Uutta ulkoasua muiden päivitysten kera...

Päätin taas vaihtaa ulkoasun, viimekertainen oli ehkä hieman liian "tumma" makuuni. Joten vielä kun eletään kesäisiä tunnelmia päätin ottaa tälläisen pirteän punertavan koristamaan tyttöjen blogia :)

Oon oikein urakalla siivonnut kämppäämme, muutto alkaa lähestyä kovaa vauhtia, joten olen pakannut jo  turhempia tavaroita ja heittänyt menemään mitä emme todellakaan enää tarvitse.
Viskasin väliaikaisesti tyttöjen pedit tuonne parvekkeelle, kun luutasin lattioita. Ne ovat sattumoisin hieman tiellä, tytöt tietenkin katsoivat petejään ihmeissään kun ne tuolla parvekkeella lojusivat. Mutta kömpivät tyytyväisenä sinne nukkumaan auringon paisteen kera.

Sain vihdoinkin aikaiseksi mennä kuvaamaan tyttöjen suloista unta ja tässä kuva satomme :)

Suloisuudet mulkoilivat mua pahasti :DD

Kelit ovat meitä ihan mukavasti vielä suosineet. Ukkosmyrskyjä on ollut, mutta eihän nuo neitoset niitä pelkää. Ihan normaalisti tulevat parvekkeelle hengaamaan ja nukkuvat kauneusuniaan vailla pelkoa. Rohkeita ovat rakkaani<3

Viikonloppuna kävimme Teron kanssa tuolla keskustassa kävelemässä koirien kanssa, samalla vein postiin parisen kirjettä. Ensin joku vanhempi rouva kehui tyttöjä oikein kauniiksi, sanoi ettei noin elegantteja koiria tule usein vastaan. Kiitin kohteliaasti hymyillen.

Sen jälkeen tällainen, ei kovinkaan vanha, muttei mikään parikymppinenkään mies puolinen henkilö sanoi näin: "On teillä upeita koiria"

Siihen sitten naurahdin tyyliin "Ovathan ne upeita", tähän mies sitten vastasi "Olin ihan tosissasi, ne ovat upeita"

Olin hieman hämmästänyt, yleensä kukaan ei puhu meille mitään kun kävelemme koirien kanssa. Useimmat vain hymyilevät ja mutisevat tyyliin; söpöjä.

Rehellisesti sanottuna tuli hyvä mieli, tytöt ovat upeita ja fiksuja, mitä en sitten taas uskoisi että olen ne itse tuollaisiksi saanut. Toki ne vielä hieman murahtelevat vastaantuleville koirille, mutta se pahin hyökiminen on saatu kuriin. Luojan Kiitos! Tai eivät ne mun tai Teron kanssa räyhää, mutta äiti sanoo usein lenkin jälkeen; "Taas ne rehosivat jokaiselle vastaan tulevalla koiralle, mä en ymmärrä!"

Olen sitä ihmetellyt, miksi äidin kanssa ne vielä räyhäävät ja esittävät hurjia tappajia. Mutta meidän kanssa ne vaan murahtelevat ja tuhahtelevat suureen ääneen, mutteivät hyöi enää päin. Ken tietää, mitä tytttöjen päässä liikkuu :D Muuten ne ovat todella fiksuja neitoja..