Siinäpä se taisi tulla, päivät lentävät sellaisella vauhdilla eteenpäin etten millään meinaa perässä pysyä. Tuntuu siltä kun aamulla herää, niin hetken kuluttua on jo ilta. Sinänsä hyvä, ettei ole päivisin kovinkaan tylsää :)Tyttöjen kanssa vietämme tällä hetkellä "tyttöjen elämää", Teron ollessa armeijassa suorittamassa palvelustaan. Ainoastaan viikonloppuisin päättyy tämä tyttöjen elämämmä, mikä ei haittaa pätkääkään! Omakotitalossa eläminen yksin, ei ole mitään herkkua, tai no tyttöjen kanssa. Olen sinänsä hyvin arka luonteinen, että jokainen räsähdys ja paukahdus saa sydämen hakkaamaan tuhatta ja sataa, mutta pikku hiljaa hyvä tulee, eiks jeah?
Tänään menimme äitini luokse viettämään aikaa, kotona kuppaaminen alkaa jo kyllästyttämään.
Päästyäni ulos tyttöjen kanssa, Ani pinkoi välittömästi tuonne vanhan saunan / puuvaraston luokse, eikä tullut luokse vaikka kuinka huutelin. Kävi vain kurkkailemassa kinosten takaa ja kun kävelin sitä kohti, niin häntä koipien välissä pakoon. Mikähän sitäkin vaivasi? Sitten se haukahti kolme kertaa ja tuli taas korvat pystyssä kurkkaamaan, silloin menin jo kokonaan Anin luokse. Yritti se ohitseni pinkaista pakoon, mutta sain pannasta kiinni.
Netta istui kiltisti auton takaluukussa, ihmetteli varmaan Anin hangoittelua tulla mukaan. Yleensä Ani kun on ensimmäisenä autoon änkeämässä. Äiti epäili syyksi sitä, ettei Ani yksinkertaisesti halunnut lähteä mukaani, koska pelkäsi jäävänsä taas äidin luokse. Ihmettelin suuresti, jos asia tosiaan olisi näin, koska Ani viihtyy äitini luona paremmin kuin hyvin. Mutta muuttaako se asioita, että meidän talomme on puolet lämpeämpi kuin kerrostalokämppä. Ani kun on sellainen lämpimän ystävä, oikea sohvaperuna! Eihän se muuta tee kuin löhöile omassa pedissään tai takan edessä. Ulkona käy ja lenkille lähtee kun pyydän, muuten se vain nukkuu, toki se käy nappaamassa pipanoita mahan täytteeksi ja vettä suun kostukkeeksi. Anin elämä on aika tylsää, se ei edes mielellään leiki. Netta puolestaan on toinen ääripää, se touhottaa ja on aina mukana tekemisissäni, jopa sen vaivaisen voileivän :D Jopa leikkii yksin ja muiden kanssa, on innokas kaikista asioista mitä vaan pyytää. Syö ihan kunnolla, johtunee varmasta suuremmasta liikunnan ja touhotuksen määrästä.
Mutta mikä neuvoksi? Ania ei vain yksinkertaisesti kiinnosta, se on ollut tuollainen pennusta asti, herkuilla se kyllä on kuuliainen ja "innostunut" kun pyydän siltä jotain. Netta puolestaan on leluilla, että herkuilla yhtä innostunut.
Moni on ihmetellyt sitä, että ne ovat samaa rotua, mutta eroavat toisistaan kuin yö ja päivä. Ani on sellainen "mummo-koira", tekee joskus ja jouluisin jotain omasta arjesta poikkeavaa, ei turhia hötkyile. Netta on sellainen hyperaktiivinen koira, joka menee vaikka pitkin seiniä jos muuta tekemistä ei ole, tekee aina kaikkea outoa :D Vaikka ne ovat aivan erilaisia, rakastan kumpaakin aivan yhtä paljon<3 Onneksi eivät ole samanlaisia, tytöt täydentävät toisiaan ja ovat parhaita ystäviä keskenään :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti