Ihana ilma!

Mikä ilma, siis aivan mahtava! Aurinko paistaa, pikku kevyt pakkanen ja ihanimmat koirat, voiko parempaa toivoa? Ulkoilimme pari tuntia, tein hieman lumihommia ja tytöt touhusivat ympärilläni, loppu ajasta hain kameran ja heittelin tytöille lumipalloja hankeen. Netta nouti, Ani ei. Jos saisitte kerran arvata mitä Ani teki koko ulkoilun ajan, mikä olisi vastauksenne?

Oma vastaukseni on tämä; "Se istuu terassilla täristen. Kävelee pari askelta ja istuu taas ympärilleen tuijottaen, korvat tiukasti niskassa kiinni."

Ja yleiskatsaus Anista on tämä; "Ulkona ollessa vain istuu, tai vipeltää metsässä, kunnes juoksee taas terasille istumaan. Ei viitsi ottaa sataa kuvaa istuvasta koirasta, josta jokainen kuva on tämän tyyppinen --> korvat tiukasti niskassa, kärsivä ilme. Toisaalta tylsä koira, jos haluaisi ulkona touhuta sen kanssa. Rakastan sitä silti, vaikka Ani onkin sisäkoira."

Netta kirmasi iloisesti, vaikka välillä tuntui ettei tyttö pysty etenemään yli ryntäisiin yltävässä hangessa. Mutta sitkeästi Netta eteni suuntaan jos toiseen, eikä väsähdä pirullakaan. Jos Netan mieltymyksen mukaan heitettäisiin keppiä tai lumipalloja, niin ulkona saisi olla vähintään 24 tuntia! Niin paljon tämä neiti rakastaa noutamista.
Netta on ulkona taas aivan toisenlainen kuin Ani, se vipeltelee ties missä, mutta tulee säännöllisesti tarkastamaan olinpaikkani ja etten vain ole sisälle päässyt livahtamaan ilman sitä. Netta seuraa mua jopa sisälläkin kuin hai laivaa :D
Jos esim Netta on jätetty äitille, siksi että he lähtevät sitten kävellen tänne Pirkkalaan, niin Netta kuulemma vain vinkuu ja ulisee ulko-oven luona. Välillä se saattaa käydä äidin korvan juuressa kiljumassa ja välittömästi ravaa ovelle, eli on todella levoton. Niin paljon se on perääni.

Kun sitten lopulta tulimme sisälle, niin Ani paineli suorintatietä uudelle nojatuolille nukkumaan. Se kääriytyi fleece huovan päälle kerälle, mutta kun tulin sen luokse, se nosti päätään ja tuijotti mua (kuten kuvasta näkyy). En pyytänyt sitä poistumaan tai mitään, nappasin vain kuvan ja vein kameran pois. Hetken päästä myös musta koira oli änkenyt itsensä Anin viereen nukkumaan, tarkennan, Anin päälle nukkumaan. Valitettavasti ei ole kuvaa...

Eilen illalla, kun katsoin yhden videon youtubesta, missä sellainen ruskea dobermanni (<- linkki) tekee erillaisia temppuja, mietein mitä kaikkea omat tyttöni osaavat. Eivät kovinkaan paljoa, mutta tuostakin videosta haluaisin opettaa ainakin nämä: seuraamaan takaperin, ryömimään ja pujottelemaan paikaltaan sekä liikkeestä. Otan nuo ainakin tavoitteeksi. Ehkä ennen kesää on opittu uusia temppuja, toivotaan ainakin!

Anille tosin on vaikeampi opettaa mitään, koska sitä ei yksinkertaisesti kiinnosta. Jos herkuilla yritän, se kyllä tekee, erittäin hätäillen ja epäselvästi. Ja Ani ei jaksa ottaa toistoja vastaan kuin vaivaiset 2-4 kappaletta, sitten se kyllästyy ja lähtee menemään.

Netalle on helpompi opettaa herkuilla ja monilla toistoilla, se ei kyllästy niin nopeasti ja on innokas vastaanottamaan uusia asioita. Helpompi koira? Nooh en ehkä sanoisi niinkään, Netta ennakoi aika paljon, tai sitten vihjailen omalla kehollani liikaa. En tiedä, mutta välillä menee meilläkin asiat ihan pipariksi, sitten vain keskeytän tehtävän ja otan uusiksi joka myöhemmin tai seuraavana päivänä.

Netan temput ja käskyt:

istu

maahan

seuraa

sivulle

paikka

kierrä

tassu - toinen

kurre

hyppy

ali (opettelussa)

koske

etsi / hae (Netta kun tottelee kumpaakin)

tee Anille kiusaa

heitetään

odota (opettelussa)

hauku (äiti halusi opettaa, jotta se oppisi haukkumaan käskystä)

nätisti

vapaa
lenkille
ulos
sisälle

ota

jätä

ei

Anin temput ja käskyt:

istu

maahan

seuraa

sivulle

paikka

tassu - toinen

kurre

hyppy

koske

hae

odota

nätisti

vapaa

ota

jätä

ei
lenkille
ulos
sisälle

makkara (tällä saa Anin nopeasti kuulolle xDD  ja kyllä saa myös makkaraa)

Anin lista on hitusen köyhempi, mutta yritetään skarpata. En edes tiedä onko kaikki temput ja käskyt merkitty, en ainakaan saa enää yhtäkään päähäni, toivotaan että kaikki on siinä :)