Sunnuntai vierailua

Sunnuntaina (toki päivitys tulee myöhässä) käytiin Porissa vierailemassa isän tykönä ja ketkäs muutkaan kuin tytöt mukana. Auto matka sujui kohtuu rauhallisesti, Netta hieman ravasi ikkunalta ikkunalle ja vinkui. Se on rauhaton matkustaja, vaikka toisinaan se istuskelee ja kattelee maisemia. Ani tuttuun tyyliin nautiskeli maisemista, tai sen mitä se nyt sivulaseista ulos näki. Farmarin takalasi kurainen, joten sieltä ei pahemmin ulos näkynyt.
Jos palataan tähän levottomaan matkustajaan nimeltä Netta, niin sitä on turha kieltää kun se ravailee, se lopettaa sen hetkeksi, mutta auta armias kun käännät katseen takaisin tiehen se sama ruljanssi alkaa. Todella raivostuttavaa! Ja sen vielä tekee sen, että taustapeilistä näät koko ajan sen juoksevan ikkunalta ikkunalle. Pitkillä matkoilla se sitten käy istumaan tai makaamaan.
Enkä kyllä osaa sanoa mistä tämä johtuu, onko sillä matka pahoinvointia vai onko se muuten vain levoton matkustaja? Silloin aikanaan kun  meillä oli tavallinen henkilöauto ja koirat matkustivat takapenkillä, sama homma toistui sielläkin. Kun jotkut sanovat, että Netta haluaisi istua ihmisen lähettyvillä. Nooh eipä pädennyt tämä asia levi matkalla. Koko matkan se istui joko takapenkillä vieressä tai etupenkin jalkotilassa, niin se vinkui ja yritti lähteä liikkeelle. Mikä mättää? Olen kokeillut palkita sitä hyvästä käytöksestä, siis kun se malttaa istua hiljaa vinkumatta. Mutta ei ole auttanut, eikä tätä asiaa voi oikein yksin kokeilla :D Kuka ajaisi autoa?
Kun olemme auton kanssa pysähdyksissä, Netta ei ravaile vaan istuu nätisti paikoillaan ja odottaa. Tässä kohtaa aivan samanlainen kuin meidän Ani, kärsivällinen ja rauhallinen. Mutta kun auto lähtee liikkeelle, ravaaminen alkaa.

Kuitenkin palataan pääasiaan, elikkä menimme iskälle, mutta hän oli lähtenyt isoveljelleni, joten otimme sitten saman suunnan. Isoveljeni Markus ja hänen naisystävänsä Sini ovat muuttaneet hieman syrjemmälle, syystä että Sinillä on kaksi omaa hevosta ja ne asuvat nyt omassa pihassa. Ajattelin mennä moikkaamaan tyttöjen kanssa Siniä tallille, mutta hän olikin lähdössä Amigon ja Coran (ne pikkuiset kääpiöpinserit) kanssa lenkille ja pyysi mua seuraksi. Suostuin tietenkin!
Kävelimme ja juttelimme kaikista asioista. Amigo ja Cora leikkivät keskenään, kun taas tytöt tallustelivat aivan vierelläni. Hieman nuuskuttelivat, mutta kävelivät hyvin rauhallisesti. Harvinaista herkkua kun ollaan uudessa paikassa!
Kun pääsimme takaisin pihaan, niin meidän oli sitten aika poistua iskälle. Teron oli tarkoitus vaihtaa hantin puolen kahvan vaijeri uuteen, kun se oli mennyt poikki. Ja osa oli vihdoin ja viimein tullut saksasta tänne suomen kamaraan! Kyllä sitäkin oltiin sitten odotettu!
Siinä kohtaa kun lähdimme, niin Netta oli hyvin rauhallinen, istui nätisti vinkumatta aloillaan aivan Anin vieressä. Kuinka rauhallista olikaan ajaa, ei tarvinnut kuunnella sitä rasittavaa hiljaista vinkunaa, joka oikeasti ottaa päähän!
Iskällä sitten vaan rötväsimme tyttöjen kanssa sohvalla ja katteltiin telkkaria, kun Tero vaihtoi autotallissa sitä vaijeria iskän kanssa. Oli kyllä hienoa käydä iskällä ja poistua täältä Harjavallan liiankin tutuista maisemista ja viettää mukava sunnuntai rakkaiden ihmisten ja eläinten parissa :)