämän olevan täysin normaalia toimintaa. Tämä kasvattaa luonnetta ja sisukkuutta.

Sekä tämän viikon perjantaina pennut tullaan siruttamaan tänne meille. Mielestäni tämä on kätevää, eikä hintakaan ollut paha, suhteellisen halpa 17€/pentu. Mielestäni ihan kohtuullinen hinta, eikä tähän koti käyntiin sisälly mitään muuta kuin tuo sirutus hinta, ei edes matkakorvauksia. Olin rehellisesti sanottuna todella yllättynyt.

Käytiin jopa ensimmäisellä ajoreissulla, tai jos tarkkoja ollaan niin toisella. Ensimmäinen kerta tapahtui silloin kun kävimme päivystävällä eläinlääkärillä silloin ensimmäisellä viikolla. Eihän nuo tienneet silloin maailman menosta yhtikäs mitään, makoilivat tyytyväisinä kopassa. Nyt kun matkustettiin, niin aika äänekkäitä olivat, mutta eivät sentään säntäilleet kopassa. Nettakin matkusti rauhallisesti ja hiljaisesti. Ainaostaan silloin se aloitti  pienen ravailun kun käännyttiin äidille päin. Kyllähän se tiesi mihin pääsee.
Pennut pääsivät siinä kerrostalon pihassa vähän ulkoilemaan. Naapurin tyttökin tuli pentuja moikkaamaan ja sovittiin että tulevat vielä käymään meillä. Opetetaan pennut myös olemaan lapsien kanssa, meillä kun ei ole lähipiirissä enää kovinkaan pieniä. Tai on niitä pari, mutta nekin vauvoja, enkä niitä viitsi pyytää. Lapsella tarkoitan sellaista eskari - ala-aste ikäistä. Joka jo ymmärtää jos sille antaa neuvoja pentujen kanssa.

Tähän loppuun vielä tuhottomasti näitä kuvia parin päivän ajalta, koettakaa kestää! :)