Syksyisissä tunnelmissa

Rehellisiä kun ollaan, niin kirjoittaminen alkaa tuntua tänne blogiin puurolta. Välillä on inspistä ja toisinaan taas ei. Enemmän ehkä nyppii se pelkästään itselle kirjoittaminen, blogilla ei niinkään ole seuraajia ja kävijä määräkin on niin minimaalinen että ei siitä sen enempää. Olisihan se kiva, jos joskus jotain kommentoitaisiin tai näkisin edes että tekstejäni luetaan.... Mutta palataan syksyisiin tunnelmiin.

Tänään käytiin ottamassa Teron kanssa tytöistä vähän kuvia, olen jo pitkään kytännyt kirkon muuria, josta saisi aivan mahtavia kuvia! Joten pakkohan se pakkomielle oli sitten toteuttaa ja kuvien jälki oli tätä luokkaa.

Kuvien asetelma ei ihan parasta luokkaa, eivätkä tytöt ole järin miten sen sanoisia edustavia kuvissa. Väreistä pidän kovasti. Syksy onkin kaunista kuvaus aikaa, jo itsessään värikkyyden vuoksi.

Syksy onkin rullannut meillä mukavasti eteen päin, kovin kummoista ei olla tehty, sitä perus koiran arkea iloineen ja vihoineen. Ainahan ei voi kaikki luonnistua oppikirjojen mukaisesti. Pari kertaa ollaan käyty läheisessä pellolla fiilistelemässä, toisin sanoen tytöt irrottelemassa.

Jamin seuraavat näyttelyt ovat marraskuussa Jyväskylässä. Hotellikin varattiin, ettei tarvitse lauantai aamulla lähteä ennen kukonlaulua ajamaan paikan päälle. Helpottaa huomattavasti ja ollaan virkeänä sitten edustamassa pinsereitä. Jännitystä ilmassa jo nyt, tuomari on Saaran mukaan eksoottinen, sieltä voi tulla ihan mitä vaan. Hyvää arvostelua ollaan hakemassa ja miksei jopa toista serttiä. Sitten enää yksi kun Jami on pari vuotias ja padam meillä on uusi suomen muotovalio. Mutta katsotaan mitä kevät tuo tullessaan.

Palaillaan taas - toivottavasti pian! :)

Raision näyttelyt 17.08.14

Jos aloitetaan sillä hehkutuksella; Jami sai SERT:in! Täällä kotopuolessa ollaan todella onnellisia! Kehät menivät aivan nappiin, Silja suoriutui handlaamisesta erittäin mallikkaasti, rauhallinen, mutta kuitenkin tarpeeksi jämäkkä Jamille.

Tällä kertaa olin ilmoittanut Jamin nuorten urosten kehään - alkaa poika kuitenkin saamaan jo "aikuisen koiran" piirteitä, eikä enää ole niin juniorimainen. Kuitenkin, kehässä oli myös vastus - lähes kaikki muut taisivat kilpailla yksin (?), ainakin siis urokset - nartuista en osaa sanoa kun me sitten lähdimme jo kotia kohti ruusukkeen ja pokaalin saattelemana. Mentiin taas vähän asioiden edelle - mutta en voi mitään tälle onnellisuudelle!

Aloitetaan vaikka vähän purkamaan tätä tilannetta. Jamilla tosiaan oli kanssa kilpailija kehässä - musta uros myös. Tuomari aloitti Jamista, katsoi nopeasti läpi, kunnes siirtyi kilpailijan luokse. Sen jälkeen Siljaa pyydettiin tulemaan Jamin kanssa tuomarin eteen, siinä tuomari sitten kävi Jamin perusteellisesti läpi, kunnes pyysi juoksemaan kaksi kertaa kehän ympäri, ensin rauhallisemmin, sen jälkeen vähän reippaammin. Tämän jälkeen tuomarin eteen arvosteltavaksi. Silja sai Jamin seisomaan oikein mallikkaasti ja tällä kertaa poika jäi myös siihen asentoon, eikä alkanut kuikuilemaan ja pyörimään ympyrää!

"Nice youngter. Good head, eye, teeth. Very good texture coat. Great marks. High in back when 
moves. Good angular. Very good temperament."
Tuomari; Rooney Catherine, Irlanti

Ensimmäisellä kerralla saatiin laatuarvostelusta ERI, josta jatkettiin sitten kilpailuluokkaan, josta saariin jälleen ERI SA:lla ja siitä sitten vielä jatkokilpailuun, josta meille irtosi SERT. Wohooo!
En osaa sanoin kuvailla tätä onnea! Erittäin tyytyväinen olen niin arvosteluun kuin koko kilpailupäivään! Loman lopetus on kyllä erittäin upea!

Ensimmäinen kuva Siljasta ja Jamista SERT-ruusukkeen kera :)

Hohhoijaa pitkästä aikaa kuulumisia

En voi muuta sanoa kuin että kyllä nyppii sitten suunnattomasti tämän blogin käyttö. Eikö kellään muulla ilmene ongelmia tämän käytössä? Toisinaan toimii kuin unelma, mutta nyt pitkään ollut hankaluuksia päivitysten kanssa, saatan raapustaa pitkääkin romaania ja kun sen tänne yritän lähettää tulee virheraportti.. What?! Tympii suunnatomasti. Kuvia ei välttämättä lataa lainkaan tänne. Olen kokeillut eri selaimia, mutta ei auta sitten yhtään. Hohhoijaa tympivää hommaa.

No ei mittään kummepia kirjoittamista ole ollutkaan, ei tuolla helteessä mitään kummallisuuksia pysty tekemään. Tytöt eivät jaksa millään tehdä mitään, eikä itseä puolestaan nappaa sitten yhtään.
Yyterin koirarannalla ollaan käyty pariinkin otteeseen vähän vilvoittelemassa. Kerran pari myös käyty läheisellä "rannalla", Netta onkin ollut oikein tyytyväinen kun on päässyt pulikoimaan, Ania ei puolestaan kiinnosta yhtään ja Gillekin on innostunut uimisesta - selvästi äitinsä tytär.

Jamin seuraavat näyttelyt ovat parin viikon päästä, silloin tosiaan Raisiossa. Katsotaan josko menis paremmin kuin Porin KV:ssa. Mitään erityistä meriittiä ei haeta, kunhan arvostelut olisi hyviä ja saataisiin vähän näkemystä Jamin rakenteesta ja liikkumisesta. Toki kelpaisi myös hyvä titteli, mutta varta vasten ei niitä metsästetä. Toki arvioinnit eivät ole mitään huippuluokkaa kun koira on vielä nuori ja kasvava. Katsotaan sitten kun siirrytään AVO luokkiin joskos silloin poika olisi jo kehittynyt kokonaan.

Mitäs muuta?

Eikai mittään kummallista, joskos yrittäin tulla päivittämään kun saan jotain aihetta, joko arjestamme tai sitten joku aihe koiriin liittyen - yleisesti.

Kuulumisia

Blogi ei tosiaan ole jäänyt pois päivityksistä, mutta aika on aika kortilla. Nyt taas alkaa pääsemään tiettyyn rytmiin, kun on saanut vähän muutoksia asioihin. Tosiaan jos aloitellaan "vanhoilla" kuulumisilla.

Palataan ensin tuohon Jamiin ja Porin kv näyttelyihin, josta saatiin mukaan EVA (ei voida arvostella), tämäkin vain siksi että Jami ontui oikeaa takajalkaansa aika pahasti. Se tuli siinä kohtaan kun Jami leikki yhden dobberi neidin kanssa ennen kehää ja kyseinen koira jollain tavalla hyppäsi Jamin päälle, jolloin poika vinkaisi kimeästi ja perääntyi Siljan jalkoihin. Ei siinä sitten oikeen keritty koiraa oikeen tarkastamaan kun meidän vuoro tuli kehään. En aluksi kiinnittänyt mitään huomiota, mutta kun tuomari pisti Siljaa kierros toisensa jälkeen juoksemaan ympäri kehää, niin huomasin että koira ontuu. Pisti kyllä Siljan seisottamaan Jamia, että sen verran arvosteli, mutta arvostelun lopussa luki että "koira ontuu oikeaa takajalkaa, jolloin ei voida arvostella". Muuta en arvostelusta muista, oon hukannut lapun kotona. Tai sitten en vaan muista mihin olen sen laittanut, varhais dementia iskee.

Sitten toissa viikonloppuna oltiin Helsingissä Linnanmäellä viettämässä hauskaa päivää ja samalla mun kesäloman aloitusta, heh. Seuraavat kaksi viikkoa niin rentoa oloa että huh huh! Tytöt pistettiin hoitoon, Ani lähti Teron porukoiden mukana Jaalaan mökkeilemään, Netta ja Gille menivät isän ja Xenan kanssa mökkeilemään Kankaanpäähän. Tytöillä oikein rennot oltavat pari pävää ilman meitä.
Olihan se tosin outoa olla kotona ilman tyttöjä, niihin kuitenkin niin tottunut ja elämä niiden kanssa on omalla tavallaan niin rutiininomaista. Mutta hyvää teki pieni ero kaikille, saatiin Teron kanssa nollattua itsemme ja tytöt saivat viettää "leppoisempia päiviä".
Olivat käyttäytyneet oikein mallikelpoisesti! Olen erittäin tyytyväinen.
Anista löytyi joku kymmenisen punkkia, ensimmäinen kerta ja toivottavasti myös viimeinen! Netta ja Gille eivät olleet saaneet niitä, tosin olivathan ne eri mökeillä. Jaalan mökki vissiin hoitamaton, Teron porukat kuitenkin ostaneet sen vasta tänä kesänä, joten ihan priima kuntoon pihaa ei olla vielä saatu.'

Tänään mentiin Yyterin koirarannalle viettämään kesäpäivää, ilma ei ehkä ihan huippu ollut, pilvistä, vaikka lämpöä kyllä on ihan kiitettävästi. Ei kylmä ollut ainakaan ja positiivista oli ettei rannalla tuullut kuten yleensä. Kuviakin tuli otettua, joten seuraavaksi hyvät lukijat saatte viihtyä niiden parissa. Reissusta ei kuitenkaan mitään kummoista kerrottavaa ole, hyvin meni, Gille ja Netta olivat porukasta ainoat ketkä olivat irti, koska kuulolaite toimii parhaiten näillä kahdella. Ani ei edes viihdy vedessä, joten ei viitsitty sitä yksinään istuttaa rannalla. Eikä Jami kuuntele sitten senkään vertaan, mies kun on!

Olisiko päivitys toiveita? Haluaisitteko tietää jotain?

Kertokaa ihmeessä :)

Treeniä, treeniä ja hoitokoira Xena

Torstaina saatiin Xena meille viikoksi hoitoon, koska iskä ja Marja lähtivät italiaan. Mikäs siinä, voinpas vähän sitten treenailla neitosen kanssa käytöstapoja ja miten koiralaumassa käyttäydytään.
Ensimmäisenä iltana ei meinattu saada Xenaa sisälle, se vaan vikisi portilla Marjan perään. Huono homma. Parempi tietenkin olisi ollut jos oltaisiin haettu neiti meille, näin se ero ei tunnu niin pahalta koirasta. Todistettu juttu! Loppujen lopuksi jouduin sen sitten hakemaan sisälle hihnan kanssa ja neiti antoi hienosti itsensä kiinni. Sitä ongelmaa on ilmennyt, siis ettei anna itseään kiinni. Vetää sen ihan leikiksi.
Anin kanssa sujui heti hienosti, se ei yrittänyt sisällä tehdä Xenalle mitään, nukkuvatkin lattialla vierekkäin. Edistystä, oon tyytyväinen!

Gille Teron jaloissa ja Xena kyttää hevosta.

Seuraavana päivänä lähdettiinkin sitten tutustumaan hevostalleihin Xenan kanssa, Gille otettiin mukaan myös, meiän tyttöhän on ihan selvästi tallikoira, heh. Xenahan pelkäsi hevosia, se vaan kyttäsi kauempaa jännityneenä, mutta voitteko kuvitella ei inahdustakaan. Sitten välillä se meni Teron jalkoihin kyttämään tuota suurta valkeaa hevosta. Ringohan olisi mieluusti tehnyt lähempää tuttavuutta koirien kanssa, mutta Xena pakoili, eikä Gillekään nyt ihan onneissaan juokse hevosen luokse. Tällä kertaa se kyllä tuli huomattavasti lähemmäksi, jolloin Ringo hamuili tuttavallisesti Gillen selkää, sitten nuuskuteltiin toisia nenut vastakkain.
On kyllä mennyt oikein mukavasti nämä päivät, Xena vaatii vähän enemmän komentoa kuin meidän tytöt, jotka ovat siis tottuneet kuuntelemaan käskyjä - toisin kuin Xena. Mutta nopeasti neiti oppii!

Jamin kanssa tuli taas lauantaina treenattua näyttelyitä varten, jotka tosiaan ovat parin viikon päästä tuossa Nakkilassa (Porin KV kyseessä). Kokeiltiin Siljan kanssa eri tekniikkaa Jamin asettelussa, kuten siellä Tuusulassa Hannele neuvoi ja eron kyllä huomasi! Jami jäi hienosti aloilleen, ei sählinkiä, vaikka tytöt olivat mukana vähän niin kuin tarkoituksellisesti häiritsemässä. Aluksi Jami ei millään tohtinut kuunnella Siljaa, mutta kyllä se siitä sitten ja oltiin kumpikin todella tyytyväisiä. Eiköhän tämä näyttelyura tosiaan tästä sitten aukene!
Lopuksi päästettiin Gille ja Jami juoksemaan ylimääräisiä höyryjä pois. Xenakin olisi ollut kiva päästää, mutta itsellä ei ole kovin suura luottoa vielä neitiä kohtaan, joten se sai hihnassa tyytyä olemaan. Nettakin pääsi lopuksi vähän kirmaamaan lapsosten kanssa. Voi sitä riemua! Netta kyllä otti kaiken ilon irti! Sitä ei voi edes sanoin kuvailla, kuinka hepuleissaan se oli. Ihan onnen kyyneleet tulee silmiin sitä ajatellessa.
Käytiin vielä siinä tapahtuma aukion rannalla uittamassa koiria, Jami ja Netta olivat ainoita ketkä menivät kunnolla veteen. Gille vähän kahlasi ja Xena kasteli vaan tassunsa.

Alla taas vähän reilua kuvasatoa lauantailta, niin näyttelyharjoituksia, kuin reilusti iloisia koiria!

Jamin ravitreeniä

Jami kommeena!

Gille ja Jami leikin huumassa

Xena

Okei...... Gille ja Jami

Jami ja Gille

Jami ja Gille, sekä Xenan sumea naama

Netta ja Gille

Netta hepuleineen

Neppari

Vesikoira Nepuska

Jami 

Neppari

Gille, Netta ja velmukatseinen Xena

Jamin seisontatreeni

Olisiko mitään aihetta kirjoituksiini?

Ehdotuksia saa laittaa :)